Alle 3-v ei tarvitse seuraa tai virikkeitä..?

[huoh....]

Tuttavani lapset ovat olleet enimmiten kotihoidossa. Hänen lapsensa eivät osaa yhtään käyttäytyä! Koko ajan on päällä jatkuva huuto ja meteli, he kiroilevat, hakkaavat, särkevät tavaroita tahallaan. Äidilleen huutavat "h...v... paska akka". He syövät kun jaksavat ja silloinkin pyörittelevät ruokaa lautasellaan. Välipaloja kyllä napsitaan.
Päiväkodissa oppii sentään pakosta toisen ihmisen kanssa olemista ja kunnioitusta jo pienestä pitäen. Meidänkin 2,5vee pyytää anteeksi jos on tehnyt jotain väärää, tuttavani kersojen suusta en ole koskaan kuullut sitä sanaa (vaikka aihetta olisi ollut sata kertaa)

 

[Aioli]

Tuttavani lapset ovat olleet enimmiten kotihoidossa. Hänen lapsensa eivät osaa yhtään käyttäytyä! Koko ajan on päällä jatkuva huuto ja meteli, he kiroilevat, hakkaavat, särkevät tavaroita tahallaan. Äidilleen huutavat "h...v... paska akka". He syövät kun jaksavat ja silloinkin pyörittelevät ruokaa lautasellaan. Välipaloja kyllä napsitaan.
Päiväkodissa oppii sentään pakosta toisen ihmisen kanssa olemista ja kunnioitusta jo pienestä pitäen. Meidänkin 2,5vee pyytää anteeksi jos on tehnyt jotain väärää, tuttavani kersojen suusta en ole koskaan kuullut sitä sanaa (vaikka aihetta olisi ollut sata kertaa)

Kasvatusvastuuta ei voi ulkoistaa. Hyvät käytöstavat on syytä opettaa lapselleen oli hoitomuoto mikä hyvänsä.

 

[ninnu2]

Mielestäni esim. "Asiaa pohtinut" on tosiaan miettinyt monelta eri näkökannalta. Ninnu2: älä tyrmää muiden kirjoituksia vain siksi, ettei heillä ole esittää tarkkoja lähdeviittauksia. Tai jos onkin, toteat heti ettei kyseinen tutkija ole tutkinut nimenomaan päivähoitoa. Asioita voi pohtia myös yleisellä tasolla. Tässä ketjussa oikeastaan ap kyseli virikkeistä kotihoidossa, ei niinkään kaivannut tutkimuksia päivähoidosta. Yliopisto on sitten asia erikseen, siellä pitää olla lähdeviitteet järjestyksessä ja pilkut ja isot kirjaimet paikoillaan..

Kyllä, päivähoitokeskustelu on alkanut kiinnostaa minua kovasti. Kuuntelen ja luen mielelläni monenlaisia näkökulmia. Mutta eniten olen ollut kiinnostunut nimenomaan TUTKIMUKSISTA ja mielenkiinnolla kysellyt tutkimusviitteitä. En todellakaan tyrmää kenenkään kirjoituksia, vaan korjaan vain, jos joku esittää tutkimuksena jonkun psykologian gurun tai muun mielipiteitä. Eli olen etsimällä etsinyt tutkimuksia, joissa osoitetaan tuo klisee "tutkimusten mukaan kotihoito on parasta alle 3-vuotiaalle" todeksi joidenkin empiiristen selvitysten pohjalta. Asioita voi totta tosiaan pohtia myös yleisellä tasolla ja mielelläni niin teenkin. Kyselin vain tutkimusten perään ja kuten tuolla mainitsinkin en viitsinty omaa ketjua asiaan perustaa. Eli käydään keskustelua, mutta jos haluaa perustella omaa näkökantaansa argumentilla "tutkimuksetkin sanovat" niin kaipa sen tutkimuksen voi tänne heittää. Kuten Aioli teki. Eli mielenkiinnolla käyn noita sivuja tarkastelemassa.
Tutkimus kiinnostaa minua siksikin, että kiehtoo, onko lapsen kokemusta hoidosta todella tutkittu ja miten sitä voidaan tutkia. Voidaanko pienen lapsen hyvin/huonovointia hoidossa tutkia ja millä menetelmillä. Olisiko havainnointi yksi keino?

 

[ninnu2]

Ja ps. akateeminen äiti luepa vastaukseni tarkkaan. En todellakaan sanonut, että kyseinen tutkija ei ole tutkinut päivähoitoa. Sanoin, että minä en tiennyt hänen tehneen niin. Nyt olen asiassa viisaampi.

 

[ninnu2]

Niin, minä olen tulkinnut, että asetelma on se, että kotiäidit puolustaa kotihoitoa ja työssäkäyvät äidit ovat puolustuskannalla. Mutta tokihan näitä juttuja lukee aina siitä omasta näkökulmasta. Mutta kerro toki Aioli, missä kirjassa Keltikangas-Järvinen puhuu päivähoidosta ja sen vaikutuksista lapsiin. Hyvää tutkimusta on hän tehnyt, mutta en ole tiennyt hänen tutkineen päivähoitoa.

Kerronhan toki, Ninnu Käsittääkseni Helsingin yliopistolla käyttäytymistieteilijät tekevät tiivistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen tutkijoiden kanssa (Onko Kengu-Ru-päivähoitokokeilu tuttu?) >> linkki L K-J:n ja päiväkodin väliltä löytyy soveltavan kasvatustieteen laitokselta. K-J sivuaa päivähoitoa esim. kirjassaan Tunne itsesi suomalainen (2000) näin:

"Riittävän ajan kuluttua saatetaan ihmetellä nykyistä kasvatusmallia, jossa yksilöllistä hoivaa tarvitsevat lapset viedään jo vauvoina tiettyyn, sitä varten rakennettuun tilaan koko päiväksi, ovat he siihen kypsiä tai eivät. He kasvavat omassa pienoismaailmassaan, laumassa samanikäisten kanssa muutaman aikuisen ohjauksessa ja irrallaan tavallisesta arjesta. Myöhemmin saatetaan ihmetellä, että toimittiin näin, vaikka tiedettiin, että malli ei voi taata riittävän yksilöllistä huolenpitoa. Samoin tiedettiin, että tasapainoisen sosiaalisen kehityksen ensimmäinen edellytys on yksilöllisyyden kehittyminen ja että se on eri asia kuin laumakäyttäytyminen. Lisäksi tiedettiin, että ryhmät ovat lapsen psyykkiselle kestokyvylle ja optimaaliselle kehitykselle liian suuria, päivät ovat liian pitkiä ja aikuisia on liian vähän."

Tämä nyt yhtenä irrallisena lainauksena, kun asiasta kysyit. Sopii itse penkoa lisää jos aihe kiinnostaa.

Kävin sivuilla. Tätä juuri olen hakenut. Kannatti siis kysellä perään ja vähän jankattikin Äärettömän tärkeää tutkimustyötä, toivottavasti lasten hyödyksi ja eduksi. Samoin Pulkkinen ja tuolla aiemmmn mainittu Anna Schlenzka on pantu korvan taa.

 

[Aq]

Niinhän sitä sanotaan että 2-vuotiaana lapsi alkaa vähitellen leikkimään muiden kanssa mutta se on tosiaan vasta harjoittelua. 2-vuotias tietenkin häärää muiden joukossa mutta pääasiassa leikkii yksin. Kyllä meidänkin 1,5-vuotias kokoaa isompien seurassa torneja, syöttää vauvaa jne muttei se todellakaan ole muiden kanssa leikkimistä vaan sitä omaa touhua toisten vieressä!!

Siinä tapauksessa että on sisaruksia niin pienet alkaa ehkä aikaisemmin osallistumaan leikkeihin. Luulisin, näkee sitten tulevaisuudessa =).

 

[Cheri]

Tuolla on myös aika hyvin vedetty yhteen tutkimustuloksia koti- vs. päivähoito:
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/avoin/appro/vanhem/sosy.htm

 

[ninnu2]

Tuolla on myös aika hyvin vedetty yhteen tutkimustuloksia koti- vs. päivähoito:
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/avoin/appro/vanhem/sosy.htm

Hyvä lähde oli tuokin. Omat ajatukset jotenkin kristallisoituu ja terävöityy tämän asian suhteen. Mietin tässä nimittän oman lapseni hoitokäytäntöjä sitten, kun äitiysloma ja lyhyt hoitovapaa päättyvät. Parastahan sitä jokainen omalle lapselleen haluaa. Aiemmin ajattelin, että päivähoidossa pärjää hyvin jo 1-vuotias. Olen tullut vähän toisiin aatoksiin näitä tutkimustuloksia lukiessani. Mies onkin luvannut nyt pitää samanpituisen pätkän hoitovapaata kuin minä pidin äitiyslomaa ja hoitovapaata eli lapsi saa olla kotona 2-vuotiaaksi. Mutta silti mietin tätä asiaa, vaikka oman lapseni tilanne on nyt ihan hyvä. Miksi päättäjät ihmettelevät, että lapsia syntyy niin vähän. Samanaikaisesti naisia painostetaan takaisin työelämään pian lastenteon jälkeen. Kotihoito ei monelle perheelle ole mahdollisuuksien rajoissa. Äidit ovat kyllä melkoisessa puristuksessa. Yksi keino olisi varmasti tuo päivähoidon laadun parantaminen, ryhmäkokojen jne. pienentäminen. Ehkä senkin seurauksena uskallettaisiin tehdä enemmän lapsia. TAi että jokaisella äidillä olisi aito valinnanmahdollisuus työssäkäynnin tai kotihoidon välillä.