Alle 3-v ei tarvitse seuraa tai virikkeitä..?

[Kotiäippä]

Nyt oli Hesarissa taas juttua päivähoidosta, ja siinä mainittiin että kotihoito on parasta alle 3-vuotiaille, kuten monissa tutkimuksissakin on todettu. Mutta perusteluna käytettiin mm. sitä, että alle 3-vuotias ei vielä tarvitse seuraa ja virikkeitä. Kyllä meillä ainakin jo vähän päälle 1-vuotias kaipaa muutakin kuin äidin seuraa, toki niin että äiti on mukana. Mutta käydään leikkipuistossa, muskarissa ja perhekerhossa, se on lapsen mielestä tosi hauskaa, kun siellä nähdään muita lapsia äiteineen. Virikkeitäkin ainakin meillä tarvitaan, esim. me kuulutaan kirjakerhoon, josta tulee uusia kirjoja joka kuukausi. Kyllä hajoaa pää sekä äidiltä että lapselta, jos ollaan vain joka päivä kahdestaan kotona eikä kokeilla ikinä mitään uusia juttuja tai keksitä uusia leikkejä (jotka mun mielestäni on virikkeitä). Joskus vain ärsyttää nuo jutut joita aina saa lukea lehdistä, tyyliin päivähoito = virikkeet ja kotihoito = ei virikkeitä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että kotona lapsi saattaa saada enemmänkin virikkeitä kuin päiväkodissa, jossa on vaan enemmän hässäkkää ja melua (joka mun mielestä ei ole varsinainen virike). Ja seuraakin voi kotona olla, jos on sisaruksia tai tuttuja lapsiperheitä. Mitä te muut kotiäidit (tai työäidit) ajattelette?

 

[oikolukulainen]

Eihän siinä nyt ihan niin tainnut lukea.. Siinähän nimen omaan sanottiin, että kerhot, muskarit tai muut pienet jutut kerran, pari viikossa on ihan ok ja hyväksi. Mutta ei tarvitse päiväkodin kaltaista toimintaa ennen 3v ikää. Sitä ennen riittää oman äidin ja mahdollisten sisarusten tai tuttavien lasten seura. Tämä tietenkin edellyttää, että on varaa olla kotona 3 vee ikään
Luetaanpas taas huolellisemmin niitä artikkeleita..

 

[SannaA]

Mä en ole lukenut koko artikkelia, joten sitä en voi kommentoida... Mutta omalta osaltani voin sanoa, että kyllä se vuosikas kaikenmaailman virikettä tarvitsee. Meillä on kivasti vauvallisia ystäviä joita tavataan ja yksiin päikkäreihin siirtymisen myötä aloitetaan käymään myös aamupäivän mammakahviloissa. Uudet uimapuvut on ostettu äidille ja tytölle ja kun rohkaistaan mieli, niin käydään uimistakin kokeilemassa Olisi kiva kun saisi hoitaa tyttöä kotona 2-vuotiaaksi, mutta se ei onnistu ilman lottovoittoa...

 

[Jo_]

" kotihoito on parasta alle 3-vuotiaille, kuten monissa tutkimuksissakin on todettu"

Olisin todella kiinnostunut lukemaan edes edes yhden tällaisen tutkimuksen. Kiinnostaa, miten asia on todistettu ja perusteltu. Joka paikassa toistellaan nykyään tuota lausetta ja aina ilman lähdeviitteitä.

 

[ninnu2]

Luin artikkelin ja olen samalla linjalla kuin oikolukulainen. Olen nyt itse alkanut paljon miettiä tätä kotihoito versus päivähoito -debattia, vaikka ei vielä ihan ajankohtainen omalla kohdalla olekaan. Olisi kiva tietää, mitä ja missä tehtyjä tutkimuksia on tehty kotihoidon puolesta ja kotihoitoa vastaan. Siis ihan nimeltä. Tosin tästä tutkimusasiastahan tuolla oli kerran kova ketju väittelyineen, nyt ei ole tarkoitus millään muotoa jatkaa sitä. Mutta olen miettinyt, että millä ilveellä tuota voidaan tutkia, että kotihoito on alle 3-vuotiaalle paras vaihtoehto. Mistä tuloksesta se katsotaan? Siksipä olisi kiva tietää muutama tutkimus... Googlettaakinhan toki voi ja sitä kautta etsiä, mutta jos jollakulla sattuu olemaan tietoa, niin kiva. Yhden ruotsalaistutkimuksen muistan lukeneeni referoituna jostain lehdestä. Siinä taas tultiin johtopäätökseen, että päivähoitolapset kouluttautuvat myöhemmin pidemmälle kuin kotihoitolapset. Selitykseksi löytyi taas se, että päivähoitolasten vanhemmat ovat yleensä paremmin koulutettujen äitien lapsia ja äidit palaavat pian työelämään. Ja lapset seuraavat uralla vanhempiaan. Mutta siis en muista, kenen tutkimus oli. Tämä nyt taas asian vierestä, mutta enpä jaksa uutta ketjuakaan rustata.

 

[muistelen...]

Olen seurannut asiaa vain lehdistä, enkä siis lukenut mitään alkuperäisiä raportteja. Mutta siis siltä pohjalta mun mielestä Lea Pulkkinen on hirveästi kampanjoinut (omienko tutkimustensa pohjalta?) tiedotusvälineissä, että alle 3-vuotiaan paikka on koti. No sitten kun uutisoitiin sitä ruotsalaistutkimusta, jonka mukaan myöhemmässä elämässä paremmin pärjäävät aikaisin päivähoidon aloittaneet, niin kysyivät Lea Pulkkisen kantaa, johon tämän lehden mukaan (Hesarista siis lähinnä puhutaan, sitä tulee eniten luettua, mutta joku juttu voi olla muualtakin, esim. Opettaja-lehteäkin tulee luettua) Lea Pulkkinen oli kommentoinut, että eihän hän ole koskaan sanonut, että päiväkoti olisi kotia huonompi paikka, olennaista on hoidon laatu.

Eli joko Pulkkinen puhuu ristiin tai Hesari vääristeli jommassa kummassa kohtaa hänen puheitaan tai sitten mulla on paha lukihäiriö

Mutta siis täysin epätieteelliseltä pohjalta näin, kun ninnu nimiä kyseli.

 

[I]

mm. Anna Schlenzka on tekemässä tutimusta tästä aiheesta. Hän kertoi täysipäiväisen päivähoidon päiväkodissa aiheuttavana mm. stressiä lapselle johtuen mm. jatkuvasta voimakkaasta äänentasosta sekä runsaista virikkeistä. Sne tarkemmin en ole vielä hänen kanssaan päässyt asiasta keskustelemaan.

 

[tör]

Niin ja kaipaahan varsinkin pieni lapsi huomiota Paljon... voiko päiväkodissa yksittäinen lapsi saada huomiota niin paljon kun kotona ? Yleisesti monen päivähoidon työntekijän mielipide on, ettei päiväkoti ole ihan pienten paikka... kysykää heiltä ammattilaisilta perusteluja ja mahdollisia tutkimuksia aiheesta....

 

[/)]

Osittainhan tämä koko kysymys on seurausta subjektiivisesta päivhoito-oikeudesta. Eli sellaisetkin lapset jotka eivät välttämättä hoitopaikkaa tarivtse, ovat yhä enemmän "virikkeitä saamassa" päiväkodeissa.

 

[ninnu2]

tör:lle: Täältä on helpompi kysyä kuin lähtä parin kilometrin päähän päiväkotiin kyselemään. Voisivat siellä olla hieman hämmästyneitä, kun yhtäkkiä osastolle marssisi ja sanoisi, että mainitkaapa jotain tutkimuksia, joiden mukaan kotihoito on päivähoitoa parempi. Toki jos tilaisuus tulee, niin voi alan ammattilaistenkin kanssa asiasta jutella. Itse olen ollut nuorena harjoittelijana vuoden alle 2-vuotiaiden osastolla eikä se minusta yhtään hassumpi paikka ollut. Sinne olisin ihan hyvin voinut lapseni viedä. Eli täältä saa vinkkejä kenties nopeammin.
Ja sitten tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus, josta Hesarin artikkelissa myös puhuttiin. Eli vanhemmat vievät lapsensa hoitoon, vaikka ulkopuolisten mielestä tarvetta ei ole. Olen itse ajatellut, että kaipa sille sitten joku tarve on, jos vanhemmat vievät lapsensa hoitoon, vaikka itse olisivat kotona. He eivät kenties jaksa olla lapsensa kanssa. Niinhän sen täytyy olla, miksi muuten hoitoon viedä. Kaipa lapsella on parempi olla hoidossa kuin kotona vanhempien kanssa, jotka eivät halua olla hänen kanssaan. Toki on paljon muitakin syitä, mutta yksi tässä. Mielestäni tämän vuoksi subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei kannata luopua. Hesarissakin mainittiin, että oikeudesta luopuminen vai lisäisi lausuntoviidakkoa. Aina pitäisi olla lausunto siitä, että meidän lapsi tarvitsee hoitoa, vaikka me vanhemmat ollaan kotona. Todella vähäosaiset vanhemmat (työttömät, mielenterveysongelmista kärisivät) eivät noita lausuntoja jaksa hakea ja heidän lapsi onkin sitten kotona, vaikka juuri hän hoitoa tarvitsisi.

 

[Jo_]

Olisi vaan todella mielenkiintoista nähdä joitakin tuollaisia tutkimuksia, joihin joka paikassa tosiaan nykyään viitataan sen paremmin mainitsematta, mistä on kysymys.

Nimittäin kun asiaa ajattelee tieteelliseltä kannalta, on vaikea keksiä, miten asiasta olisi mahdollista saada yksiselitteisiä tutkimustuloksia. Usein varmaan onkin niin, kuten yllä mainitussa ruotsalaistutkimuksessa, eli tutkittavan asian ja päivähoidin välillä on korrelaatio, mutta ei syy-seuraussuhdetta. Lisäksi ensin pitäisi päättää, mikä on tavoite ihmiselämässä, eli mitä sen hyvän hoidon pitäisi tuottaa.

Tietysti jo päiväkodin työntekijöiden kielteinen asenne pieniin lapsiin, joka oli Hesarin artikkelistakin nähtävissä (eivät haluaisi pieniä lapsia päiväkotiinsa) tehnee päiväkotivaihtoehdosta epähoukuttelevan omalle lapselle.

 

[nsgj]

Meillä 3,5v ja 5v lapset jatkoivat osa-aikaisesti (5h kolmena pvänä vkossa) vanhassa päiväkodissa kun kolmas lapsi syntyi. Se ratkaisu sopi meidän perheelle erinomaisesti. Tosin tästäkin ratkaisusta saimme aika ikävää arvostelua. Se aika, kun isommat olivat hoidossa, meni kodin ja vauvan hoitoon. En todellakaan ehtinyt kahvitella kavereiden kanssa kauppakeskuksissa ( mikä näyttää olevan yleinen luulo ).

 

[Elina1]

En halua varsinaisesti sekaantua tieteellisyysväittelyyn tai kotihoito vs. päivähoito -väittelyyn, mutta ainakin kiintymysteorian (Bowlby ym.) tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että alle 3-vuotiaalla päivittäinen pitkäaikainen ero vanhemmista häiritsee kiintymyssuhteen muodostumista, mikä voi vaikuttaa myöhempiin ihmissuhteisiin. Varhaislapsuudessa kun olisi tärkeää edes yksi pysyvä ihmissuhde, eikä pieni lapsi vielä tajua että äiti tulee takaisin esim. 10 tunnin päästä. mutta varmasti hyvä päivähoito jossa voi hoitajaan muodostaa pysyvän kiintymyssuhteen on parempi kuin esim. joku iso ryhmä jossa hoitajat vaihtuu koko ajan. Mutta en ehdi nyt alkaa etsimään mitään lähteitä tai linkkejä, kokeilkaa vaikka googlettaa "attachment theory".

 

[ninnu2]

Tunnen Bowlbyn ja kiintymyssuhdeteoriaa. Bowlbyhän ei tutkinut päivähoitolapsia, vaan orvoksi jääneitä. Nämä sodan aikana orvoksi jääneet lapset eivät pystyneet luomaan pysyvää kiintymyssuhdetta, koska heillä ei ollut aikuista, johon sellainen luoda. Orpokodeissa hoitajat vaihtuivat tiuhaan. En kyllä lähtisi tekemään rinnastusta orpojen ja päivähoitolasten välillä enkä ole aiemmin törmännyt siihen, että Bolbyn teoriaa sovellettaisiin päivähoitolapsiin. Päinvastoin olen sitä mieltä, että lapset, joilla on hyvä kiintymyssuhde toiseen tai molempiin vanhemmista selviävät päivähoidossa hienosti. Puhuttaessa pitkäaikaisesta erosta ei siis Bowlbyn teoriassa todellakaan viitata siihen eroon, joka syntyy kun lapsi viedään hoitoon, vaan todellakin hylättyihin ja unohdettuihin lapsiin.

 

[!?]

En halua varsinaisesti sekaantua tieteellisyysväittelyyn tai kotihoito vs. päivähoito -väittelyyn, mutta ainakin kiintymysteorian (Bowlby ym.) tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että alle 3-vuotiaalla päivittäinen pitkäaikainen ero vanhemmista häiritsee kiintymyssuhteen muodostumista, mikä voi vaikuttaa myöhempiin ihmissuhteisiin. Varhaislapsuudessa kun olisi tärkeää edes yksi pysyvä ihmissuhde, eikä pieni lapsi vielä tajua että äiti tulee takaisin esim. 10 tunnin päästä. mutta varmasti hyvä päivähoito jossa voi hoitajaan muodostaa pysyvän kiintymyssuhteen on parempi kuin esim. joku iso ryhmä jossa hoitajat vaihtuu koko ajan. Mutta en ehdi nyt alkaa etsimään mitään lähteitä tai linkkejä, kokeilkaa vaikka googlettaa "attachment theory".

Molemmilla on hyvät ja huonot puolensa! Liiallinen kiintymys vanhempiin vaikuttaa myös myöhempiin ihmissuhteisiin nimimerkillä kokemusta on.
Paras vaihtoehto on mielestäni niin kuin joku aikaisemmin mainitsi, sopivasti molempia esim. muskari tai kerho pari kertaa viikossa.

 

[kyselyikäinen]

Miten määritetään "pärjääminen"?

Mitä on "liiallinen kiintymys vanhempiin"?

 

[!?]

Niin tyhmältä kun se kuulostaakin niin vanhempiin voi kiintyä liikaa, jolloin lapsi ei suostu tekeen mitään ilman vanhempiaan eikä päästä vanhempiaan pois silmistään ja muita lähelle. esim. lastenhoito.
Vielä myöhemmässä iässä se voi vaikuttaa siten että lapsi elää elämäänsä vanhemmilleen, ei itselleen!

 

[kyselyikäinen]

Mielestäni ko. tilanne kuulostaa siltä, että lapsi juuri ei ole kiintynyt, vaan kiintymyssuhde on häiriintynyt. Kiintyminen ensimmäiseen hoitajaan on kuitenkin kehitystehtävä.

 

[!?]

Mielestäni ko. tilanne kuulostaa siltä, että lapsi juuri ei ole kiintynyt, vaan kiintymyssuhde on häiriintynyt. Kiintyminen ensimmäiseen hoitajaan on kuitenkin kehitystehtävä.

On totta mitä sanot viimeisessä lauseessa, mutta kyse ei ole siitä, vaan äideistä jotka "omivat" lapsensa eikä anna lasten olla esim. mummulassa hoidossa tuntiakaan tai vie lapsia esim. muskariin tunniksi kerran viikossa. Lapsikin tarvitsee omaa aikaa ja vaihteluja. Sekin on kehitystehtävä

 

[kyselyikäinen]

Eli tarkoitatko, että lapsi ei olekaan kiintynyt vaan vanhempi?

 

[ninnu2:lle]

tör:lle: Täältä on helpompi kysyä kuin lähtä parin kilometrin päähän päiväkotiin kyselemään. Voisivat siellä olla hieman hämmästyneitä, kun yhtäkkiä osastolle marssisi ja sanoisi, että mainitkaapa jotain tutkimuksia, joiden mukaan kotihoito on päivähoitoa parempi. Toki jos tilaisuus tulee, niin voi alan ammattilaistenkin kanssa asiasta jutella. Itse olen ollut nuorena harjoittelijana vuoden alle 2-vuotiaiden osastolla eikä se minusta yhtään hassumpi paikka ollut. Sinne olisin ihan hyvin voinut lapseni viedä. Eli täältä saa vinkkejä kenties nopeammin.
Ja sitten tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus, josta Hesarin artikkelissa myös puhuttiin. Eli vanhemmat vievät lapsensa hoitoon, vaikka ulkopuolisten mielestä tarvetta ei ole. Olen itse ajatellut, että kaipa sille sitten joku tarve on, jos vanhemmat vievät lapsensa hoitoon, vaikka itse olisivat kotona. He eivät kenties jaksa olla lapsensa kanssa. Niinhän sen täytyy olla, miksi muuten hoitoon viedä. Kaipa lapsella on parempi olla hoidossa kuin kotona vanhempien kanssa, jotka eivät halua olla hänen kanssaan. Toki on paljon muitakin syitä, mutta yksi tässä. Mielestäni tämän vuoksi subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei kannata luopua. Hesarissakin mainittiin, että oikeudesta luopuminen vai lisäisi lausuntoviidakkoa. Aina pitäisi olla lausunto siitä, että meidän lapsi tarvitsee hoitoa, vaikka me vanhemmat ollaan kotona. Todella vähäosaiset vanhemmat (työttömät, mielenterveysongelmista kärisivät) eivät noita lausuntoja jaksa hakea ja heidän lapsi onkin sitten kotona, vaikka juuri hän hoitoa tarvitsisi.

Subjetiivinen oikeus päivähoitoon on yksi typerämpiä asioita mitä päiväkotirintamalla tehtiin. Tästä syystä hoitoa oikeasti tarvitsevat jonottavat päiväkotipaikkaa ja henkilökunta on kovilla. Totta kai ennen tuotakin sosiaalisinperustein lapset pääsivät hoitoon, vaikka vanhemmat eivät itse hoitopaikkaa hakeneetkaa, nyt päiväkodissa on paljon lapsia ilman todellista tarvetta. Näitä etuuksien väärinkäyttäjiähän on aina. Kyllä lapselle paras paikka on kotona ja kun ikää on tarpeeksi eli yli 3v. voi päiväkotiin mennä vaikka osapäivähoitoon, niitä virikkeitä saamaan Selvästi puhut asiasta, josta et tiedä tai jota et ymmärrä.

Tuo sanonta, että alle 3v ei tarvi virikkeitä, tarkoittaa juuri sitä, ettei päiväkodin kaltaista virikeympäristöä. Virikkeitä on muskarit, kerhot ja ihan kotonakin saa paljon virikkeitä. Alle 3v perushoito ja turvallisuus on tärkeimpiä, ei askartelu

Nykyään yhä useammin lapsi laitetaan päiväkotiin jo heti äitiysloman päätyttyä. Tarjosipa jopa eräs äiti 3kk ikäisä kaksosiaan päivähoitoon, jotta itse olisi lähtenyt töihin
70-luvulla, jolloin äitiyslomat olivat lyhempiä, menin minäkin hoitoon 3 kk iässä, onneksi mummolleni. Täytyy kyllä myöntää, ettei suhde äitiin ole kovin läheinen. Onneksi nykyään äitiysloma on pidempi.

Kyllä se kotihoito on parasta, mutta aina ei äiti voi kotiin jäädä. Kuitenkaan en ymmärrä niitä vanhempia, jotka ilman tarvetta vievät lapsensa hoitoona alle 3v, virikkeitä hakemaan. Nykyään on mahdollista onneksi tehdä lyhennettyä työaikaa.

 

[!?]

Eli tarkoitatko, että lapsi ei olekaan kiintynyt vaan vanhempi?

Periaatteessa kyllä. Siitä kaikki johtaa, mutta siihen että siitä tulee separaatio-ongelma, on seurausta molempien liiallisesta kiintymyksestä toiseen, sekä lapsen että vanhempien.
Mutta olet oikeassa. alkulähde on vanhemmissa!

 

[ninnu2]

tör:lle: Täältä on helpompi kysyä kuin lähtä parin kilometrin päähän päiväkotiin kyselemään. Voisivat siellä olla hieman hämmästyneitä, kun yhtäkkiä osastolle marssisi ja sanoisi, että mainitkaapa jotain tutkimuksia, joiden mukaan kotihoito on päivähoitoa parempi. Toki jos tilaisuus tulee, niin voi alan ammattilaistenkin kanssa asiasta jutella. Itse olen ollut nuorena harjoittelijana vuoden alle 2-vuotiaiden osastolla eikä se minusta yhtään hassumpi paikka ollut. Sinne olisin ihan hyvin voinut lapseni viedä. Eli täältä saa vinkkejä kenties nopeammin.
Ja sitten tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus, josta Hesarin artikkelissa myös puhuttiin. Eli vanhemmat vievät lapsensa hoitoon, vaikka ulkopuolisten mielestä tarvetta ei ole. Olen itse ajatellut, että kaipa sille sitten joku tarve on, jos vanhemmat vievät lapsensa hoitoon, vaikka itse olisivat kotona. He eivät kenties jaksa olla lapsensa kanssa. Niinhän sen täytyy olla, miksi muuten hoitoon viedä. Kaipa lapsella on parempi olla hoidossa kuin kotona vanhempien kanssa, jotka eivät halua olla hänen kanssaan. Toki on paljon muitakin syitä, mutta yksi tässä. Mielestäni tämän vuoksi subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei kannata luopua. Hesarissakin mainittiin, että oikeudesta luopuminen vai lisäisi lausuntoviidakkoa. Aina pitäisi olla lausunto siitä, että meidän lapsi tarvitsee hoitoa, vaikka me vanhemmat ollaan kotona. Todella vähäosaiset vanhemmat (työttömät, mielenterveysongelmista kärisivät) eivät noita lausuntoja jaksa hakea ja heidän lapsi onkin sitten kotona, vaikka juuri hän hoitoa tarvitsisi.

Subjetiivinen oikeus päivähoitoon on yksi typerämpiä asioita mitä päiväkotirintamalla tehtiin. Tästä syystä hoitoa oikeasti tarvitsevat jonottavat päiväkotipaikkaa ja henkilökunta on kovilla. Totta kai ennen tuotakin sosiaalisinperustein lapset pääsivät hoitoon, vaikka vanhemmat eivät itse hoitopaikkaa hakeneetkaa, nyt päiväkodissa on paljon lapsia ilman todellista tarvetta. Näitä etuuksien väärinkäyttäjiähän on aina. Kyllä lapselle paras paikka on kotona ja kun ikää on tarpeeksi eli yli 3v. voi päiväkotiin mennä vaikka osapäivähoitoon, niitä virikkeitä saamaan Selvästi puhut asiasta, josta et tiedä tai jota et ymmärrä.

Tuo sanonta, että alle 3v ei tarvi virikkeitä, tarkoittaa juuri sitä, ettei päiväkodin kaltaista virikeympäristöä. Virikkeitä on muskarit, kerhot ja ihan kotonakin saa paljon virikkeitä. Alle 3v perushoito ja turvallisuus on tärkeimpiä, ei askartelu

Nykyään yhä useammin lapsi laitetaan päiväkotiin jo heti äitiysloman päätyttyä. Tarjosipa jopa eräs äiti 3kk ikäisä kaksosiaan päivähoitoon, jotta itse olisi lähtenyt töihin
70-luvulla, jolloin äitiyslomat olivat lyhempiä, menin minäkin hoitoon 3 kk iässä, onneksi mummolleni. Täytyy kyllä myöntää, ettei suhde äitiin ole kovin läheinen. Onneksi nykyään äitiysloma on pidempi.

Kyllä se kotihoito on parasta, mutta aina ei äiti voi kotiin jäädä. Kuitenkaan en ymmärrä niitä vanhempia, jotka ilman tarvetta vievät lapsensa hoitoona alle 3v, virikkeitä hakemaan. Nykyään on mahdollista onneksi tehdä lyhennettyä työaikaa.

Hei, käytähän toki jotain nikkiä, niin ei tarvitse vastata ninnu2:lle:lle. ;9 Minulla on omat mielipiteeni päivähoidosta ja subjektiivisesta oikeudesta siihen kuten sinullakin. Tiedän siitä jonkin verran kuten sinäkin. Meidän näkemyksemme vain eroavat toisistaan, sallittakoon se ja vaihdetaan näitä erilaisia näkemyksiä toisiamme kunnioittaen. Minä kannatan subjektiivista oikeutta päivähoitoon, sinä et. Ok? Tiedän asiasta aika paljon, mutta ymmärrän sen eri tavalla kuin sinä. Jokaisella lienee oikeus mielipiteeseensä samoin kuin sen esille tuontiin?

 

[Niinpä kai]

""Nykyään on mahdollista onneksi tehdä lyhennettyä työaikaa.""

Niinhän se on, on mahdoillista sopia, että tekee 6 h ja saa 20% pienemmän palkan, mutta kummasti vaan töitä kasataan niskaan sen normaalimäärän verran, ja sitten teet niitä töitä iltamyöhällä, kun lapsesi nukkuu. Ei ei oikein kannata tehdä samaa työmäärää pienemmällä palkalla.

Valitettavasti siis mahdollisuus ja toteuma eivät aina ole sama asia. Tämä ei toki koske kaikkia töitä, mutta usein valitettava totuus ainakin ylemmillä toimihenkilöillä.

Onneksi sentään isän ja äidin yhteistyöllä voi pienen hoitopäivää hieman lyhentää.

 

[...]

minä lähden testaamaan tuota kuuden tunnin työpäivää ja en taatusti tule tekemään kotona yhtään töitä!! Jos tuo ei onnistu niin sitten jatkan hoitovapaata tai irtisanoudun tai keksin jotain. Lapsen hoitopaikka sijaitsee niin lähellä työpaikkaa että hoitopäivän pituudeksi tulee se 6h ja muutama minuutti päälle.