akateemiset äidit: miten pitkä kotonaoloaika

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ristipaineita riittää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ModestyB puhuu asiaa. En käsitä, minkä hinku täällä on riistää jo 4 kk:n ikäiseltä vauvalta äidin rinta. Nykyään on menty aivan liiallisuuksiin siinä, kun toitotetaan että silloin kun äidillä on hyvä olla, niin vauvallakin on. Monet vieroittavat sitten vauvan väkisin rinnasta ja tarjoavat tilalle korvikkeita ja muita mössöjä vain siitä syystä ettei vauva häiritse heidän yöuniaan. Kaiken huippu on tämä perustelu, kun isäkin haluaa osallistua vauvan hoitoon. Voi luoja sentään, kyllä se isä ehtii luoda ihan yhtä hyvät suhteet vauvaan (ilman että vauvan tarvitsee kärsiä asian takia) puolen vuoden jälkeenkin. Ja sitä ennen isä voi tehdä kaiken muun, paitsi tarjota rintaa.
 
Niin ja vielä lisäisin edellisen kirjoitukseen että nykyään äideillä tuntuu olevan aikamoinen kiire "vapautua" äidin roolista toteuttamaan omia juttujaan. Ei riitä enää että on vain äiti, vaan itseään täytyy saada toteuttaa myös muualla. Valitettavasti äiti on äiti niin kauan kunnes joku keksii kohdun siirron myös isälle. Ja sitten toteutuu kenties näiden edellä mainittujen äitien ihannoima tasa-arvo.
 
Niin ja keneenhän tuossa edellä viitataan? En minä vain tässä listassa ole kuullut kenenkään puhuvan siitä, että luovutaan aikaisin rinnasta siksi, että isä pääsee osallistumaan hoitoon. Tuollainen yleistäminen on täyttä potaskaa, jos ei kukaan ole edes asiasta puhunut halaistua sanaa. En myöskään ymmärrä, miten MedestyB:n kirjoitus liittyi mitenkään tähän aiheeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ModestyB:
Ei tasa-ARVO tarkoita sitä, että molemmat aina ja joka perheessä tekevät tismalleen samat asiat ja kaikki juuri puoliksi. Tasa-arvo tarkoittaa, että tehdään yhdessä molemmille sopiva kompromissi ja arvostetaan yhtäläisesti molempien työpanosta niin perheessä kuin sen ulkopuolellakin. Se, mikä on kenellekin perheelle/parille sopiva kompromissi työnjaossa, jätettäköön heidän päätettäväkseen. Toki töitä pitää olla kutakuinkin yhtäläisesti, mutta niiden ei tarvitse olla samoja töitä."

Ja väittikö joku näin? Mitä ihmettä tämä liittyy kotonaolemiseen ja akateemiseen äitiin...?
 
En tiedä kohdistuiko tuo ModestyB:n kirjoitus tai muiden edellisten kirjoitukset rinnalta riitämisestä?

Minä kyllä imetin lastani sen ajan kuin pystyin ja olisin halunut sitä vielä pidempään jatkaa, mutta maitoa ei tullut.... Minulla maito nousi kunnolla vasta kuukauden päästä synnytyksestä ja siitä oli tosiaan itkua, koska tunsin epäonnistuneeni tässä asiassa. Mutta se, että alusta asti mies kävi joka päivä vaunulenkeillä ja edelleen tekee sanomattakin oman osuutensa, ei kyllä minusta ole mitään rinnalta riistoa! Mutta voihan olla, ettei nämä kommentit edes ollut kohdistettu omaan kirjoitukseeni :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja yrittäjä:
En tiedä kohdistuiko tuo ModestyB:n kirjoitus tai muiden edellisten kirjoitukset rinnalta riitämisestä?

Minä kyllä imetin lastani sen ajan kuin pystyin ja olisin halunut sitä vielä pidempään jatkaa, mutta maitoa ei tullut.... Minulla maito nousi kunnolla vasta kuukauden päästä synnytyksestä ja siitä oli tosiaan itkua, koska tunsin epäonnistuneeni tässä asiassa. Mutta se, että alusta asti mies kävi joka päivä vaunulenkeillä ja edelleen tekee sanomattakin oman osuutensa, ei kyllä minusta ole mitään rinnalta riistoa! Mutta voihan olla, ettei nämä kommentit edes ollut kohdistettu omaan kirjoitukseeni :)

Näinkin voi käydä. Monilta imetys kuitenkin sujuu hyvin. Ap ei voi tietää etukäteen, mikä hänen tilanteensa on. Sitä en ymmärrä, että hän on jo etukäteen päättänyt riistää 4 kk:n ikäisen vauvansa rinnalta, mahdollisesti tarpeettomasti. Syynä tähän joko oma ajattelemattomuus tai tietämättömyys vauvansa tarpeista sekä isän hinku täysipäiväiseksi hoitajaksi.
 
Laitan tuon alkuperäisen kysymyksenasettelun tähän, kun nyt jotkut ovat alkaneet toitottamaan tässä ketjussa rintaruokinnasta. He löytänevät myös paremmin aihetta koskettavan ketjun asialleen. Huomionarvoista on myös, että tuskin kukaan ketjussa jaetun tasa-arvoisen vanhemmuuden puolestapuhuja tarkoittaa tasa-arvolla sitä, että miehen tulisi kantaa ja imettää lasta. Voi yksinkertaisuus:)

"Kysynkin siis mielenkiinnosta että:

1) minkä ikäisenä veit lapsesi hoitoon (siis se lapsen ikä...)

2) koitko tehneeksi oikean ratkaisun

3) saitko ympäristöstä satikutia (=syyllistämistä, haukkumista) osaksesi päätöksen johdosta. "
 
"Kysynkin siis mielenkiinnosta että:

1) minkä ikäisenä veit lapsesi hoitoon (siis se lapsen ikä...)

2) koitko tehneeksi oikean ratkaisun

3) saitko ympäristöstä satikutia (=syyllistämistä, haukkumista) osaksesi päätöksen johdosta. "[/quote]

1) Lapsi menee hoitoon vuoden vanhana. Isä on aktiivisesti ollut lapsen hoidossa alusta alkaen ja pitää tuon kuukauden isyysloman.
2) Punnitsin monia eri vaihtoehtoja ja teimme mielestämme hyvän ratkaisun. Jos tämä ratkaisu kuitenkin osoittautuu huonoksi niin mietitään sitten jotain muuta. Kovasti olen joka tapauksessa miettinyt ja punninnut aisiaa eri kannalta.
2) En suoranaisesti haukkumista, mutta vähän outoja kommentteja jo siinä vaiheessa kun isä jäi kotiin. "Miten sä uskallat jättää lapsen isän hoitoon, minä en uskaltaisi." (muuan mamma kerhosta) Ja kauhistelua "Oletko sinä jo töissä? Nyt jo?? Ihan kokoaika töissä? Miten sinä uskallat viedä lapsen tarhaan tuon ikäisenä?" (Kotiäiti joka on viimeiset viisi vuotta ollut kotona) Ja "Ei ikinä vuoden vanhaa tarhaan!!" (Työkaverini, joka pisti oman lapsensa hieman alle vuoden vanhana perhepäivähoitoon) Täytyy sanoa että olen aika pettynyt moniin naisiin, koska monelle äitiys/vanhemmuus tuntuu olevan tosiaan pelkkää oman hännän nostoa....
 
"Kysynkin siis mielenkiinnosta että:

1) minkä ikäisenä veit lapsesi hoitoon (siis se lapsen ikä...)

2) koitko tehneeksi oikean ratkaisun

3) saitko ympäristöstä satikutia (=syyllistämistä, haukkumista) osaksesi päätöksen johdosta. "

1)vajaa 10kk pph:lle 4pv/vko n.7h/pv

2)kyllä. jäin sitten taas kotiin lapsen ollessa 1v7kk odottamaan toista vauvaa.

3)kyllä. mummotkin vähän säälivät lasta, mutta onneksi pysyivät kuitenkin suht aisoissa ja eivät pahentaneet mun omatuntoani. Eli vähän kyllä morkkista oli tästä, mutta silti koin päätöksen oikeaksi. En viihtynyt kotona, tuntui, että alkoi miltei masentamaan.
 
1) minkä ikäisenä veit lapsesi hoitoon (siis se lapsen ikä...)

2) koitko tehneeksi oikean ratkaisun

3) saitko ympäristöstä satikutia (=syyllistämistä, haukkumista) osaksesi päätöksen johdosta. "
1. Lapsi meni hoitoon 2 v ja 1 kk iässä
2. Etukäteen mietin, että ratkaisu on väärä, viikon hoidon jälkeen koin sen olleen täysin oikea
3. En saanut mitään syyllistämistä osakseni, päinvastoin anoppi oli jo sanonut, että eiköhän ole aika jo laittaa lapsi hoitoon...ö

 
... ja itse menin siis töihin lapsen ollessa 11 kk ikäinen, anoppi, oma äiti ja mies hoitivat kukin vuorollaan lasta... ehkä siksi anoppi olikin sitä mieltä, että hoidon voisi jo aloittaa ;)))
 
Pidetään kotona niin kauan kun voidaan. Näillä näkymin 3 ainakin vuotiaaksi asti. Päätös ei kaduta pienissäkään määrin. Nautitaan kotona olosta. En ymmärrä miten ei voisi. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja OU:
Niin ja keneenhän tuossa edellä viitataan? En minä vain tässä listassa ole kuullut kenenkään puhuvan siitä, että luovutaan aikaisin rinnasta siksi, että isä pääsee osallistumaan hoitoon. Tuollainen yleistäminen on täyttä potaskaa, jos ei kukaan ole edes asiasta puhunut halaistua sanaa. En myöskään ymmärrä, miten MedestyB:n kirjoitus liittyi mitenkään tähän aiheeseen.

Viittasin tasa-arvolla esim. kokoko:n ja parin muun tässä ketjussa esiin ottamaan tasa-arvokysymykseen, että olisi vauvalle hyväksi nähdä tasa-arvoa molempien vanhempien vuorotellessa kotihoidossa. He puhuivat isän hoitomahdollisuudesta hieman vanhemman lapsen kanssa, otin tuon imetyksen esiin. ap:n tilanteen kannalta, hän suunnitteli töihinpaluuta 6 kk vaiheessa. Mukaan tuli varmaan hieman kommenttia tätä ketjua kommentoivaan ketjuun Hoitoon/kotiin, jossa suunnitellaan isän jäävän kotiin 4 kk ikäisen kanssa.
 
Aiemmin oli kommentteja ulkomaiden tilanteesta, hieman vanhanaikaisia ajatuksia tosin. Kylla nykyaikana aika harvassa ovat tilanteet, joissa isovanhemmat tai muut sukulaiset voivat hoitaa vauvoja/lapsia. Usein mummot/papat ovat itse viela hyvinkin tyoelamassa kiinni. Samoin nykyaikana Euroopassa lapset eivat yhtalailla pysyttele lapsuuskodin lahistolla kotoa muutettuaan ja lapsia hankkiessaan, vaan suuntautuvat kasvukeskuksiin/suuriin kaupunkeihin, joissa tyot ovat. Ja tosiasiahan on, etta Euroopassa nykyaikana on ihan normaalia, etta vauvat menevat muutaman kuukauden iassa hoitoon.

Itsella on tiedossa 3-4kk palkallinen aitiysloma, jonka jalkeen voi halutessaan jatkaa vapaalla yhden vuoden. Tuon vuoden ajan saa kaiketi muutaman satasen tukea. Sehan nyt ei riita mihinkaan, kun normaalipalkka alkaa nelosella ja vuokra on 1500 euroa kuussa. Joten en todellakaan aio/voi olla kotona kauaakaan tuon aitiysloman jalkeen. Ehkapa puolivuotiaaksi, max 1-vuotiaaksi voin yrittaa sinnitella kotona, jonka jalkeen katsotaan sitten muita ratkaisuja. Tyonantaja saattaisi suostua puolipaivaiseen tyohon, mieskin saattaisi voida ottaa osan tuosta vuoden hoitovapaasta (saa hieman huonompaa palkkaa muutenkin). Kunnallisia tarhapaikkoja ei ole tarjolla kuin alempituloisille, joten vaihtoehtoina on joko ns pph tai au pair, mutta pph maksaa jotakuinkin 900-1000e kuussa, ja au pair noussee samoihin lukemiin, koska hanelle pitaisi vuokra-asunto maksaa (min 600 euroa yksioista).

Suoraan sanoen v*tuttaa kuunnella tata taistelua aitien paremmuudesta. Kukin tehkoon niinkuin haluaa ja parhaammaksi nakee ja mihin on mahdollisuudet. Muualla maailmassa tilanteet ovat erilaiset kuin sosialisti-Suomessa, ja silti ihan hyvia lapsia kasvaa muuallakin, ellei jopa tasapainoisempia (viitaten viimeisten vuosien lasten ja nuorten vakaviin ongelmiin Suomessa). Menkaa itseenne muiden arvostelussa.
 

Yhteistyössä