APUA, narsistimies?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Odette
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Odette:
Pelkään tekeväni liian suuria uhrauksia hänen vuokseen.

Lähde heti, kun vielä voit. Jos pelkäät tekeväsi liian suuria uhrauksia, on parasta lähteä. Haluatko elää loppuelämäsi henkisessä vankilassa, miehen tahdon mukaan?

Niinpä... henkisessä alitamisessa alkavat oudot kuviot tuntumaan ihan normaaleilta... sitten ihmetellään miksi on niin paha olla, kun kaikki on niin "täydellistä".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Odette:
Pelkään tekeväni liian suuria uhrauksia hänen vuokseen.

Lähde heti, kun vielä voit. Jos pelkäät tekeväsi liian suuria uhrauksia, on parasta lähteä. Haluatko elää loppuelämäsi henkisessä vankilassa, miehen tahdon mukaan?

Saan aina jotenkin vakuutettua itseni siitä, että tämä mies voi viedä minut ulkomaille asumaan ja oleskelemaan, että juuri hän osaa ja pystyy tekemään minut onnelliseksi.

Tapasin muutamia viikkoja sitten ex-poikaystäväni, jonka jätin tämän ko. miehen takia. Hän totesi, että minun seurassani oli stressaavaa olla, sillä minulla oli aina vientiä. Ja lisäksi hän sanoi, että olen kaunis. Sain siitä niin paljon itseluottamusta, että uskalsin alkaa ajattella nykyistä suhdetta kriittisemmin.
 
Mullakin kietoutui aikoinaan oma elämä niin tiukkaan miehen varaan, hänhän sen toki kikkaili menemään niin, tuntu et eihän mul olis mitään ilman häntä, etten kai osais ees hengittää ilman häntä....Kummasti vaan henki kulki kun älysin lähteä ja elämä parani kertaheitolla vaikka vielä erottuamme mies yritti kaikin kikoin ja kauniine sanoineen mua takaisin.
 
Tässä ihmetyttää vain yksi asia; miksi ihmeessä haluat itsellesi pahoja vaikeuksia? Pakene kun ei vielä ole liian myöhäistä. Lue vaikka päivän lehdestä miten omistushaluiset miehet toimivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Odette:
Mies sanoo, että kaikki tuo käytös johtuu siitä, että hän rakastaa minua niin paljon. Siihen on vaikea suhtautua. Mutta kyllä oikeassa olette. Tunnen kuitenkin itseni ja epäilen, olisinko lähiaikoina valmis luopumaan suhteesta...

mieti miten vaikeaa sun on lähteä siinä vaiheessa kun teillä on yhteinen asunto ja ehkä jälkikasvuakin. mun ex osas vetää aivan täydellisen roolin ( tai nyt jälkeen päin huomaan pieniä vinkkejä jo silloin sadelleen, olin vain niin umpi rakastunut etten niitä nähnyt ) siihen asti, että mentiin naimisiin. siitä sitten pikkuhiljaa kuin varkain alkoi meidä perhe-elämä muodostua helvetiksi, jossa muut perheenjäsenet eli varpaillaan ja henkeään pidätellen, ettei vaan toista suututettaisi. ja siihenkin jotenkin salakavalasti tottui. ei osannut nähdä omaa tilannettaan niin pahana, ennen kuin tuli lopullinen repäisy. vasta nyt alan ymmärtämään miten tiiviin henkisen seitin hän oli meidän ympärilleen kutonut. ja vasta hänen jättämisensä jälkeen muistin taas, miltä tuntuu kunnolla hengittää.
 
Ja mullakin ex-poikaystäväni valoi muhun uskoa etten ole sairas enkä huono niinkuin tää mun silloinen narsistimies sai mut uskomaan...Ihme kuvio se oli, elettiin ulospäin niin täydellistä elämää ja suhdetta, silti exäni etsi mulle salaa asuntoa siinä sivussa kun ite en oikeen voinu tehä mitään etten jää kiinni, kaukomailla vaan lomailtiin siinä ja olevinaan oli niin ihanaa samalla ku exä järjesti mulle asuntoa, voi yäks sentään miten sitä ihminen oli tyhmä ku halus vaan uskoa...
 

Yhteistyössä