Anoppi vähättelee meidän perhettä aina

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ruttu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

"ruttu"

Vieras
Siis on kyse mistä tahansa, tulee anopilta jotain todella kohteliasta tekstiä. Ja mies ei sano siihen yhtään mitään.

Meillä on ollut pitkäaikainen haave omakotitalosta. Löydettiin ihana tontti ja suunnitelmat meni hieman eteenpäin. Nyt meille syntyykin yllätysvauva ensi kesänä, jonka takia tilanne muuttuu hieman, mutta ajateltiin, että tontti voitaisiin ostaa kuitenkin. Anoppi oli käymässä ja meidän 5- vee näytti tonttia, kun sen ohi ihan sattumalta käveltiin matkalla lapsen hoitopaikkaan. Lapsi näytti tonttia ja kertoi, että meille ehkä tulee koti tähän aivan innoissaan. Anoppi aloitti kirkumisen siitä, että meidän ei edes kannata unelmoida omasta kodista, ei siinä ole mitään järkeä ym. Miksi me ei saataisi unelmoida? Mikä siinä on niin kamalaa? Sama juttu joka asiassa. En edes halua kertoa hänelle raskaudestani, kun tiedän mikä riemu siitäkin taas irtoaa. Ettehän te selviä uuden vauvan kanssa mitenkään, hyvä kun nyt selviätte!

Kiinnostaisi tietää miksi anoppi suhtautuu meihin näin. Ollaan ihan normaali perhe, miehellä ihan ok keskipalkkainen työ, minä olen ollut kotona lasten kanssa aika monta vuotta, mutta uskon, että kyllä aina jotain työtä löydän. En ole mitenkään ronkeli, menen sitten vaikka siivoamaan, jos minut ottavat, vaikka alan koulutusta ei olekkaan. Ollaan pärjätty yhdellä palkalla hienosti nämä vuodet, eikä meillä olla edes suuremmin pihistelty, lapsilla on vaikka mitä leluja ja ruoasta ei tingitä. Ei ole isompia lainoja, uusi auto ostettiin pari vuotta sitten. Rahaa ei olla anopilta lainattu muuta kuin kerran esikoisen ollessa vauva, kun automme hajosi, korjaukseen tarvittiin enemmän kuin oletimme. Mies maksoi lainan seuraavassa kuussa takaisin. Lapsiamme anoppi ei ole hoitanut koskaan, eivät ole olleet mummolassa yökylässä eikä mitään. Siltikin anoppi aina epäilee selviytymistämme lasten kanssa.

En enää jaksa anopin vierailuja, ne masentavat joka kerta. Ja mies ei sano mitään. Miksi anoppi näkee meidät niin huonoina? Lapsillamme on aina uudet ja siistit vaatteet, ei se siitäkään voi johtua.
 
onkohan meillä sama anoppi? meidän oma kyllä anto siunauksensa oman kodin ostamiseen, mutta hänhän ei takaa mitään lainoja jos se talo ei ole hänen makuunsa. ja lapsi kuolee remontin keskelle niin että uusi ja hieno pitää olla.

minä sanoin että ja vitut, ja mies vielä tuolloin anto periks. uus ja hieno rivari ostettiin mutta mä sanoin että anoppi ei tule takaamaan lainaa. sehän ois ollu siellä heti tapetoimassa.

nyt ollaan ostettu omanlainen koti. ja otettiin hänetkin takaajaksi ihan kiusalla :D talo on ulkoa ruma kuin esterin perse ja sekös anoppia hävettää. ei kuulema kehtaa autoaan jättää tielle ettei kukaan luule että hän siellä asuu. mies on kasvattanut tässä vaiheessa pallit ja sano että tuossa on monta hehtaaria metsää mihin voi autonsa jättää. ja ne seinäpaneelit vaihdetaan enskesänä. lapsi on vielä elossa :D

mutta mistä tämä enoppius johtuu niin en tiiä. ikinä ei oo mikään hyvin ja tää on tosi yleistä! mikä meihin fiksuihin naisiin menee kun saa anopin tittelin? ja ei oo mitään väliä vaikka miten selittäis että me halutaan elää näin, ja me ollaan onnellisia ja lapselta ei puutu mitään. muttakun ei riitä. kulissit pitäs olla korkeemmat.
 
Toivoisiko anoppi pojalleen jotain parempaa, kuin mitä anopilla on itsellään ollut? Vai puhuuko kokemuksesta? Varoittaa tekemästä asioita, jotka omalla kohdallaan menivät aikoinaan persiilleen?

Sinällään ei anopille tietenkään kuulu, mitä teette. Kunhan ette pyydä anopin apua tekemienne valintojen jälkeen.

Mä olen jo anoppi ja kyllä mä sanon ihan hyvin tyttärelleni, mikä mun mielestäni on järkevää ja mikä järjetöntä. Tietty tyttäreni tekee niinkuin itse haluaa, mutta ei sitten pyydä mun apuani sellaisiin asioihin, missä tekee juuri päinvastoin kuin sanoin. Siippansa vissiin on enemmänkin kaltaiseni "järki-ihminen", joten anoppiongelmaa ei ole sen vuoksi tullut.

Anna anopin sanomisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)
 
Pari viikkoa sitten miehen veli osti vaimonsa kanssa todella kalliin rivarikämpän, uuden auton ja varsan kerralla. Ottivat todella ison lainan, mutta tämä oli anopista fiksua, koska mielummin sitä omaa kämppää maksaa, kuin muille lainaa. Ja samalla sekannattaa ottaa iso laina, kun sitä kerran alkaa ottamaan. Mies osti anopin meillä ollessa itselleen uudet kengät ja anoppi aloitti paasauksen siitä kuinka miehen veli oli juuri tilannut netistä niin hienot kengät... Kivaa olla aina huonompi kuin muut. Asiassa kuin asiassa.
 
Joillain ihmisillä, kuten sun anopilla nyt vaan on semmonen perusnegatiivinen suhtautuminen joka asiaan. Epäillään ja urputetaan. älä ota kuuleviin korviis, vaan pyri kohti unelmia. Kerran täällä eletään, elämästä pitää nauttia, haaveita pitää olla. Ehkäpä anoppis elämä on ollut liian tasapaksua, ei ole uskaltanut toteuttaa haaveitaan, tai edes haaveilla.

Mun siskon mies oli semmonen perusnegatiivinen, epäili kaikkee, eli tasapaksua elämää. Sillä oli intohimoja, joita se ei kuitenkaan toteuttanut, jotta ei rahat kuluis, teki vaan töitä. Kuolinvuoteellaan sano, että katuu, ettei tehnyt sitä mitä oikeesti olisi halunnut. Ja se oli myöhäistä silloin.
 
[QUOTE="ruttu";29233042]Pari viikkoa sitten miehen veli osti vaimonsa kanssa todella kalliin rivarikämpän, uuden auton ja varsan kerralla. Ottivat todella ison lainan, mutta tämä oli anopista fiksua, koska mielummin sitä omaa kämppää maksaa, kuin muille lainaa. Ja samalla sekannattaa ottaa iso laina, kun sitä kerran alkaa ottamaan. Mies osti anopin meillä ollessa itselleen uudet kengät ja anoppi aloitti paasauksen siitä kuinka miehen veli oli juuri tilannut netistä niin hienot kengät... Kivaa olla aina huonompi kuin muut. Asiassa kuin asiassa.[/QUOTE]
Tuota mun on vaikea ymmärtää, että äiti asettaa lapsensa eriarvoiseen asemaan. Lastensa puolisot voi tietty olla mitä vaan rakastettavista hädin tuskin siedettäviin, muttta että omat lapset... kurjaa tuollainen :(
 
Niin joko te ostitte sen tontin?

Ei olla vielä ostettu, neuvottelut on käynnissä. Samalla myyjällä on kaksi tonttia myynnissä samalla kadulla. Ei osata päättää kumpi olisi kivempi. Ja tällä viikolla tuttavaperhe ilmoitti lohkovansa tonttinsa ja kyselivät kiinnostaisiko meitä ostaa se toinen puolikas. Vaikeaa.

Muuten oltaisiin ruvettu talonrakennuspuuhiin, mutta nyt tuli tämä raskaus. Valmistun keväällä ja tarkoitus oli mennä töihin, tarjolla olisi ainakin kahden vuoden äitiysloma ja hoitovapaasijaisuus + opintovapaasijaisuus keväästä alkaen mun työharjoittelupaikassa. Sinä aikana olisi ollut myös mahdollista saada vakkaripaikka, koska tää äitiyslomalle jäävä, sekä myös opintovapaalle jäävä miettivät työpaikan vaihtoa. Pari viikkoa sitten sain tietää olevani raskaana, la on toukokuun lopussa. Töihin en siis pääse vähään aikaan-> lainaakaan ei taida tippua talon verran yhden ihmisen tuloilla. Tonttiin meillä olisi vielä varaa pienellä lainalla. Ja mun laskujen mukaan lainanlyhennyksetkin hoituisi ilman sen kummempia penninvenytyksiä äitiysloman aikana.
 
[QUOTE="ruttu";29233151]Ei olla vielä ostettu, neuvottelut on käynnissä. Samalla myyjällä on kaksi tonttia myynnissä samalla kadulla. Ei osata päättää kumpi olisi kivempi. Ja tällä viikolla tuttavaperhe ilmoitti lohkovansa tonttinsa ja kyselivät kiinnostaisiko meitä ostaa se toinen puolikas. Vaikeaa.

Muuten oltaisiin ruvettu talonrakennuspuuhiin, mutta nyt tuli tämä raskaus. Valmistun keväällä ja tarkoitus oli mennä töihin, tarjolla olisi ainakin kahden vuoden äitiysloma ja hoitovapaasijaisuus + opintovapaasijaisuus keväästä alkaen mun työharjoittelupaikassa. Sinä aikana olisi ollut myös mahdollista saada vakkaripaikka, koska tää äitiyslomalle jäävä, sekä myös opintovapaalle jäävä miettivät työpaikan vaihtoa. Pari viikkoa sitten sain tietää olevani raskaana, la on toukokuun lopussa. Töihin en siis pääse vähään aikaan-> lainaakaan ei taida tippua talon verran yhden ihmisen tuloilla. Tonttiin meillä olisi vielä varaa pienellä lainalla. Ja mun laskujen mukaan lainanlyhennyksetkin hoituisi ilman sen kummempia penninvenytyksiä äitiysloman aikana.[/QUOTE]
Mut siis lapsikin jo luulee, että muutatte tonne. Ei ihme, jos mummi vähän haluaa varoitella lasta, ettei pettyis pahasti.
 
Lasten kanssa ollaan käyty katsomassa tonttia ja ollaan puhuttu, että jossain vaiheessa me rakennetaan talo johonkin. 5-vee ei ole muuten kiinnostunut koko projektista, on vain suunnitellut sitä, että jos me sinne muutetaan, niin hän rakentaa iiison majan iskän kanssa yhteen tiettyyn puuhun. Lapsi tosiaan esitteli tonttia mummolle sanoilla: me EHKÄ muutetaan joskus tänne, ei me muutetaan tänne.
 
[QUOTE="ruttu";29233194]Lasten kanssa ollaan käyty katsomassa tonttia ja ollaan puhuttu, että jossain vaiheessa me rakennetaan talo johonkin. 5-vee ei ole muuten kiinnostunut koko projektista, on vain suunnitellut sitä, että jos me sinne muutetaan, niin hän rakentaa iiison majan iskän kanssa yhteen tiettyyn puuhun. Lapsi tosiaan esitteli tonttia mummolle sanoilla: me EHKÄ muutetaan joskus tänne, ei me muutetaan tänne.[/QUOTE]

Tyhmää lupailla lapselle kun ei ole lähellekään varmaa. Ilen mummin linjoilla.
 
Älä välita anopin puheista! Tottakai teillä on oikeus unelmoida. Jos saatte asiat järjestymään niin toteuttakaa omakoti haave.

Muistan kun ilmoitimme anopille, että meille tulee vauva anoppi kysyi mieheltäni "Mitä kenen kanssa ?" Olimme olleet naimisissa 4 vuotta. Tietenkin mies loukaantui ja minä muistan sen aina. Amoppi on mustasukkainen pojasta ja olisi varmaan toivonut erilaisen miniän tai että poika olisi jäänyt yksin.
 
Siis missä te asutte nyt? Vuokralla jossain? Meinasitte ottaa lainaa tonttia varten, jolle aiotte rakentaa ehkä joskus tulevaisuudessa? Ja sinä olet jäämässä äitiyslomalle, vakkaripaikka meni sivusuun? Öh...sori, jos olen ikävä ihminen, mutta anoppisi alkaa kuullostamaan ihan järkevältä.
 
Meillä on äiti puhunut, että voisi lähteä takaajaksi. Mielestäni on kamala sanoa viisivuotiallee, että ei saisi unelmoida jostain. Lapsi itse kysyi minulta myöhemmin, että mitä pahaa unelmoinnissa , kum mummosta sitä ei saisi tehdä.

En muuten takuulla aijo kertoa anopille enää yhtään mitään. Mies saa hoitaa viestinnän sinne päin.
 
[QUOTE="ruttu";29233275]Meillä on äiti puhunut, että voisi lähteä takaajaksi. Mielestäni on kamala sanoa viisivuotiallee, että ei saisi unelmoida jostain. Lapsi itse kysyi minulta myöhemmin, että mitä pahaa unelmoinnissa , kum mummosta sitä ei saisi tehdä.

En muuten takuulla aijo kertoa anopille enää yhtään mitään. Mies saa hoitaa viestinnän sinne päin.[/QUOTE]
5 v ei osaa unelmoida tonteista eikä taloista, jos ei vanhemmat sitä unelmaa ole lapsen päähän iskostaneet. Tuon ikäiset lapset unelmoivat leluista ja leikeistä, kavereista ja lemmikkieläimistä.

Eli kyse on sinun ja/tai miehesi unelmasta? Ja joo, unelmoida saa. Ja joo, unelmiaan saa toteuttaa. Mutta omalla lompakollaan, omilla resursseillaan. Jos äitisi joutuu tähän tonttikauppaan takaajaksi, niin millä rahalla ajattelitte rakentaa sille tontille talon? Tuleeko äitisi takaamaan senkin? Vai ajattelitko, että anoppisi takaa talon? Voisiko olla niin, että anoppisi nimenomaan pelkää, että tulette pyytämään häntä talolainan takaajaksi? Kertokaa anopille suoraan, että ette tule tarvitsemaan häntä sen paremmin lainan takaajaksi kuin lapsenvahdiksikaan koko talonrakennusiaikana. Ehkä se helpottaa anoppia, kun tietää, että hommaatte rahoituksen ja muut resurssit ihan itse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29233274:
Siis missä te asutte nyt? Vuokralla jossain? Meinasitte ottaa lainaa tonttia varten, jolle aiotte rakentaa ehkä joskus tulevaisuudessa? Ja sinä olet jäämässä äitiyslomalle, vakkaripaikka meni sivusuun? Öh...sori, jos olen ikävä ihminen, mutta anoppisi alkaa kuullostamaan ihan järkevältä.

Asutaan nyt mun äidin omistamassa asunnossa, josta maksetaan vain yhtiövastikkeet. Meillä on myös miehen kanssa omistusyksiö, joka on tällä hetkellä vuokrattuna. Sen myynnistä saataisiin ihan hyvä summa lisää taloprojektiin.

Jos ei nyt heti alettaisi rakentaa taloa, johtuen lähinnä siitä, että perheeseen on tulossa vauva, niin miksei meidän kannattaisi ottaa parikymmentä tonnia lainaa, maksaa sitä muutama-kolme vuotta pois ja kun keväällä syntyvä vauva on parivuotias ja mä palailen kokopäiväiseksi töihin ( aijon siis mahdollisuuksien mukaan tehdä keikkaa äitiyslomalla ja hoitovapaalla), aloittaa taloprojektia silloin, kun osa tontista/ lainasta on maksettu pois. Tai mahdollisesti koko laina, jos hienosti käy.
 
[QUOTE="ruttu";29233342]Asutaan nyt mun äidin omistamassa asunnossa, josta maksetaan vain yhtiövastikkeet. Meillä on myös miehen kanssa omistusyksiö, joka on tällä hetkellä vuokrattuna. Sen myynnistä saataisiin ihan hyvä summa lisää taloprojektiin.

Jos ei nyt heti alettaisi rakentaa taloa, johtuen lähinnä siitä, että perheeseen on tulossa vauva, niin miksei meidän kannattaisi ottaa parikymmentä tonnia lainaa, maksaa sitä muutama-kolme vuotta pois ja kun keväällä syntyvä vauva on parivuotias ja mä palailen kokopäiväiseksi töihin ( aijon siis mahdollisuuksien mukaan tehdä keikkaa äitiyslomalla ja hoitovapaalla), aloittaa taloprojektia silloin, kun osa tontista/ lainasta on maksettu pois. Tai mahdollisesti koko laina, jos hienosti käy.[/QUOTE]
En ota kantaa laskelmiisi, mikä teille on taloudellisesti kannattavaa ja mikä ei. Otan kantaa ainoastaan äitinä ja anoppina olemiseen :) Jos mun tyttäreni ilmoittaisi ostavansa velaksi tontin ja myöhemmin myyvänsä omistamansa asunnon ja alkavansa rakentaa jossain vaiheessa taloa, niin vaikkei mulla lapsenlapsia - niitä ihmisversioita - vielä olekaan, niin kyllä mä ekana miettisin, että kuka hoitaa kissat ja koiran sen rakennusajan. Ja minähän se tietenkin olisin, ellei tyttö jollain käsittämättömällä taikasanalla saisi nakitettua pikkuveljeään hommaan. Eikä sekään onnistuisi, koska pikkuveljeä kutsuu ensi kesänä isänmaa eli intti.

Mun pointtini on, että anoppisi voi miettiä, mikä osuus tuosta teidän suunnitelmastanne napsahtaa hänen harteilleen. Lasten hoitaminen, kun sinä ja miehesi olette rakennustyömaalla? Talolainan takaaminen? Jokin muu?

Uskoisin, että kun teette anopille selväksi, että teidän tonttikaupat ja talonrakennukset eivät tule millään tavalla vaikuttamaan anopin elämään, anoppikin suhtautuu asiaanpositiivisemmin :)

Ihan asiasta toiseen...viime joulukuussa makasin Meilahden sairaalassa massiivisen sisäisen verenvuodon jälkeen. Opettelin nousemaan sängystä ylös, opettelin uudelleen elämään. Tytär laittoi Meksikosta tekstiviestin "Moi mutsi! Miten voit? Me otettiin täältä koiranpentu, se pitäs jotenkin saada Suomeen". Osaan siis asettua anoppisi asemaan, jos hän epäilee, että jokin suunnitelmassanne tule ejoko hänen maksettavakseen tai työkseen. Tehkää siis anopille selväksi, että hoidatte kaiken omin voimin, niin anopinkaan ei tarvitse saada slaagia siitä, mitä nuoriso on taas keksinytkään :D
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Anoppi asuu onneksi parin sadan km päässä meistä. Ei muutenkaan olla koskaan hänen apuunsa turvauduttu, ei edes silloin, kun hän on itse hoitoapua tarjonnut. Minä olen lapseni itse tehnyt, kyllä me ne itse myös mahdollisimman pitkälle hoidetaan. Lapset ovat välillä minun sisaruksilla olleet hoidossa ja oma äitini on muutaman kerra ollut meillä lasten kanssa. Äitini kanssa on sovittu, että hän tulisi taloon takaajaksi, hän tätä itse ehdotti. Anoppia ei todellakaan kysyttäisi yhtään mihinkään, anoppia ennen tulisi listalla monta kymmentä muuta ihmistä.
 
[QUOTE="ruttu";29233416]Anoppi asuu onneksi parin sadan km päässä meistä. Ei muutenkaan olla koskaan hänen apuunsa turvauduttu, ei edes silloin, kun hän on itse hoitoapua tarjonnut. Minä olen lapseni itse tehnyt, kyllä me ne itse myös mahdollisimman pitkälle hoidetaan. Lapset ovat välillä minun sisaruksilla olleet hoidossa ja oma äitini on muutaman kerra ollut meillä lasten kanssa. Äitini kanssa on sovittu, että hän tulisi taloon takaajaksi, hän tätä itse ehdotti. Anoppia ei todellakaan kysyttäisi yhtään mihinkään, anoppia ennen tulisi listalla monta kymmentä muuta ihmistä.[/QUOTE]
Tehkää tuo asia anopille selväksi. Ja myös se, että laina, minkä otatte, on kummankin nimissä ja kumpikin kantaa siitä lainasta vastuun...tapahtui mitä tapahtui. Anoppi voi myös pelätä poikansa puolesta (minä ainakin pelkäisin, jos miniä haluaisi tehdä poikani nimiin velkaa omaisuudesta, mikä eron tullen menisi kuitenkin puoliksi).

Eli hoitakaa asia niin, ettei anopin tarvitse olla huolissaan ja kertokaa asia anopille. Me anopitkin kun ollaan äitejä...ihan kuten sinäkin olet omille lapsillesi...ja siksi ajattelemme aina ensin sitä omaa lastamme...olkoon se lapsi sitten vaikka jo 50 v :)
 

Yhteistyössä