Alkuperäinen kirjoittaja pehmix:
Itse siis olen ehkä matemaattisesti lahjakas, mutta esim. vuorovaikutustaitorajoitteinen, sosiaalisesti lahjaton. Varmasti jokaiselta löytyy joku lahjakkuus, ja myös joku heikkous, eikö vain?
Valitettavasti olen huomannut maailman sen verran epätasa-arvoiseksi, että on myös ihmisä, jotka eivät ole erityisen hyviä missään. Onko se sitten geenien, kasvatuksen vai kulttuurin tms. aikaansaamaa, en osaa sanoa. Yleisintä varmasti on, että ihminen pärjää kohtalaisesti tavallisissa asioissa ja jokin alue on hieman/kirkkaasti parempi kuin muut.
Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen voi kokea osaavansa jotain, vaikkakaan ei ehkä huipputasoisesti, löytää itselleen oman oksan ja on tyytyväinen elämäänsä.
Eihän älykkyystesteilläkään voida muuta kuin mitata sitä potentiaalin määrää ihmisessä. Jokaisen on itse kuitenkin elettävä elämänsä, luotava omat mahdollisuutensa ja mentävä eteenpäin. Moni älykäs ihminen voi alisuoriutua tai palaa loppuun ja samaan aikaan älyllisesti heikompi voi menestyä urallaan ja ihmissuhteissaan paljon paremmin.
Äly ei ole automaattinen avain onneen. Eikä äly tarkoita samaa kuin viisaus. Kuten ketjustakin käy ilmi, älykkäillä on monia ongelmia (esim. sosiaaliset), joita "tavikset" eivät joudu koskaan edes ajattelemaan.
Tiedä sitten, kumpi on onnellisempi:
- ihminen, jolla on kenties hieman keskimääräistäkin alempi äo, runsas sosiaalinen verkosto, oma koti, perhe ja työ, joista nauttii; oma paikkansa elämässä, johon on tyytyväinen
vai
- ihminen, joka potee eksistentialista angstia kuilunsa reunalla päivittäin, miettien pysyäkö paikoillaan, heittäytyäkö vai putoaako sitä itsestään joku päivä, ihmissuhteita vähän ja korkeintaan pinnallisia, jatkuva tunne etteivät muut ymmärrä, masennuskausia/maniaa, paineet siitä, että oma äly olisi valjastettava ihmiskunnan hyödyksi
Tai jotain sellaista.
