Ä
äitimum
Vieras
Ä
äitimum
Vieras
Mun on nyt pakko sanoa, että toi kuulostaa siltä, kuin nykyään usein, että ihmiset toivoo jonkun tavaran tai saavutuksen tai omaisuuden korvaavan tyhjän olon sydämessä, vaikka sen sisäisen rauhan voi saada ainoastaan löytämällä Jeesuksen. Ainoa, joka voi täyttää sisäisen tyhjyyden. <3
I
Ihmettelen
Vieras
Ihmettelen nyt ap:ta.
Kerroit, että rakastat miestäsi, mutta on vaikeuksia ja et ole tyytyväinen suhteeseen.
Jos menette naimisiin, niin miksi kuvittelet, että nämä vaikeudet häviävät heti kun pappi on aamenensa sanonut.
Häiden jälkeen elämä jatkuu normaalisti. Tunnette ja rakastatte ja elätte kuten ennenkin.
Ei se naimisiin meno lujita kahden ihmisen tunteita.
Sitä joko rakastaa toista tai ei.
Tai ovatko nämä suhteen vaikeudet ainoastaan sitä, että et saa älliäsi läpi naimisiinmenosta.
Suhde on hyvä, sellainen kuin 10v jälkeen arjen huolineen ja lapsenkasvatuksineen on.
Ainoastaan avioliitto puuttuu, että saa kavereille kertoa, että ollaan nyt rouvas ihmisiä.
Tämän takia sitten heität suhteen romukoppaan ja tiedoksi vain, jos teillä joitain ongelmia on niin avioliitto ei niitä poista, ainoastaan keskustelu ja se sujuu avoliitossakin.
Ja jos avioliitto on elämää suurempoi kysymys, niin miksi ihmeessä väsäsit lapsen ennen sitä?
Vai ajattelitko, että sen avulla mies olisi suostuvaisempi
Kerroit, että rakastat miestäsi, mutta on vaikeuksia ja et ole tyytyväinen suhteeseen.
Jos menette naimisiin, niin miksi kuvittelet, että nämä vaikeudet häviävät heti kun pappi on aamenensa sanonut.
Häiden jälkeen elämä jatkuu normaalisti. Tunnette ja rakastatte ja elätte kuten ennenkin.
Ei se naimisiin meno lujita kahden ihmisen tunteita.
Sitä joko rakastaa toista tai ei.
Tai ovatko nämä suhteen vaikeudet ainoastaan sitä, että et saa älliäsi läpi naimisiinmenosta.
Suhde on hyvä, sellainen kuin 10v jälkeen arjen huolineen ja lapsenkasvatuksineen on.
Ainoastaan avioliitto puuttuu, että saa kavereille kertoa, että ollaan nyt rouvas ihmisiä.
Tämän takia sitten heität suhteen romukoppaan ja tiedoksi vain, jos teillä joitain ongelmia on niin avioliitto ei niitä poista, ainoastaan keskustelu ja se sujuu avoliitossakin.
Ja jos avioliitto on elämää suurempoi kysymys, niin miksi ihmeessä väsäsit lapsen ennen sitä?
Vai ajattelitko, että sen avulla mies olisi suostuvaisempi
V
voi emilyn!!
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Helvetti sä sitten osaat olla lapsellinen! Eikö sinun mielestäsi voi olla onnellinen tai edes tyytyväinen, vaikka suhteessa mättää joku?! Tässä tapauksessa toivon onnea täydellisen miehen metsästykseen. Alan vähitellen tosiaan ymmärtää, mikset ole saanut elämässäsi kunnollista ja kestävää suhdetta aikaiseksi.
Ja tähän samaan hengenvetoon vielä totean, että taitaa sulle kuitenkin olla tuo miehen saaminen jollakin tasolla tärkeää. Sen voi jo päätellä siitä, kuinka paljon puhut treffikavereistasi ja siitä, miten heidän kanssaan on niin upeaa ja ihanaa. Ensin varaillaan lentolippuja Lappiin ja tavataan heidän isejä ja sitten yhtä äkkiä ei ollutkaan hauskaa. Ota tuosta nyt sitten selvää!
Jos mulla olisi yhtä paljon aikaa kuin sulla (eikös pienempi lapsesi ollut juuri isällänsä 2,5 viikkoa), niin käyttäisin vapaat hetkeni vaikka jonkun uuden asian tai taidon opiskelemiseen, lukemiseen tai vaikka työntekoon. Tuntuu, että ainoat kiinnostuksenkohteesi ovat a) miehet ja b) kuinka miellyttää heitä kokonaisvaltaisesti.
Yritä saada ittes vähän korkeampitasoisemmaksi ihmiseksi äläkä ole noin %&#")]%3:n yksisilmäinen junttipulla!!!
K
kade
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ihmettelen:
en mä tällä hetkellä olis naimisiin mennossakaan, en tän tunteen kanssa. puhuin vaan et mitä meillä on naimisiinmenosta puhuttu. mä haluan naimisiin, mutta en siksi että se korjaisi suhteen tms. olen ehkä kirjoittanut epäselvästi tai harhaanjohtavasti.
mä en VÄSÄNNYT lasta miehen kanssa, lapsi tuli pillereistä huolimatta ja on erittäin rakastettu. mä en ikinä käyttäis lasta aseena mihinkään!! eli en todellakaan ajatellut miehen olevan suostuvaisempi jos tulen raskaaksi.
tällä hetkellä mä vaan haluaisin tuntea olevani rakastettu ja jollain tasolla haluaisin tietää varmaksi, että jonain päivänä mennään naimisiin.
N
Niih!
Vieras
Hei, miksi te naiset alatte tekemään lapsia miehelle, joka ei suostu viemään teitä vihille?! Jos naimisiinmeno on tärkeää, niin eikö kannattaisi hoitaa se vihkiminen ensin pois alta ja valita yksissä tuumin avioliitto perheen perustaksi. Sitten kannattaa tehdä se isompi sitoumus eli lapset. Itse en voisi kuvitellakaan, että olisin miehen kanssa, jolle kelpaan vain pentujen synnyttäjäksi ja imettäjäksi, mutta en myös julkisesti valituksi ja tunnustetuksi puolisoksi. On aivan eri asia, jos avoliitto sopii molemmille, niin mikäs siinä.
Alkuperäinen kirjoittaja voi emilyn!!:
Oi, olen yhä pahoillani että tuon pari viikkoa käytin sairastamiseen ja toipumiseen :headwall: Kyllähän ihmiset varmaan ovat mielestään onnellisia ja tyytyväisiä naimisiin mennessään, vaikka samaan aikaan usein valittavatkin parisuhteen tilaa. Sorry, en osaa kadehtia sellaisia suhteita. En ole itsekään täydellinen mutta en myöskään halua suhdetta, joka sisältää turhanpäiväistä valitusta ja riitelyä. En ole sellainen luonne, joten mieluummin olen todellakin yksin kuin henkkoht tuollaisessa suhteessa. En etsi laisinkaan täydellistä miestä - niitten kriteerien mukaan mitä ilmeisesti täydellinen muille tarkoittaa, täydellisyys ei ole ns. virheettömyyttä, samankaltaista vain näiltä osin kuin itse olen.
Ja mitä treffikavereihin tulee, niin ei luulisi olevan keneltäkään pois että vietän välillä aikaa myös aikuisessa seurassa? Ja jos haluaisin miellyttää miehiä, niin enköhän sitten olisi tuollaisessa paskassa suhteessa enkä lemppaisi siinä kohtaa kun käy ilmi että ei natsaa, jos ylipäätään on ollut mahdollisuuttakaan siihen, aikaa kun voi viettää ihmisten kanssa ilman avioliittounelmia.
J
jatkaa mää
Vieras
Ja mitä treffikavereihin tulee, niin ei luulisi olevan keneltäkään pois että vietän välillä aikaa myös aikuisessa seurassa? Ja jos haluaisin miellyttää miehiä, niin enköhän sitten olisi tuollaisessa paskassa suhteessa enkä lemppaisi siinä kohtaa kun käy ilmi että ei natsaa, jos ylipäätään on ollut mahdollisuuttakaan siihen, aikaa kun voi viettää ihmisten kanssa ilman avioliittounelmia.[/quote]
No mitä nämä puheet "naimisiin pääsemisestä" olivat viime kevättalvella? Vaikutti siltä, että olit harmissasi siitä, kun eksäsi ei halunnut viedä sinua vihille. Noita viestejä löytyy monta, jos et niitä myönnä. Kerrankin kirjoitit katkerana, että miksi just kamalat ämmät pääsevät - huom pääsevät! - naimisiin.
Onko sinulla aikuisesta seurasta puheen ollen naispuolisia ystäviä? Kuinka pitkältä ajalta? Onko ketään esimerkiksi lapsuudesta? Vaihdatko heitä yhtä tiuhaan tahtiin kuin seurustelukavereita? Minusta tuntuu, että suhtaudut ystävyyteen hyvin samalla tavalla kuin parisuhteeseen. Eli jos ei kelpaa täysin, niin sitten vaihtoon.
No mitä nämä puheet "naimisiin pääsemisestä" olivat viime kevättalvella? Vaikutti siltä, että olit harmissasi siitä, kun eksäsi ei halunnut viedä sinua vihille. Noita viestejä löytyy monta, jos et niitä myönnä. Kerrankin kirjoitit katkerana, että miksi just kamalat ämmät pääsevät - huom pääsevät! - naimisiin.
Onko sinulla aikuisesta seurasta puheen ollen naispuolisia ystäviä? Kuinka pitkältä ajalta? Onko ketään esimerkiksi lapsuudesta? Vaihdatko heitä yhtä tiuhaan tahtiin kuin seurustelukavereita? Minusta tuntuu, että suhtaudut ystävyyteen hyvin samalla tavalla kuin parisuhteeseen. Eli jos ei kelpaa täysin, niin sitten vaihtoon.
Vieras - kyllä sä olet loistava teoroitsija ja palstapsykologi, luonnollisestikin kirjoitan tänne kaikista ihmissuhteistani. Ja se nyt ei ole vielä mikään pitkäaikainen ihmissuhde, jos jotakuta tapailee hetken aikaa - ilmeisesti joillakin ei muita ihmissuhteita ole, jos näin heti oletetaan.
Aika monelta tosikolta on huumorintajukin kadoksissa, viitaten jälleen kerran vaikkapa edelliseen treffikaveri aloitukseeni.
Tottakai sitä toista tapaillessaan tai seurustellessaan miettii, onko suhteella jatkoa. Seurustelutasolla jos käy ilmi, että toinen ei haluakaan sitoutua niin aivan turha siinä kohtaa on seurustelua jatkaa.
Ja sori, kaverit, tuttavat ja ystävät ovat aivan eri asia kuin treffikaverit, kaverina voi olla monilta osin sietämättömiäkin tyyppejä, mutta sehän ei minuun vaikuta koska suhde ja ajanvietto ei ole sillä tasolla kuin seurustellessa.
Ja en tosiaan ole kateellinen enkä katkera joillekin pirttihirmuille, jotka ovat oman tossunsa löytäneet ja avioliiton solmineet. En halua tyypillistä parisuhdetta, joten en kadehdi olemattomia asioita. Eikä kateus muutenkaan ole järin kantava tunne. Jos jollakulla on sellainen parisuhde ja sellaista tosirakkautta, jota itsekin voisin ottaa jos vastaan tulee niin olisin onnellinen heidän puolestaan ja toivoisin sellaisen osuvan jonain päivänä omallekkin kohdalle.
Kumma juttu, miten joittenkin on vaikea käsittää että toisten elämä sujuu ihan kivasti ilman mitään pakottavaa pariutumista ja parisuhteen hakua. Se kertoo juuri se, että suurin osa ihmisistä tarvitsee toista lähelleen kun ei yksin osaa olla ja ollaan niin riippuvaisia siitä toisesta.
Aika monelta tosikolta on huumorintajukin kadoksissa, viitaten jälleen kerran vaikkapa edelliseen treffikaveri aloitukseeni.
Tottakai sitä toista tapaillessaan tai seurustellessaan miettii, onko suhteella jatkoa. Seurustelutasolla jos käy ilmi, että toinen ei haluakaan sitoutua niin aivan turha siinä kohtaa on seurustelua jatkaa.
Ja sori, kaverit, tuttavat ja ystävät ovat aivan eri asia kuin treffikaverit, kaverina voi olla monilta osin sietämättömiäkin tyyppejä, mutta sehän ei minuun vaikuta koska suhde ja ajanvietto ei ole sillä tasolla kuin seurustellessa.
Ja en tosiaan ole kateellinen enkä katkera joillekin pirttihirmuille, jotka ovat oman tossunsa löytäneet ja avioliiton solmineet. En halua tyypillistä parisuhdetta, joten en kadehdi olemattomia asioita. Eikä kateus muutenkaan ole järin kantava tunne. Jos jollakulla on sellainen parisuhde ja sellaista tosirakkautta, jota itsekin voisin ottaa jos vastaan tulee niin olisin onnellinen heidän puolestaan ja toivoisin sellaisen osuvan jonain päivänä omallekkin kohdalle.
Kumma juttu, miten joittenkin on vaikea käsittää että toisten elämä sujuu ihan kivasti ilman mitään pakottavaa pariutumista ja parisuhteen hakua. Se kertoo juuri se, että suurin osa ihmisistä tarvitsee toista lähelleen kun ei yksin osaa olla ja ollaan niin riippuvaisia siitä toisesta.
C
clivia
Vieras
****Kumma juttu, miten joittenkin on vaikea käsittää että toisten elämä sujuu ihan kivasti ilman mitään pakottavaa pariutumista ja parisuhteen hakua. Se kertoo juuri se, että suurin osa ihmisistä tarvitsee toista lähelleen kun ei yksin osaa olla ja ollaan niin riippuvaisia siitä toisesta.****
Lukuisista treffeistä sitten haet mitä,jos et pyri parisuhteeseen? =)
Lukuisista treffeistä sitten haet mitä,jos et pyri parisuhteeseen? =)
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Rautalangastako se pitää vääntää? Että ihminen voi kaivata seuraa vastakkaisesta sukupuolesta ilman parisuhdettakin? Lämpöä, läheisyyttä ja seksiä muun ajanvieton lisäksi. Haloo, olen 1- ja 3-vuotiaitten lasten YH, en edes ehtisi seurustella perinteiseen tapaan eikä ole mitään pakottavaa tarvettakaan, arki sujuu ilman miestäkin.
Enkä sanoisi lukuisiksi treffeiksi sitä jos olen.. hmm, puolen vuoden aikana treffannut "treffi mielessä" kolme miestä.
H
hmm
Vieras
Nii, en osaa sanoa muuta kuin puhua ja jos se ei auta niin toimi! Mun mies rupes huomioimaan minua kun minä rupesin huomioimaan häntä. Hyvä "teko" synnyttää hyviä tekoja toisissa. "Miks sä et ikinä mitään.." valituksen sijaan huomioit puolisoasi (ei niin että alkaa pitää esim kahvin sänkyyntuomista tapana, vaan yllätyksellisesti aina joskus). Tässä voi mennä aikaa.. mutta minusta tuntuu että meillä kummatkin nauttii enemmän toisen ilahduttamisesta kuin niiden vastaan ottamisesta. "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.." 
Vielä se, että muistakaa että rakkaus on TAHDON asia. Se riittää että tahtoo rakastaa, tunteesta viis, kun sitä ei kuitenkaan kokoajan leijuta pilvissä..
Vielä se, että muistakaa että rakkaus on TAHDON asia. Se riittää että tahtoo rakastaa, tunteesta viis, kun sitä ei kuitenkaan kokoajan leijuta pilvissä..
Alkuperäinen kirjoittaja Herra Majuri:
Tai sitten: on miehiä, ja sitten on Miehiä. Ja ne Miehet on niitä, keille ei tarvii ruikuttaa...
:xmas: Mun mies on kyllä ihqu. Ja oikeasti ruikutan silti, mutta ei meistä kumpikaan ota enää sitä vakavasti. En itsekään.
M
missukka
Vieras
Nykyaikana suurella osalla naisista tuntuu parisuhteen ongelmana olevan, että nainen itse haluaisi naimisiin mutta mies pistää vastaan. Noissa suhteissa mies on valmis hankkimaan lapsia, mutta ei ottamaan lastensa äitiä vaimokseen. Tuollainen on todella törkeää ja halventavaa kohtelua naista kohtaan. Toisaalta nainen voi tuollaisessa tilanteessa syyttää myös itseään, koska itse ei ole ennen lasten hankkimista ottanut selvää, onko mies hänen kanssaan tosissaan eli haluaako sitoutua lastensa äitiin myös avioliiton sitein loppuelämän ajaksi.
Kieltämättä tulee monesti mieleen, kun joku nainen itkee sitä että mies ei halua naimisiin vaikka on lapsetkin hankittuna, että onko nainen hankkinut ne lapset siinä luulossa, että mies sitten varmemmin "suostuisi" naimisiinmenoon. Tuollainen toiminta on naisen osalta vastuutonta. Turha syyttää miestä sitoutumishaluttomuudesta, jos ei ennen lasten hankkimista ota selvää miehen naimisiinmenohalusta ja huolehdi ehkäisystä siihen naimisiinmenoon asti.
Kieltämättä tulee monesti mieleen, kun joku nainen itkee sitä että mies ei halua naimisiin vaikka on lapsetkin hankittuna, että onko nainen hankkinut ne lapset siinä luulossa, että mies sitten varmemmin "suostuisi" naimisiinmenoon. Tuollainen toiminta on naisen osalta vastuutonta. Turha syyttää miestä sitoutumishaluttomuudesta, jos ei ennen lasten hankkimista ota selvää miehen naimisiinmenohalusta ja huolehdi ehkäisystä siihen naimisiinmenoon asti.
T
Tillukka
Vieras
Nykyään tuntuu olevan yleistä, että lapset tehdään sen kummemmin miettimättä onko rinnalla Se Oikea. Vasta lasten synnyttyä nainen alkaa ääneen miettimään naimisiinmenoa, odotettuaan ensin turhaan sitä miehen oma-aloitteista kosintaa. Jos mies huomaa että nainen on valmis hankkimaan lapset jo parin vuoden seurustelun jälkeen ilman puheita mistään naimisiinmenosta, niin ei naisella ole mitään aihetta syyttää miestä sitoutumishaluttomuudesta, koska nainen ei ole itse ottanut naimisiinmenoa puheeksi jo ennen lasten hankintaa.
