Alkoholismia..

[allapäin]

Haluaisin kuulla kohtalotovereilta miten olette jaksaneet kun kaljan juonti tuntuu olevan miehen elämän sisältö. Joka viikonloppu,kaikki "vapaan aatot",lomat jne. Itse olin niin tyhmä kun uskoin kaiken muuttuvan kun vauva syntyy.. Vaikeaksi tämän tekee se että mies selvinpäin on "hyvä mies", tekee kotitöitä, ottaa vastuun lapsesta että saan "omaa aikaa". Paitsi jos "pakotan" rajoittaa juomista (on myös kokeiltu, huonolla menestyksellä), mies on kuin ampiainen kun ei voi juoda.
Pahalta tuntuu erota, mutta en haluaisi lasta kotiin jossa isä kittaa aina ku töiltänsä ehtii..
Enkä koskaan halunnut yksinhuoltajaksi!
P.S. Tämä on syy miksi meille ei tule toista lasta.

 

[Kalalokki]

Meillä vähän sama tilanne. Ensimmäisen lapsen kanssa meno on ollut ihan ok, mutta nyt kun odotan toista, niin on jotenkin ihan oudoksi mennyt. En pysy ollenkaan perässä missä mennään, kun hän saattaa vain mennä ja jäädä kavereille yöksikin ilman että ilmoittaa minulle siitä. Ja se kuningas alkoholi...
Ja jos se olisikin silloin tällöin,. mutta varsinkin näin kesällä ihan mahotonta. Ihan kuin elämässä ei muuta olisikaan. Ja selvinpäin on ihana isä ja mies. Mutta minäkin kaipaisin rauhallisia aamuja, saisi silloin tällöin levätä aamulla pidempään, ja isä menisi ja hoitaisi mukulan aamutoimet.
Parempia aikoja odotellesssa...

 

[Mansikkamarja]

Minäkin yritin kaikkeni,että olisin saanut miehen lopettamaan juomisen. Sitten en jaksanut enää yrittää ja otin eron. Huomasin lapsissakin muutoksen,kun jäimme keskenään. On niin erilainen tunnelma kotona, kun ei tarvitse stressata enää juomisen ja sen mukana tuomien ongelmien kanssa. Yksinhuoltajana on välillä rankkaa,mutta kyllä ero kannatti. Ei se kyllä koskaan helppoa ole. Enkä halua neuvoa ketään eroamaan,se oli vain meidän ainut ratkaisu tilanteeseen.

 

[paha olla]

Meilläkin tuo alkoholi määrää tahdin, saattaa lähteä keskellä viikkookin, ihan vaikka kauppareissun aikaan, tulee joskus parin päivän päästä tai jopa pitemmän.
Minä tietty stressaan sen ajan, menoja olis muttei pääse, ja ukkoo kun näkee kylillä niin täytyy mennä sitä komentelemaan kotia, siitäkös hän sitten vetää pultit.
Häipyy kuin tuhka tuuleen, leppyy sitten kun leppyy, eikä varmasti ilmota missä on.

Vaikeeksi tekee se että on lapsia ja vielä tulossa.
Sitten vielä se että selvänä mies on kyllä oikeen huomaavainen ja kuitenkin hyvä isä.
Humalassa kuin toinen ihminen, täys pönttö, ei mitään järkee päässä.

 

[niinnu]

sama homma meille.alkoholi määrää tahdin.se on varmaan kaikista ärsyttävintä kun ei voi luottaa mihinkään mitä mies sanoo.vaikka hän kuinka vannoo ettei juo sitten ja ite vielä sanon että älä lupaa olla juomatta koska kuitenkin petät sen lupauksen ja mulle tulee vaan entistä pahempi mieli niin silti kuulen joka ikisenä krapulapäivänä sen että hän ei aio juoda kyllä vähään aikaan mitään.se vähän aikaan kestää sen kaks kole päivää ja sit lähetään taas kauppaan hakeen kaljaa.meillä kans yks lapsi.haluaisin niin erota ja lähteä, mutta sitten tulee taas hyvä päivä enkä haluaisi erota ikinä.olen niin monet kerrat miettinyt että mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tälläistä,ikuista pelkoa,vihaa pettymystä jne...mieheni isä on myös alkoholisti eli juominen on miehelleni "luonnollista"...kurjaahan tämä on,saa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa katella...

 

[himalainen]

Älkää jääkö odottamaan että se viinan juonti loppuisi, turha tuudittautua tunteeseen että kyllä se siitä - oma ja lasten elämä kärsii varmasti! Ennemmin yh kuin elämä alkoholistin armoilla....voimia teille!

 

[2 muksun äiti]

täälä kans sama ongelma.. vetää mielen matalaks ku ukko vaan juo.. pääsin viime viikon keskiviikkona laitokselta niin ukko on juonu koko sen ajan. ei auta missään kotitöiskään muutaku aukoo naamaansa. oon miettiny kans että ois helpompi erota! ennestään yks lapsi jo ja luulin kans tyhmänä että vauvan tulo jotenki rauhottas juomista ja menemista,mutta ei !

 

[poks]

elämää on muuallakin kuin alkoholin varjossa,laittakaa miehet seinää vasten, alkoholi vai te? :hug:

 

[pirit]

\

elämää on muuallakin kuin alkoholin varjossa,laittakaa miehet seinää vasten, alkoholi vai te? :hug:

Jep niin se on...harmi vaan et vastaus on jo usein tiedossa kysyttäessä...sit jo kuvassa on vielä huumeitakin..minä väistyin!!

toki ihminen voi muuttuakin,mun kohdalla vain ei näin käyny..

 

[Maura]

\

\

elämää on muuallakin kuin alkoholin varjossa,laittakaa miehet seinää vasten, alkoholi vai te? :hug:

Jep niin se on...harmi vaan et vastaus on jo usein tiedossa kysyttäessä...sit jo kuvassa on vielä huumeitakin..minä väistyin!!

toki ihminen voi muuttuakin,mun kohdalla vain ei näin käyny..

jos nii onnellisest kävis ett muuttuis ni voipha tuota pallailla takasi saman katon alle jos molemmat ovat viel vappaina

 

[katriina]

Olen yli 2 vuotta katsellut laasteni isän juomista, ja nyt riittää.
olen väsynyt pettymyksiin, pelkoon, rikkonaisiin öihin, valehteluun ja siihen, että en voi luottaa tulevaan.
Hankin asunnon salaa mieheltä ja ensi viikonloppuna muutan.
Lapseni eivät saa kasvaa tällaisesä kodissa jossa pitää pelätä -tai paeta pois.
Tahdon turvaa, rauhaa...
Miestä en enää rakasta, mutta pienten takia tuntuu NIIN PAHALTA. Onhan isä heille rakas kuitenkin.....jospa minulla olisi kuitenkin heille yksin enemmän annettavaa ?

 

[skorpioni76]

Täällä kans samassa tilanteessa monesti olen miettinyt että hankin tytön kanssa oman asunnon ja laitan ero paperit vireille ,mutta kuitenkin aina ajattelen että jos kuitenkin muuttuu niin kun on monesti anteeksi pyytänyt ja vannonut lopettavansa .
Miehen juominen mennyt iahn mahdottomaksi teloo itteensä kun jalat menevät alta en voi enää luottaa että voi olla lapsen kanssa kun olen töissä.Yö unet on iteltä mennyt kun tyttö yöllä heräilee kai jotakin vaistoaa.Puhuin miehelleni että pitäisi mennä hoitoon että pääsee alkoholista eroon .Kaksi vaihto ehtoa joko alkoholi tai perhe.
Olisi mukavaa kirjoitella jonkun kanssa ihan kirjeitä ja puhua kokemuksista
Kaivataan kohtalo tovereita Josko se auttaisi jaksamaan.

 

[paha olla]

Tähän aikasemmin jo kirjoittelinkin meidän isännän alkoholin käytöstä.

Kyllä olisi kiva jutella joidenkin samassa tilanteessa olevien kanssa, sitä kuitenkin on välillä niin rättipoikki väsyny ja tarttis jotain juttukaveria.
Vois jopa apujakin saada.

 

[Bettina]

Täällä aivan samalainen miehenköriläs. Juopottelee viikottain, joskus kolmekin kertaa viikossa. Selvin päin aivan ihana ja maailman rakastettavimman oloinen ukko.
Meillä on yksi lapsi ja joskus tuntuu, että jos olisin yksin säästyisin monelta murheelta ja siltä tuskalta, mitä se tuottaa ku yksin kotiin jää tytön kanssa.
Miehestäni tulee myös aivan "hermo" ja kärsimätön parin päivän jälkeen, kun hän ei ole saanut juoda. Itse ei sitä myönnä, että ois minkäänlaista alkoholismin oiretta.

Kesäloma oli ja meni. Lähti vähän väliä jonnekin rilluttelemaan ja tuli kotiin ku tahtoi. Sitten lupasi, että loman jälkeen rupeaa urheilemaan ja on juomatta, mutta ei nyt jostain syystä itsellä usko riitä moiseen! Saas nyt nähdä... Työt on siis alkaneet.. Tänään ois oivallinen päivä päästää itsensä vapaalle, ku huomenna on välivapaa ja keskiviikko ilta... Katsotaan vain, niin ei oo kotona tänään!!

Kaikille kohtalotovereille :hug: :hug: :hug:

Minullakaan ei ole ketään, kelle voisin puhua Joskus tuntuu, että kyllä se varmasti auttaisi, helpottaisi ainakin!

 

[juups]

minullakin sama tilanne....tahtoisin vielä toisen lapsen..alkanu tulla vauvakuumetta..meillä 3 v tyttö....mutta ton miehen kanssa en sitä toista uskalla tähä elämään tehä....kun yksin oon kuitenkin vastuussa lapsesta...

 

[taustalla]

\

Olen yli 2 vuotta katsellut laasteni isän juomista, ja nyt riittää.
olen väsynyt pettymyksiin, pelkoon, rikkonaisiin öihin, valehteluun ja siihen, että en voi luottaa tulevaan.
Hankin asunnon salaa mieheltä ja ensi viikonloppuna muutan.
Lapseni eivät saa kasvaa tällaisesä kodissa jossa pitää pelätä -tai paeta pois.
Tahdon turvaa, rauhaa...
Miestä en enää rakasta, mutta pienten takia tuntuu NIIN PAHALTA. Onhan isä heille rakas kuitenkin.....jospa minulla olisi kuitenkin heille yksin enemmän annettavaa ?

Ihan varmasti pärjäät yksin paremmin! Lapset osaa vaistota tuollaiset tilanteet ja pelkäävät äidin pelkoa vaikka isä olisikin hyvä heille. Lapset voivat tavata isää sitten kun hän on selvinpäin. Voit sinäkin ajatella elämääsi eteenpäin ja saat mielenrauhaa.

Itse olen kasvanut juopon äidin varjossa. Isä siihen kyllästyi ja pakkasi laukut - vain omansa... Me lapset jäimme sinne, ja viikonloppuisin saimme kyllä hyvittelyä. Meidän tilanteessa isä oli onnistunut pitämään äidin juomisen salassa, mutta kaikki kaatui meidän lasten niskaan kun isä lähti pois. Mitään ikävää en muista tapahtuneen ennen eroa, mutta sen jälkeen kyllä jouduimme äitiä holhota ja kännistä kiukuttelua kuunnella. Koskaan en unohda vaikka olen anteeksi äidilleni antanutkin. Liian läheltä jouduin sitä seuraamaan.

Eli vie lapsesi pois siitä viinankatkuisesta maailmasta ja näytä elämän peloton puoli :flower:

 

[allapäin]

Meidän tilanne on nyt se että elokuun alusta eri osoitteet..
Tätä toivoin, mutta nyt juuri on TODELLA vaikeaa.
Ei ole helppoa erota vaikka järjellä tietää että näin on kaikille parasta, tunteet velloo laidasta laitaan.
Nyt kun sais voimia jaksaa tämän pahimman yli..
Miehelle jää tietokone, joten jaksamista kaikille alkoholistien läheisille.Jään säästämään että pääsen taas keikkumaan tänne.

:hug:

 

[katriina]

Tiedän TODELLA miltä tuntuu. Olen odottanut muuttoa pitkään, ja nyt kun siitä huomenna tulee totta, PELKÄÄN NIIN VALTAVASTI.
Pelkään miehen raivoa, lasten sopeutumistaa, omaa jaksamista, mahdollisia rahahuolia...Kuka auttaa jos sairastun jne, jne.
huh, huh...no pää kylmäksi vain. Aika auttaa ja luja usko turvallisesta tulevaisuudesta.
Voimia Sinulle....ja minullekin.

 

[jansku]

Voimia vaan kaikille samassa tilanteessa oleville. Meillä on tilanne nyt että jäin vielä. Mutta jos juominen alkaa taas, en puhu enää vaan lähden, olen sen velkaa itselleni ja lapselleni. Poika ymmärtää jo jotain, on melkein 4v. Mietin tuossa jääkö pojalle muistoja näistä ajoista? Kurjaa ajatella kun mies on nyt selvä, että se taas repeää jossain vaiheessa, on nyt antabuksilla ja toivon todella että päätös pitää. Jos ei niin olen siihenkin asennoitunut. Ei se varmastikaan helppoa ole mutta onpahan ainakin henkinen epävarmuus poissa. Oletteko muut saaneet sukulaisten haukkumiset päällenne kun vielä olette alkoholistimiestenne kanssa? Minä olen. Huoh.
Päivä kerrallaan ja toivotaan

 

[sitäsamaa]

Tästä aiheesta jotain.

Aina ei voi laittaa kaikkea pelkästään miehen "kontolle".


Tiedän tästä aiheesta kaiken niitä harvoja, AINOA, osallisena siis.
Toki voin varmasti sanoa, ETTÄ tälläkin kanavalla taitaa olla tuo sama vaiva, kuin "juorulehdillä". Jos kuulee/lukee, vain toisen osapuolen kommentin, niin MISTÄÄN/MISSÄÄN olosuhteissa ei voi vielä tuomita KETÄÄN (oikeasti). Tästä aiheeseen...

On varmasti olemassa hyviä ihmisiä, hyviä tyyppejä ja niitä harvoja jotka tekee mahdottomista asioista "mahdollisia", itse en voi tästä aiheesta muuta kuin todeta, että olen pahoillani kaikkien meidän kolmen puolesta!!! Mutta ero oli paras vaihtoehto tuosta "valikosta".


Ja mitään puollustellakseni, myönnän olevani kuin ampainen selvinpäin Mutta, varmaan oli molemmat enkeleitä syntyessään...joku kasvatti vain hänet tuohon mielipiteeseen, ELÄMÄ? Alkoholismi varmaan, kukaan ei ole puhunut muista ongelmistamme?

Mietin tässä vain, että mitkä on ne ogelmat, jotka kumoutuu esim. alkoholismin rinnalla, vai onko se niin paha, että sen avulla jopa tuomitaan kaikki???


marko

(en siis, ainakaan omasta mielestäni haukkunut ketään, edes itteeni))

 

[anneliina]

olen varmaan nyt hieman typerä ja yksinkertainen mutta tuossa markon jutussa ei ollut päätä eikä häntää? En ymmärtänyt. Selvennätkö marko?

 

[sitäsamaa]

\

olen varmaan nyt hieman typerä ja yksinkertainen mutta tuossa markon jutussa ei ollut päätä eikä häntää? En ymmärtänyt. Selvennätkö marko?

Voin selventää.

Eli, onko alkoholismi (siis kaikilla asteilla) niin iso juttu, että sen avulla voidaan itse olla "täydellisiä" ja toista sitten voikin kohdella miten nyt kulloinkin huvittaa?

Niin kuin sanoin, asiat saadaan näyttämään kauheilta, jos vain toisen osapuolen kommentit kuullaan. Sitä tässä olin oikaisemassa.

En syytä ketään tai hauku, ihmiset ovat vain kovin erillaisia...ihmehän se olisi, jos kaikki olisivat onnellisia...järkyttävää oli vain lukea "itsestäni" juttuja ja toiset vaan heittää lisää vettä myllyyn!!!

...jos arvostelette samalla itseänne, se olisi ainakin reilua kaikkia kohtaan. Asiat ei aina ole, sitä niinkuin ne täällä sanotaan.

marko
(se alkoholisti, josta tämä keskustelu sai alkunsa)
En ole kirjailija, teksti oli hieman vaikea lukuinen...myönnän!

 

[anneliina]

ahaa, sinusta siis vaimo/avovaimo kertoi ekassa viestissä.
Kyllä asioilla aina on kaksi puolta, jossei kolmaskin. Joku sanoi minullekkin että mikä on se syy miksi sinun miehesi juo-siihen en osannut vastata, eikä osaa mieskään. On aika hankalaa. Sen tiedän, ettei mies ole niin halukas puhumaan kaikkein ikävimmistä asioista selvänä, ja kännissä taas miettii niitä asioita ja juo itsensä niin tilttiin ettei kukaan saa mitään selvää. Sanoo sanan tai kaksi, parin minuutin viive, siirtyy seuraavaan asiaan omasta mielestään ja suuttuu niin pirusti jos en ymmärrä.
Ja ne seuraavat aamut on kauheita. Vielä jos on kapakassa käynyt, ei ikinätiedä onko selvinnyt tappelematta kotiin, ei itse muista mitä on tehnyt, kenen kanssa puhunut ja parhaassa tapauksessa juonut niin että on ruumiillisia vammoja ja kännissä on vielä seuraavankin päivän.
Mutta jos vielä alkaa niin en jaksa enää. Siksi onkin mukavaa nähdä kuinka mies on selvä, tekee kotihommia ja osallistuu kaikkiin puuhiin, ihanaa. Toivottavasti vaan tämä tilanne kestää.... :heart:

 

[sitäsamaa]

\

Joku sanoi minullekkin että mikä on se syy miksi sinun miehesi juo-siihen en osannut vastata, eikä osaa mieskään. On aika hankalaa.

Sitä juuri, ei meistä kukaan ole täydellinen...joskus pitää osata etsiä syitä myös muualtakin, kun vain siitä "alkoholisti" puolisosta?

Kaiken jos haluaa, niin kaiken myös saa.
"lue pari kertaa, ja vielä kahdesti ja vielä kolme...niin ymmärtää mitä tällä lauseella tarkoitan"

marko

 

[sitäsamaa]

Niin, vielä siitä mitä tarkoitin.

Ollaanhan me kuitenkin aina "ihmisiä" toisillemme suhteissa. Kaikissa varmasti on hyvää enemmän kuin huonoa, jos tosiaan haluaa kaiken, niin sille ei voi toinen mitään...mutta silloin taas vastaavasti ei voi saa kaikkea? ...muuta kuin täydellisen itsenä ja jos silloin on onnellinen niin eikö se ole jo oma asia?

Selittäkääpä olenko väärässä!!!

marko