En huomannutkaan että ketjuun on tullut uusia vastauksia.
Pitääkö 3 vuotiaan pestä naama itse? Ei kyllä taida olla vielä sen ikäinen, että siitä tulisi mitään MUUTA kuin leikkimmistä! Onko ap nyt ihan perillä siitä mikä se 3-vuotiaan kehitys on? Selvästi lapsi kaipaa äitinsä huomiota, ja siksi vitkastelee ja tekee kaikkea hölmöä. Ja ei kai se 3-vuotias itse niitä hampaita pese?
Lapsi nimenomaan haluaa itse pestä naamansa, ja osaa jo ihan hyvin kun on monta kuukautta harjoitellut. Hampaita harjailee ensin itse sen minkä osaa, sitten minä viimeistelen. Jos ja kun lapsi haluaa opetella tekemään asioita itse, en ymmärrä miksi pitäisi paapoa ja pitää lapsi "vauvamaisen" passiivisena kun kerran oman tekemisen halu on kova.
Olen lapsen kanssa arki-iltaisin 5-6 tuntia ehdottamasi kahden sijaan. Kovat on oletukset...
Alkuperäinen kirjoittaja viera.s:
Eli en kysyisi, haluaako lisää, vaan antaisin alkuun sopivan kokoisen iltapalan.
Kyllähän lapsen nälkäisyys vaihtelee illasta toiseen siinä kuin aikuisenkin - miten voi etukäteen tietää mikä on "sopivan kokoinen"? Joskus lapsi syö paljon, joskus vähän. Ei ole tullut mieleen että olisi joku automaattinen annoskoko joka aina olisi sopiva...?
Toisin kuin moni epäilee, en odota omaa aikaa illalla "kuin kuuta nousevaa", sitä mulla on ihan riittämiin päivällä. Alan kuitenkin olla itsekin väsynyt tuossa klo 21 lähestyessä, ja tiedän lapsen valittavan omaa väsymystään aamulla kun herätän 07:30 ellei ole päässyt ajoissa nukkumaan. Säännnöllisen unirytmin on tutkimuksissakin todettu olevan hyväksi lapsen kehitykselle. Näistä syistä olen etsinyt helpotusta juuri iltaan painottuvaan kiukutteluun ja viivyttelyyn.
Päiväkodissa on tarjottu välipala klo 14, haen lapsen 15:30, pieni välipala kotona 16:00 ja iltapala (lämmin ateria) 19:30. Kyllä lapsi on yleensä ehtinyt kehittää nälän siihen mennessä, mutta kuten sanottu se vaihtelee. Nyt viime iltoina on mennyt melko hyvin. Lapsi ei vaan meinaa ryhtyä lopettelemaan leikkejään ja keräämään lelujaan ajoissa ilman toistuvaa kehottelua ja puuttumista asiaan, jolloin tietysti syöminen ja kaikki muukin viivästyy.
Jännästi täällä on kahta kantaa asiaan. Yhden mielestä olen nössö lässyttäjä joka antaa lapsen pompottaa, kun pitäisi vaan jyrätä vaikka pakolla iltarutiinit tiukassa aikataulussa. Toisen mielestä olen kauhea painostaja ja lapsenvihaaja, kun uskallan hoputtaa pikku kullannuppua sen sijaan että nautiskelisin joka hetkestä. Totuus lienee taas kerran siellä välillä. Kiitos kommenteistanne
