Äkkipikaisuudesta,huutamisesta,raivareista

[Hajonnut äiti]

Mies suuttuu milloin mistäkin,enkä ole oppinut,mitä kaikkea pitäisi varoa.Sitten,kun minä teen tai sanon väärin taikka jätän sanomatta tai tekemättä,tulee huuto ja usein hän lähtee ovet paukkuen palatakseen vasta päivien päästä. Anteeksipyyntöjä ei ole koskaan,koska minä olen syyllinen kohtauksiin.

Esimerkkejä raivostumisesta ovat esimerkiksi työ-ja raha-asioista rauhallisesti ja varovaisesti puhuminen (on ollut pitkään työtön ja täysin rahaton,mutta ei suostu tekemään minkäänlaista aikataulua eikä budjettia kanssani, vaan menee ja tulee miten sattuu,herää milloin huvittaa, vaatii rahaa ja valittaa sen puutetta jatkuvasti jne), ruoanlaittoni, se,että käytännössä 3 lapsen yksinhuoltajana en jaksa häntä hellitellä illalla,vaan kaipaan omaa rauhaa edes hetken sohvalla, seksin vähyys,mutta kun yritän sitä, tulee raivari, koska en ole riittävän intohimoinen jne.

Yritän aina olla mahdollisimman hiljaa kaikesta,mutta tottakai olen pettynyt,uupunut ja katkerakin,kun pariin vuoteen hän ei ole ollut töissä,mutta kotihommat olen silti hoitanut itse ja yksin 99%sti. Omaa aikaa kahden vuoden aikana on ollut kaksi teatteria, eikä muuta,ei edes kävelylenkkiä ilman lapsia. Yritän silti pitää suuni mahdollisimman kiinni ja hammasta purren venyä illalla tai aamulla hetkeksi hänenkin viereensä (jos sattuu kotona olemaan), mutta siitäkin tulee sitten raivo, jos ei lasten takia ehdi saada orgasmiaan. Joku päivä sitten lupasin myös yrittää panostaa läheisyyteen,mutta hän sai silmittömän raivokohtauksen verbistä panostaa. Hän ei kuulema halua olla panostuksen kohde ja onko pakko aina korostaa sitä,etten itse halua ja jaksa jne.Hänen silmänsä oikein leimusivat raivosta ja huutoa riitti.

Itse en vilpittömästi käsitä,miksi hän huutaa ja miten minun pitäisi elää ja olla,ettei huutoa tulisi. Hän väittää kuitenkin,että raivostutan hänet aina tahallani. En vain yhtään ymmärrä, mitä kaikkea mahdollista pitäisi varoa.

Eilen illalla hän raivostui jälleen. On poissa ja puhuimme puhelimessa. Kerroin, että meidän on pakko hakea apua, hänenkin (itse haen jo) olemme niin umpikujassa. Sanoin,että kohta en enää jaksa,koska huudot hajottavat minut täydellisesti,maailma hajoaa aina,syyllistyn,pelkään,inhoan itseäni,analysoin,mutten tajua,mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Hän raivostui,että uhkailen häntä, huusi haista paskat ja löi luurin korvaan. Kymmenisen solvaavaa tekstaria tuli perään,että hän nyt eroaa sitten,ei kestä tällaista paskaa ja tajusitko sekopääprinsessa,joka ei tajua tosielämästä mitään.

Erouhkailuja on tullu aiemminkin, mutta ehkä ei näin ilkeästi ja julmasti koskaan. Ehkä tämä siis viimein loppuu...Lasten vuoksi olen vain surullinen, koska jos olisin tajunnut miten olla "oikein", olisi isä pysynyt rauhallisena, eikä olisi huutoja ollut ja perheemme olisi säilynyt. Luoja tietää, että olen yrittänyt, mutta mies ei sitä ainakaan yhtään usko.

 

[voih]

Kuulostaa kerta kaikkiaan aivan karmealta tilanteelta! Ota apua vastaan mutta älä suostu ottamaan sitä vain yksin! Älä missään nimessä suostu siihen että "oppisit toimimaan oikein"!! Mieshän tässä toimii julmasti,, itsekkäästi ja henkistä väkivaltaa harjoittaen. Ei varmasti hyvä kasvupaikka lapsille! Toinen ihminenhän pitäisi hyväksyä sellaisena kuin on ja kunnioittaa, tukea arvostaa ja perheen toimia yhdessä. Toki ulkopuoliselle tulee heti olo että erotkaa mutta se on loppujen lopuksi teidän ratkaisunne. VOimia!

 

[Kikka]

Miksi sinä vielä olet tämän miehen kanssa yhdessä,kun olet jo kauan yksin hoitanut kaikki?Paremmin sinulla menee kun jätät tuollaisen sadistin,joka käyttää henkistä väkivaltaa sinuun!Ja ajettele lapsiasi!Voimia sinulle!!

 

[ElämääniEksynyt]

No ei se vika kyllä missään nimessä ole sinussa, et saa ajatella niin. Tuo kuulostaa niin meidän entiselle elämällemme (paitsi että kuvioon tuli myös väkivaltaa jne.), josta onneksi ymmärsin sitten vihdoin lähteä. Jo tuo, että joudut muuttamaan omaa käytöstäsi, olet kokoajan ns.tuntosarvet pystyssä lukien miehen mielialoja, on kaikkea muuta kun normaalia. Hyvä, jos olet hakenut apua, sitä todella tarvitsette. Voimia!!!

 

[ap]

Kun se vika nimenomaan on minussa Mies on vähitellen myöntänyt,että ehkä korottaa ääntään silloin tällöin, mutta ei voi sille mitään, kun minä en koskaan noudata hänen pyyntöjään, toiveitaan, halujaan jne. On totta,että esim.intohimoiseen seksiin en todellakaan pysty,koska ensinnäkin olen väsynyt,enkä jaksaisi koko touhua ollenkaan ja toisekseen useimmiten sattuu.Mies myös on syyttänyt minua paljon tuulestatemmatuilla pettämisjutuilla,joten alitajuisestikin kai yritän osoittaa,että seksi ei minua kiinnosta muuta kuin niin,että yritän hänen vuokseen. Mutta siis yritän tosissani. Oma haluni olisi unohtaa koko seksikin niin kauan,kunnes voin kokea henkistä läheisyyttä ja hyvinvointia hänen lähellään,enkä ainaista varomista ja pelkoa.

Minusta tuntuu,kuin huuto olisi hänelle kuin alkoholi alkoholistille. Alkoholisti keksii aina syyn juomiselle, hän puolestaan raivokohtauksille. Aina en edes minä ole syypää, vaan esim.Nokia saa kuulla kunniansa, kun puhelin tilttaa ja hyvä, ettei kallis vimpain lennä seinään tai ex-työnantaja on saatanan paskiainen, jonka hän tappaa, kun kusetti häntä niin pahasti.

Itse odottaisin,että hän jonakin päivänä sanoisi,että todella haluaa päästä eroon yhä pahenevista raivokohtauksista, mutta pelkään, ettei niin tule käymään. Hänestä käytös on hyväksyttävää, koska minä olen niin paska. Rankkaa on, mutta eikö 3 alle kouluikäisen lapsen perheessä muutenkin saatika, että toinen vanhempi on paljon enemmän poissa kuin läsnä ja taloudelliset ongelmat ovat mittavat ja työttömyys pitkittynyt? Mistään negatiivisesta kuulema ei saisi puhua ja pitäisi löytyä hetkiä hellyydelle, niin hän voisi paremmin. Samaan aikaan kuitenkaan mulle ei löydy edes aikaa riittäviin uniin ja kaikki asioiden hoito ja vastuunkanto kaatuu minun harteilleni.

 

[hm]

Minusta sinulla ei ole miestä talossa vaan lapsi.
Olisiko sinulla oikeus lähteä kotoa ovet paukkuen? Jep, jos lapsia ei olisi, niin kyllä.
Mutta, jos teillä on lapsia, ei voi lähteä koska kuka lapset hoitaa? joten jos sinä et voisi noin tehdä, ei sen pitäisi olla sallittua myöskään lasten isälle, jos hän olisi vastuullinen ja aikuinen.

Ottaisin eron jos mies ei hakeudu hoitoon.

 

[hm]

Mitenhän paljon tällaisia ihmisiä on tulevaisuudessa, kun normi on että lapsen kuuluu olla tällainen? on jotenkin parempi kuin hiljainen ja rauhallinen jos pomottaa muita ja dominoi.

Moni aikuinen tarkoituksella kasvaattaaa näitä mielisairata koska ajattelevat heidä paremmin pärjäävän elämässä.

 

[Huspati Huta]

Kun se vika nimenomaan on minussa Mies on vähitellen myöntänyt,että ehkä korottaa ääntään silloin tällöin, mutta ei voi sille mitään, kun minä en koskaan noudata hänen pyyntöjään, toiveitaan, halujaan jne.

Miten sinut on tuollaista saatu uskomaan?

 

[ElämääniEksynyt]

Kun se vika nimenomaan on minussa Mies on vähitellen myöntänyt,että ehkä korottaa ääntään silloin tällöin, mutta ei voi sille mitään, kun minä en koskaan noudata hänen pyyntöjään, toiveitaan, halujaan jne. On totta,että esim.intohimoiseen seksiin en todellakaan pysty,koska ensinnäkin olen väsynyt,enkä jaksaisi koko touhua ollenkaan ja toisekseen useimmiten sattuu.Mies myös on syyttänyt minua paljon tuulestatemmatuilla pettämisjutuilla,joten alitajuisestikin kai yritän osoittaa,että seksi ei minua kiinnosta muuta kuin niin,että yritän hänen vuokseen. Mutta siis yritän tosissani. Oma haluni olisi unohtaa koko seksikin niin kauan,kunnes voin kokea henkistä läheisyyttä ja hyvinvointia hänen lähellään,enkä ainaista varomista ja pelkoa.

Minusta tuntuu,kuin huuto olisi hänelle kuin alkoholi alkoholistille. Alkoholisti keksii aina syyn juomiselle, hän puolestaan raivokohtauksille. Aina en edes minä ole syypää, vaan esim.Nokia saa kuulla kunniansa, kun puhelin tilttaa ja hyvä, ettei kallis vimpain lennä seinään tai ex-työnantaja on saatanan paskiainen, jonka hän tappaa, kun kusetti häntä niin pahasti.

Itse odottaisin,että hän jonakin päivänä sanoisi,että todella haluaa päästä eroon yhä pahenevista raivokohtauksista, mutta pelkään, ettei niin tule käymään. Hänestä käytös on hyväksyttävää, koska minä olen niin paska. Rankkaa on, mutta eikö 3 alle kouluikäisen lapsen perheessä muutenkin saatika, että toinen vanhempi on paljon enemmän poissa kuin läsnä ja taloudelliset ongelmat ovat mittavat ja työttömyys pitkittynyt? Mistään negatiivisesta kuulema ei saisi puhua ja pitäisi löytyä hetkiä hellyydelle, niin hän voisi paremmin. Samaan aikaan kuitenkaan mulle ei löydy edes aikaa riittäviin uniin ja kaikki asioiden hoito ja vastuunkanto kaatuu minun harteilleni.

Olet ollut liian kauan jo suhteessa, jos ajattelet olevasi "oikeutettu" miehen haukkuihin. Sun mies kuulostaa narsistilta, oikeasti. Ja sä kuulostat samalta kun minä vielä vuosi sitten..läheisriippuvaiselta. Ei sinun todellakaan pidä noudattaa miehen ohjeita, pyyntöjä, käskyjä tai odotuksia. Ei, et ole sitä varten olemassa. Sinulla saa olla omat tunteet ja ajatukset. Olet oikeutettu olemaan väsynyt, eikä sinun todellakaan kuuluisi miettiä saako miehesi raivarin, jos et jaksakaan seksiä. Kamalaa luettavaa, koska menee niin läheltä omaa elämääni. Toivon, että säkin heräät todellisuuteen pian. Sun ajatukset on jo nyt epänormaaleja.

 

[Väsynyt äiskä myös]

Hei!

Minulla on samantyylinen tilanne, mies on kokenut tappioita elämässään, mm.firma meni nurin, edellinen perhe lähti kävelemään ja lapsuus on ollut kova. Mies on äkkipikainen, todella epäreilu minua kohtaan (lapsellisuus, epäkypsä käytös) , agressiivinenkin kun riittävästi napsahtaa ja latelee törkeyksiä suustaan. Minä olen tätä aikani katsonut ja olemme nyt sopineet että ainakin muutamme erilleen, mies koettaa päästä terapiaan ja saa olla lapsemme kanssa niin paljon kun haluaa, hän on kaikesta muusta huolimatta todella hyvä iskä lapsellemme. Hän tarvitsee nyt apua, ja minun tehtäväni ei ole yksin kannnatella suhdetta ja odotella että toinen muuttuisi. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä toisen puolesta! Sen olen ainakin itse tässä oppinut.. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olen avoimin mielin kaiken suhteen. Haluan tukea miestä voittamaan ongelmat, mutta en silti uskalla enää jättää elämääni sen varaan että hän joskus muuttaisi. Tehtäväni on kuitenkin esisijaisesti pelastaa oma ja lapseni elämä.

Tässä jotain ajatuksia, toivon että saat ehkä jotain tästä irti. Tsemppiä!

 

[Väsynyt äiskä myös]

Korjaus kirjoitusvirheeseen: en uskalla jättää elämääni sen varaan että hän MUUTTUISI.

 

[hal]

En ehdi kirjoitta pitkästi, mutta sanon vain nopeasti saman kuin muutkin: vika ei todellakaan ole sinussa. Kolmen lapsen perheessä miehen pitää tietenkin tukea ja olla apuna eikä vaikeuttaa äidin elämää vaatimuksilla silloin, kun ei jaksa. On myös ihan normaalia olla haluamatta seksiä, siitä(kään) ei ole mitään syytä saada raivareita. On vaikeaa lähteä, mutta se kannattaa, ihan varmasti. Uskotko?

 

[Ap]

Niin...

Juuri eilen hän painotti sitä,kuinka ollessaan paikalla yrittää antaa mulle mitä tarvitsen eli tiskaa ja tekee polttopuita ym., joten mun pitäisi antaa hänelle se,mitä hän tarvitsee ja pitää turpani kiinni ongelmista. Minusta arjessa auttaminen ei ole sillä tavalla mun henkilökohtainen tarve, vaan se on meidän vastuualuettamme vanhempina ja kuuluisi tasapuolisesti molemmille. Omat tarpeet ovat sitten erikseen. Mutta hän näkee asiat hyvin toisin ja kokee minut määräileväksi yksinvaltiaaksi, vaikka pari vuotta olen myötäillyt, joustanut, odottanut parempaa ja yrittänyt todella muuttua monin tavoin.

Mies ei tarvitse apua, koska huudot loppuisivat, jos osaisin olla ja jos työllistymisen kautta hänellä olisi matalampi stressitaso. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että tarvitsisimme apua molemmat. Hän sanoo inhoavansa elämäänsä ja olevansa umpikujassa, mutta apua tarvitsevat kuulema vain hullut, kuten minä.

 

[kirsikka]

Olisko mahdollista, ettet "päästäisi" häntä enää kotiin. Ottaisitte aikalisän. Toi ei kuulosta hyvältä. Voimia.

 

[vieras]

Miehesi on sairas. Hän syyttelee kaikkia muita paitsi itseään, sanoo että kaikki olisi hyvin jos SINÄ osaisit käyttäytyä "oikein". Kuulostaa hyvin tutulta, ex oli juuri tuollainen. Raivarit pahenivat, kunnes kuvioon tuli mukaan fyysinen väkivalta. Joka myös oli mun syyni, koska jos olisin ollut "kunnolla", hänen ei olisi tarvinnut lyödä. Viisi vuotta sitä paskaa katsoin ja sitten lähdin. Enkä ole päivääkään katunut. Luojan kiitos meillä ei ollut lapsia.

Montako vuotta olet jo tuollaista käytöstä katsonut? Onko mies väkivaltainen? Jos ei vielä ole, niin pian on, siitä voit olla varma. Kunpa vaan uskoisit samoja kokenutta ja lähtisit heti ensimmäisen lyönnin jälkeen, ellet lähde jo ennen. Miehesi käytös ei ole normaalia, yritä ymmärtää se. Vika ei ole sinussa vaan miehessä.

 

[Ap]

Väsynyt äiskä: Miten miehesi myönsi tarvitsevansa apua myös itse?

Yhden kerran pari viikkoa sitten mies otti minua rajusti kiinni ja paiskasi sängylle. Hänen puolensa tarinasta on,että en pitänyt suutani kiinni ja tulin liian lähelle,joten hän siirsi vain minut sängylle. Minä kuitenkin muistin tapahtuman monta päivää, koska kainalo oli kipeä. Toisaalta totta on,että yritin mennä lähelle ja rauhoitella, koska hän on myös sanonut,että tarvitsisi vain halausta ja ymmärrystä. Sitä yritin...

 

[Miehesi on SAIRAS]

Terapiaan tai ero, sun on lopetettava kynnysmattona oleminen ja miellyttäminen. Tuhlaat koko elämäsi miehesi vuoksi!

 

[voi ei]

Väsynyt äiskä: Miten miehesi myönsi tarvitsevansa apua myös itse?

Yhden kerran pari viikkoa sitten mies otti minua rajusti kiinni ja paiskasi sängylle. Hänen puolensa tarinasta on,että en pitänyt suutani kiinni ja tulin liian lähelle,joten hän siirsi vain minut sängylle. Minä kuitenkin muistin tapahtuman monta päivää, koska kainalo oli kipeä. Toisaalta totta on,että yritin mennä lähelle ja rauhoitella, koska hän on myös sanonut,että tarvitsisi vain halausta ja ymmärrystä. Sitä yritin...

Et voi yrittää ja yrittää koko ajan tuommoisen ihmisen kanssa, joka ei ite ota vastuuta mistään. Sun persoonallisuus alkaa muuttua (on jo muuttumassa) niin, että kaikki on sun vikaa. Jos et tee stoppia tuolle heti, kukaan muu ei tee sitä sun puolesta. Mies ei ainakaan.

 

[Ap]

Miten miehen saisi ymmärtämään, että voisi olla, että ulkopuolinen apu voisi vähän helpottaa? Että sitä kannattaisi ainakin yrittää... Hän ei kuulema ole hullu, eikä tosiaan tarvitsisi muuta kuin että pääsisi töihin ja mä oppisin olemaan ärsyttämättä.

 

[Ap]

Jos yritän kertoa miehelle, että olen väsynyt tai että seksi on minulle nyt kovin vaikeaa tai että huuto hajottaa minua sanoinkuvaamattomasti tai että mun on pakko jakaa arjen huolia ja murheita hänen kanssaan, koska muuta tuki(?)verkkoa ei ole ollenkaan ja olen puhuva ihminen, mun on vaikeaa pitää vain turpaani kiinni, niin mies alkaa mesota, että olen diktaattori ja itsekäs paska, joka ei voi mitään tehdä hänen hyväkseen ja tosiaan ajattelen vain itseäni. Kai minä olenkin itsekäs, kun esim. toivoisin parempia yöunia ja lepoa, koska muuten en jaksa olla kunnon äiti. Enhän mä pystykään miehen tarpeiden ja toiveiden mukaan joustamaan, koska mun voimat vain eivät riitä, enkä mä osaakaan miellyttää häntä, enkä tosiaan helliä, kun pelkään häntä.

 

[vieras]

Miten miehen saisi ymmärtämään, että voisi olla, että ulkopuolinen apu voisi vähän helpottaa? Että sitä kannattaisi ainakin yrittää... Hän ei kuulema ole hullu, eikä tosiaan tarvitsisi muuta kuin että pääsisi töihin ja mä oppisin olemaan ärsyttämättä.

Päätellen siitä, mitä olet kertonut: ei mitenkään. Jos hänen mielestään vika on sussa, niin miksi hän menisi hakemaan apua?

Ja kerroitkin jo aiemmin, että fyysinen väkivalta on alkanut. Pidä varasi, koska kiinnikäymisen kynnys on ylitetty, se on ensi kerralla miehellesi helpompaa. Kohta sä olet sitä mieltä, että jos olisit kunnolla, miehesi ei tarvitsisi lyödä sua..

Oikeasti nainen, noinko sä haluat elää elämääsi?

 

Jos yritän kertoa miehelle, että olen väsynyt tai että seksi on minulle nyt kovin vaikeaa tai että huuto hajottaa minua sanoinkuvaamattomasti tai että mun on pakko jakaa arjen huolia ja murheita hänen kanssaan, koska muuta tuki(?)verkkoa ei ole ollenkaan ja olen puhuva ihminen, mun on vaikeaa pitää vain turpaani kiinni, niin mies alkaa mesota, että olen diktaattori ja itsekäs paska, joka ei voi mitään tehdä hänen hyväkseen ja tosiaan ajattelen vain itseäni. Kai minä olenkin itsekäs, kun esim. toivoisin parempia yöunia ja lepoa, koska muuten en jaksa olla kunnon äiti. Enhän mä pystykään miehen tarpeiden ja toiveiden mukaan joustamaan, koska mun voimat vain eivät riitä, enkä mä osaakaan miellyttää häntä, enkä tosiaan helliä, kun pelkään häntä.

"Miehesi" on munaton kusipää, joka ei uskalla kuin tiuskia heikommilleen. Lähde kävelemään. Itse olen mies, enkä todella ymmärrä tuollaisia kusipäitä, jotka läheisimpiään kiusaavat. Sitten on hyvä olla äijää ulkopuolella. Olen muutamaan törmännyt ja kumman hiljaisiksi menevät kun niille lataa miesporukassa suorat sanat kusipäisyydestä. Eipä kamalasti uhoa, kun mies tölväisee takaisin.

 

[Dinaari]

Minusta kuulostaa siltä, että teitä on siellä kaksi itsetuntonsa menettänyttä. Miehet eivät (en yleistä, poikkeuksiakin on) osaa käsitellä yhtä hyvin asioita, ja se purkautuu milloin mitenkin. Miehesi purkaa pahaa oloaan selvästi raivoamalla. Ja tuo raivoilun määrä kuvastaa hänen oman ahdistumisensa määrää. Mies tarvitsee EHDOTTOMASTI apua, vähintäänkin työllistyäkseen mutta mielestäni myös jonkun kanavan jolla purkaa tunteitaan. Niin ettei kaikki tule sinun niskaasi. Veikkaan, että yhtälailla kuka tahansa tilallasi saisi sontaa niskaansa, syy ei siis ole sinun. Mies heijastaa omia epäonnistumisiaan ja ahdistuneisuuttaan siihen, että syyttää sinua ja vaatii sinulta enemmän. Asia, joka hänen pitäisi ymmärtää kääntää itseensä. Tämä on melko yleinen piirre suhteissa, joissa mies kokee olevansa altavastaajana taloudellisesti tai muutenkin kyvyiltään. Epäilen, että mies jopa syyttää sinua omista epäonnistumistaan jossain syvällä sisimmissään.

Sinulla on pari vaihtoehtoa, joko yrittää pitää perhe kasassa tai antaa miehen selvitä omillaan. Jokatapauksessa, mies on tässä nyt se joka tarvitsee ehdottomasti apuja. Sinä tarvitset enemmänkin lomaa ja rauhaa, saisit selvitellä omia ajatuksiasi ja toivottavasti myös ymmärrät sen, että tämä ei ole sinun syytäsi. Voin täysin rehellisesti sanoa, että olisin sijallasi jo menettänyt malttini monia, monia kertoja. Mies tarvitsisi nyt jonkun ulkopuolisen mielipiteen asiaan, ehkä joltakin ystävältään tai sukulaiselta jota hän kunnioittaa. Sinua, syypäätä, hän ei tietenkään voi kuunnella. (Se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi kuitenkin yrittää puhua järkeä jonkun törkeen hyvän ruuan jälkeen... ) Hänen tulisi ehdottomasti saada omat raha-asiansa kuntoon ja itsetuntonsa "perheen päänä". En osaa sanoa minkälaista apua hän nyt tarkalleen ottaen tarvitsisi, esim. työkkärin apuja/terapiaa/fyysisesti haastavia harrastuksia yms, joten sinuna menisin varmaan avautumaan jollekin kolmannelle puolueettomalle asiantuntevalle henkilölle. Ellei teille tule nyt ero. Mitä en oikeastaan toivo.

En ole mikään ihmismielen asiantuntija, mutta tällaisia seikkoja olen havannoinut ainakin omassa lähipiirissäni miehissä. Toivottavasti löydät jonkin ratkaisun tilanteeseesi, tai ainakin siihen että et syyllistä itseäsi. Hyppää ylös tuolista, ravistele itseäsi oikein kunnolla ja lausu vaikka ääneen: "En ole mieheni jatke, vaan itsenäinen ihminen!"

 

[Dinaari]

Jestas, tulipas pitkä. Anteeksi siitä. Asia kosketti vaan läheltä, kun oma ukkelikin harrastaa raivoilua toisinaan...

 

[Ap]

En todellakaan halua elää näin! Mutta jos avaimet miehen onnellisuuteen ja sitä kautta perheen onneen ovat minulla, haluaisin tehdä kaikkeni, en vain osaa! Syyllistyn jokaisesta "itsekkäästä" ajatuksesta, esim.että olen väsynyt,tarvitsisin apua tai tulevaisuus huolettaa jne. Mun pitäisi jaksaa paremmin ja olla huolestumatta. Rahahuoliinkin mies vain tokaisee, että mun pitäisi mennä töihin, jos huolestuttaa niin paljon. Oma ammattini vain on sellainen päivystysvuoroineen, etten mitenkään pystyisi tällä hetkellä yksin vastuullisena lapsista sumplimaan hoitokuvioita, töitä ja kodinhoitoa, eikä käteenkään jäisi muuta kuin entistä pahempi väsymys - jos töitä edes löytäisinkään. Mies ei suostu hoitoasioissa tulemaan vastaan, vaikka työttömänä onkin. Miehen isäkin meinasi, että mene töihin, jos raha-asiat huolettavat. Oman pojan ulosottokirjeet yms kyllä harmittavat häntä, mutta ovat mun vastuullani ja lasten säästöistä (minun säästämiäni) verotettavia. Koskaan ei mies ole ulosottojen vuoksi mitään plussaa tienannut, mutta viimeiset pari vuotta on rahaa mennyt valtavasti kaikkiin hänen hallitsemattomiin kuluihinsa.