Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Entäs jos...:Alkuperäinen kirjoittaja kade:meillä tätä tilannetta vaikeuttaa vielä se, että ollaan juuri muutettu rakentamaamme omakotitaloon mitä tahkottiin 2v pitkästä tavarasta... lapsi sai juuri oman huoneen ja on niin onnellinen kun on odottanut omaa kotia, suunnitellut miten ensi kesänä haluaa oman kukkapenkin ja trampoliini kun on oma piha, mä olen suunnitellut koko talon juuri sellaiseksi kun haluan ja nytkö pitäisi sitten tehdä se lapselle ja itselleen että lähtee tästä unelmasta jonnekin kerrostalohelvettiin...? ei meidän suhde huono ole, mutta siitä puuttuu paljon.. nyt vasta olen sen ymmärtänyt.. rakastan mun miestä, mutta tuntuu että juuri nyt se ei riitä...
Mun on nyt pakko sanoa, että toi kuulostaa siltä, kuin nykyään usein, että ihmiset toivoo jonkun tavaran tai saavutuksen tai omaisuuden korvaavan tyhjän olon sydämessä, vaikka sen sisäisen rauhan voi saada ainoastaan löytämällä Jeesuksen. Ainoa, joka voi täyttää sisäisen tyhjyyden. <3
Me ollaan kans rakennettu kaksi taloa, ja tähän jälkimmäiseen muutettiin toukokuussa. Kulunut kesä meni vielä hommia tehdessä(taloon liittyviä) ja nyt on tullut taas se sama tyhjyys, mikä mulle iski ensimmäisenkin talon rakentamisen jälkeen. Tuntuu että olen tyytymätön elämään yleensäkkin, vaikka asiat on todella hyvin. Tämä sama fiilis tuli siis myös ekan talon rakentamisen jälkeen, ja luulenkin että se liittyy siihen kun rankka rakennusvaihe on ohi, ja kauan saavutettu ja haaveiltu päämäärä on saavutettu. Mitäs sitten..tulee tyhjiön tunne elämään?! Mutta itse olen ainakin sen yrittänyt käsitellä ja antaa ajan kulua, ja elää päivän kerrallaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:Kyllähän sitä aina naimisiin pääsee, jos haluaa. Eri asia sitten kenen kanssa. Suurin osa ihmisistä, vaikka ovatkin mielestään niin onnellisina naimisiin menneet, niin en ole kadehtinut heistä ketään, koska suhteissa on sellaisia piirteitä joita en itse omaan suhteeseeni haluaisi.
Alkuperäinen kirjoittaja Ihmettelen:Ihmettelen nyt ap:ta.
Kerroit, että rakastat miestäsi, mutta on vaikeuksia ja et ole tyytyväinen suhteeseen.
Jos menette naimisiin, niin miksi kuvittelet, että nämä vaikeudet häviävät heti kun pappi on aamenensa sanonut.
Häiden jälkeen elämä jatkuu normaalisti. Tunnette ja rakastatte ja elätte kuten ennenkin.
Ei se naimisiin meno lujita kahden ihmisen tunteita.
Sitä joko rakastaa toista tai ei.
Tai ovatko nämä suhteen vaikeudet ainoastaan sitä, että et saa älliäsi läpi naimisiinmenosta.
Suhde on hyvä, sellainen kuin 10v jälkeen arjen huolineen ja lapsenkasvatuksineen on.
Ainoastaan avioliitto puuttuu, että saa kavereille kertoa, että ollaan nyt rouvas ihmisiä.
Tämän takia sitten heität suhteen romukoppaan ja tiedoksi vain, jos teillä joitain ongelmia on niin avioliitto ei niitä poista, ainoastaan keskustelu ja se sujuu avoliitossakin.
Ja jos avioliitto on elämää suurempoi kysymys, niin miksi ihmeessä väsäsit lapsen ennen sitä?
Vai ajattelitko, että sen avulla mies olisi suostuvaisempi
Alkuperäinen kirjoittaja voi emilyn!!:Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:Kyllähän sitä aina naimisiin pääsee, jos haluaa. Eri asia sitten kenen kanssa. Suurin osa ihmisistä, vaikka ovatkin mielestään niin onnellisina naimisiin menneet, niin en ole kadehtinut heistä ketään, koska suhteissa on sellaisia piirteitä joita en itse omaan suhteeseeni haluaisi.
Helvetti sä sitten osaat olla lapsellinen! Eikö sinun mielestäsi voi olla onnellinen tai edes tyytyväinen, vaikka suhteessa mättää joku?! Tässä tapauksessa toivon onnea täydellisen miehen metsästykseen. Alan vähitellen tosiaan ymmärtää, mikset ole saanut elämässäsi kunnollista ja kestävää suhdetta aikaiseksi.
Ja tähän samaan hengenvetoon vielä totean, että taitaa sulle kuitenkin olla tuo miehen saaminen jollakin tasolla tärkeää. Sen voi jo päätellä siitä, kuinka paljon puhut treffikavereistasi ja siitä, miten heidän kanssaan on niin upeaa ja ihanaa. Ensin varaillaan lentolippuja Lappiin ja tavataan heidän isejä ja sitten yhtä äkkiä ei ollutkaan hauskaa. Ota tuosta nyt sitten selvää!
Jos mulla olisi yhtä paljon aikaa kuin sulla (eikös pienempi lapsesi ollut juuri isällänsä 2,5 viikkoa), niin käyttäisin vapaat hetkeni vaikka jonkun uuden asian tai taidon opiskelemiseen, lukemiseen tai vaikka työntekoon. Tuntuu, että ainoat kiinnostuksenkohteesi ovat a) miehet ja b) kuinka miellyttää heitä kokonaisvaltaisesti.
Yritä saada ittes vähän korkeampitasoisemmaksi ihmiseksi äläkä ole noin %&#")]%3:n yksisilmäinen junttipulla!!!
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:****Kumma juttu, miten joittenkin on vaikea käsittää että toisten elämä sujuu ihan kivasti ilman mitään pakottavaa pariutumista ja parisuhteen hakua. Se kertoo juuri se, että suurin osa ihmisistä tarvitsee toista lähelleen kun ei yksin osaa olla ja ollaan niin riippuvaisia siitä toisesta.****
Lukuisista treffeistä sitten haet mitä,jos et pyri parisuhteeseen? =)
Alkuperäinen kirjoittaja Herra Majuri:Eiköhän nämä ystävättäresi kyllästy kohtapuoleen ukkoonsa, niinkuin naisrodulla on tapana. Sitten alkaa se ainainen ruikutus ukko sitä ja tätä plää plaa jne...