Anoppi ja lapsenlapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nimim. surettaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oma äitini ei pidä lainkaan lapsista. Rakastaa toki omiaan ja lapsenlapsiaan, mutta ei voi sietää lapsille tyypillisiä kiukutteluja ja jatkuvaa vaatimista ym. lapsille ominaista käyttäytymistä. Meidän esikoinen on nyt 1,5 v. eikä ole kertaakaan ollut vanhemmillani hoidossa paitsi siten, että ollaan päästy miehen kanssa kaksistaan saunaan. Muuta en edellytäkään, koska tiedän realiteetit. Ei lapsenkaan ole kiva olla hoidossa ihmisellä, joka itse väsyy nopeasti ja alkaa tiuskia. Vanhempani näkevät lastani muutaman kerran vuodessa, johtuen pitkästä välimatkastakin. Ovat kyllä aina iloisia nähdessään ja leikkivät pari tuntia, mutta en voisi kuvitellakaan antavani lasta heille hoitoon pitemmäksi aikaa tai siten, että itse lähtisin muualle. Tunnen kyllä heidän tapansa ja rajansa, hehän ovat minut kasvattaneet. Äitini sitä paitsi sanoi minulle jo ollessani teini-ikäinen, että jos lapsen teen, niin he eivät sitten auta sen kanssa. Siihen sanaan olen luottanut.

Hoitoapua ei olla muutenkaan saatu mistään, sillä esim. miehen vanhemmat ovat täysin ylikuormitettuja hoitaessaan eräitä toisia, lähellä asuvia lapsenlapsiaan. Toisaalta lähdimme jo lasta suunnittelemaan sillä asenteella, että itse hoidetaan. Kotityöt hoituvat lapsen kanssa yhdessa, joskin hitaammin, mutta kuitenkin. Suihkussa käydään yhdessä. Normaaleihin arkiaskareisiin en pyytäisi sukulaisilta apua, minusta niiden pitää hoitua perheen kesken. Meillä kyllä lapsen isä on hoitamassa siinä kuin minäkin, mikä ei varmasti joka perheessä toteudu.

Lastenhoito on kovaa työtä eikä sukulaisia voi velvoittaa hoitamaan ilman korvausta. Mielestäni mummolassakin kuuluu käydä vain kylässä. Ei vanhojen ihmisten enää tarvitse vaihtaa vaippoja, taistella ruokapöydässä, valvoa öitä ja selvittää sisarusten välisiä riitoja. He ovat omansa jo aikanaan hoitaneet.

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. Osan kotitöistä voi jättää vähän vähemmällekin ja muita menoja karsia tarpeen mukaan.
 
Kuulostaa vähän ristiriitaiselta. Toisaalta haluat, että muut olisivat kiinnostuneita lapsesta ja hoitaisivat, toisaalta haluat tehdä asiat ehdottomasti omalla tavallasi. Ehkä tuo jälkimmäinen piirre karkottaa potentiaaliset hoitajat etäälle?

Tuo "kunnon ruuan" tuputtaminen pätee varmasti kaikkien meidän vanhempiin, koska 70-luvulla kehoitettiin jo pienellekin vauvalla antamaan muuta kuin äidinmaitoa. Eli eivät he sitä ilkeyttää tee vaan koska heille on niin aikanaan neuvottu eivätkä heti osaa omaksua uusia ohjeita. Ärsyttävää kyllä, mutta ymmärrettävää. Ei sitä kannatta niin tiukkapipoisesti ottaa. Pääsee itsekin vähemmällä kun vähän löysää pipoa. Olen itse ajatellut, että jos haluan hoitoapua minun pitää myös vähän joustaa ja antaa isovanhempien hoitaa lasta omalla tavallaan (tiettyyn rajaan asti, ei tarkoita sitä, että saisivat alkaa työntää banaania 2 kk ikäiselle tmv.)
 
en ole mielestäni kovin tiukka, nimenomaan tyyliin että ei kahvia ja pullaa 3 kk ikäiselle yhtäkkiä. Luulisi, että vanhemmatkin ihmiset kun lukevat lehtiä ym. saisivat tietoa, että kaikki ei ole kuten ennen. Ja olen itsekin kertonut, että vauvalle annetaan toistaiseksi vain tätä, ei muuta. Sekö estää isovanhempia tapaamasta vauvaa?

Toistan edelleen: en odota, että anoppi tai kukaan hoitaisi vauvaa. Sopisi sekin, kunhan ei syötä vielä. Siis vauvantahtisesti, kuten nykyään tehdään, eikös? Pelkkä leikkiminen olisi jo paljon, kunhan eivät jatkuvasti herättäisi vauvaa, joka nukkuu vähän. Siis: kiinnostus, ihan normaali seurustelu vauvan kanssa kuten minkä tahansa ihmisen. Ei me muutkaan heitä paljoa tavata, kun eivät kerkiä, siis omat lapsetkaan. Välimatkaa on siis enimmäkseen 1 km, korkeintaan 10. Ne vaipat vaihdan itse ihan tosta vaan, no problemo.

Ja se, mikä mua suretti, että eivät näytä ehtivät tavata vauvaa. Siis suoraan sanottuna todellisen kiinnostuksen puute. Miksi muuten pitäisi valitella kiireitään? ja muuten uskoisin, että anoppi kyllä pitää lapsista ja vauvoista, mutta muu on vain tärkeämpää. Selvää on, että isoisää ei paljoakaan kiinnosta - ja hyvä niin?
 
Esim. suoraan anopin suusta: on niin ikävä vauvaa, mutta tänäänkin oli niin kova kiire, koko päivän sai juosta, kun piti tavata ex-työkaveria, käydä alennusmyynneissä ja siinä ja siinäkin kaupassa. Viikonloppuna on grillausta, ostoksia, sitten pikku matka lähikaupunkiin, pyykkipäivä, kova kiire!

Ei ehdotuksia tapaamisesta, ei kyläkutsua, puhelimessa vaan kysyy mieheltäni kuulumisia eli kertoo pääasiassa omistaan. Ja me sanomme: tule kun sopii, saa tulla melkein koska vaan KATSOMAAN vauvaa.

Kysyn vaan, että miksi? Niin ja en tahtoisi olla tiukkapipo :(

 
Oma tilanteeni vielä surkeampi, lasten mummo hylännyt kaikki lapsenlapsensa,tarkemmin minun jälkeläiset sekä oman lapsensa, minut. Ilman mitään syytä sanonut vain vihaavansa lapsia sekä koko perhettäni. Itselleni suuri elämän muutos kun päivittäin mummon kanssa tekemisissä, tapaamisilla sekä puhelimitse, nyt sitten yritän pienille itkeville lapsille kertoa syytä miksei mummo tule enää, henkisesti todella rankkaa!

Lukiesani kirjoitustasi,ajattelin että olisipa meillä tilanne edes tuo sinun...

Elämä on joskus julmaa muttei sitä haluaisi vielä pienten saavan kokea.

Pystyisitkö sinä pumppaamaan rintamaitoa ja voisiko anoppi juottaa pullosta? ( en lukenut koko ketjua,olikohan tullut jo esille)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Miee:
Lastenhoito on kovaa työtä eikä sukulaisia voi velvoittaa hoitamaan ilman korvausta. Mielestäni mummolassakin kuuluu käydä vain kylässä. Ei vanhojen ihmisten enää tarvitse vaihtaa vaippoja, taistella ruokapöydässä, valvoa öitä ja selvittää sisarusten välisiä riitoja. He ovat omansa jo aikanaan hoitaneet.

No näinhän se tietenkin on. Ei tietenkään kenenkään muun kuin vanhempien tarvitse osallistua lastenhoitoon mutta luojan kiitos monilla on sellainen lähipiiri joka HALUAA auttaa lastenhoidossa. Ja näin samalla osallistua perheen elämään ja tutustua lapseen. Muistan kun itse olin lapsi, niin olin todella paljon hoidossa isovanhemmillani. Minulla olikin todella lämpimät ja läheiset välit heihin. Nyt oma äitini haluaa auttaa parhaansa mukaan meidän perhettämme. Samoin appivanhemmat. Ei se silti tarkoita sitä etteikö mekin tehtäisi yhdessä kotitöitä lapsenkin kanssa jne. Mutta joskus vain on ihanaa saada aikaa vain meidän parisuhteelle tai siihen, että pääsee itse harrastuksiin. Ja minusta myös lapsillekin tekee hyvä olla välillä muualla hoidossa.

AP:lle sanoisin, että surullinen tilanne sinulla. Toisaalta antaisin ehkä asian olla vähän aikaa ja katsoa mihin se menee. Ei anoppia voi väkisinkään lapseen tutustuttaa. Jos nimittäin hän haluaisi sen tehdä, niin kyllä sitä aikaa löytyisi. Ja voihan olla, että kun lapsi kasvaa, niin hänkin alkaa kiinnostua enemmän lapsesta.
 
Ei pidä paikkaansa. Mene vaikka imetystukilistalle katsomaan määritelmä. Sen mukaan WHO:n TIETEELLINEN määritelmä on ettei pisaraakaan korviketta tai maitoa pullosta, mutta KÄYTÄNNÖN ELÄMÄSSÄ puhutaan täysimetyksestä kun lapsi saa rintamaitoa ja toisinaan myös pullosta rintamaitoa tai korviketta. Me tuskin täällä puhumme tieteen tasolla, joten todellakin turhaa pilkun'''mista! Sitä paitsi mikä tuon sanoman pointti on? Ettei lapselle saisi syöttää rintamaitoa edes pullosta? Ja jos niin tekee ei saa puhua lapsen olevan täysimetetty???
 
Eli olen siis osittain imettänyt puolivuotta, kun vauvalle on annettu pumapattua rintamaitoa kolme kertaa pullosta.. Pidän kyllä sitä edelleenkin täysimetyksenä ja vaikka nuo kolme kertaa olisi ollut korvikettakin, mielestäni olisin silloinkin täysimettänyt. Typerää saivartelua. Yritetäänkö tässä nyt kiillottaa jonkun sädekehää???
 
Ap; tunnistin osittain tilannettasi omaan elämääni. Meilläkin mummo kuuluttaa kylillä kuinka ihania lapsenlapsia hänellä on ja kuinka hän käy katsomassa niitä paljon ym. Hyvä jos kerran kuukaudessa käy tässä ja asuu parin kilometrin päässä ja menee useaan kertaan viikossa ohi meiltä. Mutta ei poikkea. Se on ihan ok, mutta minua ärsyttää tuo ihmisille vouhkaaminen, kuinka paljon hän on lastenlasten kanssa ja että miten ne kuitenkin voi vierastaa. No mitenkähän, kun lapset ei mummoa juurikaan näe.. Monet tutut sanovatkin, että kyllä on asiat hyvin, kun mummo on noin lähellä ja varmasti käy usein. Minä olen tilanteen hyväksynyt, mutta vähän surettaa lasten puolesta, koska mummo jää vieraaksi.

Vielä lisäyksenä, et olemme yrittäneet vierailla myös siellä, mutta tunnelma on enemmän ja vähemmän ei- tervetullut, niin emme turhan tiuhaan viitsi mummolassa käydä.
 
pilkunn''''' laittaa nyt sitten "faktat" pöytään eli kuka tämän absoluuttisen totuuden on määritellyt ja missä?? ei ole paljon näkynyt faktoja vaan ihan sinun suunsoittoasi vaan. ei ainakaan neuvola käytä tuollaista määritelmää.

ja ei, ei osunut arkaan paikkaan, koska en pyrikään asettamaan itselleni sädekehää kuten eräät. olipahan vaan harvinaisen ärsyttävää pilkunn''''mista. olisipas kiva tietää miten pieni prosentti vauvoista olisi täysimetyksellä jos termiä tulkittaisiin noin tiukasti. onneksi neuvolassa tietävät paremmin kuin täällä nettipalstoilla. :)
 
Ap, kurja tilanne, muttei selvästikään ainutkertainen. Meillä myös toinen mummo hyvin "kiireinen", toiselle sopii lähes aina. Tämä kiireinen onkin sanonut jo kauan ennen mummoksi tuloaan, että hän ei sitten ole sellainen mummo, jolle kipataan lapset viikoksi kesälomalla. Eikä tulisi mieleenkään niin tehdäkään, koska tiedän, ettei pinna tai fyysinen kuntokaan kestäisi.

Kannattaa luottaa ihan siihen omaan tuntemukseen omasta lapsesta ja hänen mummostaan. Joillekin lapsen voi uskoa, toisille vaan ei. Ei se mummous yksistään tee kenestäkään riittävän hyvää hoitajaa. Ei se ole nipottamista. Mummolla on tilaisuus tutustua teillä tai kutsua heille, hän ei vain käytä sitä tilaisuutta. Kyllä lapseen tutustutaan ensin kunnolla vanhempien ollessa *paikalla* ja vasta sitten annetaan hoitoon, jos on tunne, että voi antaa. Yökylään meillä mennään vasta, kun lapsi itse sanoo sinne haluavansa.

Ei isovanhemmilla ole mitään oikeuksia lapsenlapsiin, Lapsella nimenomaan on oikeus tavata isovanhempiaan hänelle soveliaimmalla tavalla. Samahan pätee lapsen omiin vanhempiin ero- ja huostaanottotilanteissa. Jos isovanhempia ei kiinnosta = valitsevat aina jonkun muun asian lapsen edelle, niin ei heidän tapaamisensa silloin ole lapsenkaan etu.

Aina voi toivoa, että isovanhemmat syttyvät asialle myöhemmin ja voivat sitten tutustua lapsenlapseen. Turha heidän on kuitenkaan kuvitella, että myöhemmin yhtäkkiä heillä olisi rakastava lapsenlapsi, jos eivät ole vaivautuneet viettämään aikaa yhdessä ja tutustumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailulle vaan!:
pilkunn''''' laittaa nyt sitten "faktat" pöytään eli kuka tämän absoluuttisen totuuden on määritellyt ja missä?? ei ole paljon näkynyt faktoja vaan ihan sinun suunsoittoasi vaan. ei ainakaan neuvola käytä tuollaista määritelmää.

ja ei, ei osunut arkaan paikkaan, koska en pyrikään asettamaan itselleni sädekehää kuten eräät. olipahan vaan harvinaisen ärsyttävää pilkunn''''mista. olisipas kiva tietää miten pieni prosentti vauvoista olisi täysimetyksellä jos termiä tulkittaisiin noin tiukasti. onneksi neuvolassa tietävät paremmin kuin täällä nettipalstoilla. :)


En ole alkuperäinen pilkun viilailija, mutta kommentoin vain, että kyllä se todellakin on ihan WHO:n virallinen määritelmä täysimetyksestä. Eli ei pisaraakaan korviketta eikä pumpattua maitoa pullosta eikä muuten myöskään huvitutin imemistä. Täysimetetty lapsi on siis sellainen, joka ei kertakaikkiaan ole saanut altistusta lehmänmaidolle. Tilastojen mukaan suomalaisista 6 kk vauvoista vain 1 prosentti on täysimetettyjä.
 
Puhutteko anopille paljon vauvasta ja miten saa tulla tapaamaan VAUVAA? Auttaisikohan, jos kutsuisitte hänet tapaamaan teitä kaikkia, eikä yleisestikään korostettaisi isoäidin ja vauvan suhteen ylläpitoa? Se saattaisi hieman vähentää paineita ja jännitystä jota teidän välillänne ilmeisesti on (tai ainakin sinun suunnalta).

Nimimerkille hylätyt pienet haluan esittää sympatiani, onpa erittäin ikävä tilanne. Kuulostaa kyllä siltä että äidilläsi on jokin vakavampi ongelma, joka ei johdu teistä. Toivottavasti solmut lähtisivät aukeamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ohikulkija***:
En ole alkuperäinen pilkun viilailija, mutta kommentoin vain, että kyllä se todellakin on ihan WHO:n virallinen määritelmä täysimetyksestä. Eli ei pisaraakaan korviketta eikä pumpattua maitoa pullosta eikä muuten myöskään huvitutin imemistä. Täysimetetty lapsi on siis sellainen, joka ei kertakaikkiaan ole saanut altistusta lehmänmaidolle. Tilastojen mukaan suomalaisista 6 kk vauvoista vain 1 prosentti on täysimetettyjä.

Siinä tapauksessa edes Suomen neuvolat eivät käytä tuota WHO:n määritelmää vaan sitä "käytännön määritelmää", joka löytyy myös imetystukilistan sivuilta. Ihan typerää tulla tänne näsäviisastelemään jollain WHO:n tieteellisillä määritelmillä, kun tosiasiassa lähes jokainen vauva saa joskus maitoa pullosta (joko korviketta tai pumpattua maitoa) ja silti heidän sanotaan olevan täysimetyksellä. Tuo tieteellinen määritelmä kieltää myös mm. veden juomisen, joten jos vauvasi on saanut pisarankin vettä, et ole täysimettänyt. Heh hee. Todellisuudessa reaalimaailmassa osittaisimetyksestä puhutaan vain, kun korviketta annetaan tyyliin joka päivä, koska rintamaito ei riitä tai muusta syystä. Alkuperäinenkään kirjoittaja ei tätä tieteellisestä määritelmää käyttänyt, koska vauva oli saanut myös pullomaitoa. ELi ihan turha jankata enää, kun täällä varmaan ei montaa ole (jos ketään?), joka menisi tuon tieteellisen määritelmän alle.

Mutta toivottavasti olette tyytyväisiä, että saitte nipottaa ja n'''sia pilkkua.

Tähän vielä lopuksi viite imetystulilistalta:

"Tavallisen imettävän äidin ei tarvitse ajatella asiaa tieteellisellä tarkkuudella. Vauvaansa voi pitää terveellisyyden, turvallisuuden ja helppouden kannalta täysimetettynä, vaikka tämä olisikin saanut synnytyssairaalassa pieniä lisämaitoannoksia tai satunnaisesti korviketta pullosta. Jos vauva ei ole vielä aloittanut kiinteitä ruokia, hän on joko täysimetetty, osittaisimetetty (osittain korviketta, osittain rintamaitoa) tai saa äidinmaidonkorviketta."




 
Jos antaa vauvalle nestemäisiä D-vitamiinitippoja, niin onko sekin nyt sitten sellaista, jonka vuoksi vauva ei ole määritelmien mukaan täysimetetty?

Ainakin meillä neuvolassa kysyttiin, onko vauva täysimetyksellä vai osittaisimetyksellä. Kerroin, että synnytyssairaalassa vauva sai 5 pv:n ajan maitoa pullosta, joten neuvolan terveydenhoitaja sanoi heti, ettei noin pienet määrät vaikuta siihen, vaan vauvasi on tosiaankin täysimetyksellä (ja syö myös tuttia).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vierailulle vaan!:
Siinä tapauksessa edes Suomen neuvolat eivät käytä tuota WHO:n määritelmää vaan

... ja sä tiedät tän varmuudella koska... ööööö--- olet käynyt kaikissa Suomen neuvoloissa ???

 
Tulipa kysyttyä asiaa aamulla neuvolassa. Kokenut terkka sanoi etteivät he käytä mitään tieteellisiä määritelmiä vaan maalaisjärkeä eli jos vauva saa silloin tällöin maitoa pullosta tai korviketta, käytetään silti termiä täysimetys. He itse asiassa kannustavat äitiä jakamaan toisinaan syöttövastuuta isän kanssa jotta äitikin saisi joskus levätä.
 
se nyt ei mun peppua kaiva pätkääkään kuinka kukanenkin lastaan syöttelee. Mutta lukekaa nyt hyvät ihmiset vaikka ÄÄNEEN jos ette muuten ymmärrä lukemaanne...

Täysimetetty= Täysin imetetty

Osittaisimetetty= osin imetetty osin muulla tavalla ruokittu

Miten toi on niin vaikeeta ymmärtää????
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meillä näin:
Tulipa kysyttyä asiaa aamulla neuvolassa. Kokenut terkka sanoi etteivät he käytä mitään tieteellisiä määritelmiä vaan maalaisjärkeä eli jos vauva saa silloin tällöin maitoa pullosta tai korviketta, käytetään silti termiä täysimetys. He itse asiassa kannustavat äitiä jakamaan toisinaan syöttövastuuta isän kanssa jotta äitikin saisi joskus levätä.




Siis tottakai käytetään maalaisjärkeä, niinhän kaikkien pitäiskin käyttää... Neuvolan hoitajien työ on osaltaan huolehtia että vauvat saavat tarpeeksi ravintoa ja hyvää hoitoa. Juuri käyttäen sitä maalaisjärkeä.

Olen myös sitä mieltä että täysimetys on täysimetys, eli silloin vauva ei ole saanut lehmänmaitopohjaista korviketta. Ja jos on saanut sillointällöin niin silloin on pääosin imetetty muttei täysimetetty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Ja se, mikä mua suretti, että eivät näytä ehtivät tavata vauvaa. Siis suoraan sanottuna todellisen kiinnostuksen puute. Miksi muuten pitäisi valitella kiireitään? ja muuten uskoisin, että anoppi kyllä pitää lapsista ja vauvoista, mutta muu on vain tärkeämpää. Selvää on, että isoisää ei paljoakaan kiinnosta - ja hyvä niin?


Voisiko tilanne olla senkin takia tällainen että koska sinä olet lapsen äiti ja anopin poika on isä, ei synny ihan yhtä läheistä suhdetta tilanteessa? Ainakin minä olen huomannut että monet tyttäret ovat paljon läheisempiä äiteihinsä kuin pojat, siis siinä vaiheessa kun jälkikasvua tulee. Tyttären äidille on luontevampaa olla tyttären tukena koska äiti on vauvan kanssa 24/7.

Luulen että tilanteenne siitä selkeytyy vähitellen kun vauva kasvaa. Ehkä teidän pitää vaan puhua avoimemmin asiasta. Kysy anopiltasi haluaisiko hän hoitaa pienokaista ja ehtisikö. Ehkä hän ei uskalla tunkeutua teidän elämään ja olla liikaa tyrkyllä, kun nuoret tuntuvat tietävän niin hyvin asioita ja selviävän.

Minusta olisi ihanaa osallistua poikani vauvan hoitoon heti kun vaan uskaltavat antaa lapsen mummin hoiviin. Mutta pelkään myös sitä että tyrkytän liikaa. Olen jo nyt vähän yli-innoissani tästä ensimmäisestä lapsenlapsestani ja kaapissa on paljon pikkumiehelle hankittuja tamineita ja leluja.
 

Similar threads

Yhteistyössä