SANOKAA NYT!!! Oonko mä turhasta pahoillani?!

[ks]

Mulla ja miehelläni ei ole lapsia. Anopista tuli hetki sitten mummi, joka tietenkin mullisti myös hänen elämänsä. Tuntuu, että sen myötä minä ja mieheni olemme ihan pelkkää tyhjää paskaa vaan...

kun menemme käymään anopin luona, hän esittelee vain vauvan kuvia ja puhuu vauvasta sekä tämän vanhemmista (toisesta lapsestaan ja miniästään) taukoamatta. Yleensä jopa soittaa nämä kylään JOKA KERTA kun me käymme hänen luonaan. Ja näin me jäämme aina taka-alalle.

Ok, totta kai uusi ihmisenalku on ihana ja ihmeellinen asia! Mutta pointti ei ole siinä, etteikö vauvasta saisi riemuita. Me olemme joo aikuisia ja pärjäämme ilman ääretöntä huomiota, mutta jo miehenkin puolesta harmittaa, ettei äitinsä ole enää kiinnostunut hänen elämästään. Veljensä ja tämän avokki sekä näiden lapsi menee ihan kaiken edelle.

Jotenkin tilanne tuntuu pahalta. Että miks vauva poissulkee sen, että mekin olemme olemassa ja mekin haluaisimme viettää aikaa ihan anopin kanssa?

 

[Cassyput]

Kyllä se varmaankin ajan myötä tasaantuu. Lapsenlapsi on nyt uusi juttu, ja niihin hullaantuvat lähes kaikki ensi alkuun päättömästi.

 

[Aurora]

Kyllä mun mielestä vähän turhasta loukkaannut. Niin se vaan menee, lapset yleensä on ykkösiä ja aikuiset tulee perästä. Jos itsetunto on kohdallaan, ei tarvitse olla vauvalle/lapselle huomiosta kateellinen.

 

[Vatukka]

Täällä muistuttaa tilanne periaattees samaa, vaitti et kyse on minun vanhemmista, sisareni ja hänen lapsensa menee kaiken edelle, meillä ei voi koskaan edes käydä vaikka ohi ajaavat ja välimatkaa n 200 km, mutta joka perkeleen kk matkustetaan yli 600km päähän tämän sisaren perheen luokse. Meidän kuulumisia ei kysellä ja jos puheissa ollaan ni kuuluu vana et nii se siskos sitä ja siskos tätä ja siskos tuota... Ei edes lapsemme syntymäpäivillä käyneet vaan kyllä pitää sinne siskon lapsien pippaloihin päästä aina kun vaan aihetta juhlaan, olipa kyse vaikka ekasta kakasta pottaan tai nimipäivästä... Pahalta tuntuu et molemmat sekä isä että äiti kohtelee noin, vaan yritän olla välöittämättä, ajattelen vaan et ne ei ole meidän arvosia ja pärjätään ilman niitä. Mulla mitä ihanin appiukko jolle meidän poika ja meidän perhe on todella tärkeitä, mieheni siskolla ei ole lapsia mutta samalla viivalla ollaan molemmat perheet.

 

[No joo]

Noin päin sen sentään ymmärtää, kun yleensä lapsenlapset on mummoille todellakin se tärkein asia sillä hetkellä elämässä. Olettaa varmaan, että teitäkin kiinnostaa vauvaperheen kuulumiset.

Meillä se on niinpäin, että lapsenlapset eivät ole kuin rasite, mutta lapsetonta kolmekymppistä poikaa kestitään ja paapotaan harva se viikonloppu.

 

[olet]

Olet. En osaa muuta sanoa.

 

[Vatukka]

Täällä muistuttaa tilanne periaattees samaa, vaitti et kyse on minun vanhemmista, sisareni ja hänen lapsensa menee kaiken edelle, meillä ei voi koskaan edes käydä vaikka ohi ajaavat ja välimatkaa n 200 km, mutta joka perkeleen kk matkustetaan yli 600km päähän tämän sisaren perheen luokse. Meidän kuulumisia ei kysellä ja jos puheissa ollaan ni kuuluu vana et nii se siskos sitä ja siskos tätä ja siskos tuota... Ei edes lapsemme syntymäpäivillä käyneet vaan kyllä pitää sinne siskon lapsien pippaloihin päästä aina kun vaan aihetta juhlaan, olipa kyse vaikka ekasta kakasta pottaan tai nimipäivästä... Pahalta tuntuu et molemmat sekä isä että äiti kohtelee noin, vaan yritän olla välöittämättä, ajattelen vaan et ne ei ole meidän arvosia ja pärjätään ilman niitä. Mulla mitä ihanin appiukko jolle meidän poika ja meidän perhe on todella tärkeitä, mieheni siskolla ei ole lapsia mutta samalla viivalla ollaan molemmat perheet. ja ihan sama homma oli molempien kohdalla jo ennen ku meille tuli lapsi, eikä tilanne ole siitä miksikään muuttunut :/

 

[nti hulina]

ihan normaalia mummo hössötystä kyl se siitä rauhoittuu

 

[vieras]

Mitä jos lapsiperheessä ajatellaan.että teidän saavutuksista puhutaan koko ajan.Työpaikka,koulu, oma asunto yms yms ja kuinka ihanaa teillä on???

 

[Hmm]

Oletkohan sä kirjoittanut vasta tästä täällä?

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

tiedän tunteen. ain ku veli perheineen on kylässä niin minä ja ukko jäädään kuvion ulkopuolelle. Yleensä lähdetään sitte ulos tai jotain että saavat olla keskenään. Meillä ainakin on kyse siitä että mulla ja ukolla en elämäntilanne niin kovin erilainen kun veljellä perheineen. Ja tottakai lapsenlapset on momman ja paapan silmäteriä.

 

[Hunter]

Eipä hullaantunut mun miehen äiti meidän lapsesta. Miehellä kaksi vanhempaa veljeä ja toisella heistä on isompia lapsia. Nämä lapset oli (on vieläkin ) kaikki kaikessa tälle "mummolle", meidän lapsi ei ole koskaan ollut hänen luonaan hoidossa vaikka olemme kysyneet ottaisiko, vastaus : Ei oo aikaa! ( eläkeläinen ) . Kun ajamme hänen kotinsa ohi, toisen pojan lapset ovat hänen luonaan.

Joten emme enää kysele ja pyytele. Hän huomaa sitten kun on liian myöhäistä, (kun lapsi ei halua mennä ollenkaan käymään siellä ) että olis kannattanut olla toisin.

 

[aku]

siis tästähän jauhettu jo monta kertaa lähiaikina. ehkä kannattas mainita asiasta anopille jos niin pirusti stressaa

 

[persikkatassu]

Turhasta suret. Kun meille tuli molempien sukujen esikoinen kaikki isovanhemmat hullaantu ja sisaruksissa näky aika hassuja piirteitä. Yks jopa myönsi olevansa kade tälle pikkunyytillemme. Vuosi vierähti ja hänelle tuli oma nyytti. Ja nyt on täti (minä!!) ihan hullaantunut. Ja kun taas mennään reilu puoli vuotta, on miulla toivottavasti sylissä taas uusi tulokas. Se eka esikoinen muuttaa suvuissa perhesuihteita ja niin vaan on käytävä. Ei oo ihan normaalia olla mustis pikkuvauvalle. Ymmärrän toki, että tahdot jutella aikuisten juttuja anopin kanssa. Sano se hänelle suoraan, hän on vaan niin onnellinen, ettei tajua.

 

[nn]

meillä sama juttu... miehen veljen lapset ovat niin mahdottoman ihmeellisiä! niille on kudottu tänä talvena valehtelematta ainaki kymmenet villasukat, kolmet villapaidat... mitäs meille? meijän pikku vesseli ei oo ees sukkia saanut

ihan niinku tasapuolisuuden nimissä...