Alistuvat vaimot, onko meitä muita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaimonen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaimonen

Vieras
Entä ovatko muut lukeneet surrended wifes- kirjaa? Saattaa kuulostaa oudolta, mutta mun elämäni muuttui tasapainoisemmaksi ja mielekkäämmäksi, kun tajusin homman idean. Olin aikoinani kova tekemään töitä, pidin kiinni itsenäisyydestäni, en sallinut miesten auttaa tai neuvoa, lapsistakaan en hirveästi perustanut ja olin feministi.

Noh, useiden vaiheiden jälkeen (pitkä tarina) olen nyt tilanteessa, että olen kolmen lapsen kotiäiti ja mies on meillä perheen pää, olen nk. alistuva vaimo. Tämä ei tietenkään tarkoita, että mies saisi kohdella minua miten sattuu, vaan rakkaudella ja kunnioituksella. Hän ohjaa minua rakkaudella ja minä hoidan kodin, lapset ja miehen, mies työnsä ja "johtamisen" perheessä. Moni on meillä käydessään aluksi ihmetellyt, miten voi nykynainen elää kuin 50-luvun kotirouva, miehen määräysvallassa ja hänestä riippuvaisena, mutta hämmästynyt, kun huomannut miten hyvin meillä tämä toimii.

Veikkaan, että moni nainen olisi onnellisempi toteuttaessaan tätä luonnollista järjestystä. Työpaineet, nyrjähtänyt tasa-arvoajatus ja miesmäisyyteen pyrkiminen ovat tehneet monet naiset onnettomaksi. Sen huomaa mm. erotilastoista ja monista muista asioista. Ei naista ole tehty mieheksi eikä miestä naiseksi. Lukekaa kirja ja pohtikaa!
 
Etkö sitten pidä enää kiinni itsenäisyydestäsi? Etkö ole itsenäinen?
Kerro jotain käytännön esimerkkejä, miten tuo toteutuu teillä käytännössä?
Jos et ole kuin aikuinen itsenäinen ihminen suhteessa mieheen, niin oletko kuin lapsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaimonen:
Työpaineet, nyrjähtänyt tasa-arvoajatus ja miesmäisyyteen pyrkiminen ovat tehneet monet naiset onnettomaksi. Sen huomaa mm. erotilastoista ja monista muista asioista. Ei naista ole tehty mieheksi eikä miestä naiseksi. Lukekaa kirja ja pohtikaa!

Eiköhän se ongelma ole juuri tuo nyrjähtänyt tasa-arvo käsitys, jossa ihmisten välistä tasa-arvoa koskevista asioista tehdään sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevia asioita. Sukupuolisen tasa-arvon nimissä pitää tehdä asioita, joita ei tahdo ja toisaalta ei saa tehdä asioita, joita tahtoo.
Ei siihen tarvita kun itsensä tuntemista, sen tietämistä mitä itse tahtoo, sukupuoleen katsomatta, että pääsee noiden paineiden yli.
 
En voi kannattaa ajatusta aivan täysin, koska ihailen vahvoja, itsenäisiä, tasa-arvoisia naisia...Minusta nainen voi olla nainen ja täysillä äiti, kotiäitikin, ja antaa miehen viedä tietyissä asioissa, mut ei aivan kaikessa sentään.. Skandinaavinen yhteiskunta rakentuu siihen että naisetkin ovat osallistuneet yhteiskunnalliseen päättämiseen ja työelämään jne. Naisen ja miehen tasa-arvo on niin valtavan tärkeää käytännössä...Naisia ja miehiä tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa, kotona ja työssä jne.
 
oon pari vuotta sitten jäänyt kotiäidiksi kymmenen vuoden työuurastuksen jälkeen. Alkuun oli hankalaa ja ahdisti kun piti jäädä kotiin ja muut lähti töihin ja kouluun, mutta nyt hirvittää että joudunko vielä palaamaan siihen oravanpyörään,jossa ei välillä muistanut edes omaa nimeään kun säntäili ympäriinsä päättömästi. Saakohan sitä kirjastosta lainata?
 
en ikinä vois kuvitella itselleni tommosta tilannetta.. haluan omankin elämän, kodin ulkopuolisen. vai onko sulla reseptinvaihtokavereina muita desperate housewifeja? varmaan aika kiven alla.. eikä varmasti mieskään meille tommosta haluais.
 
Hui. Onpa kamala ajatus. Entä jos mies kuolee tai tulee kuitenkin ero. Miten siitä suosta sitten noustaan. Jokaisen pitää säilyttää omat aivot ajatella ja toimia. En itsekään vastusta ns. ajatusta naisten ja miesten töistä kun minusta osa hommista hoituu naisilta helpommin ja toiset taas miehiltä mutta tuollainen tapa elää. Ei kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
oon pari vuotta sitten jäänyt kotiäidiksi kymmenen vuoden työuurastuksen jälkeen. Alkuun oli hankalaa ja ahdisti kun piti jäädä kotiin ja muut lähti töihin ja kouluun, mutta nyt hirvittää että joudunko vielä palaamaan siihen oravanpyörään,jossa ei välillä muistanut edes omaa nimeään kun säntäili ympäriinsä päättömästi. Saakohan sitä kirjastosta lainata?

mutta eihän sen työpaikan tarvitse olla maailman stressaavin ultrasuuren firman johdossa vaikka työelämässä onkin. ei minullakaan mitään nokiapomon tasoisia haaveita ole vaikka työelämässä haluan olla koska perhettä pidän tärkeämpänä kuin työtä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Hui. Onpa kamala ajatus. Entä jos mies kuolee tai tulee kuitenkin ero. Miten siitä suosta sitten noustaan. Jokaisen pitää säilyttää omat aivot ajatella ja toimia. En itsekään vastusta ns. ajatusta naisten ja miesten töistä kun minusta osa hommista hoituu naisilta helpommin ja toiset taas miehiltä mutta tuollainen tapa elää. Ei kiitos.

niinpä, mutta nehän juuri elävät ilmeisesti uskoen ettei eroa tule ikinä, vai olenko väärässä.
 
Oisin minäkin varmaan onnellisempi, jos olis mahdollisuus hypätä työelämän oravanpyörästä pois. Varmaan hyvin moni muukin olis, jos vaikka voittaisi lotossa ja voisi keskittyä vaan kodinhoitoon. Ei se minusta silti liity mitenkään siihen, että nauttisin päätäntävallan siirtämisestä miehelle tai kellekään muullekaan.

Sitäpaitsi nykyään suomalaiset miehetkin tahtovat nauttia omien lastensa seurasta. Ei mun mies ainakaan suostuisi ALISTUMAAN miksikään pelkäksi lompakoksi meidän perheessä. Jaetaan vastuuta sekä töistä että kotitöistä niin kummankaan taakka ei kasva liian suureksi että tarttis toiselle kärttyillä ja kummallakin on mahdollisuus nauttia jonkun verran myös kotielämästä, mutta myös toteuttaa itseään kodin ulkopuolella.

En siis oikein tajua tuon kirjan ideaa.
 
Meillä tilanne oli pari vuotta jotakuinkin ap:n kuvailevan kaltainen, tosin opiskelin siinä samalla. Tuloksena oli, että nyt on 40 000 ylimääräistä velkaa eri tahoilta asuntolainan päällä ja ihmetellään, miten siitä suosta noustaan.
Mitä tästä opimme? Älkää herran tähden luottako, että se mies osaa hoitaa asiat vaikka kovasti herran paikka talossa miellyttäisikin ja pitäkää itsenne tietoisina missä mennään älkääkä uskoko yhtään mitään, mitä mies sanoo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
oon pari vuotta sitten jäänyt kotiäidiksi kymmenen vuoden työuurastuksen jälkeen. Alkuun oli hankalaa ja ahdisti kun piti jäädä kotiin ja muut lähti töihin ja kouluun, mutta nyt hirvittää että joudunko vielä palaamaan siihen oravanpyörään,jossa ei välillä muistanut edes omaa nimeään kun säntäili ympäriinsä päättömästi. Saakohan sitä kirjastosta lainata?

mutta eihän sen työpaikan tarvitse olla maailman stressaavin ultrasuuren firman johdossa vaikka työelämässä onkin. ei minullakaan mitään nokiapomon tasoisia haaveita ole vaikka työelämässä haluan olla koska perhettä pidän tärkeämpänä kuin työtä.

Hyvä pointti. Outo käsitys muuten monilla kotonaolijoilla, että työelämässä oleminen tarkoittaa väistämättä aina jotain superstressaavaa uranluontia. Eiköhän suurin osa työssäkäyvistä ole ihan jotain 8-16 perusduunareita, joiden vuorokaudesta ja energiasta suurin osa jää muihin asioihin kuin työhön.

Voi kulkea myös keskitietä, ei tartte hypätä itsenäisestä uraohjuksesta joka ei huoli apua keltään täysin toisen varassa olevaksi pikkuvaimoksi. Olen itsekin ennen ollut "vahvuuteen sairastunut". Mulle riitti elämänmuutokseksi se, että totesin ensinnäkin haluavani vähemmän stressaavalle alalle töihin ja toisekseen tunnustin, että jokainen ihminen tarvitsee muita ihmisiä. En pärjää tässä maailmassa aina täysin yksin, tai ainakaan sellainen elämäntyyli ei tee minusta onnellista, mutta myös muilla (miehellänikin) on oikeus inhimilliseen heikkouteen, tuetaan ja autetaan toisiamme vuorotellen tarpeen mukaan. Tosin työalalta toiselle vaihtamisen lisäksi tämä vaati myös itsekkään ja epäempaattisen miehen vaihtamista sellaiseen, jolta tiedän tarvitessani saavani tukea. Mulla on lupa olla heikko, mutten ole pelkästään sitä. Välillä olen meistä vahvempi ja sekin on ihan ok.
 
Ei kaikkea amerikkalaista hömppää tarvitse tuoda Suomeen :) Pohjoismainen hyvinvointi on hyvin pitkälti rakennettu sen päälle, että naiset eivät ole olleet mitään heikkoja, kuihtuvaisia kukkasia, vaan vahvoja amazoneja, jotka eivät ole pelänneet tarttua työhön kuin työhön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Raitalankakäärme IV:
Ei kaikkea amerikkalaista hömppää tarvitse tuoda Suomeen :) Pohjoismainen hyvinvointi on hyvin pitkälti rakennettu sen päälle, että naiset eivät ole olleet mitään heikkoja, kuihtuvaisia kukkasia, vaan vahvoja amazoneja, jotka eivät ole pelänneet tarttua työhön kuin työhön.

Entäs miehet.. miehet kuihtuu, alkoholisoituu, voi pahoin. Mutta kukapa niitä enää nykyään ajattelisi, ei kukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
oon pari vuotta sitten jäänyt kotiäidiksi kymmenen vuoden työuurastuksen jälkeen. Alkuun oli hankalaa ja ahdisti kun piti jäädä kotiin ja muut lähti töihin ja kouluun, mutta nyt hirvittää että joudunko vielä palaamaan siihen oravanpyörään,jossa ei välillä muistanut edes omaa nimeään kun säntäili ympäriinsä päättömästi. Saakohan sitä kirjastosta lainata?

mutta eihän sen työpaikan tarvitse olla maailman stressaavin ultrasuuren firman johdossa vaikka työelämässä onkin. ei minullakaan mitään nokiapomon tasoisia haaveita ole vaikka työelämässä haluan olla koska perhettä pidän tärkeämpänä kuin työtä.
juu ei ollut pomon paikka vaan kolmevuorotyötä tekevän duunarin. Tän iltatähden teko vasta avasi mun silmät. Kaksi vuotta meni ymmärtääkseni että olen yhtä tärkeä ihminen,äiti ja vaimo vaikken olekaan puolikuollut ns. perheen eteen ahkeroinut marttyyri liian vähillä yöunilla.
 

Yhteistyössä