Alkoholismia..

[anneliina]

Hyvä marko, vaikka kovasti puolustelet omaa juomistasi-niinkuin kaikki miehet ilmeisesti ketkä juo-niin sille ei vaan voi mitään että minä päätin että yleistenkään "normien" mukaan ei ole lapsille ja heidän kehitykselleen hyväksi nähdä isänsä änkyrässä, tai itsensä satuttaneena, tai muuten vaan vihapäissään tai krapulassa. Ehkä aiemmin ajattelin että ei se haittaa, mutta nyt kun huomaan että mitä se tekee lapsille, en aio kestää sitä enää yhtään.

Ja onko se juominen niin autuaaksi tekevää, kun juodaan niin kauan kun silmät liikkuu? Mies on ollut itsekin (onneksi) sitä mieltä, että valitsee perheen-minut ja lapset ennemmin kuin kuningas alkomahoolin. Toivottavasti on samaa mieltä myös kuukauden päästä. Itse aion myös olla juomatta, ei se ole niin välttämätöntä.

Toivottavasti sinunkin asias järjestyy parhaiten ja säilytätte keskusteluyhteyden muutenkin kuin tämän palstan kautta :hug:

 

[paha olla]

Onkos teidän muiden miehet pysynyt kotona??

Meidän isäntä taas eilen lähti ja eipä ole näkynyt, taas ketuttaa nii vietävästi!!

Mikä ihme tuossa alkoholissa kiehtoo? Miten hemmetissä sen saa loppumaan!

 

[anneliina]

voi ei, jaksamista. Ei taida saada muulla loppumaan kuin pistää valitsemaan joko tai. Meillä koitettiin kaikki mahdolliset kompromissit, kerta viikossa juominen ym ja metsään meni. Aina vaan lipsuu ja lipsuu enemmään ja lopuksi sitä huomaa että tätä helvettiäkö sitä meinaan katsella vielä kymmenen vuoden päästäkin?
Minä tein ratkaisun, ja niin mieskin, toistaiseksi on pysynyt kaidalla polulla. Saas nähdä kuinka kauan..toivotaan että kauan.

 

[paha olla]

Toivottavasti onnistutte.
Luulin itsekin jo yhdessä vaiheessa että nytkö alko onnenpäivät, mies kun kävi niin harvakseltaan ravintoloissa, ja sekin vielä että tuli aina yöksi kotiin.
Mutta taas se on alkanu, eikä loppua näy.
Lapsien puolesta sitä yrittää vaan niin kovasti tehdä kaikkensa, mutta nekin kyllä vain pitemmänpäälle kärsii tilanteesta.

Alkaa toivo mennä ja ei muutenkaan enää meinaa jaksaa, on itsekin välillä tosi loppu.

 

[mamma]

DSelvä lastensuojelu asia. lähde ennen kuin lapset viedään!!!

 

[mielipide tämäkin]

\

Eli, onko alkoholismi (siis kaikilla asteilla) niin iso juttu, että sen avulla voidaan itse olla "täydellisiä" ja toista sitten voikin kohdella miten nyt kulloinkin huvittaa?

Alkoholisti itse helposti kohtelee muita miten kulloinkin huvittaa. Mikä ihmeen oikeus esim. perheen isällä on pilata kaikkien muiden elämän harmonia juomisellaan?!! Ehkä hän on oma täydellinen itsensä ja ihan itsekseen... ja saanut kaiken, minkä halusikin... Entä muut? Olet oikeassa siinä, että kaikki eivät voi saada kaikkea. On aina toiselta pois, jos yksi on saanut kaiken... vaikkakin myös sen mitä ei odottanutkaan saavansa.

Alkoholismi on perheen kutsumaton vieras. Se täytyy kitkeä ensin pois ennen kuin pystytään selvittämään muita ongelmia. Mielestäni alkoholismi on ehkä itsekkäin sairaus, jonka tiedän. Alkoholisti syyttää helposti muita (ihmisiä tai asioita) sairaudestaan. Tuskin kuitenkaan kukaan on tämän kurkkuun väkisin alkoholia kaatanut! Kun kysytään, "Miksi juot?", vastaus on "Siksi koska olen itsekäs.".

On sitten myös niitä alkoholisteja, jotka oikein nauttivat sairaudestaan eivätkä edes yritä parantua. "Olen alkoholisti ja pidän siitä." Näin hoki minulle isäni useita vuosia. Mitäs siinä sitten enää mitään sanomaan...

Emme elä yksin. On aina joku joka välittää ja kärsii. Perheessä eletään muita kunnioittaen. Jos tämä ei toteudu, ei ole perhettä. On vain kasa ihmisraunioita saman katon alla.

Sain appiukoltani kalliin ohjeen hääpäivänämme: "Kunnioittakaa toisianne kilpaa." Yritän kovasti toteuttaa tätä neuvoa.

 

[paha olla]

\

DSelvä lastensuojelu asia. lähde ennen kuin lapset viedään!!!

Jos minulle tarkoitit tuon niin en nyt tarkoittanut sitä niin että lapset joutuu kärsimää isänsä alkoholinkäytöstä, siis eivät lapset joudu isäänsä humalassa katsomaan.

Tarkoitin sillä kärsimään sanalla (vähän väärä ilmaisu tähän oli) että kun isä on paljon pois ja tietty se sitten minun kauttakin heijastuu lapsiin kun hermoilen.

En nyt sentään hyväksyisi että täällä kotona olis jatkuvasti kännissä, eikä hän kyllä täällä onneksi edes juo saunakaljoja enempää.

 

[hei hou]

Vaikka se itsestään selvää on jo, ei vaihtoehtoja ole. Alkoholistin täytyy itse mennä hoitoon, ja sitten on mahdollista ottaa hänet takaisin. Mutta alkoholistin kanssa ei kannata roikkua, jos hän ei itse yritä parantua. Itse nähny semmosta elämää, ja itsekin ollut juoppo

 

[jees]

niinhän se on, ei ketään pysty muuttamaan, pakko se ihmisen on itse tajuta mitä tekee, haluaako jatkaa sitä ja jos jatkaa niin ymmärtääkö mitä menettää....Vaikeita kysymyksiä ja tilanteita ja hankalaa ennenkuin itsekin alkoholistin puolisona ratkaisee mitä kaikkea on valmis sietämään, missä joustaa ja mihin pakon edessä taipuu-rakkaudestakin ja lasten takia-vai lähteekö omille teilleen ja koitta rakentaa lapsille paremman viinavapaan tulevaisuuden ilman isäänsä....

 

[Aihetta tunteva]

Ensinnäkin arvon rouvat, pitää erottaa toisistaan oikea juomaongelma eli alkoholismi sekä vaimoväen tekemä juomaongelma - millä nimellä sitä sitten haluaakin kutsua. Eli vaimoväen tekemä juomaongelma on sitä että tehdään kärpäsestä härkänen ja yritetään saada mies kuriin ja ojennukseen sekä muutettua jollakin tapaa keksimällä alkoholismin ja alkamalla syyttää miestä juopoksi. Silti mies (tai nainen) on ihan kohtuukäyttäjä eli saunakalja silloin tällöin mistä ei ole kenellekään haittaa. Monesti nämä tyypit myohemmin tulevat alkoholisteiksi omasta tahdostaan (=riittävä harjoittelu tekee mestarin) tai heidät siihen ohjataan (=vaimoväen kannustus ja auttaminen, mäkättäminen, kaikkien ongelmien kuittaaminen alkoholismilla - myös omien virheiden kääntäminen toisen viinan käytön syyksi).

Alkoholisti taas oikeasti on ihminen joka ei hallitse itseään suhteessa alkoholiin eli alkoholista on tullut elämää ohjaava voima. Alkoholistilla voi olla myös taipumuksena mennä viinasta sekaisin ja seuraukset on aina ihan mahdottomia. Eli pelkkä joka päivä kaljan lipittäminen ei vielä tee kenestäkään alkoholistia ellei siitä ole henkilölle tai ympäristölle haittaa - tämä on yksi teoria mutta pitää hyvin käytönnön elämässä paikkansa.

Yhtä kaikki, kyseessä on sairaus jota voisi verrata vaikka sokeritautiin. Ellei sairautta hoideta tappaa se lopulta, hitaasti mutta varmasti. Hoitokeinona surkein on se että tukiverkko (=vaimo ja lapset) lähtevät tien päälle koska tällöin potilas jää yksin eikä varmaankaan pysty ilman kannustusta parantumaan ollenkaan. Sairautta ei monestikaan voi hoitaa ellei henkilö sitä itse halua ja tätä halua ei välttämättä löydy ellei siihen kannusteta. Tässä kohden avo/aviopuolison jha perheen rooli on hyvin tärkeä jotta toinen osapuoli saataisiin näkemään oma sairautensa ja hakeutumaan sopivaan hoitoon.

Hoitokoneinoja on monia; periaatteessa aina lääkärin kautta on hyvä aloittaa mutta monesti lääkäritkään eivät tunne kaikkia hoitokeinoja vaan pelkästään lääketieteellisen lähestymistavan. Lääkärien kautta voidaan ohjata myös lähetteellä erilaisiin parantoloihin tai muihin pakkohoitoihin joiden tehoa perustuu kierteen katkaisemiseen mikäli tilanne on jo edennyt sille tasolle - lopullista voittoa alkoholin suhteen näillä ei välttämättä saavuteta mutta monesti tämä on ainut tapa päästä työssä alkuun.

Tehokkainta hoito on vasta silloin kun se on vapaaehtoista ja tässä kohden tulee se suurin ongelma - Alkoholismi on sairaus joka ei tunne vaihtoehtoja. Alkoholisoituneen ihmisen ainut parantumiskeino on täysi absolutismi - eli ei pisaraakaan, koskaan, missään tilanteessa!! Tämä ei monestikaan onnistu pelkästään tahdonvoimalla tai perheen kannustuksella - tarvitaan tukiryhmä jossa on sairauden ammattilaisia. Tässä kohden AA-kerhot (ja puolisoille Al-anon ryhmät) ovat yksi hyvin tehokas keino raitistua tuottaen parhaan lopputuloksen.

Eli alkoholismi on sairaus joka on kuitenkin hallittavissa hyvin helpolla; itse pääsin hoidon piiriin siinä vaiheessa kun eropaperit oli jo kirjoitettu ja elämä näytti kääntyneen päälaelleen ja huonekaluja jo siirrettiin kämpästä toiseen. Aloitin parantumisen ja olemme edelleen naimisissa ja perhe koossa ja hoito jatkuu minun osalta - emäntä naukkailee kuten ennenkin tilanteen mukaan.

Tietenkin pitää käyttää maalaisjärkeä ettei saata itseään ja lapsia vaaralle alttiiksi mikäli siellä kotona on jo niin pahoin sairas henkilö joka ei hallitse tekemisiään - silti välit on syytä pitää kunnossa vaikka pienen hengähdystauon suhteelle ottaisikin. Lopulliset ratkaisut voi tehdä vasta sitten kun kaksi tervettä ihmistä keskenään niistä sopivat - tällöinkin monesti päädytään ratkaisuun missä on parempi että tiet eroavat mutta tätä ratkaisua ei voi oikeastaan tehdä ennen kuin alkoholismi on saatu jollakin tavalla oikealle tielle. Alkoholistilla on parantumisen alkuvaiheessa ensisijaisesti oma itsensä saatava kuntoon eikä hän kykene järkevästi suunnitelemaan kovin monimutkaisia asioita.

Eli...
Ellei pärjää itsensä kanssa ei voi olettaa että pärjää muiden kanssa

 

[sitäsamaa]

Niin, siitä on jo 2 vuotta!? Mites teillä muilla menee, täältä kun tuntui löytävän ratkaisun tilanteeseen jos toiseenkin? :headwall:
Eli oliko se alkoholi vai alkoholismia???

 

[esteriP]

Minun mielestäni se oli alkoholismia täällä.
Jos mies aloittaa viikonloppuisin päivän juomalla oluen, ettei tule krapulaa, ja sitten toisen jne. Soitti pari kertaa minut hakemaan lapset päiväkodista, kun ei ole kyennyt enää ajamaan autoa.

Minä lakkasin nalkuttamasta, laittamasta viestejä ja soittamasta perään. Annoin mennä, sovitusti pidempiä aikoja, sopimatta lyhyempiä.
Välillä sanoin,että tämä ei sovi perhe-elämään tämä tämmöinen, käytiin hyvinkin pitkiä keskusteluja aiheesta, siis ei riidellen vaan sovussa.

Jossain vaiheessa hän sanoi minulle, että taidan olla alkoholisti, lopetan oluen juomisen, se ei sovi minulle. Tilalle tuli miedot huumeet.

Hänen kohdallaan mielestäni on todellisuuspako. Ja nyt hän pakenee jossain keskieuroopassa. Puhuinkin aiheesta tuolla toisessa kohdassa.

Me olemme olleet aina hyvin läheisiä, seksielämä on ollut mieletöntä, lapsille hän on ollut hyvä isä, oli kotonakin vuoden.

Jos pää pitää saada sekaisin se pitää, ei siihen auta se mitä muut sanoo tai tekee. Jos haluaa parantua, se on lähdettävä itsestä.

 

[anna-isabella]

Niin, vielä siitä mitä tarkoitin.

Ollaanhan me kuitenkin aina "ihmisiä" toisillemme suhteissa. Kaikissa varmasti on hyvää enemmän kuin huonoa, jos tosiaan haluaa kaiken, niin sille ei voi toinen mitään...mutta silloin taas vastaavasti ei voi saa kaikkea? ...muuta kuin täydellisen itsenä ja jos silloin on onnellinen niin eikö se ole jo oma asia?

Selittäkääpä olenko väärässä!!!

marko

Olet todella väärässä ja elät valheessa. Filosofointi ei auta. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsi kirkastuu ja ymmärrät omien valintojesi seuraukset. Älyä ei toki voi kaikilta odottaa mutta rehellisyydellä ja epäitsekkyydellä pääsisi jo pitkälle. Voimia ja viisautta vaimolle!

 

[niko06]

Tähän aikasemmin jo kirjoittelinkin meidän isännän alkoholin käytöstä.

Kyllä olisi kiva jutella joidenkin samassa tilanteessa olevien kanssa, sitä kuitenkin on välillä niin rättipoikki väsyny ja tarttis jotain juttukaveria.
Vois jopa apujakin saada.

paha olla:
totta... saapi kirjoitella jos haluaa meillä myös samantapanen tilanne...
eveliina.k@nettikirje.fi

 

[NovemberRain]

Hei, tuolla kerhot osiossa on sellanen kerho kuin Halaus,joka on tarkoitettu kaikille,jotka jollain tapaa ovat kärsineet alkoholismista,huumeista, hyväksikäytöstä yms. Salasanaa voi tiedustella Hulipatuurilta yv:nä. =)

 

[liljan-kukka]

Täällä myös eräs jonka mies tykkää tuosta alkosta aikalailla... :ashamed:
Muutin jo lasteni kanssa erilleen joulukuussa, mutta muutin takaisin.... uskoin kun lupasi lopettaa kun vain saisi minut ja lapset takaisin..... :headwall:
Tyhmä minä!!!
No, tässä olen jo taasen pari kuukautta pähkäillyt josko sittenkin muuttaisin pois lasten kanssa... mutta kun on niin hyvä mies selvin päin !! ja hyvä isä! Mutta auta armas kun viikonloppu koittaa niin sitä otetaan sitten 2-3 iltana viikossa ja viikollakin ja minä olen sylkykuppi!!!
katsotaan kauanko jaksan!! :'(

 

[syys-sade]

Reipas vuosi ollaan nyt asuttu eri paikkakunnilla ja ero pantiin kesäkuun alussa,samaan ei palata enään koskaan.
Me alkoholistien vaimot olemme hyväsydämisiä ja pitkämielisiä naisia,lapset menevät kuitenkin jossain vaiheessa sen alkoholisti miehen edelle.
Lasten parasta ajattelin minäkin vaikka kuinka eksältä kuulin ensin ajattelevani vain omaa napaa!.
Jaksoin miltei kaksikymmentä vuotta paapoa,salailla ja peitellä.Eroon tarvittiin työpaikanmenetys,työttömyys,taloudelliset vaikeudet,kuntoutus ilman tuloksia,vieraat naiset,jne... :'( Päivääkään en ole katunut,olen maailman rakkain ihminen lapsilleni,sen saan kuulla ihan jokainen päivä. Lapsista huomaan kuinka tasapainoisia ja rauhallisia he ovat ja ihan jokainen meistä huokaisee päivittäin miten ihanan rauhallista meillä on ilman isää!. =) Naiset,asiat eivät muutu.Ei muuttuneet meilläkään,mutta itse voitte muuttua,parantaa arkenne.Ihan jokainen meistä on ansainnut elämisen arvoisen elämän ja rakastavan,välittävän ihmisen rinnalle. :hug: Nykyisellään itse seurustelen ihanan miehen kanssa joka välittää lapsistani ja lapset pitävät hänestä todella paljon ja se on uutta suhdetta aloittaessani kaikista tärkeintä että lapset hyväksyvät hänet.Jos näin ei olisi valitsisin aina ensin lapset! :heart:

 

[sitäsamaa]

Niin, vielä siitä mitä tarkoitin.

Ollaanhan me kuitenkin aina "ihmisiä" toisillemme suhteissa. Kaikissa varmasti on hyvää enemmän kuin huonoa, jos tosiaan haluaa kaiken, niin sille ei voi toinen mitään...mutta silloin taas vastaavasti ei voi saa kaikkea? ...muuta kuin täydellisen itsenä ja jos silloin on onnellinen niin eikö se ole jo oma asia?

Selittäkääpä olenko väärässä!!!

marko

Olet todella väärässä ja elät valheessa. Filosofointi ei auta. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsi kirkastuu ja ymmärrät omien valintojesi seuraukset. Älyä ei toki voi kaikilta odottaa mutta rehellisyydellä ja epäitsekkyydellä pääsisi jo pitkälle. Voimia ja viisautta vaimolle!

Ei se autakkaan...mutta sekin opettaa jotain uutta?
Vähän niinkuin katariinan(paha tuuli) sanatkin!

Kaikki päättyy aikanaan
mua jaksaisi et kuitenkaan
hyvän vaihdoin kyyneliin
nyt katsot silmiin sokeisiin
jotka näki rakkauden....


Toisekseen, ne 2 vuotta sitten kirjoitelleet "viisaat" oli avain asemassa...eipä niitä näkynyt, voi teitä! Kyllä suomalaisiin miehiin voi luottaa!!!

:headwall:

 

[piuku]

mulle jäi 2 ja 5-vuotiaat lapset ja kolmas syntyy syys-lokakuussa. Maalliskuusta asti asuttu omillamme ja olen onnellisempi kun yhdessä. Lapsistakin näkee eron ja exän kanssa on todella hyvät välit. Nytkin tälltä exän luota viestittelen. Mun ei tarvi huolehtia kun toinen juo, on oma koti ja sitten kun on selvinpäin ni voidaan viettää perheaikaa ja pitää lapsia joka toinen vk.loppu ja on tällöin selvinpäin. Mulla on huomattavasti paljon enemmän vapaata aikaa ja lapsilla isiaikaa Kyllähän se välillä masentaa et miksi nyt on niin hyvät välit kun sillon kun yhessä asuttiin niin oli todella v-mäinen mua kohtaan ja aina kaverit tärkeämpiä...toki haluaisin perheen kasaan, mutta tällä hetkellä parempi näin ellei muutosta tuu tohon alkomeininkiin.

 

[piuku]

Niin, vielä siitä mitä tarkoitin.

Ollaanhan me kuitenkin aina "ihmisiä" toisillemme suhteissa. Kaikissa varmasti on hyvää enemmän kuin huonoa, jos tosiaan haluaa kaiken, niin sille ei voi toinen mitään...mutta silloin taas vastaavasti ei voi saa kaikkea? ...muuta kuin täydellisen itsenä ja jos silloin on onnellinen niin eikö se ole jo oma asia?

Selittäkääpä olenko väärässä!!!

marko

Kyllä marko kaikissa on vikaa, mutta vaimoasi et voi alkoholin käytöstäsi syyttää. Sinulla itsellä on avaimet sen lopettamiseksi. Usein alkoholisti syyllistää puolisoaan tai tuttujaan ja hakee syytä muualta kuin omasta itsestä näin hän hakee oikeutusta juomiselleen. Mä voin alkoholistin lapsena kertoa, ettei oo lapsella siinä kivaa kateltavaa. Mieti Marko sinäkin, että miten haluat elämäsi elää. Elämä on parasta huumetta ja toki voi joskus saunakaljan ottaa, mutta jos on alkoholisti niin normikäyttöön ei ole palaamista!!!

 

[sitäsamaa]

Kyllä marko kaikissa on vikaa, mutta vaimoasi et voi alkoholin käytöstäsi syyttää. Sinulla itsellä on avaimet sen lopettamiseksi. Usein alkoholisti syyllistää puolisoaan tai tuttujaan ja hakee syytä muualta kuin omasta itsestä näin hän hakee oikeutusta juomiselleen. Mä voin alkoholistin lapsena kertoa, ettei oo lapsella siinä kivaa kateltavaa. Mieti Marko sinäkin, että miten haluat elämäsi elää. Elämä on parasta huumetta ja toki voi joskus saunakaljan ottaa, mutta jos on alkoholisti niin normikäyttöön ei ole palaamista!!!

Niin mut sä et tajunnukkaan sitä mistä tää ketju oikeesti alkoi, eikä se syy lue otsikkossa...anteeksi antamattomuus se on, mutta se ei ollut muodissa vuonna 2005? Silloin oli muotia erota.

Esim. parisuhde, alkoholi ja terveydenhoito on asioita joissa jokainen voi kuvitella olevansa ns.asiantuntija. Kuka hyvänsä voi vastailla asiantuntevasti diibadaabaa uskottavalla elämänkatsomuksellaan ja kuvitteellisilla tapahtumilla. (eipä tarvitse lukea lääkärikirjaakaan kuin 30min, niin johan alkaa löytymään tuntemuksia jos jonkinlaisia) Eli suomeksi, joku tyhmä voi uskoa kaiken ja verrata sitä omaan elämään. Jokuhan voi ratkaista ongelmansa samaistumalla nimimerkkien takana oleviin tarinoihin, jotka vastaa vieläkin hurjimmilla jutuilla...jättäen samalla kertomatta puolet totuudesta...siinäkö ei ole mitään väärää?

Alkoholisti on "kova" sana väitteenä! Vähän niin kuin hullukin on! Kukapa haluaisi olla sitä edes puoliksi? Viittaan siihen, että jos puolikas pitäisi valita, niin mielummin puoliksi absolutisti tai terve.
Toiselle siisti on likainen ja toiselle likainen siisti!

Päätin kuitenkin lopettaa kokonaan (niinkuin alkoholistin kuuluukin) ja olenkin kk ollut raittiina, ja se on ihan kivaa...viikonloputkin tuntuu ikuisuuksille kun ei ole krappista riesana. Sitä en tiedä, että kuinka kauan täytyy katu-uskottavasti olla tipaton? Itseasiassa se ei edes kiinnostakkaan, kysehän on periaatteesta.

Nyt varmaan lukijat miettii että oi miten ihanaa...olipa hieno tarina ja voi miten onnellinen loppukin siihen tuli! Tässäkin, niinkuin kaikissa hyvissä ja opettavaisissa tarinoissa on onnellinen loppu...se luki jo tuossa ylempänä, parisuhdetta se ei pelastanut, kuinka olisi voinutkaan...

Ikivanhan kiinalaisen sananlaskun myötä toivotan kaikille kuitenkin värikästä syksyä ja pitkää ikää! :saint: "jos ei aloita heti aamusta juomaan ja naimaan, voi elää yhdeksänkymmentäyhdeksänvuotiaaksi"


marko