Anoppi käski minut eilen helvettiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aleksandriel
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;27603717:
Juu, en minäkään. Mutta ihan suoralta kädeltä - siis vähintäänkin kuulematta ensin molempia versioita - en kyllä suostu ketään tuomitsemaan. Olin nuorempana paljon kärkkäämpi, mutta näin korkealla iällä sitä on joutunut ihan kantapäänkin kautta huomaamaan, että suurin osa ihmisten välisistä sotkuista on sellaisia, joissa on täysin mahdoton nimetä selkeää syyllistä ja puhdasta uhria. Toki näitäkin on, mutta paljon harvemmassa kuin joskus nuorempana oletin. Nykyään kykenen joskus näkemään vikaa jopa itsessänikin... :O :D

Kunhan ei vaan erehdy tuota julki tuomaan missään nimessä, muuten kukaan ei enää ota tosissaan:D
 
Itse kyllä puuttuisin asioihin sen mukaan mikä minusta on oikeudenmukaista.

Se ei ole oikeudenmukaista että joku kolmas osapuoli tulee ulisemaan parisuhteen epäkohdista toisen kotiin ja tuolla asenteella ja vielä aggressiivisesti.

Oli parisuhteessa ongelmia tai ei. Varsinkin jos ongelmat on tuota luokkaa että "sä et koskaan päästä mun poikaa mihinkään" niinkuin se olisi kahlittuna nurkassa ja voisi pahoin suhteessa kun sosiaaliset suhteet on katkottu sukulaisiin ja kavereihin...

Eiköhän se ihan omasta vapaasta tahdostaan ole siinä.

Toki se on totta että onhan näillä asioilla useampi puoli. Mutta eihän näistä keskusteluista ikinä tulisi mitään mielenkiintoista jos vaan tylsästi aina todettaisiin "raahaa se ukkos tähän juttelemaan niin voidaan alkaa kommentoimaan tilannetta".

Peesi

+

Riippuu tietenkin millaisen suhteen anopin kanssa haluaa, toimii sen mukaan.

Jos on tarkoitus tulla toimeen, ei kannata lähteä sotimaan, ei kukaan riitele yksinään. Uskoisin että yksin riiteleminen alkaisi kyllästyttämään pidemmän päälle kiivastakin riitapukaria.
 
[QUOTE="vieras";27604156]Tilanne on itsestäsi johtuva. Sinun olisi pitänyt katkaista välit moiseen anoppiin jo ajat sitten. Miksi ihmeessä hyvittelet tuollaista mulkeroanoppia?[/QUOTE]

Enhän minä enää häntä "hyvittelekään". On vaan ollut helpompi että meillä on hyvät välit sinnepäin, kun joudutaan kuitenkin näkemään aika usein. Tietysti voihan senkin eteen tehdä järjestelyjä, ettei tarvitsisi nähdä.

Miehelle kun totesin, etten enää jaksa enkä halua olla kynnysmatto, hän sanoi, että parempi niin kuin katkaista välit. Tässä asiassa ollaan kyllä hänen kanssaan eri mieltä.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Eipä ole anoppi vieläkään anteeksi pyytänyt. Tosin sitä lienee turha odottaakaan. Hirveän vaikeaa olla pitämättä yhteyttä sinnepäin, kun miehen mielestä anoppi ei taas ole tehnyt mitään väärää. Nytkin meni sinne suoraan töistä iltaa viettämään (= luultavasti keskustelemaan siitä, mitä minulle pitäisi tehdä, kun olen niiiiin kamala ihminen).

Anoppi on muutenkin ollut jatkuvasti antamassa ohjeita oman mielensä mukaan joka asiaan. Hänen pitäisi tajuta, että tämä on nyt meidän perheemme ja taloutemme ja hän ei siihen kuulu. Kauheaa ajatella, että jos lapsia alkaisi tekemään ja anoppi olisi koko ajan vieressä neuvomassa... Ollaankin jouduttu lykkäämään lastentekohaaveita sen takia, että mies ei näe siinä mitään väärää. Itse tiedän, etten sellaista tilannetta kestäisi hetkeäkään.
 
Jos olette uskovaisia niin miehesi pitäisi muistaa Raamatun ohje, mies erotkoon isästään ja äidistään ja lliittyttyköön vaimoonsa. Oma puoliso pitäisi tulla ennen omia vanhempia tärkeysjärjestyksessä. Miehen pitää rakastaa vaimoaan ja olla tämän puolella jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Ja jos äiti rakastaa poikaansa niin hän ei halua pilata tämän avioliittoa ja on silloin kiltti miniälleen. Oikea rakkaus ei ole itsekäs ja mustasukkainen.

Tätä mieltä olen vaimona, äitinä ja anoppina. Mä rakastan myös miniääni, kuin omaa tytärtä. Ja siksi meillä on hyvät välit poikani ja miniäni kanssa.
 
[QUOTE="huh";27610994]Kyllä miehesi pitäisi olla sun puolella ja sanoa äidilleen ettei hänen vaimolle saa puhua rumasti. Mun mies teki niin ja nykyään anoppi osaa käyttäytyä.[/QUOTE]

Joo, mietin usein että olenko naimisissa miehen vai hiiren kanssa. Yleensä tuosta ylenpalttisesta kiltteydestä on vain etua, mutta tällaisissa tilanteissa ei, koska hän ei kykene koskaan näkemään kenessäkään mitään pahaa, etenkään omassa äidissään. Kaiken ottaa sillein "ei se varmasti mitään pahaa tarkoittanut" jne, vaikka haukuttaisiin rumilla sanoilla päin naamaa. Eikä pysty käsittämään, etten halua olla hänen vanhempiensa kanssa enää tekemisissä, kun mikään ei kelpaa ja olen heille niin piru.

Äh. Miten tuon saa äitinsä helmoista pois? Kaikille pitäisi olla selvää, että on kaksi eri perhettä ja taloutta: me ja hänen vanhempansa. Sinne jatkuvasti juokseminen, kaikenlaisen käyttäytymisen hyväksyminen sillä perusteella että kyseessä on äiti ja neuvojen kyseleminen on rasittavaa.
 
[QUOTE="huh";27611021]Jos olette uskovaisia niin miehesi pitäisi muistaa Raamatun ohje, mies erotkoon isästään ja äidistään ja lliittyttyköön vaimoonsa. Oma puoliso pitäisi tulla ennen omia vanhempia tärkeysjärjestyksessä. Miehen pitää rakastaa vaimoaan ja olla tämän puolella jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Ja jos äiti rakastaa poikaansa niin hän ei halua pilata tämän avioliittoa ja on silloin kiltti miniälleen. Oikea rakkaus ei ole itsekäs ja mustasukkainen.

Tätä mieltä olen vaimona, äitinä ja anoppina. Mä rakastan myös miniääni, kuin omaa tytärtä. Ja siksi meillä on hyvät välit poikani ja miniäni kanssa.[/QUOTE]

Olen myös tätä samaa mieltä ja tuota kohtaa on lainattu usein. Mutta jotenkin se on niin vaikea näköjään saada käytäntöön.
 
Ei hitto ap, ootko menny naimisiin mun eksän kaa? Ex-anoppi oli just tollanen, mutta kaiken sain kuulla päin naamaa. Sillon 15-v sitten olin niin nössykkä etten osannut sanoa vastaan, harmi! Ansaitsis kyllä pienen "tiputuksen" sieltä "anoppina-saan-olla-hirviö"-valtajakkaraltaan... Onneks katkaisin välit täysin pari vuotta sitten. Huh!
 
Olen myös tätä samaa mieltä ja tuota kohtaa on lainattu usein. Mutta jotenkin se on niin vaikea näköjään saada käytäntöön.

Olisiko teille mahdollista mennä avioliitto kurssille tai leirille? Sellaisista on monella hyviä kokemuksia. Niissä puhutaan avioliiton ja puolison tärkeydestä hyvässä hengessä ja saa neuvoja omaan tilanteeseen.

Tosi vaikea tuo tilanne sulle, kun jäät noin yksin. Ei olisi sun tehtävä puolustautua miehesi äitiä vastaan, se on miehesi tehtävä olla sun tukena ja puolustaa. Mutta miehesi pitäisi se jotenkin tajuta.
 
Minä vein mieheni Englannista Suomeen. Olemme anopin kanssa täysin eri planeetoilta, mutta hän ei koskaan ole sanonut puolikasta pahaa sanaa minusta. Appiukon kanssa olen ottanut yhteen kerran, ja se on ainoa kerta kun anoppi on sanonut minun tietääkseni kenellekään vastaan. Käski miestään tukkimaan suunsa. Olen ollut vähän pahoillani kun yhdessäolo on niin teennäistä mutta hänhän on enkeli.
 
todellakaan ala lapsia väsäämään tuohon tilanteeseen, siitä ei mitään seuraa.

Minä laittaisin miehen takaisin äidilleen jos noin käyttäytyisi. Jos vaimoaan ei puolusta ja varsinkaan äitinsä hampaista, niin ei siitä hyvää seuraa.
 
[QUOTE="huh";27611071]Olisiko teille mahdollista mennä avioliitto kurssille tai leirille? Sellaisista on monella hyviä kokemuksia. Niissä puhutaan avioliiton ja puolison tärkeydestä hyvässä hengessä ja saa neuvoja omaan tilanteeseen.

Tosi vaikea tuo tilanne sulle, kun jäät noin yksin. Ei olisi sun tehtävä puolustautua miehesi äitiä vastaan, se on miehesi tehtävä olla sun tukena ja puolustaa. Mutta miehesi pitäisi se jotenkin tajuta.[/QUOTE]

Tosi vaikea sanoa, en ole sellaisista kuullutkaan. Mutta voisihan sitä tietysti miettiä. Melkein mikä tahansa ratkaisu on parempi kuin tämä tilanne.
 
Pysykää kaukana tuollaisesta anopista!!! Jos ei aikuinen ihminen osaa käyttäytyä,nii teidän ei tarvitse sellaista sietää! Enkä ymmärrä mikset saa sanoa omaa mielipidettäsi,ja miksi pyydät kaikkea anteeksi?? Ethän sinä ole tehnyt mitään vaan se vastapuoli...ÄLÄ ALA KYNNYSMATOKSI,joudut kärsimään loppuelämän tuosta jos alennut sylkykupiksi! Tuo sairas nainen ihan selvästi nauttii tilanteesta kun pyytelet anteeksi ja "kumartelet nokan eessä". Olet ihminen ja yhtä arvokas kuin anoppisi..eikä sinun tarvitse sietää alentavaa käytöstä!jos anoppisi ei hyväksy sinua,niin eläkää omaa elämäänne ILMAN sitä räkyttävää akkaa! Näin minä teen :)
 
Tsemppiä.
Meillä samankaltainen tilanne, anoppi vihasi minua alusta asti, syytti kuinka pilannut hänen poikansa, meillä uusperhe ja sekös miehen äitiä vaivasi kuinka hänen lapsenlapsensa joutuu elämään sellaisen keskellä, olin se kamala äitipuolikin kaiken lisäksi. Anoppi lyöttäytyi yhteen miehen exän kanssa ja meno yltyi, minut syrjäytettiin kaikista juhlista jne. Yritin kuitenkin olla ystävällinen, johdonmukainen mutta en suostunut alistumaan ja ilmoitin että en aijo olla tekemisissä. Miehelle haukuttiin ja rvosteltiin minua, lähetettiin sähköposteja missä itketään kuinka kamala ihminen olen. Viimeinen tilanne oli se, että anoppi ja appiukko tulivat meille, ja anoppi haukkui, huusi ja syytteli minua suoraan päin naamaa, pysyin rauhallisena ja se tuntui vaan lisäävän anopin vihaa. Mies pisti asialle stopin ja ilmoitti että eiköhän tämä ole tässä ja voitte poistua.
Puoli vuotta meni ettei missään tekemisisää, mies ei suostunut myöskään näkemään vanhempiaan koska oli melkoisen loukkaantunut minun puolesta. Puoli vuotta meni ja jo alkoi olla toinen äänikellossa, nöyränä alkoi tulemaan anteeksi pyyntöjä, itkua ja ikävää. Katsotaan.

suosittelen pientä välimatkaa kyseiseen anoppiin, josko tilanne rauhoittuu.
 
Saako kysyä, että missä ette ole olleet ja missä olette? Sukujuhlistako kyse vai mistä? Syitä et tainnut haluta kertoa.

Kyseessä on kahdet häät, joissa emme ole olleet. Olemme olleet kyllä muissa häissä, hautajaisissa ja tapahtumissa tällä samalla aikavälillä. Syyt ovat aika henkilökohtaisia, joten en niitä haluaisi tänne kertoa. Ja kyseessä on ollut yhteinen päätös, ettemme ole osallistuneet noihin kaksiin häihin, joten kyseessä ei ole eristäminen.

Korjaus: Tai siis toiset noista häistä on vielä tulossa tässä joulukuun alussa, ja olemme päättäneet että menemme todistamaan pelkästään vihkimistä, emme siis hääjuhlaan.
 
:hug: Olen pahoillani että oot "saanut" tollaisen anopin. Miehesi on melkoinen tossukka kyl jos ei äidilleen pysty sanomaan mitään vastaan, vaikka se puhuukin pahaa miniästään. Ja vaikka siekin olet anopista pahaa puhunu, niin sentään oot yrittänyt pitää edes jonkinlaiset välit ja pyytäny anteeks. Oot siis kaikkes yrittänyt ja anoppi vaan jaksaa jauhaa..pitäisin etäisyyttä tollaiseen anoppiin miekin, tosin odottaisin mieheni olevan tukemassa minua eikä anoppia.
 
No minä en sinuna nyt olisi missään yhteydessä anoppiin vaan yrittäisin selvittää parisuhdetta miehen kanssa; että onko sitä olemassa ja mitkä ovat parisuhteeseen liittyvät odotukset, oletukset ja toiveet puolin ja toisin.

Mutta sanottakoon, että tuskinpa olisin päätynytkään tuontyyppiseen kuvioon. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että parisuhteessa kumpikin saa olla oma itsensä, enkä unissanikaan halua muuttaa toista, minusta sellainen on epäkunnioittava asenne; en myöskään tahdo että toinen yrittää muuttaa minua.

Jos mies haluaa olla kanssasi ja rakastaa sinua, hän on kanssasi ja rakastaa. Hän hoitakoon suhteensa äitiinsä ihan omine nokkineen. Anoppi on nyt sanasensa sanonut sinun suhteesi, joten älä ole aloitteellinen. Lasta en neuvoisi tuohon kuvioon värkkäämään ihan hetimiten - katselkaa nyt ainakin kolme neljä vuotta. Keksi itsellesi jotain muuta elämänsisältöä kuin se miehen suku.
 

Yhteistyössä