alkoholisti mummi...

[taustalla]

meillä on tämmöinen ongelma, josta ei paljoa puhuta, alkoholismi... minun äitini on alkoholisti, hän juo aina salaa, laukku täynnä kalja pulloja, ja kotona varmaan kymmenen piilopaikkaa kaljapulloille... hän juo juuri kaljaa, siideriä ja viiniä... monta annosta päivässä 3-10... hän ei juo seurassa koskaan, korkeintaan yhden lasin viiniä, ja se jo paljon!!
olen niiiin vihainen ja häpeän ja pelkään... tätä juomista on jatkunut jo ainakin kymmenen vuotta, mut nyt kun hän on mummi, poikani 11kk, en kestä enää katsella, minun lapseni edessä EI juoda, tai EI ainakaan olla HUMALASSA!!! onko kenelläkään mitään samantapaista taustalla, tai neuvoja... puhuminen ei auta häneen, kerran jo yritin, kerroin kuinka minuun sattuu... en ole koskaan nähnyt äitiäni niin vihaisena..
pelottaa... olen yksin tämän kanssa, vaikka isäni ja siskoni myös elävät samaa, mutta vaiettu aihe

tuli liian sekava viesti, anteeksi :ashamed: olen ihan loppu...

 

[opri harmaana]

Kaappijuoppous on pahin , sillä silloin ei ympäristö aina tiedä/halua tietää, ja juoja ei halua asiaa tunnustaa itsellekään.

Juomisen lopettamiseen on olemassa vain yksi lähtökohta; tunnustaa oma alkoholiongelma ja halu parantua, muiden sanominen ei auta.

Puhua voit asiasta ja pahasta olostasi äidillesi, mutta ellei hän itse halua apua ongelmaansa, sinun täytyy tehdä päätös omasta suhtautumisesta asiaan ja toimia sen mukaan.

Tsemppiä!

 

[kärsimys]

Hei, mulla kans vähän samantapainen ongelma. itseratkaisin asian niin että ilm. äitilleni etten siedä juomista lasteni nähden ja silloin emme myöskään tapaa! ja jos ei kelpaa ni sitten ei tavata tai olla tekemisis ollenkaan! kylmää peliä mutta kun muukaan ei auttanu! äiti loukkaantu verisesti mutta myöhemmin rauhoittu kun selitin asia ja annoin ajan kulua, välimme tosi läheiset eli 3vkon tauko oli molemille tosi rankka mutta asia meni perille! tsemppiä ja jaksamisia!!!

 

[äippäliini]

Isälläni on paha alkoholi-ongelma ja sen takia välimme ovat viilenneet..En viitsi viedä lasta mummolaan papan juopottelun takia ja äitini, lasten mummo kärsii tästä suunnattomasti..Myös isäni asiasta kärsii kun kerroin miksi näkevät lapsenlapsiaan niin harvoin..MUTTA silti viina vie voiton!! :kieh:
Alkoholismi on sairaus ja kärsimme tästä kaikki läheiset...Harmittaa vietävästi lasten takia!Mummolassa olisi muuten niin kivaa..oikein vanhanajan mummola..eläimet ja kaikki!

 

[äeskä]

Voi, niin tuttua meilläkin!

Äitini alkoholisoituminen alkoi pikkuhiljaa, kun olin yläasteikäinen (sisarukseni nuorempia). Eihän sitä aluksi edes tajunnut, mistä on kyse, häpesi vaan ja pelkäsi että milloin äiti taas on humalassa - se kun muuttuu ihan eri ihmiseksi (alkoholi muuttaa persoonallisuuden).
Ärsytti, pisti vihaksi ja suruksi, kaikkea mahdollista, tietenkin, mutta niin kauan kuin itselläni ei ollut lapsia, saatoin jotenkin kohauttaa olkiani asialle.

Sitten esikoiseni syntyi, ja pahalta tuntui että mummo on tuuri-kaappi-juoppo (niin, tästähän ei saa puhua tietenkään, ja mitään ongelmaa ei ole, ja jos onkin niin syy on muissa)... Esikoiseni syntymän jälkeen ollaan otettu pahemmin yhteen tämän asian tiimoilta. Esim. kun on vaikea luottaa noihin mummon hoitoihin - eli en tosiaan viitsi mitään kovin sitovaa suunnitella, jos äitini on lupautunut lapsenvahdiksi, siinä kun saattaa tulla kummia viimehetken peruutuksia.
Nyt on toinen tulossa, ja äidilläni sattumalta hyvä vaihe, eli ollut pari kuukautta koskematta alkoon. Saas nähdä, ehkä "synnytyskriisin" johdosta taas korkataan, siitähän saa hyvän syyn (niin, nää sen "kriisit" on aina mitä kummallisempia - joulu aiheuttaa ryyppäämistä samoin anopin vierailut ja lapsenlapsen syntymät ynnä muut ).

Omien lasteni osalta tuntuu pahalta, mutta itseni osalta "ei tunnu enää missään" eli olen aika välinpitämätön äitini suhteen. Välimme eivät ole täysin vilpittömät, en pysty hänen selvinäkään kausinaan olemaan täysin sydämellinen taikka uskoutumaan hänelle tärkeissä asioissa... Enpä tiedä pystynkö koskaan saamaan takaisin luottamustani äitiini. Paljon puhumattomia juttuja on välissämme, tuskin niitä kaikki koskaan edes käsitellään. Ihana ihminen hän on selvinpäin, mutta täysin piru humalassa, silloin hän muuttuu ihan eri ihmiseksi ja saa sanoa kenelle haluaa mitä haluaa...

 

[Lutra lutra]

Isäni on alkoholisti. Mä päätin jo esikoisen odotusaikana, ettei lapsillani ole vaaria, jos ja kun hän on humalassa. Poju oli vähän päälle yksivuotias, kun isäni tuli päissään äitini luo, missä olimme kyläilemässä. Mä huusin kuin palosireeni isälleni, että painuu ulos. Hän ei tule lapseni lähelle juovuksissa. Asiasta ei neuvotella lainkaan.

Isäni ei ollut siinä kunnossa, että hän olisi samantien päässyt ulos. Me lähdimme muut ulos äitini asunnosta. Pojulla oli sopivasti päiväuniaika. Lähdimme lenkille vaunuilemaan, niinkuin vähän oli jo suunniteltu.

Toista kertaa isäni ei ole vielä yrittänyt tulla humalassa pojua katsomaan. Osa syynä on välimatka. Me asumme vanhemmistani 200 km päässä. Ja kun he tulevat kylään, isäni on aina ollut kuski. Enkä usko, että hän muutenkaan tulisi enää juovuksissa lasteni lähelle. Minä en ole koskaan aiemmin raivonnut sillä lailla isälleni, kun hän ensimmäistä, ja hänen kannaltaan toivottavasti viimeistä kertaa, tuli kännipäissään lapseni lähelle.

 

[äiti]

Mulla on ja vastaavanlaisia kokemuksia, oman suvun ja lasten isän suvunpuolelta. Oma äitini on ns. tuurijuoppo, mutta hän ei ole viinaan juurikaan koskenut siitä lähtien kun aloimme pitää taas yhteyttä(välimme oliva n vuoden katkolla lapsen syntymästä). Isän puolen suvun pappa on taasen kaappijuoppo ja sen tähden en ole vienyt lasta heille hoitoon, valitettavaa on ettei lapsen mummoonkaan voi olla väleissä koska hän on sairastunut tästä papan juomisesta(valehtelu. epäluotettavuus,ilkeily ym. on hänen käytöstään). On se hyvä, että on olemassa hyviä vanhempia ja jaksetaan taistella lapsen edunpuolesta vaikkakin hoidot ja muut vierailut eivät välttämättä toteudukkaan. B) Aina tulee tilalle jotain uutta ja hyvää!

 

[timpurliina]

Tuttua tarinaa.

Meillä myös äitini on tuollainen "salajuoppo" - tai ainakin itse kuvittelee olevansa. On jopa jotain tragikoomista siinä, kun aikuinen ihminen kuvittelee huijaavansa muita ("mitään en oo ottanyt - koskaan, tietenkään"), vaikka tuskin tolpillaan pysyy... :kieh:

Ja näyttää siltä, että usein nää asiat tosiaan nostetaan kunnolla pöydälle vasta, kun on tulossa lapsenlapsia. Vaikka, eihän se mitään ongelmia ratkaise... :kieh:

 

[minun myös]

isän kuoleman jälkeen äiti rupes juomaan myös viikolla ja sitä on jatkunu jo 18v (vieläkin viikon tauko on ihme).mulla 3 lasta hoitaa välil niitä ja tykkää,ei se kyl pahapäinen päissään/pienessä sievässä ole..mut kai mä ja lapset on jo totuttu sihen.mun tytöt 13,11,4v

 

[niinpä]

joo,meillä sama juttu,äitini juonut nyt yli 10v ja kävi töissäkin 8h/pv ja nyt vuos sit lopetti työt kun ei enää pystynyt,ikää vasta 59v. ja nyt ollut kauheeta kateltavaa sisaruksilleni ja isälleni,äiti on nyt khuonossa kunnossa,sydämestä löytynyt jotain ja kaikki arvotkin huonot...alkava dementia... :'( kaikkemme yritettiin mutta nyt muutama kk sit lopetti juomisen ja välillä maistelee vähän vaan mutta ei saada juomista kokonaan pois millään,joku naapuri tai vastaava hakee salaa pari pll...toivon kaikille jonkunnäköstä huolenpitoa kaikella mahd. tavalla vanhempia kohtaan, mutta toi on niin kauhee sairaus että ei siihen voi ku itse suurimmax osax vaikuttaa :/ tää on elämää ketään ei voi nykypäivänä pakottaa hoitoonkaan..

 

[MiNiA]

Ompa hyvä huomata, etten ole asian kanssa minäkään yksin. Meillä juo anoppini. Asiasta on puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Nykyään onkin helpompaa, juomista on edelleen ja vähän salassakin sitä tekee, mutta ei meillä ollessaan jatkuvasti kuten ennen. Tuli meille kaikkine viini pulloineen lasten lapsia katsomaan.

Olen joskus miettinyt että olenko yliherkkä, kun hermostun pienestäkin ottamisesta, kun juuri se luonne muuttuu niiiin ärsyttäväksi ja lapsia lähmii väkisin ym. mitä ei taas tee selvinpäin.

Mutta se riski kannattaa ottaa että välit voi mennä kun puhuu suoraan asiasta, yleensä se ajan kanssa tasottuu. Pitäähän olla oikeus sanoa, jos pahalta tuntuu. Ja jos toinen yrittää syyllistää puhujaa tai jotain muuta henkilöä alkoholismsita, sitä ei pidä myöntää. Rhkä silloin on pakko nähdä se todellinen syyllinen ja syy mikä on aina ihmisestä itsestään lähtöisin.

Tiedämme että anoppini on jo myöntänyt ongelmansa muutamalle tuttavalle, huvittavinta, että oli kieltänyt kertomasta meille... Ammatti apua hän ei tule koskaan hakemaan, mutta yrittää silti olla meille mieliksi ja siihen on tällä hetkellä pakko tyytyä. Isoin ongelma nyt onkin se jatkuva jännitys että minä paivänä alkaa, jos on pidempään meillä. Varsinkin jos on halunnut tulla lapsen vahdiksi.

Mutta muuten kiva ihminen, koetellut vaan aika paljon tämä ongelma, tsemppiä vaan muillekin saman asian kanssa painiville, te olette kuitenkin oikeassa, asiaa ei pidä hyväksyä ja sitä ei tarviste sietää!

Mukavaa kevättä.

 

[surullinen]

\

Tuttua tarinaa.

Meillä myös äitini on tuollainen "salajuoppo" - tai ainakin itse kuvittelee olevansa. On jopa jotain tragikoomista siinä, kun aikuinen ihminen kuvittelee huijaavansa muita ("mitään en oo ottanyt - koskaan, tietenkään"), vaikka tuskin tolpillaan pysyy... :kieh:

Ja näyttää siltä, että usein nää asiat tosiaan nostetaan kunnolla pöydälle vasta, kun on tulossa lapsenlapsia. Vaikka, eihän se mitään ongelmia ratkaise... :kieh:

Kuulostaa samalta kuin meillä, äitini ei vedä mitään kaatokännejä, on vain sellainen kikatteleva ja oksentelee aamuisin. Mutta inhottavaa se on sekin. Tosin asiasta ei ole edelleenkään puhuttu. Kai hän luulee edelleenkin tekevänsä sen salassa. Nyt lapsenlapsen syntymän jälkeen ei ole kuin kerran ollut pienessä sievässä kun me on oltu siellä ja meillä ollessaan ei ota kuin ruoan kanssa lasin viiniä tai oluen. Jos kerrankaan on oikeasti humalassa, niin me lähdetään saman tien pois, se on tehty selväksi mieheni kanssa.

 

[Lutra lutra]

Nostan.

 

[timpurliina]

uppista

 

[myy]

Äitini on myöskin alkoholisti ja hänen miesystävänsäkin myös.juuri hain äitini sairaalan ensiavusta.miesystävä oli taas vahingossa lyönyt häntä kasvoihin.muutama tikki tuli.jatkuvaa pahoinpitelyä,kännäystä,unilääkkeitä,masennuslääkkeitä.onko normaalia?äitini vakuuttaa että on. tyttöni 3v.ei juuri edes kaipaa mummia,kun ei koskaan oikein näekään häntä,syy saattaa olla alkoholi.mitä #&%?$!*ä tässä oikein pitäs tehdä?itse kun hän ei apua tarvitse.