Anoppi ja lapsenlapsi

[nimim. surettaa]

Kirjoitan tänne, kun en oikein ymmärrä ja asia vaivaa minua. Olisiko teillä viisautta jakaa tai vertaistukea tai jotain.

Siis: Anoppi asuu noin kilometrin päässä meiltä, on terve ja eläkkeellä, ei hoidettavia vanhempia tms. Lapsenlapsia on yksi ainoa, 6 kk. Hyvin ollaan pärjätty, ei ongelmia eikä hoitoapua ole juuri tarvittu, joten ei ole ollut tarvetta kovasti pyytää anoppia hoitamaan.

Sukulaisille on sanottu, että sopii tulla käymään ja vauvaa katsomaan melkein koska vaan. Vauva kun ei viihdy autossa, joten meidän liikkuminen on hankalampaa ja muutenkin kotona esim. vaipan vaihto ja syöttäminen on helpompaa kuin kyläpaikoissa. Niissäkin on käyty, mutta ei mielellään jatkuvasti.

Anoppi valittelee, että on ikävä vauvaa, mutta on kiireitä: mökkeilyä, harrastuksia, shoppailua kuulostaa olevan normaalien kotitöiden lisäksi. Luulisin, että tuossa iässä asiat olisi jo oppinut laittamaan tärkeysjärjestykseen. Lapsenlapselle aikaa on ollut noin tunti kuukaudessa eikä senkään vertaa muuten kuin että viedään lapsi mummon luo. Hoitoavuksi hän on kyllä lupautunut, mutta kuinka noilta kiireiltä kehtaisin pyytää, jos tarvitsisin. Tähän asti on pärjätty ilman (täysimetyskin) ja oma äitini on auttanut joskus. Hänellä välimatka on 200-kertainen, mutta tapaa vauvaa kerran viikossa, koska haluaa.

Mikä anoppia vaivaa? Surettaa ja ärsyttää, valitus ikävästä ja sitten niin kiire, ettei ehdi kuin kurkistaa vauvaa silloin tällöin. Lapsi kaipaa seuraa lähes jatkuvasti nyt ja minulta jää kotityöt ym. hoitamatta, kun en ehdi. Siis apua kaivattaisiin, vaikka ei varsinaista hoitoa niin, että pääsisin itse jonnekin (kotitöihin, suihkuun yms. vain). Varmaan ihan selvä asia kaikille, joilla on pieniä lapsia.
Anoppi kuulostaa halukkaalta ottamaan vauvan heille hoitoon, mutta näin pientä en ole voinut antaa, vauva kun syökin usein tunnin välein tai kahdenkin. Ei siinä mennä mummolle yökylään eikä äiti juuri huvituksiin. Tietysti kiinteän ruuan aloittaminen nyt vähitellen muuttaa tilannetta. Mutta tietenkään en vie vauvaa muuten vaan kotoa pois lähiaikoinakaan. Oonko ihan tyhmä?

Kiitos ymmärrtäväisille ja avuliaille ym. kommenteista etukäteen!

 

[hmmh..]

Enpä voi muuta sanoa kuin, että minä olisin onnellinen. En siis todellakaan vaadi sinua olemaan tuossa tilanteessa tyytyväinen, mutta meillä tilanne on se, että anoppi tuppautuu ties milloin eikä pidä sovituista asioista kiinni, ei kunnioita minun tahtoani lapsen suhteen yms yms. Asuu tuossa vajaa kilometrin päässä. Olisin tyytyväinen, jos vaikka voisimme hetkeksi vaihtaa anopit.hmmh..
Toiset ihmiset haluaa koko ajan mennä, eivätkä osaa jäädä paikoilleen. Onko anopillasi jotenkin kiusaantunut olo teidän luona, jos siksi haluaa lapsen hänelle hoitoon..?

 

[ap.]

Vaihdetaan vaan välillä

En tiedä, miksi hän olisi kiusaantunut. Siksikö valittaisi "kiireitään"... Ja onnellinen olen kyllä, ehkä tosiaan parempi näin, eikä tänne tarvitsisi usein tuppautuakaan. Apu olisi silti tervetullutta eikä tarvitsisi sitten ikävöidä lasta.

Kiitos ja osanotto!

 

[ap.]

Kyllä se tämäkin anoppi osaa puuttua minun vauvanhoitooni, puhelimitse ja heidän luonaan ihan riittävästi. Että ei ole siitä kiinni. En mä niitä pelkkiä hyviä puolia himoitsekaan, mutta jos jotain.

 

[ap.]

tarkennukseksi, että ei mua niinkään harmita se, ettei anopista ole apua eikä iloa. Vaan se, ettei vaikuta todella olevan kiinnostunut ainoasta lapsenlapsestaan, siis sen vertaa, että käyttäisi häneen aikaansa. Ja silti voi valittaa, että ikävä on. Tulee tunne, että minäkö estän heitä näkemästä (kun imetänkin vielä jne.) tai mitä teen väärin. Vauva on ihana, anopilta menee paljon ohi. Onko minun vikani, ei kai. Ärsyttää tuommoset kiireetkin, todella. kaikki muuko on tärkeämpää kuin vauvan ensi päivät.

Mutta onneksi muuten on kaikki hyvin ja mielelläänhän mä vauvan kanssa leikin vaikka koko ajan. Hetken se viihtyykin joskus yksikseen tai päiväunilla, kun ulkoillaan. Joten muuta ei juuri tarvitse miettiä kun kaksin ollaan niin kuin yleensä enimmäkseen.

 

[mie123456]

Jospa anoppisi tuolla ikävällä vihjaa,että voisi tulla teille lapsenhoitajaksi. Kokeile,pyydä teille muutamaksi tunniksi vauvan hoitajaksi. Kun olet vauvasta kuuloetäisyydellä,voit imettääkin tarvittaessa.

Ehkäpä kumpikaan teistä ei osaa puhua asioita suoraan? Sinä tarvitset apua ja anoppi auttaisi,muttei kumpikaan uskalla ottaa ratkaisevaa askelta

 

[vierailulle vaan!]

Kyllä me ainakin olemme vauvaa vieneet isovanhempien luo vaikka ehkä helpompi olisi vauvan kannalta jos tulisivat meille. Mutta toisaalta taas helpompi meille, ettei tarvitse siivoilla tai hoitaa tarjoiluja. Eli ehkä anoppisi ei vaan kehtaa tuuppautua teille kylään vaan odottaa, että viette lasta hänen luokseen? Ja vaikka imetätkin niin eikö lasta voi silloin tällöin syöttää pullosta jotta voisitte viedä joskus hoitoon? Voit pumpata maitoa pulloon tai sitten vauvalle voi antaa korviketta. Kyllä minäkin imetän, mutta en jaksa niin ehdoton olla, että korvikkeen antaminen silloin tällöin olisi jotenkin kamalaa. Pääasia että lapsi saa ruokaa. Ja helpottaa elämääsi huomattavasti jos lapsi oppii juomaan pullostakin.

Ja vielä sen verran, että hyvää se tekee vauvallekin käydä välillä kylässä ja nähdä erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Jos vaan kotona olet niin sitten saat ollakin yksin, kun vauva alkaa vierastaa eikä opi sosiaaliseksi.

 

[vierailulle vaan!]

Ja vielä sen verran, että miksei lasta voisi viedä joskus anopille yökylään? Ei se lapsi siitä säry ja saisitte sitten miehesi kanssa hiukan kahdenkeskistä aikaa. Kuulostaa siltä, että olet aika ehdoton lapsen hoidossa ja ehkä siksi anoppi ei kokee avun tarjoamisen vaikeaksi.

 

[Toinen täysimettäjä]

^
^
Ketjun aloittajahan kertoi lapsen olevan täysimetyksellä - ei rintalapsen yökyläily onnistu noin vain! Oma 5-kuiseni syö tuttipulloyrityksistä huolimatta ainoastaan rintaa, joten pidempien hoitopätkien aika koittaa vasta, kun lapsi oppii juomaan nokkamukista tai mukista.

 

[Kahden mummo]

Soita rohkeasti anopillesi, että tulisitko huomenna pariksi tunniksi kun Sinulla on kampaaja, kaupassa käynti tai jotakin vastaavaa. Saattaa olla, että anoppisi "ei uskalla" tarjoutua ja tekeytyy kiireelliseksi. Kun hän tulee kerran niin toinen kerta on jo helpompi.

 

[vierailulle vaan!]

Kyllä meilläkin on vauva täysimetyksellä, mutta olemme silti opettaneet juomaan pullosta! Olen pumpannut maitoa rintapumpulla ja mies on syöttänyt pullosta jos olen ollut jossain menossa. Ja korviketta on annettu jos en ole ehtinyt pumppaamaan. Kaikki vauvat eivät syö pullosta, tiedetään, mutta paljon on myös kyse tottumuksesta eli opetetaanko vauva syömään pullosta vai ei. Minusta täysimetyksenkään kanssa ei tarvitse olla fanaattinen eli vaikka vauva saisi pari kertaa viikossa korviketta se ei tee täysimetyksestä osittainimetystä! Tosiaan eri asia jos vauva ei missään tapauksessa suostu syömään pullosta, mutta ei alkuperäinen kirjoittaja näin ainakaan kertonut.

 

[ap.]

se mahdotonta olisi, mutta hankalaa. Mä en saa itsestäni maitoa pumppaamalla ja kyllä: en ole halunnut antaa korviketta anopin takia, kun muuten ei ole aihetta.

Ollaan käyty anopin luona, vaikka ei ole kutsuttu kertaakaan. Isoisä on käynyt yhden kerran katsomassa lasta sairaalassa, ei muuten kertaakaan. Jos viedään heille, katsoo tv:tä tai menee saunaan. Joskus pitää vauvaa hetken ja työntää sitten pois. Aluksi pyysin anoppia apuun pari kertaa, kun oli pakko. Kyllä tuli, mutta on myöhemmin valitellut kiireitään eikä ole ollut pakottavaa tarvetta lapsenhoitajalle, joten olen antanut olla.

Ja muuten, vauva on erittäin sosiaalinen. Juttelee ja nauraa jatkuvasti. Käymme joka päivä ulkona useita tunteja, tapaamme ystäviä ja muita sukulaisia ja vieraatkin tulevat juttelemaan. Naapurit ovat enemmän tekemisissä vauvani kanssa kuin anoppi, johtuneeko välimatkan pituudesta!

 

[ellilelli]

mulla on myös "ongelmallinen" anoppi.
eläkkeellä, mutta niin niin niin kiireinen...
nyt myös mahavaivaa, joka vaivaa, kun niin haluaa. toista lastenlastaan jopa yökylään ottaa, heti kun ovi käy, alkaa valittamaan miten raskasta... meidän tosi helppohoitoinen lapsi on tätä serkkuaan vuoden vanhempi ja on nyt alkanut kyselemään miksi se toinen saa olla siellä yötäkin. serkkunsa on kyllä kituinen ja monimutkaisempi hoitaa...
meidän lapsi on 4v.
olin jo aikaisemmin todella väsynyt ja olisin halunnut hoitajaa, mutta omat vanhemmat asuvat kauempana ja ovat vielä työelämässä. toisaalta en kovin monesti enää ole jaksanut kysyäkkään, kun akuutein väsyvaihe on ohi...

 

[Pilkunnu***a]

Kyllä meilläkin on vauva täysimetyksellä, mutta olemme silti opettaneet juomaan pullosta! Olen pumpannut maitoa rintapumpulla ja mies on syöttänyt pullosta jos olen ollut jossain menossa. Ja korviketta on annettu jos en ole ehtinyt pumppaamaan. Kaikki vauvat eivät syö pullosta, tiedetään, mutta paljon on myös kyse tottumuksesta eli opetetaanko vauva syömään pullosta vai ei. Minusta täysimetyksenkään kanssa ei tarvitse olla fanaattinen eli vaikka vauva saisi pari kertaa viikossa korviketta se ei tee täysimetyksestä osittainimetystä! Tosiaan eri asia jos vauva ei missään tapauksessa suostu syömään pullosta, mutta ei alkuperäinen kirjoittaja näin ainakaan kertonut.

Täysimetetty tarkottaa sitä että vauva saa ainoastaan rintamaitoa, ja jos ihan tarkkoja ollaan niin ei edes pullosta... Sillon kun on annettu korviketta ym pullosta, lapsi on osittaisimetyksellä

 

[!!!.]

No ei varmasti kyllä ole osittaisimetyksellä jos joskus on tilanne, että saa pullosta. Huhhuh. Osittaisimetys tarkoittaa sitä, että säännöllisesti saa pullosta korviketta ja toisella kerralla rinnasta maitoa, ja mielestäni näitä eri tapoja tulee olla samana päivänä molempia.

 

[Aurora Vee]

Pyydä vaan rohkeasti! Josko anoppia loppujen lopuksi jännittää, pärjääkö hän vauvan kanssa tai miten hän suoriutuu teidän silmissänne. Tai jos anoppi tosiaan kuten joku kirjoitti ei uskalla tuppautua vaan toivoo teidän kutsuvan hänet tiettynä ajankohtana paikalle. Saattaa olla, että teidän välinen kommunikaatio vain ontuu ja tulkitsette toistenne viestejä väärin.

Isoisän käyttäytyminen johtunee siitä, että hän on eri sukupolven miehiä kuin nämä nykypäivän osallistuvat isät. Monet vanhemmat miehet eivät vaan "osaa" olla vauvojen kanssa, tai se ei suoraan sanottuna niin kiinnostakaan. Hänestä voi silti olla iloa ja apua kun lapsenlapsi kasvaa. Tai sitten hänestä tulee se kiikkustuolissa istuva, hiljainen isoisä.

 

[papå]

Pyydä tosiaan vielä kertaalleen apua ja siten kuin joku tuossa ehdotti: tuletko pariksi tunniksi lähiaikoina että saan siivottua/käytyä kaupassa/tms.
Jos sopivaa aikaa ei tunnut löytyvän epämääräisten kiireiden vuoksi esim. viikon sisään, niin sitten ehkä kannattaa unohtaa avunpyynnöt ja hyväsyä tilanne sellaisenaan...

Meillä on tilanne niin, että omat vanhemmat tulevat aina kun pyydetään ja ovat välillä liiankin uhrautuvia. Appivanhempia pyydetään harvemmin. TUlevat kyllä pyydettäessä, mutta eivät oikein oma-aloitteisesti tarjoa apua. Tai tarjoavat, mutta ottaisivat lapset hoitoon silloin kun heille sopii (ts. kun heillä ei ole muuta tekkaa, esim. keskiviikkona klo 17-19, jolloin hoitoon vienti ja haku aiheuttaa meille niin paljon vaivaa ettei siinä ole mitään järkeä). Nytkin kun olivat lomalla viikon, suhailivat asuntovaunulla ympäri suomea, vaikka olisi ollut mainio tilaisuus tulla päiväksi lapsenlasten luokse. Sama kesälomalla: monta viikkoa putkeen reissussa ja sitten kun palasivat meidän olisi viivana pitänyt mennä heidän luokseen kun on niin kova ikävä eikä olla nähty pitkään aikaan.

Taitaa sekä omilla että ap:n appivanhemmilla olla oma napa tärkein vaikka lapsenlapsetkin täkeitä ovat ja heitä kovasti ikävöidään...

 

[,,,]

En osaa auttaa. Mulla on sisko just tuollainen. Lupaa auttaa, tarjoutuukin mielellään, mutta sitten kun koittaa tositoimien aika, on aina niiiiin hankalaa ja raskasta ja väsyttää ja nivelet kipeät ja... Jokin ihmeellinen persoonallisuushäiriö, kai. Meillä on johtanut siihen, että en viitsi ikinä sisareltani mitään apua pyytää, kun en jaksa sitä valitusta.

 

[??!??]

No jos ihminen, tässä tapauksessa anoppi, ei koskaan vietä aikaa pienen lapsen kanssa lapsen omassa kotona saati vain kahdestaan, niin kuka äiti veisi vauvan noin vain yökylään ja jättäisi ihmiselle joka ei ole edes paria tuntia koskaan viettänyt kahdestaan??? En minä ainakaan pystyisi rentoutumaan ja luottamaan hänen lapsenhoitotaitoonsa, ellen olisi tietoinen ja itse nähnyt että on ennenkin viettänyt aikaa ko lapsen kanssa,

 

[Höpö, höpö]

Kyllä meilläkin on vauva täysimetyksellä, mutta olemme silti opettaneet juomaan pullosta! Olen pumpannut maitoa rintapumpulla ja mies on syöttänyt pullosta jos olen ollut jossain menossa. Ja korviketta on annettu jos en ole ehtinyt pumppaamaan. Kaikki vauvat eivät syö pullosta, tiedetään, mutta paljon on myös kyse tottumuksesta eli opetetaanko vauva syömään pullosta vai ei. Minusta täysimetyksenkään kanssa ei tarvitse olla fanaattinen eli vaikka vauva saisi pari kertaa viikossa korviketta se ei tee täysimetyksestä osittainimetystä! Tosiaan eri asia jos vauva ei missään tapauksessa suostu syömään pullosta, mutta ei alkuperäinen kirjoittaja näin ainakaan kertonut.

Täysimetetty tarkottaa sitä että vauva saa ainoastaan rintamaitoa, ja jos ihan tarkkoja ollaan niin ei edes pullosta... Sillon kun on annettu korviketta ym pullosta, lapsi on osittaisimetyksellä

Höpö, höpö. Ihan takuulla vauva on täysimetyksellä, vaikka saisi joskus pullosta rintamaitoa. Ja vaikka saisi korviketta esim. kerran viikossa, on täysimetyksellä. Mitä haet kommentillasi? Ilmeisesti syyllisyyttä äidille, joka joskus haluaa pienen hengähdystauon.

 

[vc]

Meillä anoppi ja oma äitini kummatkin ovat aina iloisia kun heille mennään ja hoitavat mielellään, jos pyydetään. Mutta oma-aloitteisesti eivät koskaan pyydä hoitoon. Niinpä se on vaan mun aina pyydettävä, vietävä vauva heille tai sitten pyydän heitä tänne meille hoitamaan ja menen itse muualle. Kyläänkin on aina kutsuttava, koskaan eivät tule yllätysvisiitille (hyvä sinänsä). Oon oppinut pyytämään, koska se on aina sopinut molemmille ja ei ole tullut tunnetta, että tuppaan vauvaa heille. He kai vaan eivät halua liikaa tupata ja "vaatia" vauvaa hoitoon vaan odottavat että itse haluan vauvan antaa.

 

[Entäpä?]

Pitävätkö appivanhempasi ylipäätään lapsista? En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta pelkästään se, että he ovat saaneet lapsia ainakin miehesi verran, ei ole mikään tae että he olisivat "lapsi-ihmisiä". Voihan olla, että puheet ikävästä ovat vain silmänlumetta, koska olisi todella noloa tunnustaa ettei vauvan, edes oman lapsenlapsen, hoito kiinnosta.

Ja vaikka lapsista ja lapsenlapsista pitäisikin, on sinällään luonnollista että ihmiset haluavat priorisoida omia menojaan ja tekemisiään, vaikka se äidistä tuntuisikin epäreilulta oman itsensä ja vauvan takia. Isovanhempi-iässä ei välttämättä enää muista, kuinka nopeasti vauvat kasvaa, ja siksi joku mökki- tai asuntovaunureissu voi tuntua tärkeämmältä (tyyliin aina ei välttämättä ole näin hyvä reissusää, mutta se vauva on ja pysyy ja siellä voi käydä milloin vain).

(Sitten on tietysti asia erikseen nämä isovanhemmat jotka suosivat vain tiettyjä serkuksista, se on todella törkeää...)

Minusta myös kuulostaa hyvälle tuo idea "testistä", että saatko anopin kylään kutsumalla suoraan. On myös mahdollista tuo, että anoppisi kiertelee ja kaartelee kun ei halua tuppautua ja sekaantua liikaa.

Miten miehesi tulkitsee vanhempiensa/äitinsä käytöksen?

 

[vierailulle vaan!]

Meillä ainakin lukee neuvolakortissa, että vauva on täysimetyksellä vaikka kerroin, että hän saa silloin tällöin (pari kertaa viikossa) korviketta. Luulisi, että neuvolan kokenut terkka/kätilö tietää nämä määritelmät paremmin kuin joku nettipalstan näsäviisas!

Ap, sanoit ettet halua "anopin takia" antaa korviketta. Mutta eikö pieni tauko vauvanhoidossa tekisi hyvä sinullekin? Jos veisit vauvan vaikka muutamaksi tunniksi anopille ja sitten voisit sillä välin tehdä niitä kotitöitä tai mitä ikinä haluatkin? Jos vauva saa kerran korviketta niin ei kai se nyt vakavaa ole? Ymmärtäisin vielä tuollaisen ehdottomuuden jos lapsi olisi nuorempi, mutta kun on kuitenkin jo 6kk ja vatsan pitäisi tottua eri ruoka-aineisiin muutenkin. Olen myös huomannut, että se on isoäideille todella hieno ja liikuttava hetki, kun saavat syöttää lasta pullosta (ja tietysti myös lapsen isälle!).

Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä anoppisi (ja appi) haluaisi myös hoitaa lasta yksinään, ilman että joutuu olemaan sinun valvovan silmäsi alla? Monilla tuoreilla isovanhemmilla on tosi pitkä aika siitä, kun ovat viimeksi edes pitäneet vauvaa sylissä ja voivat olla epävarmoja ja kömpelöitä liikkeissään. Ei ainakaan auta yhtään, että miniä vahtaa vieressä miten kaikki sujuu. Meillä ainakin kesällä mökillä ollessamme miehen vanhemmat oikein työnsivät meitä miehen kanssa saunaan, veneilemään ym ja sanoivat, että "olkaa niin pitkään kuin vain haluatte". Ymmärsimme asian rivien välistä niin, että myös itse halusivat rauhassa tutustua lapsenlapseensa ja opetella vauvanhoitoa uudelleen.

Ja en sano, että pitäisi viedä vauva heti yökylään, en itsekään veisi, mutta muutaman tunnin hoito joskus päivällä ei varmasti ole lapselle mitenkään traumaattista.

Eikös ap kirjoittanut, että anoppi on tarjoutunut lapsenhoitoavuksi ja myös osoittanut halukkuutensa ottaa lapsi hoitoon luokseen? Mitä ihmettä sitten jauhetaan siitä, ettei anoppi ehkä ole kiinnostunut lapsista ylipäätään? Minusta kyse on enemmänkin siitä, että miniä ja anoppi eivät ole löytäneet sopivaa puheyhteyttä asiassa. Ja eikö ap miehesi saa suutaan auki ja voi puhua äitinsä kanssa?!

 

[ap.]

Ihanaa, että jaksatte/ viitsitte kirjoittaa. Vertaistuki tulee tarpeeseen jotenkin nyt, olen ollut niin paljon vauvan kanssa kaksin enkä aina meinaa edes suihkuun päästä. Kiitos mielenkiinnosta, kaikki palaute on ollut asiallista ja otetaan ilolla vastaan. Myönnän, että en ole enää sillä tuulella, että kovasti tekisi mieli pyydellä kiireistä anoppia jatkuvasti kylään. Vikaa on varmaan minussakin, mutta kun mieli on jo paha, pelkään kiukuttelevani ja olenkin sitten mieluummin omissa oloissa.

Imetyksestä sen verran, että olen tosiaan halunnut imettää vauvani ja huolehtia, etteivät muut anna hänelle pullamössöä yms, kuten ovat yrittäneet, kun selkäni käännän. Uskon jotenkin täysimetyksen etuihin vauvalle ja kun se on ollut helppoa, en ole halunnutkaan muuta. En sillä tavalla tarvitse omaa aikaa, etten voisi ruokkia lastani. Tämä on vain miun käsitykseni, mutta olen sitä mieltä, että esim. lehmänmaitoa (korviketta) annetaan vauvalle vain hätätapauksessa, siis jos äidinmaitoa ei voi antaa. Muut tekee ilman muuta omalla tavallaan, tämä on minun tapani: täysimetystä 5 kk vaikka suositukset ovat 6. Nyt siis vähitellen maistellaan muutakin äidinmaidon seassa ja lisäksi. Tästä sanon sen verran, että tiedän, mitä teen.

Isovanhempia on pyydetty käymään ja sanottu, että sopii tulla melkein koska vaan. Vastaus on ollut, että kun me olemme niin kiinni mökillä (10 km:n päässä koko kesä eläkkeläiset), kun on niin kiire, kun on muuta, pitää siivota - eläkeläisillä ei näytä aika riittävän kuin omiin menoihin ja siivotakin pitää johonkin tiettyyn aikaan?

Meitä ei ole erikseen pyydetty käymään, mutta lapselle on hankittu mökillekin yöpymistarvikkeita. Huomautan, että siellä ei ole tilaa koko perheen yöpyä... Näin siis kun lapsi oli 3 kk. Anoppi ei ymmärrä imettämistä, hätyyttelee korvikkeilla ym. kunnon ruualla ja huolehtii, että lapsi kärsii nälkää ja herättää vauvan, kun se nukkuu ja sitten sillä onkin nälkä. Siksi en mielelläni jättäisi heitä pitkäksi aikaa kahden.

Anoppini on ihan mukava noin yleensä, mutta en minä niin ihastunut ole hänen seuraansa, että jatkuvasti sitä kerjäisin. Minulla on todella vähän omia menoja, joihin olisi pakko päästä johonkin tiettyyn aikaan, joten en ole sillä tavalla pakotettu hankkimaan lastenhoitajaa ollut toistaiseksi. Tämä kiireisyys saa minut pitämään hänestä tai molemmistakin isovanhemmista entistä vähemmän. Kyllä he etukäteen olivat kovasti innoissaan vauvasta, mutta lähinnä mielenkiinto ilmenee siinä, että vauvalle ostetaan (sopimattoman kokoisia) vaatteita ja leluja ja halutaan näyttää naapureille, kun olemme siellä mökillä käyneet. Ei se kovasti vaikuta halulta tutustua vauvaan.

Tuli nyt näin vuodatettua, kiitos ja anteeksi.

 

[ap.]

on anoppi yhden kerran kesän aikana käynyt katsomassa vauvaa. Iltamyöhällä ennalta ilmoittamatta, kun olimme juuri siivoamassa ja ruuanlaitossa. Apu olisi kelvannut hyvinkin, siis lapsen kanssa leikkiminen, kun teimme itse muuta (vuorotellen). Anoppi viipyi alle puoli tuntia, sai ilmeisesti tarpeekseen pitkäksi aikaa. No, anteeks vielä mun kiukuttelu.

Mutta ihan totta: pitäisikö mun tosiaan viedä vauva heille (pyytämättä ja muuten vaan) ja häipyä itse jonnekin, että saavat olla rauhassa? Kuulostaa pahalta, mutta auttaisiko se? (Lapsi - siis vasta vajaa 6 kk) syö edelleen hereillä ollessaan usein ja pääasiassa äidinmaitoa. )