Apua samaa kokeneilta!Läheisriippuvaisuus-yllätysraskaus-mies haluaa erota!

[panomies verraton]

Sun täytyy muistaa vielä se, että teit minkä päätöksen tahansa on se OIKEA. turha jälkeenpäin miettiä, että entä JOS oliski tehnyt toisin. Se päätös jonka teet/te, on aina oikea. Ja turha teidän leidejen on tota miestä haukkua ja neuvoo, että tee siten ja siten ja jätä se ym bullshittia. Se päätös on tämän "pariskunnan" ja yksinomaan heidän, ei mun ei teidän eikä kenenkään muun kuin heidän. Ihan turha kauhistella ja pelotella, että tuut katuun ja muuta pälä pälää. Herätkää nyt aikuiset ihmiset. Tässä on kuitenkin kyseessä todennäköisesti kaksi täysi-ikäistä ihmistä, varustettuna omilla aivoilla. Ja omasta kokemuksesta tiedän sanoa, että kuinka kova pala tää on myös tolle miehelle. Ette te ole mitään tuomareita, ettekä voi haukkua tuntematta tapausta/miestä tarkemmin. Naisillahan nyt tikittää milloin se biologinen kello ja milloin mikin kello, mut me miehet ollaan hieman eri maata, eikä meillä ole (ainakaan kaikilla) tommosta pesänrakennusviettiä kuten teillä. Itse haluaisin antaa tukeni ja ymmärrykseni tuolle miehellesi. Sä olet sitä jo kuitenkin saanut, hänestä en ole varma. Mutta tukea tarvitsee myös hän aivan varmasti. Hyviä öitä!

 

[isi 72]

Niin ja tietysti kun asioita mietitte, mitä tehdä, kannattaa miettiä pärjäämisen takia myös sitä, millaiset välit on omien vanhempien sekä appivanhempien kanssa. toki tuota lapsenvahti-apua tulet/te tarvitsemaan, ja kuka siinä olis parempi kuin omat vanhemmat tai sisarukset. ei toi helppoo tule lapsen kanssa yksin elää, jos ero tulee, mikäli on vielä huonot/kaukaiset välit omiin vanhempiin. sä tarvitset silloin kaiken mahdollisen tuen. toivottavasti sulla on ainakin läheisiä ystäviä, sisaria ym sukulaisia ympärilläsi. mikäli ei ole, kannattaa miettiä asiaa tosi tosi harkiten. tietysti muutenkin.

omat "appivanhemmat" ei paljon ole autelleet tai kyselleet edes kuulumisia tai edes tarjonneet apuaan, koska heille alkoholi on tärkeämpää kuin oma lapsen lapsi. omat vanhempani taas melko sairaita auttaakseen usein, joten tiedän mistä puhun. ei se aborttikaan aina välttämättä huonompi vaihtoehto ole.

 

[lpktk]

Tässä tehdään päätelmiä yhden ihmisen kertomuksen perusteella. Minun ajatukseni perustuvat siihen olettamukseen, että aloittaja on kertonut totta.

Minun ajatukseni on se, että mies on lapsellinen, eikä hän välitä sinusta kovin paljon. Teillä on ollut ihanaa aikaa tähän saakka. Se johtuu ehkä siitä, että tietyllä tasolla arvostatte samanlaisia asioita ja teitä kiinnostaa samat jutut. Mutta kun tultiin tällaiseen vaikeaan tilanteeseen, selvisi suhteenne todellinen laatu ja miehesi ajatukset.

Mies on lapsellinen siksi, ettei vaivaudu käyttämään ehkäisyä ja sysää kaiken vastuun sinun niskoillesi. Abortti ei ole ehkäisykeino.

Ymmärrän minäkin että miehellä on varmasti omat tunteensa ja kertoisi ehkä hieman toisenlaisen version tilanteesta. Mutta jos asiat ovat yhtään menneet niinkuin aloittaja on kertonut, en usko hetkeäkään että suhteellanne olisi tulevaisuutta. Teit kumminpäin tahansa, et voi mieheen enää luottaa. Teit kumminpäin tahansa, mies joko pitää sinua sätkynukkenaan, tai sitten vihaa sinua kun synnytät lapsen.

 

[((:]

Kun minä sain tietää raskaudestani, miehen reaktio oli myös sama: abortti. En tähän suostunut ja viikon olivat välit poikki, kyseli vähän väliä: "mutta entä jos sittenkin se abortti.." En suostunut. Kerran olen ihan ITSE tehnyt päätöksen tehdä abortin ja sekin sattui henkisesti niin paljon, että painostuksessa tehty olisi varmasti tappanut minut henkisesti. Onneksi minun mieheni hyväksyi raskauteni ja 12 viikon ultrassa itki onnesta. :')

Minä niin toivoisin, että sinunkin miehesi tulisi järkiisi. Mutta neuvo on ihan se, että kun teet päätöksen suuntaan taikka toiseen, tee se itse, äläkä toisen painostamana.

 

[mii]

Kerro miehesi vanhemmille, että heistä tulee isovanhemmat. Vaikka miehesi ei välittäisikään lapsesta niin saattaisit saada tukea hänen vanhemmiltaan. Kantakoon mies vastuunsa elareiden muodossa sitten.

 

[pes]

Kerro miehesi vanhemmille, että heistä tulee isovanhemmat. Vaikka miehesi ei välittäisikään lapsesta niin saattaisit saada tukea hänen vanhemmiltaan. Kantakoon mies vastuunsa elareiden muodossa sitten.

Mä tiedän yhden tällaisen (ex)yh:n, jonka mies jätti, mutta lapsen isovanhemmat ei kääntäneet selkäänsä. Nykyisin hänkään ei tosin ole enää yh vaan löysi rinnalleen rakastavan miehen ja nyt heillä on myös yhteisiä lapsia. Näin toivon sullekin ap käyvän. Tsemppiä matkaan!

 

[Tiina]

Hei!
Olen murheen murtamana aivan kamalassa tilanteessa.Itken tälläkin hetkellä ja sydän särkyneenä. Minulla ja miehelläni takana 2,5 vuotta hyvää parisuhdetta.Olemme samanhenkisiä,juhlimme,nautimme toistemme läheisyydestä ja juteltiin paljon. Tosin´KAIKKI muuttui kun sain tietää olevani raskaana 8 viikkoa sitten. Olimme viettämässä festareita ja kun tajusin tehdä testin(koska alkoholi ei maistunut tuttuun tapaan).
Mies 34v sanoi ankarasti että nyt sitten lääkärille aika ja abortti. Aluksi luulin sen olevan shokkireaktio,koska jatkettiin fyysistä läheisyyttä ja kaikki tuntui olevan ennalleen kunnes tämä raskaus tuli puheenaiheeksi.Joka kerta mies sanoi että; HANKI OMA ASUNTO,EN HALUA OLLA MUKANA SELLAISESSA ELÄMÄSSÄ JOTA LAPSI TUO MUKANAAN.Äsken koin pahan tilanteen jossa mies oli käydä agressiiviseksi koska lauoin takaisin.Olen ollut niin kiltisti ja hiljaa asian kanssa,oksennellut piilossa,yrittänyt olla hyvä tyttöystävä jos hänen mieli muuttuisi.
Hänellä on siis 5v lapsi jo entúudestaan. Syy siihen on että hän haluaa abortin,on nauttia elämästä ja jatkaa entiseen mallin biletystä,ei jaksa huutavaa vauvaa,ja katsella raskaanaolevaa naista. Rakastan silti miestäni yli kaiken ja riidoista huolimatta haen turvaa hänestä ja halaan.Olen todella kiinni hänessä.
Aborttia en haluaisi tehdä vaan sen takia että kaikki olisi muka ennallaan ja suhteeemme kukoistaisi jos sen tekisin.En vain usko että itse enää olen onnellinen kun minut on painostettu tähän ratkaisuun. Olen niin niin surullinen.Rakastan miestäni niin paljon,mutta hän ei ilmeisesti halua muuttaa elämäänsä.Pelkään eroa,yksinjäämistä,ja ikävää häntä kohtaan.Meidän yhteiset omat jutut,hetket, ja kaikki... Olen vielä lähiaikoina tutustunut hänen vanhempiinsa paremmin,ja ennenkaikkea hänen poikaansa olen jo hoitanut mieheni kanssa koko seurustelu ajan.Olen niin kiintynyt kaikkiin. En todella tiedä mitä teen.Neuvolassa oltiin ymmärtäväisiä..mutta en tiedä miten jaksan tämän kaiken.
Mieheni on käyttäytynyt törkeästi ja nälvinyt minua kun en jaksa urheilla(pahoinvoinnin vuoksi), eikä ole normaaliin tapaan kohdellut koko raskausaikana.
Olen siis viikolla 9. Silti jos kyse olisi vaan ankarasta biletyksestä,mieheni nauraisi ja olisi tyytyväinen. Kysyinkin tänään:"Missä sun arvot oikein on?",hän sanoi että haluaa ehkä omistaa lopun elämänsä nautinnoille.Ja että minä teen muka suuren virheen jos lapsen synnytän,pilaan hänen elämänsä ja hän kantaa kaunaa minua kohtaan koska en tee aborttia..Siitä johtuu ilkeily kuulemma.

Olen kaikesta tuesta todella kiitollinen,olen itse vasta 23 ja asun ensimmäisessä avoliitossa.Luulin tämän kestävän pidempään ja siksi olen murheen murtama.Jäänkö ihan yksin?Saanko samanlaista rakkautta enää koskaan? MITÄ MÄ TEEN?

Onneksi neuvolassa on ihanaa henkilökuntaa jotka auttavat kaikin keinoin.
Silti mikään ei saa minua tajuamaan mieheni kylmyyttä ja julmuutta yht äkkiä.Olen todella läheisriippuvainen vaikka minua kohdellaan törkeästi.Miten katkaista läheisriippuvaisuus ja tajuta miehen ehdottomuus?

Anna miehen mennä. Mitä tuomosessa roikkumaan. Roikkuminen varmaan ärsyttää lisää. Ole cool ja sano, että pidät vauvan. Mies jää, jos haluaa.

 

[äityliini]

Jos päätät lapsen pitää, vertaistukea on kyllä saatavilla. Tuttu yh-äiti on käynyt juuri tuossa Tuike-ryhmässä ja saanut sieltä korvaamatonta tukea ja ystäviä. Kannattaa katsoa kaikki muutkin esim. MLL:n paikkakunnalla tarjoamat ryhmät ja lähteä rohkeasti mukaan jo raskausaikana!

Tsemppiä ja voimia päätöksentekoon!

 

[vieras]

Kerro miehesi vanhemmille, että heistä tulee isovanhemmat. Vaikka miehesi ei välittäisikään lapsesta niin saattaisit saada tukea hänen vanhemmiltaan. Kantakoon mies vastuunsa elareiden muodossa sitten.

Minä voin sanoa, että nyt eron jälkeen, olen paljon paremmissa väleissä exän sukulaisten kanssa kuin suhteen aikana, johtuen siitä, että suhteen aikaan exä ei antanut olla omien sukulaisten kanssa missään tekemisissä, kun se ei itsekään halua olla. On kiva huomata, että he ovat ihan mukavia ihmisiä, kun on päässyt paremmin tutustumaan.

 

[kyynel87]

Kiitos taas jälleen kaikille <3

Soitin itselleni varhaisultraan ajan täksi päiväksi.Siksi että raskaus konkretisoituisi minulle tämän mylläkän keskellä. Haluan myös tietää että onko alkio/sikiö vielä elossa. Pelottaa että jos on kuollutkin stressini takia. Myös haluan tietää hedelmöittymis ajankohdan niin selkeesti kun vaan on mahdollista.
Mieheni sanoi eilen että oli tuudittautunut siihen että en tulisi raskaaksi koska en 2,5 vuoden ajan ole tullutkaan.Aivan käsittämätöntä!! Olen puhunut vauvahaaveista,huvittavaa sinänsä,juuri ennen raskautumistani. Mieheni sanoi että joskus parin vuoden päästä sitten.
Uskomatonta että raskauduin vahingossa vielä kun olin pitkään halunnut. Siksi tämä onkin niin sydäntä riipivää koska toiveeni ihmeen kummassa toteutui. Tosin suhdehan tässä todennäköisesti kariutuu.

Joku kysyi mistä päin suomea olen niin Helsingistä,ihan stadista.
Kuulostaako lapselliselta jos haluan yksinodottavia/huoltajia kavereiksi.Mun on pakko saada puhua jollekin joka oikeesti on sama tilanne. Niinkun sanoin,mulla on kavereita mutta heidän ymmärrys ei voi yltää tähän tilanteeseen.Myös muutamat ovat itse tehneet abortteja ja kehoittaa minua miettimään onko tämä nyt järkevä ratkaisu.

En pysty äitilleni kertomaan tätä asiaa ,en vain pysty vaikka läheisiä olemme.Siihen on omat syynsä. Täytyy odottaa hetkinen kun saan asioita järjestettyä.

Luulin että minulla ja miehelläni on hyvä suhde.Tosin joka viikonloppu baareissa juokseminen ja siihen vielä jatkot...alkavat jo uuvuttaa. Kaipaan elämälleni merkitystä ja harmoniaa. Olen tainnut elää siinä toivossa että mieheni muuttuu vielä "normaaliksi" 34v aikuiseksi. Mutta kun nykyään hän myös käyttää viikonloppuisin muuta kun alkoholia...Se on muutanut juuri sitä normaalia baarissa käyntiä niin että täytyy olla 3 pv silmät lautasina bailaamassa.

Huoh...Ja täällä kotona on todella kylmä ja tunteeton ilmapiiri.Mies vaan naama pokerina pelaa nettipokeria ja suunnittelee huomista ulkomaanmatkaa.Ja mua niin raivostuttaa.

 

[kyynel87]

"Anna miehen mennä. Mitä tuomosessa roikkumaan. Roikkuminen varmaan ärsyttää lisää. Ole cool ja sano, että pidät vauvan. Mies jää, jos haluaa."

Mun on oikeesti oltava "coolimpi".Voin kertoa että olen aina se joka könyää viereen itkemään ja halaamaan sovintoa jos riita on ollut.Tiedän aivan hyvin että mieheni on kun eri mies kun mua ei näy kotona,ja olen kylmä.Joka kerta on toiminut. Mutta eihän suhteen kuulu olla pelailua? Varsinkaan tällasessa asiassa.
Mistä mä sen asunnon nyt saan? Sossuunko menen ilmottautumaan kodittomaksi vai mitä?

Mua niin ottaa päähän.Mies ilmoitti että tulee myöhään vasta kotiin kun on muka jotain asioita. yrittää oikeen saada mut roikkumaan.Voi juma.....!!!!!

Jos nyt joku on saanut käsityksen että puhun miehestäni liiotellen.EI PIDÄ PAIKKAANSA.KAIKKI KERTOMANI OVAT TOTISEN TOTTA. Olen kaunistellut ystävilleni,jopa neuvolan tädeille asiaa mutta nyt ei enää jaksa.Olen niin niiin pettynyt.

 

[sirmu]

Voimia sinulle! Olet nuori, älykäs tyttö.
En myöskään näe muuta mahdollisuutta kuin suhteen päättämisen, jo itsesi ja tulevan lapsen vuoksi! Jos mies haluaa joskus myöhemin osallistua elämäänne, sen aika sitten näyttää.. sitä ei kannata jäädä haitalliseen parisuhteeseen odottelemaan.

Varmasti löydät itsellesi uuden rakkauden, älä siitä huoli. Ja tulevaa vauvaa saat halailla ja pitää lähellä jatkossa mielin määrin Suosittelisin sinulle mammajoogaa. Kuulostaa varmaan raskaalla hetkellä typerältä, mutta siellä saa hiljentyä rauhassa ja mikä tärkeintä - nauttia raskaudesta ja muuttuvasta kehostasi, kun tähän asti sitä on joutunut piilottelemaan.

Käytännön asiat järjestyvät aina. Nyt siis kerrot tilanteestasi jollekin uudelle tai vanhalle ystävälle ja etsitte ratkaisut ongelmiin. Listaa ylös asiat, jotka pitää ratkoa ja ala hommiin, asioilla on tosiaan taipumus järjestyä!! Käy ihmeessä tsekkaamassa neuvolan ehdottama ryhmä. Vauvan kanssa muskareissa/vauvajumpassa/kerhoissa pääset tutustumaan muihin äiteihin ja saat uusia kontakteja.

Olet ajatuksissani, kirjoitathan palstalle kuulumisiasi kun jakselet!

 

[tiina]

Kiitos taas jälleen kaikille <3

Soitin itselleni varhaisultraan ajan täksi päiväksi.Siksi että raskaus konkretisoituisi minulle tämän mylläkän keskellä. Haluan myös tietää että onko alkio/sikiö vielä elossa. Pelottaa että jos on kuollutkin stressini takia. Myös haluan tietää hedelmöittymis ajankohdan niin selkeesti kun vaan on mahdollista.
Mieheni sanoi eilen että oli tuudittautunut siihen että en tulisi raskaaksi koska en 2,5 vuoden ajan ole tullutkaan.Aivan käsittämätöntä!! Olen puhunut vauvahaaveista,huvittavaa sinänsä,juuri ennen raskautumistani. Mieheni sanoi että joskus parin vuoden päästä sitten.
Uskomatonta että raskauduin vahingossa vielä kun olin pitkään halunnut. Siksi tämä onkin niin sydäntä riipivää koska toiveeni ihmeen kummassa toteutui. Tosin suhdehan tässä todennäköisesti kariutuu.

Joku kysyi mistä päin suomea olen niin Helsingistä,ihan stadista.
Kuulostaako lapselliselta jos haluan yksinodottavia/huoltajia kavereiksi.Mun on pakko saada puhua jollekin joka oikeesti on sama tilanne. Niinkun sanoin,mulla on kavereita mutta heidän ymmärrys ei voi yltää tähän tilanteeseen.Myös muutamat ovat itse tehneet abortteja ja kehoittaa minua miettimään onko tämä nyt järkevä ratkaisu.

En pysty äitilleni kertomaan tätä asiaa ,en vain pysty vaikka läheisiä olemme.Siihen on omat syynsä. Täytyy odottaa hetkinen kun saan asioita järjestettyä.

Luulin että minulla ja miehelläni on hyvä suhde.Tosin joka viikonloppu baareissa juokseminen ja siihen vielä jatkot...alkavat jo uuvuttaa. Kaipaan elämälleni merkitystä ja harmoniaa. Olen tainnut elää siinä toivossa että mieheni muuttuu vielä "normaaliksi" 34v aikuiseksi. Mutta kun nykyään hän myös käyttää viikonloppuisin muuta kun alkoholia...Se on muutanut juuri sitä normaalia baarissa käyntiä niin että täytyy olla 3 pv silmät lautasina bailaamassa.

Huoh...Ja täällä kotona on todella kylmä ja tunteeton ilmapiiri.Mies vaan naama pokerina pelaa nettipokeria ja suunnittelee huomista ulkomaanmatkaa.Ja mua niin raivostuttaa.

Eli miehesi vetelee piriäkin?

 

[s]

Oletko työssä vai opiskelija? Onko sinulla säästöjä/tuloja?
Voitko muuttaa väliaikaisesti jonkun sukulaisen luo? Saisit rauhoitettua alkuraskautta, ja juttuseuraakin mahdollisesti.

 

[kyynel87]

Olen freelanser työssä. Mulla on helsingissä huonosti sukulaisia joiden luo muuttaa.Mies ei ole minua hätistelemässä ja kyllä me hiljaiseloa voidaan/joudutaankin hetki viettämään. Säästöjä on,mutta vähän. Yritän saaada töitä mahdollisimman paljon ennen loppuraskautta.
Mutta ystäviä kyllä on joiden luona voin asustaa sillointällöin.

Tiina:
Joka kerta baarireissuun liittyy essot,aina kun eteen sattuu piri ja koksukin menee nokkaan.´Suurimmaksi osaksi vetelee niitä essoja ja siitä sitten johtuu tämä monen päivän biletys.Aamujatkot,jatkot...ynnä muut.

Eilen olin saada nyrkistä,onneksi sitten tajusi olla lyömättä.Kun suutuspäissäni sanoin että saisin hänet niin liriin kun tietäisi mitä puuhailee. Olin itsekin typerä puhuessani tollaisia kiristääkseni.Mieheni sanoi että jos menet puhumaan,"mun pitää tappaa sut". Ja sen hän päästi myös suutuspäissään. Tajusi itsekin mitä tuli sanottua ja tehtyä.

Ymmrrän että häntä ahdistaa isyyden tuomat velvollisuudet,elatusmaksut jne...Mutta kuinka voi ekstaasi,kaverit ja viina olla niin tärkeitä että ei ole aikaa isyydelle. On päästävä tasan yhtä paljon bilettämään kun aikaisemminkin. Pelkään että hänelle ei hyvin käy,on liikaa laittanut peliin elämäänsä laittomuuksiin.

Olen todella liikuttunut avusta jota perheneuvolasta annettiin,kriisipisteen ja mielenterveys´seuran puhelin numerot.Soitin tietenkin heti ja sain itkultani tuskin puhuttua.Olen vaan niin kiitollinen pienestäkin tuesta,kuuntelusta.<3

Lisättäköön vielä että minulla on Cipralex lääkitys (vielä) meneillään paniikkihäiriöstä johtuen. Pelkään myös ,että kun lääkettä aletaan raskauden aikana ajaa alas,jos saankin pahoja paniikkikohtauksi ja vielä yksin.

Kirjoittelen kun palaan ensimmäisestä ultrastani eli illalla.Ehkä fiilikset ovat nousseet sitten.

 

[kyynel87]

KORJAUS EDELLISEEN:
"Eilen olin saada nyrkistä,onneksi sitten tajusi olla lyömättä.Kun suutuspäissäni sanoin että saisin hänet niin liriin kun poliisit ja perheesi tietäisi mitä puuhailee.

 

[kk]

Toi miehen aineiden veto muuttaa asia ihan helvetisti!! Oikeesti saa olla aika sissi että pystyy piriä ja kokkelia vetelemään vaan silloin tällöin, ettei tule tavaksi. Ja sun miehes vaikuttaa selkärangattomalta muutenkin, niin voi olla että kohta on sitten huumekoukussa :/ Toi aggressiivisuus asiasta mainitessasi on kyllä jo huono merkki. Usko pois, mä oon kauan katellut huumeiden kaa sekoilevia ja noista mainitsemistasi aineista ei ikinä seuraa mitään hyvää. Ehkä kannattaa erota kun vielä voit.

 

[Sapfo]

Pidä lapsi, heivaa mies. Miehesi ei ole ikinä valmis isäksi joten et saa lasta koskaan jos jatkat. Lisäksi miehesi on polulla joka johtaa ennen pitkään johonkin negatiiviseen. Se jo että olit saada nyrkistä kertoo kaiken oleellisen.

Läheisyysriippuvaisuus on vaikea asia, itselläni se on ja olen antanut liikaa anteeksi nuorena. Se ei kuitenkaan ole syy jäädä väkivaltaisen? tai henkistä väkivaltaa harjoittavan miehen luo.

Vaikutat fiksulta, voimia sinulle! Vauva antaa uskomattomasti elämänvoimaa ja sinä olet vielä niin nuori että ehdit lyödä hynttyyt yhteen jonkun toisen, terveemmän miehen kanssa. Ja vaikket usko niin sielunkumppaneita on löydettävissä enemmänkin kuin se yksi.. niiden "uskomattomien hetkien" takia ei kannata jäädä roikkumaan tuhoontuomittuun suhteeseen.

 

[neiti Dina]

sun miehes on aivan hirvittävän itsekeskeinen ihminen, ja tuli sun kirjoituksesta sellainen olo että miehes ei rakasta sua samalla tavalla kuin sinä häntä. Ja oletko ihan varma että se on rakkautta? vai onko se vaan jo sitä että olet tottunut hänen läsnäoloon?

Sun pitää valita joko vauva, tai mies joka on valmis jättämään sut yksin sun elämän isoimman päätöksen hetkellä. Ulkopuolisen on toki helppo sanoa, mutta ei tuo valinta hirveän vaikea useimmille olis. vauvan kanssa pärjää, oppii elämään, kasvaa vanhemmuuteen. Ja se on aivan varma, että äitiyden takia et yksin jää loppuelämäksesi. Sen verran paljon meillä alkaa olla Suomessakin uusperheitä, että voin ihan faktana tän sanoa

Kaverilla oli jokin aika sitten hyvin saman tapainen tilanne. kaveri päätyi aborttiin, tosin heitti sitten miehenkin pihalle, koska tiesi ettei saa mieheltä tukea seuraavallakaan kerralla.

Kovasti voimia vaikeaan tilanteeseen. Ja ajattele itseäsi, omaa parastasi, älä miehen.

 

[Vieras]

Muista aina sekin, että naisella ei ole lapsentekoon niin paljon aikaa kun miehellä. Mies voi hyvin juhlia yli nelikymppiseksi, mutta sinut vaihdetaan viimeistään siinä kohtaa nuorempaan, jos et ole enää lapsentekoiässä.

 

[Kyynel87]

Hei taas tukiaiseni. Mikä sana...ei vaan meinaan että tukenne merkitsee enemmän kuin uskottekaan.Koska lähdettävä tästä on,ellei tapahdu ihmettä.Joka on todella epätodennäköistä.

Olin Femedassa minun luulojeni mukaan varhaisultrassa,mutta ultran mukaan olenkin viikolla 11+3 kun sikiö mitattiin.MITÄ IHMETTÄ? Olen lähes 100%varma että mulla oli vielä 6.6 menkat vaikka ultran mukaan silloin olisi ollut hedelmöittyminen.Tosi outoa. Olenko näin pihalla kierrostani vai voiko ultra heittää esim.kahella viikolla?

Pienokainen tanssi,heilutteli ja pomppi siellä ruudussa.Olin todella hämmentynyt mitä sisälläni tapahtuukaan. Olin niin liikuttunut että manskulla kun soitin parhaalle ystävälleni kertoakseni miten pikkunen riehui,aloin kyynelehtiä liikutuksesta niin että manskulla kaikki näki. Itkin samalla myös sitä miten ihmeellisin elämäni asia,eikä ole sitä toista vauvan omistajaa vieressä kuuntelemassa ja ihmettelemässä.
Sain myös ultraäänikuvat joita katselin koko kotimatkan,ja vieläkin.Miten voisin tämän eläväisen pikkuihmisen murhata.En pysty en todellakaan enää pysty mitenkään harkitsemaan sitä.
Nyt tuli myös kiire niskapoimu ultraan koska viikkoja oli oletettua enemmän.

Laitoin ultrakuvat jääkaapin oveen.En todellakaan päästä miestäni helpolla myöskään niin kauan kun täällä asun.
Tosin ensi viikolla menen kaverilleni maanantaina ja olen ehkäpä viikon siellä.Toivon että miehelläni ei olisi töitä vaan dokaisi ja vetelisi kamaa niin paljon kun sielu sietää.Kauanko se tuntuu sitten hyvältä? Kukaan kun ei ole laittamassa ruokaa,siivoamassa,ja antamassa hellyyttä krapula ahdistukseen..

Mutta nyt heij kysymys kuuluu; PALJONKO VOI ULTRA/LASKETTU AIKA HEITTÄÄ? Ei kuulu tänne,tiedetään.

 

[teisu]

onneks olkoon pikkuisesta <3

nyt vaan heität sen äijäs pihalle ja elät onnellista elämää vauvan kanssa

tosta ultran heitoista; itellä ei heittänyt yhtään.. pysyi la samana koko raskauden ajan, mutta tiedän yhden tuttuni jolla aikaistu 5 viikolla la kun raskaus eteni n. puoleen väliin et niitä tapauksia on monia.. myös saattaa muutaman viikon heittää joillain

mut kyllä ne siellä niskapoimu-ultrassa taas kommentoi sitä laskettua aikaa

 

[Sapfo]

ONNEA :flower:

Hyvä päätös. Varo nyt kuitenkin leikkimästä sen miehesi kanssa ettet tosiaan saa nyrkistä ja saa keskenmenoa.

 

[Vieras]

Voimia raskaaseen tilanteeseen. Mutta pärjäät kyllä. Moni ihminen on kirjoittanut tunnepuolesta paremmin kuin minä koskaan kykenisin - siksi keskityn itse käytännön asioihin.

1) Mieti, haluatko pitää lapsen, kun se tarkoittaisi elämää yksinhuoltajana. (Ainakin alkuun - tulevaisuudestahan ei voi tietää). Päätä abortista vain ja ainoastaan tuon perusteella, älä ota miehen mielipiteitä huomioon. (Tarkennetaan vielä: Yleensä lapsen toista vanhempaa pitää mielestäni kuunnella. Tässä tapauksessa mies on kuitenkin liian epäkypsä.)

JOS ET PIDÄ LASTA

2) Hanki oma asunto ja jätä mies. Hän ei rakasta sinua, hän ei ole arvoisesi, hänen arvonsa ovat erilaiset kuin sinun. Kertomasi mukaan hän arvostelee sinua ja kohtelee kuin esinettä. Pitkällä tähtäimellä hän rusentaisi itsetuntosi.

JOS PIDÄT LAPSEN

2) Hanki vertaistukea. Yksinhuoltajaryhmät kuulostavat hyvältä. Lapsen synnyttyä esim. perhekahviloista ja vauvaharrastuksista voi löytää seuraa ja ystäviä.

3) Kerro vauvan isovanhemmille ja muille sukulaisille. Vältä mustamaalaamasta miestä, mutta ole muutoin mahdollisimman avoin ja rehellinen tilanteesta. Tiedän tapauksia, joissa isän vanhemmat ovat auttaneet kovastikin äitiä ja lasta, vaikka isä olisi ollut vastuuton hulttio. Onhan kyse heidän lapsenlapsestaan.

4) Hanki oma asunto. Sosiaalitoimistosta voi pyytää apua.

5) Jätä mies.

6) Anna miehelle mahdollisuus tavata lasta ja olla tälle isä, mutta älä odota tai vaadi mitään (paitsi elatusmaksuja). Älä elättele toiveita suhteesta. Tietty jos mies aikuistuu ja muuttuu radikaalisti, suhdekin voisi olla mahdollinen. Mutta niin kauan kun tuo komentelu, arvostelu, uhkailu ja aineidenkäyttö jatkuu, pidä tervettä etäisyyttä.

7) Keskity täysin rinnoin lapseen ja itseesi. Kyllä elämä vielä hymyilee.

 

[vieras]

Minä tekisin abortin. En tuollaisen miehen kansa haluisi olla missään tekemisissä joutuisin kuitenkin kantamaan yhteyttä lapsen kauttaa ja miehen vihaa päälle myös ja jos on kerta noin pimee niin en uskaltaisi....mitä lie uhkauksia tulisi myöhemmin elämääs sun ja lapsen päälle jos on noin tosissaan.

En haluaisi syntymättömän lapsen kärsiä koskaan tuollaisesta miehestä. Joten päätyisin abortiin...jokaisella on mielipiteet tähän, mutat tämä on minun.

Ja varmasti löydät vielä paljon paremman rakakuden kun jaksat vaan elää ja alottaa uuden elämän ilman miestä ja ilman raskautta. Tiedän itsekkin löysin ja nyt minulla kaksi ihanaa poikaa ja ihana mies.

Tsemppiä sinulle.

Unohda tuollainen miehesi. Se on lapsellinen ja kypsymätön.