Anopista

[ymmällään]

Hei!
Miten toimisitte tällaisen isoäidin/anopin kanssa? Olemme kutsuneet 12 vuoden aikana anopin paria kertaa lukuunottamatta lasten syntymäpäiville. Hän ei koskaan ole tullut lasten syntymäpäiville....silti suuttui kun pariin kertaan emme enää jaksaneet kutsua enää häntä. Hän ei koskaan kysy lasten vointia tai soittele. Kun itse olen soittanut hänelle, niin hän ei koskaan "ehdi" puhua kanssani. Olemme facebook kavereita, mutta jos kysyn häneltä jotain hän ei vastaa.
Koko aika kun anoppini olen tuntenut käytös on ollut ihan samanlaista. Välillämme ei ole tapahtunut minun kauttani mitään riitaa, mutta hän on toki jo naimisiin mieheni kanssa mennessämme sanonut, ettei olisi halunnut että menemme puolisoni kanssa naimisiin.
Jotenkin tuntuu että alkaa tämä jo riittämään. Haluaisin sanoa hänelle asiasta jotain, mutten toisaalta uskalla. Mietin pitäisikö lopettaa kokonaan yritys pitää yhteyttä, koska vastapuoli käyttäytyy tällä tavoin. Hän aiheuttaa jatkuvasti pettymyksiä lapsille ja minulle. Mieheni ei juurikaan ole pettynyt anopin toimintaan vaan on kuulemma tottunut ja osaa anopilta odottaa tuollaista käytöstä.

 

["ai mää vai"]

Ainakin lopettaisin tuon kynnysmattona olemisen. Itse olen oman anoppini kanssa tekemisissä ne pakolliset kuviot, eli n.kerta vuoteen ja se menee sivistyneesti. Muuten emme edes soittele. Hän on mieheni äiti ja lasten isoäiti (joista ei tosin koskaan ole liiemmin hössöttänyt eikä sitä ole kaivattukaan) ja piste.

 

[ymmällään]

Voisi olla järkevää tehdä myös kuvaamallasi tavalla. Mietin vielä noita syntymäpäiväkutsuja, että laittasko nekin lähettämättö, kun hän ei oikeasti välitä lapsista ilmeisesti pätkän vertaa.

 

[tuttua!]

mäkun aloin mieheni kanssa seurusteleen, ja anoppilassa kylästeleen, meni maku koko touhuun äkkiä, koska ei siellä muhun kukaan halunnu tutustua eikä puhua mun kanssa, ja ns "uutena" ihmisenä olin sitten aina kahvipöydässä arkana hiljaa niinkuin mikäkin tuppisuu ja odotin vain, koska mieheni haluaa lähteä (itsehän en kehannut ääneen kehottaa sitä kaikkien kuullen miehelle, että lähdetään jo pois..)
ikinä eivät meillä kylässä käyneet, vaikka ei ole montaa kilometriä väliä.aina piti sinne mennä, ja kokemusteni perusteella välttelin viimiseen asti heidän luo menemistä. muiden luona kyllä kylästelevät jatkuvasti.
nyt kun meille syntyi lapsi, ovat tasan kerran pikasesti käyneet ja olin tietenkin kohtelias jne ja toiveikas että jospa nyt sit lapsen myötä heräis heilläki kiinnostus parempaan tuttavuuteen, mutta ei.
etäisiä ja mulle vieraita ihmisiä ovat, joten niimpä päätin minäkin lopettaa asiasta ressaamisen ja turhan toiveikkuuden.keskityn mielummin lapseeni.käykööt kylässä jos käyvät, silloinku mulle/ meille sopii, mutta itse en heille mene ku korkeintaan jouluna piipahtamassa.
ja siis ei meilläkään mitään riitaa ole tms. olen ottanut asian siltä kantilta, että he eivät vain tykkää musta, vaikka eivät tunnekkaan. miehen exiä kyllä jaksetaan mulle päin naamaa kehua :/ eli kaipa mun vika on alunperinki ollu se, etten ole niinku miehen exät, mutta hyvä niin, empä olis muuten mieheni kanssa onnellisesti yhdessä

 

[.vieras.]

Poistat välittömästi Facebookin kavereista ja muutat asetukset niin, ettei näe mitään julkaisujasi. Lopetat yhteydenpidon ja annat miehesi hoitaa sen puolen.

 

["tii-"]

Lopettaisin yhteyden pidon. Sen synttärikutsun voisi pistää. Ehkä se joskus yllättäis..?

 

[HippuTAR]

Mun anoppi tuli parina ekana vuotena lapsen synttäreille, sen jälkeen oli millon mitäkin minkä takia ei päässyt. Yhtenä vuonna sit kävi niin jotta anopin numero oli vaihtunu enkä tienny sitä joten kutsu ei menny perille. Kiertotietä sitten kuulin että oli mussuttanut asiasta jotain. Muutaman vuoden vielä jaksoin kutsuja laitella mutta nyt en oo kahteen vuoteen enää kutsunu, en tiedä onko mussuttanu jotain vai ei. Lapsille aiheuttaa usein pettymyksiä lupaamalla jotain jota ei sitten pidäkään.

Ei myöskään koskaan kysy lasten kuulumisia ja jos puhun lapsista jotain niin anoppi alkaa äkkiä puhua jotain omia juttujaan.

Anopin käytös johtuu tod.näk. siitä että on sosiaalisesti erittäin rajoittunut (ei voi tulla esim. synttäreille koska sielä on ihmisiä joita ei niin tunne). Lisäksi elämä pyörii oman ja tyttären (asuu anopin kans, ikää 40+) navan ympärillä, mikään muu ei oikeesti kiinnosta. Uskon että kyllä välittää lapsenlapsistaan kuhan niitten takia ei tarvi tehdä mitään rasittavaa tai olla niistä erityisen kiinnostunu.

Mies käyttää lapsia anopin luona nykyään yksin, mä käyn kerran vuodes. En nää että anopille puhuminen mitään auttais, varmaankin vain suuttuis. Lapsille yritän aina selittää jotenkin järkevästi miksei anoppi koskaan käy ja miksi ei pidä lupauksiaan.

Ylläoleva teksti koskee täysin myös sitä anopin luona asuvaa miehen siskoa.
Molemmat noista ihmisistä on silti tärkeitä lapsille, erityisesti vanhimmalle ja toiselle pojista. En nää myöskään mitään syytä tuhota lasten kuvitelmia noista henkilöistä.

 

[vieras_]

Mä myös laittaisin kutsut, jos haluat. Turha asiasta on isompaa hälyä nostaa, mutta eihän sun tarvitse niin tekemisissä ollakaan. Käyt, jos on jotain isompaa aihetta, mutta muutoin annat olla.