Olen lueskellut näitä kirjotuksia ja ihmettelen kun anopista tehdään suurimmassa osassa se syntipukki, tuntuu ette se on iskostunut kaikkien tulevien miniöitten mieleen jo ennenkuin tapaavat anoppinsa että toimeen ei voi tulla. Miniöitäkin on niin monenlaisia niinkuin anoppejakin.Itsellänikin on poika ja kaksi tytärtä jotka kaikki ovat perustaneet perheen ja menneet naimisiin, sillon aikanaan sanoin kun menivät naimisiin että nyt minulla on kolme poikaa ja kolme tytärtä, en ajatellut sillain että menetän poikani tai tyttäreni kun menevät naimisiin,eihän se ihan niin mene kun ajattelee, onneksi on hyvät ja lämpimät välit säilyneet lapsiini.Paljon on täytynyt niellä vuosien aikana miniänkin puolelta, sovun säilymisen puolesta olen pitänyt suuni kiinni, toimeen tulemme mutta koskaan meistä ei tule sydänystäviä . Joten älkää hyvät tulevat miniät ennakkoluuloilla pilatko väejä tulevaan anoppiin, kyllä anopistakin löytyy hyviä puolia jos vaan yritätte ja se miten suhdautte anoppiinne merkitsee paljon, ei tarvitse kilpailla se mieshän on aikuinen sillä on Äiti ja Vaimo.
Anoppiko kaiken pahan alku ja juuri
- Viestiketjun aloittaja mummu-54
- Ensimmäinen viesti
Mulla ainakin on hyvä anoppi, erittäin hyvä, etten sanoisi. Paremmasta en voi edes unelmoida. Hyvin tullaan juttuun ja vois jopa sanoa, että ollaan ystäviä. Joskus on jouduttu joustamaan, sanottu ehkä harkitsemattomasti puolin ja toisinkin. Mutta sovittu on, pyydetty ja annettu anteeksi.
Anoppi on ymmärtänyt vetäytyä ja käsittää sen, ettei ole enää ykkösnainen poikansa elämässä (enkä se ole edes minä, taitaa olla tuo meidän tyttö
)ja minä puolestani koitan ymmärtää, että hänelläkin on suuri merkitys mieheni elämässä.
Mutta se on totta, ettei kukaan yksin riitele, ei edes anopit, aina siihen tarvitaan se toinenkin. Henkilökohtasesti en lakkaa ihmettelemästä sitä, miten anopilta ei (esim. lasten suhteen) siedettäisi juuri mitään, mutta omalta äidiltä kyllä. No, huono olen arvioimaan, kun ei mulla ole omia vanhempia edes ollut, kun olen lapsia saanut, kunhan kummastelen...
Anoppi on ymmärtänyt vetäytyä ja käsittää sen, ettei ole enää ykkösnainen poikansa elämässä (enkä se ole edes minä, taitaa olla tuo meidän tyttö
)ja minä puolestani koitan ymmärtää, että hänelläkin on suuri merkitys mieheni elämässä.Mutta se on totta, ettei kukaan yksin riitele, ei edes anopit, aina siihen tarvitaan se toinenkin. Henkilökohtasesti en lakkaa ihmettelemästä sitä, miten anopilta ei (esim. lasten suhteen) siedettäisi juuri mitään, mutta omalta äidiltä kyllä. No, huono olen arvioimaan, kun ei mulla ole omia vanhempia edes ollut, kun olen lapsia saanut, kunhan kummastelen...
Ei anopit kaiken pahan alku ja juuri ole.
Minä en edes saa anopilta mitään kommenttia lapsista, saatikka mitään vinkkejä tai ohjeita arjen pyöritykseen. Ja voin sanoa, etten koskaan ole mitenkään nuiva olut kokeneempien neuvoille; niistä kun kannattaa poimia aina ne jotka omalle kohdalle sattuu sopimaan.
Varmasti syytä nihkeissä väleissä on molemmissa, mutta minä ainakin olen yrittänyt monin tavoin tulla juttuun anopin kanssa, mutta se miten hän kohtelee meidän perhettä ja lapsia ei saa minulta mitään ymmärrystä.
Ketä anoppi sitten haluaa huiputtaa käytöksellään? Jokainen lähipiirissä oleva henkilö on huomannut anopin kummat kujeet. Viikko sitten anoppi soitti miehelleni ja marisi kun ei olla käyty. No, mieheni on yrittänyt kuluneen viikon ajan käydä kuusi kertaa lasten kanssa kylässä, koskaan eivät ole kotona, vaikka etukäteen soitettuna aikoneet olla.
Lapset eivät enää välitä edes lähteä mummolaan, kun siellä ei kotona edes olla.
Jostain syystä vain vaikuttaa siltä, ettei kaikki anopit millään halua uskoa sitä että ykköspaikka poikansa sydämessä on siirtynyt toiselle, vaikka meilläkin yhteiseloa takana on jo 15 vuotta.
Minä en edes saa anopilta mitään kommenttia lapsista, saatikka mitään vinkkejä tai ohjeita arjen pyöritykseen. Ja voin sanoa, etten koskaan ole mitenkään nuiva olut kokeneempien neuvoille; niistä kun kannattaa poimia aina ne jotka omalle kohdalle sattuu sopimaan.
Varmasti syytä nihkeissä väleissä on molemmissa, mutta minä ainakin olen yrittänyt monin tavoin tulla juttuun anopin kanssa, mutta se miten hän kohtelee meidän perhettä ja lapsia ei saa minulta mitään ymmärrystä.
Ketä anoppi sitten haluaa huiputtaa käytöksellään? Jokainen lähipiirissä oleva henkilö on huomannut anopin kummat kujeet. Viikko sitten anoppi soitti miehelleni ja marisi kun ei olla käyty. No, mieheni on yrittänyt kuluneen viikon ajan käydä kuusi kertaa lasten kanssa kylässä, koskaan eivät ole kotona, vaikka etukäteen soitettuna aikoneet olla.
Lapset eivät enää välitä edes lähteä mummolaan, kun siellä ei kotona edes olla.
Jostain syystä vain vaikuttaa siltä, ettei kaikki anopit millään halua uskoa sitä että ykköspaikka poikansa sydämessä on siirtynyt toiselle, vaikka meilläkin yhteiseloa takana on jo 15 vuotta.