Apua samaa kokeneilta!Läheisriippuvaisuus-yllätysraskaus-mies haluaa erota!

[vieras]

Siinä sitten olet lapsen kanssa kaksin,hyvästi vapaus,tervetuloa kokopäivä-äitiys,sillä mies tuskin suostuu sitä lasta edes tapaamaan.Ei se sinkkuäitinä eläminen kovin kaksista ole tiedän kokemuksesta eli jos haluat perheen ja lapsia,hanki se miehen kanssa joka ottaa vastuun myös.

No, jos se mies tapaa sitä 5-vuotiastaan niin eiköhän te tapaa myös teidänkin yhteistä! Kunhan uhkailee...

 

[kyynel87]

Tiedän että olette oikeassa.Mieheni rakkaus minuun on itsekästä.Hänhän halusi alunperinkin biletyttöystävän jonka kanssa pitää hauskaa ja seukatakkin....ehkä,sitoutuminenkin oli kauhea kriisi. Miten sitä itse voi olla niin kiinni ihmisessä ja haluta olla hänen kanssaan vaikka kohtelee minua huonosti.
Pakko vielä avautua.
Kun mieheni kuuli raskaudestani hän vain jatkoi festareilla biletystä illasta aamuun ja siitä seuraavan päivän samanlailal vaikka itkin yksin hotellissa ja olin tietysti shokissa enkä saanut unta kun ajatuksen vilisti.Olen joka viikonloppu,myös viikolla ollut hyvin hyvin yksinäinen koska mies on mennyt baariin,jatkoille,ja vielä jatkoille,olen hysteerisenä soitellut perään että tuu kotiin. Ja kaiken olen niellyt,ei huutoa,vaan surumielinen miehen asenteesta. Ymmärrän että lapsi on mieheni myös ja en voi pakottaa häntä isyyteen.Mutta jos hän olisi oikeasti ollut ymmärtäväinen mies,olisi tukea tullut festareilla,kaikenlisäksi SYNTTÄRIPÄIVÄNÄNI,niin että oltaisi yhdessä mietitty mitä tehdä.
En edes kavereille kehtaa kertoa mieheni käytöksestä,kaunistelen kaikkea enkä tiedä miksi...sokean rakkaudenko takia??

 

[surkea äiti]

Jos teet abortin, joudut jättämään myös miehen, koska sellaisen painostuksen jälkeen et varmasti halua nähdä häntä silmissäsi. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Viisi vuotta aborttini jälkeen mietin edelleen, millaista elämäni olisi ollut sen lapsen kanssa. Tällä hetkellä toivoisin, että olisin aikanaan pitänyt lapsen, vaikka mies oli jo lähtenyt toisen naisen matkaan. Vaikka olen tällä hetkellä onnellinen äiti, rakastavan miehen kanssa parisuhteessa, menneisyydessä tehty abortti varjostaa onneani, kenties aina ja ikuisesti. Jälkeenpäin ajatellen, uskon että jopa minä olisin vielä löytänyt uuden rakkauden lapsesta huolimatta, joten eiköhän semmoinen löydy vielä sinullekin, lapsen kanssa tai ilman.
Toivon, että saat jostain voimia erota miehestä, jotta voit rauhassa nauttia raskaudestasi. Kenties mieskin heltyy jossain vaiheessa. Sinun täytyy kuitenkin olla varma, että itse haluat lapsen pitää. Aborttikin on yksi ratkaisu, mutta VAIN jos sitä ITSE haluaa.

 

[sterilisaatio]

SIIIIS, miehet jotka eivat halua lapsia menkaa tekeen sterilisaatio!! Jos seksia harrastaa niin MIKAAN ehkaisy ei ole 100% varma. On kumma etta on yksin naisen vika jos tulee raskaaksi...miten ihmeessa niin on kaynyt??? Haloo kusipaiset miehet jotka vaaditte abortteja jne!!!!

 

[flipp]

Kuulostaa siltä ettei hän sua oikeasti rakasta kun ei välitä tunteistasi :/ Tai sitten hän ei vaan tiedä mitä haluaa, on hukassa itsensä kanssa. Kumpikin vaihtoehto huono...

 

[assi]

Sun täytyy nyt vaan miettiä, mitkä ovat SUN elämänarvot. Haluatko vaan bilettää loppuelämäsi, elää nautinnoille, rakastaa miestä joka kohtelee sinua huonosti ja ennenkaikkea elää loppuelämäsi lapsettomana? Jos niin on, niin sitten teet abortin ja jäät miehesi luo. Jos taas haluat kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, haluat jonakin päivänä tasapainoisen ja -vertaisen parisuhteen jossa sinua kunnioitetaan ja jos haluat lapsia, niin sitten pidät lapsen ja nautit elämästäsi äitinä. Pärjäät kyllä varmasti Miehiä tulee aina lisää, mutta tämä lapsesi on korvaamaton. Jos taas nyt päädyt aborttiin, ja eroat miehestäsi muutaman vuoden kuluttua kyllästyttyäsi hänen elämäntapaansa, niin kadutko tekemääsi valintaa? Pointti on se, että vaikka nyt tuntuu kaoottiselta eikä oikein jaksa miettiä edes huomista, niin sinun tulisi pystyä ajattelemaan asiaa tulevaisuuden kannalta. Millainen haluat elämäsi olevan viiden vuoden, kymmenen vuoden, viidentoista vuoden päästä...Pohjan sille luot tämän päätöksesi avulla.

(((((voimia))))))

 

[kyynel87]

Voi luoja puhutte asiaa. En halua miestäni mitenkään väheksyä päätöksissään,mutta kohtelu on ollut arvaamatonta ja ahdistavaa. Tottakai on päiviä kun on puuhailtu kun ei mitään oiskaan mutta mies on tainnut aina sillon unohtaa raskauden tai jotain..?Ja sillon kaikki on taas niin hyvin. Sitten on tämä että "pilaat ulkonäkösi jos synnytät"..Vaikka urheilen ja pidän kyllä ulkonäöstäni huolta normaalia enemmän. Piikittelee oikeisiin kohtiin.
Olette ihan supermammoja kun olette päästäneet irti suhteesta noin vain.Mutta tää himputin läheisriippuvaisuus ja halipula...En kestä yksin olla asunnossa talven pimeässä herkkien tunteitteni ja surun kanssa.Tuntuu niin toivottomalta.


namimami87@suomi24.fi
saa muuten lähettää mailia saman kokeneilta ja jos samaa ikäluokkaakin löytyis niin olisi muiden yksinodottajien /yksinhuoltajien kanssa mukava vaihtaa keskusteluita ja ehkäpä jopa tavata.
Tilanteeni on epätoivoinen ja onni kääntyi päälaelleen vai olisiko se sittenkin toisinpäin kun pienokainen syntyy. Tosin viikolla 9 vasta mennään joten vielä ei pidä tuudittautua.

 

[bud]

Sun täytyy nyt vaan miettiä, mitkä ovat SUN elämänarvot. Haluatko vaan bilettää loppuelämäsi, elää nautinnoille, rakastaa miestä joka kohtelee sinua huonosti ja ennenkaikkea elää loppuelämäsi lapsettomana? Jos niin on, niin sitten teet abortin ja jäät miehesi luo. Jos taas haluat kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, haluat jonakin päivänä tasapainoisen ja -vertaisen parisuhteen jossa sinua kunnioitetaan ja jos haluat lapsia, niin sitten pidät lapsen ja nautit elämästäsi äitinä. Pärjäät kyllä varmasti Miehiä tulee aina lisää, mutta tämä lapsesi on korvaamaton. Jos taas nyt päädyt aborttiin, ja eroat miehestäsi muutaman vuoden kuluttua kyllästyttyäsi hänen elämäntapaansa, niin kadutko tekemääsi valintaa? Pointti on se, että vaikka nyt tuntuu kaoottiselta eikä oikein jaksa miettiä edes huomista, niin sinun tulisi pystyä ajattelemaan asiaa tulevaisuuden kannalta. Millainen haluat elämäsi olevan viiden vuoden, kymmenen vuoden, viidentoista vuoden päästä...Pohjan sille luot tämän päätöksesi avulla.

(((((voimia))))))

Pakko vähän kehaista, että uskomattoman hienoa tekstiä! Ja täyttä asiaa!

 

[maomao]

Laitan sulle jonain päivänä sähköpostia :hug: :hug:

 

[monesti eronnut]

Eroaminen on aina tosi rankka, mutta siitäkin selviää. Onhan sulla jotain mistä kuitenkin nauttia. Jos ei muualta niin netistä löytyy ainakin vertaistukea. Sanoit juuri tutustuneesi miehen sukulaisiin paremmin, mikä estää olemasta heihin yhteydessä, varsinkin kun tuleva lapsesi on heillekin sukua. Ei sinun silti tarvitse miehen kanssa seurustella, eikä häntä velvoittaa isyyteen, jos ei hän halua. Voisko halipulaan auttaa koiranpentu? Joillakin toimii korvikkeena, mutta siihenkin pitää sitoutua ja pitää huolta pidemmän aikaa.

 

[vieras]

Voi luoja puhutte asiaa. En halua miestäni mitenkään väheksyä päätöksissään,mutta kohtelu on ollut arvaamatonta ja ahdistavaa. Tottakai on päiviä kun on puuhailtu kun ei mitään oiskaan mutta mies on tainnut aina sillon unohtaa raskauden tai jotain..?Ja sillon kaikki on taas niin hyvin. Sitten on tämä että "pilaat ulkonäkösi jos synnytät"..Vaikka urheilen ja pidän kyllä ulkonäöstäni huolta normaalia enemmän. Piikittelee oikeisiin kohtiin.
Olette ihan supermammoja kun olette päästäneet irti suhteesta noin vain.Mutta tää himputin läheisriippuvaisuus ja halipula...En kestä yksin olla asunnossa talven pimeässä herkkien tunteitteni ja surun kanssa.Tuntuu niin toivottomalta.


namimami87@suomi24.fi
saa muuten lähettää mailia saman kokeneilta ja jos samaa ikäluokkaakin löytyis niin olisi muiden yksinodottajien /yksinhuoltajien kanssa mukava vaihtaa keskusteluita ja ehkäpä jopa tavata.
Tilanteeni on epätoivoinen ja onni kääntyi päälaelleen vai olisiko se sittenkin toisinpäin kun pienokainen syntyy. Tosin viikolla 9 vasta mennään joten vielä ei pidä tuudittautua.

Täh, mitä supermammoja?? Suhteen lopettaminen ON hirveen vaikeeta, kun ei tiedä tekeekö oikean ratkaisun vai ei, kun vielä rakastaa, ja toisellakin on tunteita, pelkää jäävänsä yksin. Miten sitä pärjää, ja vielä vauvan kanssa! Mun neuvo on, että nyt kerrot jollekin, läheiselle ihmiselle, ja haet jotain ulkopuolista näkökulmaa ja tukea sun tilanteeseen. Kuulostaa, että oot ihan yksin. Ei ihme, että pelottaa, jos tuntuu, että olet tyhjän päällä jos lähdet miehes luota.

Ja voihan se miehesi olla maailman ihanin, ja varmaan on ollutkin joskus, kun olette saaneet vauvan alulle. Mutta nyt se ei käyttäydy kuten rakastavan puolison tulisi, vaikka ei haluaisi pitää vauvaa, niin sinua sen silti tulis tukea ja rakastaa. Iso hali täältä, ja muista, että et ole ainoa, ja sun huolet ovat ihan ymmärrettäviä, ja tosi vaikeita asioita. Mä olen aika paljon vanhempi kuin sä, ja on tällaset asiat tullu koettua joskus. Nyt on asiat paljon paremmin, ja on paljon elämänviisautta tullut kartutettua. Mutta muistan millasta oli olla parikymppinen, kun oli niin epävarma niin monessa asiassa. Joku päivä muistelet tätä aikaa, ja aattelet, että siitäkin mä selvisin... :hug:

 

[kyynel87]

Kiitos rohkaisevasta palautteesta.
Onko kellään kokemusta tuike yksinodottajien ryhmästä?Neuvolan täti ehdotti minulle tätä.

Niin ja supermammoilla meinasin sitä että kun raskauden mukana tulleet suuuuuret tunteet,kaikki asiat tuntuu niin suurilta ja mullistavilta.Itkukin niin herkässä,että sen takia on vaikea pitää pää kylmänä niinkun normaalisti. Eli ero raskausvaiheessa on kovin vaikeeta kun tarttis sitä tukea mieheltä jonka syliin käpertyä. Tuntisimpa edes vihaa. Muttakun nyyhkytän yhtenään..vaikka kovana pitäs olla.Muahan ei muserreta hittovie.Ei tee stressikään pikkuselle hyvää. Kiva kun toinen vaan kattelee nytkin muina miehinä videoita,ylihuomenna kaverinsa kanssa 4 pv reissuun puolaan...Huhhuh...No joo,ehkä parempi että saa etäisyyttä asioihin.Onneksi hänen matkakaverinsa on perheellinen kunnon isi eikä mikään bilehuurupää.
Mutta siis vielä kerran mailia saa lähettää
namimami@suomi24.fi

 

[Sinna]

Jaksuja sulle ap!
Kyllä se elämä siitä raiteilleen vielä löytää ilman miestäkin!
Kaikkea hyvää odotukseen! <3

 

[pop]

?Saanko samanlaista rakkautta enää koskaan?

Toivottavasti et, anteeksi vain. :| Ansaitset parempaa. Miehen todellinen karva on nyt nähty. Miehiä tulee uusia, raskauksia välttämättä ei. Jos haluat lapsia, ei tuo mies tule olemaan oikea ratkaisu - jossakin vaiheessa olet edelleen lapseton, kadut katkerasti tehtyä aborttia ja suhde on perseestä.

Jos sen sijaan saat nyt lapsen, siinä on sinulla myös maailman paras syy ottaa ja häipyä. Lapsi ei kaipaa sellaista perheen ahdistavaa ilmapiiriä, joka tuosta väkisinkin seuraa.

Jos et ajattele itseäsi, ajattele lasta. Ja oikeasti, jo pelkästään sinä olet sen arvoinen, että ällä helvetissä anna miehen kohdella sinua noin elämäsi parhaiden vuosien ajan.

 

[vieras]

Miehesi on jo 34-vuotias, ja jos hän haluaa "pyhittää elämänsä hauskanpidolle", se saattaa tosiaan olla ja pysyä näin. Tuskin kanta ainakaan vähään aikaan muuttuu. Sinä sanoit unelmoineesi lapsesta jo pitkään, joten haluatko todella olla miehen kanssa, joka vaatii sinua tekemään aborttia vaikka on itse vastuussa tapahtuneesta aivan kuten sinäkin (tuon ikäinen mies tietää, että keskeytetty yhdyntä ei ole ehkäisykeino), ja joka ei siis lisää lapsia halua? Et kai?

Lisäksi miehesi käyttäytyy lapsellisesti, törkeästi ja vastuuntunnottomasti. Tuskin menetät mitään, vaikka totta kai ero tekee kipeää kun sinulla on tunteita häntä kohtaan. Mieti kuitenkin tulevaisuuttasi tuossa suhteessa, sitäkö haluat mitä se antaa? Kynnysmattokohtelua, vastuuttomuutta, biletystä, välittämisen puutetta?

Sinulla on voimia erota. Kaiva ne jostain ja tsemppiä matkaan!

 

[äippä]

no mulle kävi 7vuotta sitten niin että mies halusi lapsen,minäkin,lapsi laitettiin alulle, mies petti ja jätti! siinä olin sitten täysin yksin rv 20. murheen murtamana itkin iltaisin itseni uneen kaiken menetetyn tulevaisuuden tähden,yksinäisyyden, sen ettei kukaan rakastanut,kaikki meni niin pieleen kuin vain voi mennä.

vauva syntyi, nukkui päivisin 15min pätkäpäiväunilla, jaksoi valvoa jo vastasyntyneenä pari tuntia, piti kantaa öisin tunteja yhteensä että pysyi hiljaisena, sitä jatkui viikkoja ja viikkoja. heräili öisin 2-12kertaa, keskimäärin 7kertaa, harvemmin 2herätyksellä tätä jatkoi 1v 10kk ikään asti, jolloin nukkui ensimmäisen yönsä heräämättä.mä en jaksanut tehdä juuri mitään. enkä pystynyt koko se nukku vastasyntyneenä öisinkin niin pienissä pätkissä. hereillä ollessaan huusi muualla kuin liikkeessä

sit kun lähti liikkeelle 7kk iässä sai vahtia koko ajan monta kuukautta kun se oli tulossa milloin mistäkin pää edellä alas. ei viihtynyt ruokapöydässä ku ehkä 5min joskus 10min en saanut siis itse syötyä juuri mitään.kauppareissut oli hanakalia,niinku kaikki muukin. 2vuotta olin täysin yksin koko ajan(kunnes löyty tuttu perhe missä aikuiset lapset jo, ja he alkoi tukiperheeksi) mä olin niin kuollut! ja onneton. ikinä en enään halua jäädä yh:si!

 

[lpktk]

Jätä hänet.

Teille jotka sanotte että tässä yksi ihminen päättää kolmen ihmisen puolesta: Käsittääkseni kaksi ihmistä oli päätöksessä mukana kun käytettiin keskeytettyä yhdyntää. Keskustelut joita nyt käydään, olisi pitänyt käydä ennen ensimmäistäkään yhdyntää, mutta molemmilla on vastuu.

Kuulostaa todellakin siltä että tämä mies ei koskaan halua lapsia. Menköön sitten sterilisaatioon.

Olen mies.

 

[pop]

Tuesta - uskallatko yhtään vihjaista, mistä päin maata olet kotoisin? Jos vaikka joku voisi auttaa, jos päätät ottaa oman asunnon yms.

 

[pop]

Tuesta - uskallatko yhtään vihjaista, mistä päin maata olet kotoisin? Jos vaikka joku voisi auttaa, jos päätät ottaa oman asunnon yms.

 

[pop]

Jätä hänet.

Teille jotka sanotte että tässä yksi ihminen päättää kolmen ihmisen puolesta: Käsittääkseni kaksi ihmistä oli päätöksessä mukana kun käytettiin keskeytettyä yhdyntää. Keskustelut joita nyt käydään, olisi pitänyt käydä ennen ensimmäistäkään yhdyntää, mutta molemmilla on vastuu.

Kuulostaa todellakin siltä että tämä mies ei koskaan halua lapsia. Menköön sitten sterilisaatioon.

Olen mies.

Peesaan.

Tuo ehkäisykysymys kyllä hämmästyttää - mies ilmeisesti tahtoo seksiä ilman kondomia, minkä vielä ymmärränkin, mutta ei kukaan voi odottaa, että nainen käyttää aborttia ehkäisynä?? Normaalisti tuossa tilanteessa nainen hankkii jonkin ehkäisykeinon, ellei tarkoitus ole saada jossakin vaiheessa lasta. Kyllä minä katsoisin, että minua on kusetettu, jos mieheni tietäisi, etten käytä hormonaalista ehkäisyä, sitten päätyisi riskit tietäen keskeytettyyn yhdyntään ja vaatisi sitten aborttia. Silloin ymmärrän moisen menettelyn, jos halutaan lapsia, mutta tuntuu, ettei halua liikaa suunnitella ajankohtaa. Eli hyväksytään myös se enne pitkää sattuva "vahinko"

 

[vieras]

Voi ei! Kiitos vastauksistanne. Tuli itku heti palautteistanne. Juu,hieman herkät tunteet on.
Pelottaa niin paljon vaan kaikki tuleva.Mistä asunto yht'äkkiä,mistä vertaistukea?Mun kaverit on meneviä sinkkuja ja musta on aina tuntunut että haluan sen perhe-elämän aikaisemmin kuin muut kaverini. Heiltä saa tukea mutta haluaisin saman kokeneitten tukea.

Nuo yllä olevat ovat käytännön asioita, kuten asunto ja muut. Jos riittävästi tahdot, niin ne kyllä järjestyvät. Hyvät ystävät pysyvät myös rinnalla, vaikka sinun elämäntilanteesi muuttuisi ja sinulla olisi lapsi. Löydät varmaan vertaistukea lapsen saatuasi perhekerhoista/kahviloista/muskareista yms., ja uskoisin netistä löytyvän vertaistukea vastaavassa tilanteessa olevilta.

Miehesi on uskomattoman lapsellinen. Hän käyttäytyy törkeästi ja lapsellisesti, ja aikuinen jo yhden lapsen isä todella tietää (pitäisi!) että abortti ei ole mikään ehkäisykeino. Sitä paitsi jos hän löi sinua, hän tulee lyömään uudestaankin. Siinä on sinulle toinen vakava syy lähteä, heti.

Hän ei selvästikään halua olla isä lapsellesi. Hän ei myöskään tulevaisuudessa halua isäksi uudelleen, ja ehkä on nuoremman naisen kanssa juuri siksi, että saisi jatkaa teinielämäänsä mahdollisimman pitkään. Mitä sellaista hänellä on sinulle tarjota, joka tekisi sinut onnelliseksi? Mitä sellaista mitä haluat elämältä? Ei mitään?

Läheisriippuvaisuuteen voi hakea apua. Jätä idioottimies ja tee itsesi onnelliseksi. Olen sitä paitsi itse eronnut, ja uudessa suhteessani onnellisempi kuin ikinä pystyin kuvittelemaan olevani.

 

[joo]

Kuulostaa siltä ettei hän sua oikeasti rakasta kun ei välitä tunteistasi :/ Tai sitten hän ei vaan tiedä mitä haluaa, on hukassa itsensä kanssa. Kumpikin vaihtoehto huono...

Ja jos 34 v. on hukassa itsensä kanssa, on hyvin mahdollista ettei sitä itseä löydy koskaan.

 

[v]

Jätä hänet.

Teille jotka sanotte että tässä yksi ihminen päättää kolmen ihmisen puolesta: Käsittääkseni kaksi ihmistä oli päätöksessä mukana kun käytettiin keskeytettyä yhdyntää. Keskustelut joita nyt käydään, olisi pitänyt käydä ennen ensimmäistäkään yhdyntää, mutta molemmilla on vastuu.

Kuulostaa todellakin siltä että tämä mies ei koskaan halua lapsia. Menköön sitten sterilisaatioon.

Olen mies.

Peesi!!!

 

[vieras]

no mulle kävi 7vuotta sitten niin että mies halusi lapsen,minäkin,lapsi laitettiin alulle, mies petti ja jätti! siinä olin sitten täysin yksin rv 20. murheen murtamana itkin iltaisin itseni uneen kaiken menetetyn tulevaisuuden tähden,yksinäisyyden, sen ettei kukaan rakastanut,kaikki meni niin pieleen kuin vain voi mennä.

vauva syntyi, nukkui päivisin 15min pätkäpäiväunilla, jaksoi valvoa jo vastasyntyneenä pari tuntia, piti kantaa öisin tunteja yhteensä että pysyi hiljaisena, sitä jatkui viikkoja ja viikkoja. heräili öisin 2-12kertaa, keskimäärin 7kertaa, harvemmin 2herätyksellä tätä jatkoi 1v 10kk ikään asti, jolloin nukkui ensimmäisen yönsä heräämättä.mä en jaksanut tehdä juuri mitään. enkä pystynyt koko se nukku vastasyntyneenä öisinkin niin pienissä pätkissä. hereillä ollessaan huusi muualla kuin liikkeessä

sit kun lähti liikkeelle 7kk iässä sai vahtia koko ajan monta kuukautta kun se oli tulossa milloin mistäkin pää edellä alas. ei viihtynyt ruokapöydässä ku ehkä 5min joskus 10min en saanut siis itse syötyä juuri mitään.kauppareissut oli hanakalia,niinku kaikki muukin. 2vuotta olin täysin yksin koko ajan(kunnes löyty tuttu perhe missä aikuiset lapset jo, ja he alkoi tukiperheeksi) mä olin niin kuollut! ja onneton. ikinä en enään halua jäädä yh:si!

Tässä hyvä esimerkki siitä, että yksinhuoltajuus voi olla todella rankkaa. Kaikki voi mennä myös oikein hyvin. Tai mitä tahansa siltä väliltä, älä kuitenkaan tuijota liikaa muiden sanomisia tai kokemuksia vaan sitä mitä oma sydän sanoo.

 

[yksinhuoltaja]

Todennäköisesti kaikki menee kuitenkin hyvin jos lapsen päätät pitää.
Itse olen sinun ikäisesi kahden lapsen yksinhuoltaja, nuorempi lapsista on 2kk. Vauvan isä lähti alkuraskauden aikana. En pystyisi kuvitellakaan elämää ilman lapsiani, he ovat tehneet minusta maailman onnellisimman.

Lapsi kyllä pärjää ilman isääkin, kunhan hänellä on edes yksi tärkeä ihminen elämässään. Todennäköisesti kuitenkin jossain vaiheessa tapaat miehen jonka kanssa arvot kohtaavat ja lapsesi saa hänestä isänmallin.

Ja jos jaksaminen vauvan kanssa meinaa loppua, niin nykyään on kaiken maailman tukiperheitä joista saa apua.

Voimia, päädyitpä mihin päätökseen tahansa!