H
Hermot menee!
Vieras
Anoppi ei oikein hyväksy sitä, että olen päättänyt täysimettää lastani puolivuotiaaksi. Monet kerrat hän on vihjaillut, että pitäisi jo alkaa antaa muutakin ruokaa, että tottuu yms. Vauva siis nyt 5kk. Olen yrittänyt jättää nämä kommentit omaan arvoonsa...
...mutta eilen anoppi tuli kylään ja yritti väkisin syöttää lapselleni hilloa! Tilanne meni näin: istuimme kahvipöydässä, minulla vauva sylissä. Olin leiponut pannaria ja pöydässä oli hillopurkki. Anoppi otti hilloa lusikkaan ja kurkotteli sillä vauvaa kohti "annetaanhan sulle vähän hilloa". Ajattelin ensin tietysti, että hän vitsailee ja kunhan vaan leikillään... Lusikka oli kohta jo niin lähellä vauvan suuta, että jouduinm siirtymään kauemmaksi. Yritin sanoa, että "ei me vielä anneta" jne... Anoppi ei uskonut ja nousi pöydän toiselta puolelta ylös ja hyökkäsi lusikan kanssa meitä kohti "pitäähän sen saada maistella". Vetäydyin yhä vain kauemmaksi kunnes lopulta oli pakko kääntää vauva kokonaan sylissä toisinpäin, ettei anoppi saanut hilloa annettua. Vielä senkin jälkeen anoppi vahtasi lusikan kanssa vieressä, että "annetaan nyt". Lopulta uskoi ja meni paikalleen.
Olin jotenkin aivan järkyttynyt ja en ollut uskoa anopin käytöstä todeksi. Vaikka hän on ollut aina kova määräilemään ja puuttumaan toisten asioihin, en olisi uskonut hänen näin pitkälle menevän. En edes osannut suuttua siinä tilanteessa, mutta jälkeenpäin kyllä viha alkoi kiehua sisälläni! Mies vain naureskeli, kun kerroin hänelle asiasta. Käskin miestä puhumaan äidilleen asiasta... jos hän saisi äitinsä ymmärtämään tekonsa vääryyden ja tyhmyyden. Minulle ei tulisi mieleenkään toimia noin kenenkään toisen lapsen kanssa! Enkä voi uskoa, että kukaan normaali ihminen niin tekisi...
...mutta eilen anoppi tuli kylään ja yritti väkisin syöttää lapselleni hilloa! Tilanne meni näin: istuimme kahvipöydässä, minulla vauva sylissä. Olin leiponut pannaria ja pöydässä oli hillopurkki. Anoppi otti hilloa lusikkaan ja kurkotteli sillä vauvaa kohti "annetaanhan sulle vähän hilloa". Ajattelin ensin tietysti, että hän vitsailee ja kunhan vaan leikillään... Lusikka oli kohta jo niin lähellä vauvan suuta, että jouduinm siirtymään kauemmaksi. Yritin sanoa, että "ei me vielä anneta" jne... Anoppi ei uskonut ja nousi pöydän toiselta puolelta ylös ja hyökkäsi lusikan kanssa meitä kohti "pitäähän sen saada maistella". Vetäydyin yhä vain kauemmaksi kunnes lopulta oli pakko kääntää vauva kokonaan sylissä toisinpäin, ettei anoppi saanut hilloa annettua. Vielä senkin jälkeen anoppi vahtasi lusikan kanssa vieressä, että "annetaan nyt". Lopulta uskoi ja meni paikalleen.
Olin jotenkin aivan järkyttynyt ja en ollut uskoa anopin käytöstä todeksi. Vaikka hän on ollut aina kova määräilemään ja puuttumaan toisten asioihin, en olisi uskonut hänen näin pitkälle menevän. En edes osannut suuttua siinä tilanteessa, mutta jälkeenpäin kyllä viha alkoi kiehua sisälläni! Mies vain naureskeli, kun kerroin hänelle asiasta. Käskin miestä puhumaan äidilleen asiasta... jos hän saisi äitinsä ymmärtämään tekonsa vääryyden ja tyhmyyden. Minulle ei tulisi mieleenkään toimia noin kenenkään toisen lapsen kanssa! Enkä voi uskoa, että kukaan normaali ihminen niin tekisi...
Toisaalta oikeassa olet, kyllä äidin tahtoa pitäisi kunnioittaa eikä väkisin sitä hilloa suuhun työntää. Mutta eipä tuo nyt niiiin vakavaa ole että itse vihasta kiehuisin.
