H
höh
Vieras
En osannut oikein osuvaa otsikkoa laittaa, mutta ongelma tai ärsytyksen aihe on tämä:
Lähipiirissä on n.1v lapsi, jonka äiti on mielestäni ylisuojelevainen. Oma, reilun vuoden vanhempi lapseni ei esim. saa edes leikkiä hänen lapsensa läheisyydessä ilman, että tämä äiti alkaa hössäämään, että "älä vaan koske Maijaan, älä mene liian lähelle, Maija voi kaatua, ei saa heitellä palloa kun Maija on tässä" jne...
Toki ymmärrän, että eri ikäisten lasten leikit ovat erilaisia ja pienempiä pitää varoa, mutta tuntuu, että tämä äiti kieltää ja toruu lastani ennen kuin hän on mitään tehnytkään. Ja olen ikäväkseni huomannut, että tämä holhoava käytös on saanut minun lapsessani aikaan uhman - eli kun jatkuvasti kielletään turhaankin, niin alkaakin tehdä kiusaa tahallaan
Jos esim. tämän ko äidin lapsi kaatuu ja minun lapseni sattuu olemaan lähellä niin heti alkaa syyttely. Tai jos vaikka VAIHINGOSSA lapseni pukkaisi hänen lastaan tämä äiti hysteerisenä rientää apuun ja alkaa paapoa lastaan ja VASTA SIINÄ VAIHEESSA hänen lapsensa alkaa itkeä. Eli mielestäni selviytyisi ihan ok hieman omillaankin eikä hätääntyisi pienestä, jos äiti ei hösäisi joka välissä. "Maija on niin herkkä". Tottakai minäkin puutun tilanteeseen, jos näen, että lapseni tahallaan tekee kiusaa.
Ei tee mieli oikein tavata näitä ihmisiä, mutta kun lähipiirissä ovat niin joskus ainakin pakko. Hienovaraisesti olen tälle äidille yrittänyt sanoakin, että antaisi vähän "tilaa" lapselleen eikä jokaisesta kömmähdyksestä (josta lapsi ei itse ole millänsäkään) tarvitse mennä hysteeriseksi. Mutta vähän olin aistivinani loukkaantuneisuutta, joten enpä taida enempi puuttua...
Lähipiirissä on n.1v lapsi, jonka äiti on mielestäni ylisuojelevainen. Oma, reilun vuoden vanhempi lapseni ei esim. saa edes leikkiä hänen lapsensa läheisyydessä ilman, että tämä äiti alkaa hössäämään, että "älä vaan koske Maijaan, älä mene liian lähelle, Maija voi kaatua, ei saa heitellä palloa kun Maija on tässä" jne...
Toki ymmärrän, että eri ikäisten lasten leikit ovat erilaisia ja pienempiä pitää varoa, mutta tuntuu, että tämä äiti kieltää ja toruu lastani ennen kuin hän on mitään tehnytkään. Ja olen ikäväkseni huomannut, että tämä holhoava käytös on saanut minun lapsessani aikaan uhman - eli kun jatkuvasti kielletään turhaankin, niin alkaakin tehdä kiusaa tahallaan
Jos esim. tämän ko äidin lapsi kaatuu ja minun lapseni sattuu olemaan lähellä niin heti alkaa syyttely. Tai jos vaikka VAIHINGOSSA lapseni pukkaisi hänen lastaan tämä äiti hysteerisenä rientää apuun ja alkaa paapoa lastaan ja VASTA SIINÄ VAIHEESSA hänen lapsensa alkaa itkeä. Eli mielestäni selviytyisi ihan ok hieman omillaankin eikä hätääntyisi pienestä, jos äiti ei hösäisi joka välissä. "Maija on niin herkkä". Tottakai minäkin puutun tilanteeseen, jos näen, että lapseni tahallaan tekee kiusaa.
Ei tee mieli oikein tavata näitä ihmisiä, mutta kun lähipiirissä ovat niin joskus ainakin pakko. Hienovaraisesti olen tälle äidille yrittänyt sanoakin, että antaisi vähän "tilaa" lapselleen eikä jokaisesta kömmähdyksestä (josta lapsi ei itse ole millänsäkään) tarvitse mennä hysteeriseksi. Mutta vähän olin aistivinani loukkaantuneisuutta, joten enpä taida enempi puuttua...
.. Riski on tietty myös silloin jos lapsi ei saa suojelua alta 3 vuotiaana kuten kuuluu ja silloin ei kehity itsetuntoa jossa lapsi kokisi olevansa minkään arvoinen. ( toisenlaiset työkalut )
