akateemiset äidit: miten pitkä kotonaoloaika

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ristipaineita riittää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ulkosuom:
Mitas tarhantadit teette sitten , kun lapsenne menee kouluun, jos opettaja opettaisi lapsosianne samalla asenteella? Empa jaksa tanaan opettaa tuota kertotaulua, kun on niin paljon oppilaita ja en kylla auta pikku aapoa, kun sitten saa olla muitakin auttamassa, kun eivat taida muuten oppia...Ehkapa olisi paras hoitaa myos opetus kotona, niin saisi lapsonen parhaan mahdollisen opin? Talla tavoin kotiaidit taalla amerikassa jatkavat uraansa!

Koulussa varsinkaan ei ole aikaa pidellä lapsosia sylissä, vaikka niitäkin lapsia on jotka sitä tarvitsisivat...
Päiväkodissa työ on keskittyä huolehtimaan lapsista ryhmätoiminnan kautta ja siihen on niin lasten kuin aikuisten sopeuduttava. Kaikilla sama aikataulu eikä etuoikeuksia. Koulussa jatketaan, mutta silloin ei pukemiseen ym. saa senkään vertaa apua.

 
Olin kotona yhden vuoden. Sitten mummi hoiti toisen vuoden lasta kotona ja 2-vuotiaana lähti hoitoon. On mielestäni tykännyt olla siellä. Jää aamulla mielellään, puhuu kotona päiväkodin täteistä nimeltä, kertoo, mitä on tehnyt, kenen kanssa, leikkii aina touhukkaana, kun menen hakemaan. Ryhmässä on 12 lasta ja 3 hoitajaa, kaikki lapset eivät ole kokoaikaisia. Onkohan meillä kotona sitten niin huonoa hoitoa, kun tuntuu selvästi viihtyvän ja on hyvinvoiva... Ei ole ollut kertaakaan koko syksynä edes sairas, vaikka kaikki varoitelivat sairastelukierteestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Justiinsa-:
En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta pakko on vastata.

Olen ammatiltani lastentarhanopettaja ja toimin alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä. Näissä ryhmissä on 12 lasta (joista nykyaikana pääosa 1-vuotiaita!!!) ja KOLME aikuista. Vaikka opettaja ja hoitajat olisivat todella loistavia työssään, he eivät pysty antamaan pienille sitä, mitä he tarvitsevat eli paljon huomiota ja rakkautta sekä tukea jokapäiväiseen kasvuun ja kehitykseen, koska lapsia on paljon. Itselläni ei vielä ole omia lapsia (mutta toivottavasti pian on), mutta sitten kun on, en ikinä vie lastani alle 3-vuotiaana tuollaiseen ryhmään.

Jos oma ura on noin tärkeä, mielestäni voisi miettiä, kannattaako hankkia lapsia ylipäänsä. Ei ole kenenkään etu, että tehdään lapsia, jotta yhteiskunta voi sitten kasvattaa ne.

Eli lapseni on juuri tällaisessa ryhmässä, tosin lähes kaikki ovat nyt 2-vuotiata. Minusta ryhmässä on tosi hyvä henki ja meininki. Ei ole tullut mieleen, että kannattaako lapsia ylipäänsä hankkia, mutta käskystä asiaa mietin. Kannattaa. Ja jos on hankkinut helveti kalliin koulutuksen ja joku toinen koulutuksen lastenhoitoon, niin eiköhän me hoideta tämä homma näin ja ainakin minä ja lapsi ollaan oltu tyytyväisiä.

 
Oletteko muuten ajatelleet, että se lattialla istuskelu ei ole kovin ergonomista? Oma äitini (saavuttaa kohta eläkeiän) ei istuskele lattialla ihan siitä syystä, että hänellä eivät polvet ja selkä ole kovin hyvässä kunnossa. Toisaalta selkävaivojahan on monella nuoremmallakin. Jos toimistotyössä ja muissakin ammateissa pidetään huolta ergonomiasta, niin kaipa lastenhoitotyötäkin tekevät saavat valita työasentoja, jotka ovat mahdollisimman ergonomisia. Joka tapauksessa esim. lasten pukeminen on varsin epäkiitollista hommaa selälle.

Ihmettelen, että tekeekö hoitajasta hyvän se, että hän löhöää lattialla katsellen ja jutellen esim. tunnin päivässä, kun se toinen "huono" hoitaja juoksee muiden lapsien perässä ja hoitaa vaikkapa ne vaipan vaihdot, koska toinen on jumittunut siihen lattialle ja tämä "huono" hoitaja ei esimerkiksi huonon selkänsä vuoksi oikein kykene lattialla istuskelemaan.
 
Minulle on aivan sama istuuko hoitaja vai ei. Kyyköttäköön, seisköön tai vaikka ryömiköön. Aina on kuitenkin jaksanut lapsen tarvittaessa syliin ottaa... Istuskelemassa en ole useinakan nähnyt... Mutta tähän on off topic, mielenkiintoista sinänsä. Jäin oikein miettimään, että ehkä meidän ei olisi jonkun lastentarhanopen mielestä edes pitänyt tehdä lapsia. Ilmeisesti kaikki akateemiset naiset voisivat olla lapsettomia tai sitten tutkinnon jälkeen kotiäitejä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nii joo:
Lastentarhanopetkin on "akateemisia". Jos akateemisella tarkoitetaan yliopistokoulutuksen saanutta.

Niin? väittikö joku toisin? Hänhän aikoi jäädä kotiin ja soisi sen muillekin akateemisille äideille. Tai sitten voisivat miettiä, kannattaako lapsia tehdä...
 
Ei kai hyvän tai huonon hoitajan merkkinä ole se, istuuko lapsi vai ei. Itse asiassa omakohtaisesti 2 lapsen äitinä tiedän, että lasten kanssa tekemisissä olevatkin ovat vain ihmisiä. Kummallakin lapsellani hoitajana ollut "yliempaattinen" hoitaja osoittautuikin vain todella uteliaaksi naiseksi, joka levitteli asioita ympäriinsä ja hän omassa mielessään leimasi ihmisiä hyviksi tai huonoiksi. Itse sain kuulla tästä vasta sen jälkeen, kun muutimme pois. Tämä hoitaja oli mm. leimannut minut huonoksi äidiksi, koska olin hakenut avioeroa ja hän ihmetteli suuresti, että onkohan minulla alkoholiongelma tai huumeongelma, kun olen eroa hakenut niin kauhean mukavasta miehestä. Myös tämän henkilön kyvyttömyys tarttua olennaiseen vaikeutti esimerkiksi tiimityötä ryhmän sisällä ja hän sitten myöhemmin siirtyikin toiseen päiväkotiin (erotettiin tai suositeltiin uuden työpaikan etsintää). Tarhaan jääneiden lasten äideiltä kuulin, että aiemmin hyvänä pidetty päiväkotiryhmä muuttui tämän yhden hoitajan poistumisen jälkeen suorastaan erinomaiseksi.

Lasten kanssa tekemisissä olevilla on se etu omien lasten hankinnasta, että se on hyödyksi ammatillisessa mielessä. Lastenhoitaja, kätilö tai vaikkapa terveydenhoitaja ovat yleensä pätevöityneempiä, kun heillä on omaa kokemusta myös siitä, millaista se homma on kirjojen ulkopuolella ns. siviilissä. Siinä mielessä esimerkiksi lastentarhan opettajalla kotona olo ei mene hukkaan, mutta jollain juristilla saattaa mennä.

Ylipäätään olen kyllä sitä mieltä, että on tosi surullista, jos kotona olosta ei saa mitään irti. On valitettavaa, jos ainoa mielekäs tekeminen liittyy työelämään. Olen vuosi vuodelta ollut enemmän ja enemmän kiitollinen siitä, että oma ehkä vähän vanhanaikainenkin kasvatukseni ei ole mennyt sikäli hukkaan, että saan loistavasti aikani kulumaan ihan ilman aikatauluja ja työtäkin. Kirjastossa on satoja kirjoja, joita olisi kiva lukea, luonnossa on aina rentouttavaa liikkua, liikunta antaa voimavaroja, sisustaminen on intohimo, käsitöihinkin voi hurahtaa, avoimessa korkeakoulussa olen opiskellut ihan toista ammattia, joka kiinnostaa kovasti jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja weird¨:
Ei kai hyvän tai huonon hoitajan merkkinä ole se, istuuko lapsi vai ei. Itse asiassa omakohtaisesti 2 lapsen äitinä tiedän, että lasten kanssa tekemisissä olevatkin ovat vain ihmisiä. Kummallakin lapsellani hoitajana ollut "yliempaattinen" hoitaja osoittautuikin vain todella uteliaaksi naiseksi, joka levitteli asioita ympäriinsä ja hän omassa mielessään leimasi ihmisiä hyviksi tai huonoiksi. Itse sain kuulla tästä vasta sen jälkeen, kun muutimme pois. Tämä hoitaja oli mm. leimannut minut huonoksi äidiksi, koska olin hakenut avioeroa ja hän ihmetteli suuresti, että onkohan minulla alkoholiongelma tai huumeongelma, kun olen eroa hakenut niin kauhean mukavasta miehestä. Myös tämän henkilön kyvyttömyys tarttua olennaiseen vaikeutti esimerkiksi tiimityötä ryhmän sisällä ja hän sitten myöhemmin siirtyikin toiseen päiväkotiin (erotettiin tai suositeltiin uuden työpaikan etsintää). Tarhaan jääneiden lasten äideiltä kuulin, että aiemmin hyvänä pidetty päiväkotiryhmä muuttui tämän yhden hoitajan poistumisen jälkeen suorastaan erinomaiseksi.

Lasten kanssa tekemisissä olevilla on se etu omien lasten hankinnasta, että se on hyödyksi ammatillisessa mielessä. Lastenhoitaja, kätilö tai vaikkapa terveydenhoitaja ovat yleensä pätevöityneempiä, kun heillä on omaa kokemusta myös siitä, millaista se homma on kirjojen ulkopuolella ns. siviilissä. Siinä mielessä esimerkiksi lastentarhan opettajalla kotona olo ei mene hukkaan, mutta jollain juristilla saattaa mennä.

Ylipäätään olen kyllä sitä mieltä, että on tosi surullista, jos kotona olosta ei saa mitään irti. On valitettavaa, jos ainoa mielekäs tekeminen liittyy työelämään. Olen vuosi vuodelta ollut enemmän ja enemmän kiitollinen siitä, että oma ehkä vähän vanhanaikainenkin kasvatukseni ei ole mennyt sikäli hukkaan, että saan loistavasti aikani kulumaan ihan ilman aikatauluja ja työtäkin. Kirjastossa on satoja kirjoja, joita olisi kiva lukea, luonnossa on aina rentouttavaa liikkua, liikunta antaa voimavaroja, sisustaminen on intohimo, käsitöihinkin voi hurahtaa, avoimessa korkeakoulussa olen opiskellut ihan toista ammattia, joka kiinnostaa kovasti jne.


Missä ihmeen välissä tenavan /tenavien kanssa teet tuota kaikkea? Ei onnistu ainakaan minulta. Senpä vuoksi kotona oleminen äitiyslomalla on ihan syvältä toisinaan, kun ei ehdi muuta kuin vauvaa ja kotia hoitamaan.
 
Samaa ihmettelen kuin edellinen. Vaikka minulla on "vain" yksi lapsi, en kyllä ehdi juuri mitään muuta tekemään kuin perus kotityöt, ruuan ja lapsen hoidon. Salilla käyn kolmesti viikossa, kun lapsi on nukkumassa.
 
edelliselle: Meillä päivärytmi seuraava. Herätään 07.00, aamutoimet kaikkien (aamupesu, aamupala) ohi klo: 08.00, ulos vauva nukkumaan (kävely) klo: 09.00-11.00. Tällä aikaa siivoan paikat, teen ruuan valmiiksi, luen sähköpostin ja normipostin. klo: 12.00 ruoka, lapsen kanssa leikkimistä/lukemista (siis lastenkirjojen), ulos klo: 14.00 välipalan jälkeen, klo: 15.00 sisälle (teen iltapäiväruuan) ja ruoka klo: 17.00. Iltatoimet aloitetaan klo: 19.00 ja klo: 20.00 lähden salille yksin. En kyllä tiedä, missä tässä välissä olisin ehtinyt lukemaan tenttiin, käydä luonnossa samoilemassa, lukea kirjastosta lainaamaa kirjaa ym? Niin tämä siis viikonlppuisin. Nyt kun olen töissä, aikaa on vielä vähemmän. Kun tullaan klo. 17.00 kotiin, menee aika lapsen kanssa, seuraavan päivän ruokia valmistamisessa, pyykkien laittamisessa ym. kyllä sinne ihan iltamyöhille asti. Kun lapsi menee nukkumaan, alan valmistella seuraavaa työpäivää tai lähden salille (osa työnkuvaa). Vapaille pääsen klo: 22.00 illalla, joten sitä "omaa" rauhaa jää nukkumiselle, eli klo: 23.00-05.30.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks akat:
Jäin oikein miettimään, että ehkä meidän ei olisi jonkun lastentarhanopen mielestä edes pitänyt tehdä lapsia. Ilmeisesti kaikki akateemiset naiset voisivat olla lapsettomia tai sitten tutkinnon jälkeen kotiäitejä...

Niinpä. Lastentarhanopettajilla on usein aika jännää ajatuksenjuoksua. Musta monet akateemiset antavat tosi hyvän kodin, kasvatuksen ja paljon rakkautta lapsilleen. Voi olla roppakaupalla sekä älyä että tunneälyä :)

Lastenkin on hyvä nähdä, mitä on tasa-arvoinen vanhemmuus. Kun on koulutus, älyä ja motivaatiota, nainenkin voi olla työelämässä samoin kuin mieskin. Vanhempainvapaita, lasten kanssa olemista ja kotitöitä jaetaan isän kanssa. Samoin molemmat joustavat työstään perheen hyväksi. Aktiivinen, eteenpäin pyrkivä ja työstään (perheen lisäksi) kiinnostunut äiti voi olla myös hyvä esimerkki lapsille - että lasten saaminen ei automattisesti tarkoita sitä, että Naisen pitää jäädä kotiin vuosikausiksi kun mies ja nainen Yhdessä saavat lapsia. Lasten saaminen vaikuttaa molempiin vanhempiin yhtälailla ja mieskin saa muodostettua läheisemmän siteen lapsiin kun kodista ei tule vain naisen valtakunta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nii joo:
Lastentarhanopetkin on "akateemisia". Jos akateemisella tarkoitetaan yliopistokoulutuksen saanutta.

Ovatko ihan oikeasti? Siis ovatko maistereita? Vai vain suorittaneet esim kandin kasvatustieteistä? Mä ainakin luulin, etteivät ole akateemisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja edelliselle:
edelliselle: Meillä päivärytmi seuraava. Herätään 07.00, aamutoimet kaikkien (aamupesu, aamupala) ohi klo: 08.00, ulos vauva nukkumaan (kävely) klo: 09.00-11.00. Tällä aikaa siivoan paikat, teen ruuan valmiiksi, luen sähköpostin ja normipostin. klo: 12.00 ruoka, lapsen kanssa leikkimistä/lukemista (siis lastenkirjojen), ulos klo: 14.00 välipalan jälkeen, klo: 15.00 sisälle (teen iltapäiväruuan) ja ruoka klo: 17.00. Iltatoimet aloitetaan klo: 19.00 ja klo: 20.00 lähden salille yksin. En kyllä tiedä, missä tässä välissä olisin ehtinyt lukemaan tenttiin, käydä luonnossa samoilemassa, lukea kirjastosta lainaamaa kirjaa ym? Niin tämä siis viikonlppuisin. Nyt kun olen töissä, aikaa on vielä vähemmän. Kun tullaan klo. 17.00 kotiin, menee aika lapsen kanssa, seuraavan päivän ruokia valmistamisessa, pyykkien laittamisessa ym. kyllä sinne ihan iltamyöhille asti. Kun lapsi menee nukkumaan, alan valmistella seuraavaa työpäivää tai lähden salille (osa työnkuvaa). Vapaille pääsen klo: 22.00 illalla, joten sitä "omaa" rauhaa jää nukkumiselle, eli klo: 23.00-05.30.

Meidän normipäivän rakenne, vaihtelua on:
aamu alkaa klo 9, aamupuuro. Leikkimistä vapaasti (isosisko ja vauva), itse luen ja vastaan sähköpostit, laitan perunat kiehumaan (liha valmiina pakastekuutioina, tehty iso erä kerralla). Klo 11 syödään, ulkoilua. Lapsi nukkuu, soitan työpuheluita, haetaan samalla esikoinen koulusta. Klo 14 välipala - yleensä kiisseliä tms. ei mene kauaa tehdä. Sen jälkeen leikkiä, luen jotain lapsille tai vaihtoehtoisesti mennään kirjastoon. Mies tulee töistä ja on lasten kanssa, teen iltaruuan, syödään ja lähden töihin tm. omaa aikaa n.klo 20 asti (3 tuntia). Iltapala, luetaan yhdessä. Klo 21 vauvan kanssa, vauva sänkyyn ennen 22 ja sitten kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

Koko ajan jompikumpi meistä on lasten käytettävissä, mutta ei täysin lasten "armoilla".
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyssä:
Alkuperäinen kirjoittaja nii joo:
Lastentarhanopetkin on "akateemisia". Jos akateemisella tarkoitetaan yliopistokoulutuksen saanutta.

Ovatko ihan oikeasti? Siis ovatko maistereita? Vai vain suorittaneet esim kandin kasvatustieteistä? Mä ainakin luulin, etteivät ole akateemisia.

LTO:t ovat kasvatustieteen kandeja. Siis koko koulutus yliopistossa, eikä pelkät kasvatustieteen opinnot. Näin ollut vuodesta 1995. Myös maisteriksi asti voi opiskella varhaiskasvatuksen puolelta, mutta lto:n työhön riittää kandin tutkinto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokkokokko:
Lastenkin on hyvä nähdä, mitä on tasa-arvoinen vanhemmuus. Kun on koulutus, älyä ja motivaatiota, nainenkin voi olla työelämässä samoin kuin mieskin. Vanhempainvapaita, lasten kanssa olemista ja kotitöitä jaetaan isän kanssa.


2-vuotiasta ei varmasti kiinnosta, vallitseeko kotona tasa-arvoinen vanhemmuus. Hän ymmärtää vain sen, saako hän olla päivät äidin kanssa vai onko hän päiväkodissa. Tasa-arvoa ja muita tähän liittyviä asioita voi lapselle opettaa sitten vähän vanhempana. Menee varmasti paremmin jakeluun kun 1-2 vuotiaille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfggshg:
Alkuperäinen kirjoittaja kokkokokko:
Lastenkin on hyvä nähdä, mitä on tasa-arvoinen vanhemmuus. Kun on koulutus, älyä ja motivaatiota, nainenkin voi olla työelämässä samoin kuin mieskin. Vanhempainvapaita, lasten kanssa olemista ja kotitöitä jaetaan isän kanssa.


2-vuotiasta ei varmasti kiinnosta, vallitseeko kotona tasa-arvoinen vanhemmuus. Hän ymmärtää vain sen, saako hän olla päivät äidin kanssa vai onko hän päiväkodissa. Tasa-arvoa ja muita tähän liittyviä asioita voi lapselle opettaa sitten vähän vanhempana. Menee varmasti paremmin jakeluun kun 1-2 vuotiaille.

Ai äidin kanssa vai päiväkodissa? Siinäkö ne vaihtoehdot nyt oli? Miksei isän kanssa? Tässä taas yksi näitä joidenkin mielestä itsestäänselvyyksiä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tasa-arvoa joo:
Alkuperäinen kirjoittaja dfggshg:
Alkuperäinen kirjoittaja kokkokokko:
Lastenkin on hyvä nähdä, mitä on tasa-arvoinen vanhemmuus. Kun on koulutus, älyä ja motivaatiota, nainenkin voi olla työelämässä samoin kuin mieskin. Vanhempainvapaita, lasten kanssa olemista ja kotitöitä jaetaan isän kanssa.


2-vuotiasta ei varmasti kiinnosta, vallitseeko kotona tasa-arvoinen vanhemmuus. Hän ymmärtää vain sen, saako hän olla päivät äidin kanssa vai onko hän päiväkodissa. Tasa-arvoa ja muita tähän liittyviä asioita voi lapselle opettaa sitten vähän vanhempana. Menee varmasti paremmin jakeluun kun 1-2 vuotiaille.

Ai äidin kanssa vai päiväkodissa? Siinäkö ne vaihtoehdot nyt oli? Miksei isän kanssa? Tässä taas yksi näitä joidenkin mielestä itsestäänselvyyksiä...

Niinpä :) Joillekin on mun yllätyksekseni ihan outo ja käsittämätön juttu, että isäkin on tärkeä lapselle ja voi luoda läheisen siteen lapseen jo siitä lähtien kun lapsi on hyvin pieni. Kyllä sen eron näkee jo 1-2 -vuotiaista, että ketkä ovat olleet isänkin kanssa äidin lisäksi ja ketkä ei. Ja vielä enemmän sen näkee isän "otteista", onko halunnut/saanut hoitaa ja olla lapsen kanssa - ihan siis itekseenkin eikä äidin "assistenttina".

Tosiaan, ajoin tasa-arvoisella vanhemmuudella takaa esim sitä ajatusta, että ensin nainen on kotona vuoden ja sitten mies on kotona puoli vuotta, vuoden, tai mikä onkin mahdollista. Sen jälkeen molemmat joustavat töistä tai vaikka vuorottelevat lyhyempiä ja pidempiä päiviä, jotta lasten hoitopäivät eivät veny jne.

Ei 1-2 -vuotias tasa-arvosta sinällään vielä mitään ymmärrä, mutta kyllä se sen ymmärtää ja aistii, onko isä läheinen vai ei - onko isän hoidossa tottunut olemaan ja kokeeko olonsa turvalliseksi isänkin hoidossa ihan samoin kuin äidin. Yksi rakastava ja huolehtiva syli enemmän. En ymmärrä, miksi jotkut naiset väheksyvät isän roolia vanhempana. Vaikka lapsi olisi hyvin pienikin.
 
Jatkoa vielä edelliseen: Ja tapahtuuhan isyyden "herääminenkin" ja siteen muodostuminen lapseen ihan eri tavalla, jos viettää kuukausia lapsen kanssa kotona pyörittäen sitä normiarkea. Jokainen nainen tietää tämän, että side lapseen vahvistuu siitä, miksei miehelle voisi antaa samaa mahdollisuutta? Siksikö, että lapsi on vasta 1- tai 2-vuotias eikä ymmärrä "tasa-arvoisen vanhemmuuden" päälle?

Nainen saa jo raskauden ja hormonien antaman etumatkan äitiyteen, mutta isän pitäisi odottaa sitten vielä johonkin, mikäs ikä olisikaan sopiva, "käynnistää" isyyden tunteensa lasta kohtaan. Se vain on eri olla päivätolkulla putkeen, kuukausia, kaksistaan lapsen kanssa, kuten tiedätte kaikki kotona lapsen kanssa olleet naiset.

Kaikki isät eivät tätä mahdollisuutta haluaisi käyttääkään, mutta uskon, että ne jotka käyttävät, ovat siitä hyvin onnellisia - ja niin ovat ne lapsetkin, että heillä on isä, joka on alusta alkaen kiinnostunut lapsistaan ja valmis tutustumaan heihin ihan rauhassa ajan kanssa ilman äidin "ohjausta".
 
Alkuperäinen kirjoittaja weird¨:
Ylipäätään olen kyllä sitä mieltä, että on tosi surullista, jos kotona olosta ei saa mitään irti. On valitettavaa, jos ainoa mielekäs tekeminen liittyy työelämään. Olen vuosi vuodelta ollut enemmän ja enemmän kiitollinen siitä, että oma ehkä vähän vanhanaikainenkin kasvatukseni ei ole mennyt sikäli hukkaan, että saan loistavasti aikani kulumaan ihan ilman aikatauluja ja työtäkin. Kirjastossa on satoja kirjoja, joita olisi kiva lukea, luonnossa on aina rentouttavaa liikkua, liikunta antaa voimavaroja, sisustaminen on intohimo, käsitöihinkin voi hurahtaa, avoimessa korkeakoulussa olen opiskellut ihan toista ammattia, joka kiinnostaa kovasti jne.

Minäkin olen "vanhanaikaisen" kasvatuksen saanut ja sain äitiyslomalla kyllä paljonkin irti kotonaolosta ja nautin täysin siitä ajasta ilman aikatauluja, ilman työasioita. Mikään ei ole mukavampaa kuin touhuta lasten kanssa. Käydään leikkipuistossa, ystävien luona, leikitään pihalla, pelaan ja peuhaan heidän kanssaan. MUTTA, silti kaipaan muutakin pidemmällä aikavälillä, sitä työn tuomaa vastapainoa. Ja kyllä, minulla on muutakin mielekästä tekemistä elämässäni kuin olla töissä. Siis ne lapset ja harrastukset esim.

Älkää nyt taas käsittäkö väärin, että ihminen, joka haluaa olla työelämässä eikä jäädä sieltä pois vaikka kolmeksi vuodeksi jokaisesta lapsesta, ei pitäisi lastensa kanssa olemisesta ja hänen elämässään ei olisi muuta kiinnostavaa kuin työ :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfggshg:
Alkuperäinen kirjoittaja kokkokokko:
Lastenkin on hyvä nähdä, mitä on tasa-arvoinen vanhemmuus. Kun on koulutus, älyä ja motivaatiota, nainenkin voi olla työelämässä samoin kuin mieskin. Vanhempainvapaita, lasten kanssa olemista ja kotitöitä jaetaan isän kanssa.


2-vuotiasta ei varmasti kiinnosta, vallitseeko kotona tasa-arvoinen vanhemmuus. Hän ymmärtää vain sen, saako hän olla päivät äidin kanssa vai onko hän päiväkodissa. Tasa-arvoa ja muita tähän liittyviä asioita voi lapselle opettaa sitten vähän vanhempana. Menee varmasti paremmin jakeluun kun 1-2 vuotiaille.

Mun mielestä isyyden opettelu vasta kun tenava on yli 2-vuotias on vähän älytön ajatus. Näin mä tämän viimeisen ajatuksen ymmärrän. Lapsi-isäsuhde taatusti kehittyy paremmaksi, kun isä on heti lapsen syntymästä lähtien mukana lapsen hoidossa! Ihmettelen todella NYKYAIKANA tätä ajatusta, että äiti olisi ainut hyvä hoitaja lapselle. :/ Sinällään käytännössä aivan vauvana vauva voi olla hyvinkin kiinni äidissä, etenkin jos imettää. Mutta tällöinkin isä voi ihan hyvin osallistua muulla tavoin. Vaihtaa vaippoja, pukea, kylvettää ja hoitaa niitä kotihommia jne... Miksi pitäisi isä suorastaan sulkea pois perheen toiminnoista? Mun mielestä tasa-arvoinen ajattelu ei napsahda päälle tuosta vain, kun tenava on 2-vuotias. Eikö perhe ole yhteinen asia? Molemmat vanhemmat ovat mukana perheen arjessa?
 
Meillä tehtiin alusta asti niin, että isällä oli oma "rooli" päivän askareissa. Kun olin kotona ensimmäiset 6kk, niin silloin työpäivän jälkeen isä lähti vauvan kanssa vaunulenkille ja iltapesu kuului ja kuulee edelleen heidän rutiineihin. Sitten taas kun meillä alkoi jaettu vanhempainvapaa, vuorottelimee näitä rooleja työpäivien mukaan. Nyt kun molemmat olemme töissä, meillä menee kuin itsestään kotihommat seuraavasti. Aamulla minä pesen ja puen, mies tekee aamupuuron ja antaa vitamiinit. Illalla minä syötän ja mies käy lenkillä lapsen kanssa ja illalla hän vielä pesee ja vaihtaa yökkärin, minä nukutan. Tästä ei edes tarvitse keskustella vaan asiat ovat vain menneet näin. Viikonloppuisin taas mulla on päivävastuu, koska mies on meidän raksalla hommissa. Meillä lapsi on tällä hetkellä 1v4kk. Hyvin vain huomaa, että kun mies on ollut alusta asti mukana remmissä, niin nyt kaikki sujuu automaattisesti. Itse joudun olemaan viisi neljän päivän jaksoa kotoa pois ensi keväänä, mutta ei tarvitse yhtään huolehtia siitä, pärjääkö mies kotona pojan kanssa. Enkä usko siihenkään, että pojalle tästä "äidittömästä" ajanjaksosta tulee tulevaisuudessa traumoja, onhan hänellä toinen vanhempi sen ajan koko ajan kotona ja normaali arki toimii.
 
Ei tasa-ARVO tarkoita sitä, että molemmat aina ja joka perheessä tekevät tismalleen samat asiat ja kaikki juuri puoliksi. Tasa-arvo tarkoittaa, että tehdään yhdessä molemmille sopiva kompromissi ja arvostetaan yhtäläisesti molempien työpanosta niin perheessä kuin sen ulkopuolellakin. Se, mikä on kenellekin perheelle/parille sopiva kompromissi työnjaossa, jätettäköön heidän päätettäväkseen. Toki töitä pitää olla kutakuinkin yhtäläisesti, mutta niiden ei tarvitse olla samoja töitä.

Minusta on ihan tasa-arvoiseen suhteeseen kuuluva asia, että minä imettävän äitinä hoidin vauvan ruokailun 100 % päivin ja öin ensimmäiset 6 kk. Kuten olin hoitanut myös raskauden käytännön työn 9 kk ajan. Kaikkia asioita ei vain voi jakaa. Muita hoitotoimia ja kotitöitä jaoimme sitten sen mukaan, miten oli harrastuneisuutta ja osaksi mikä oli kenellekin pienempi paha. Kun istuin/makasin imettämässä, niin mies toi ruokaa ja juomaa, hoiti vanhempia lapsia jne. Vauvaa hän hoiti kun tämä ei ollut rinnalla. Aika luonnollista kuitenkin on, että turvaa pieni hakee pääasiassa rinnalta ja ne on vain minulla, joten hoidin ensikuukausina pitkälle myös rauhoittelun, nukutuksen jne. muun kuin vaipanvaihdot, leikin ja kylvyt.

Mitä enemmän vauva kasvaessaan suuntautui muuallekin kuin rinnalle, sitä enemmän isä sai kasvattaa omaa tonttiaan hänen kanssaan. Minusta tämä on hyvin luonnollinen kehityskulku, eikä mitenkään estä isää luomasta kiinteää suhdetta lapseensa. Suhde muodostuu joka tapauksessa vuosien aikana yhteisistä hetkistä, siihen ei ole oikotietä äidillä eikä isällä tai kenelläkään läheisellä.

Ei se työnjako meillä mitenkään itsestään lutviutunut, mutta sopimalla kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no näin:
Alkuperäinen kirjoittaja kyssä:
Alkuperäinen kirjoittaja nii joo:
Lastentarhanopetkin on "akateemisia". Jos akateemisella tarkoitetaan yliopistokoulutuksen saanutta.

Ovatko ihan oikeasti? Siis ovatko maistereita? Vai vain suorittaneet esim kandin kasvatustieteistä? Mä ainakin luulin, etteivät ole akateemisia.

LTO:t ovat kasvatustieteen kandeja. Siis koko koulutus yliopistossa, eikä pelkät kasvatustieteen opinnot. Näin ollut vuodesta 1995. Myös maisteriksi asti voi opiskella varhaiskasvatuksen puolelta, mutta lto:n työhön riittää kandin tutkinto.

ANTEEKSI off topic, mutta minun ystäväni (nyt 30-v.) sai lastentarhanopettajan pätevyyden opiskelemalla ensin sosionomiksi (eli amk) ja sitten päälle kasvatustieteiden appron. En laske akateemiseksi, vaikkei sillä nyt käytännössä mitään merkitystä olekaan.
 

Yhteistyössä