V
vieras
Vieras
tiedän jo millasia vastauksia saan, mutta kirjoitan silti..
mun mies tekee reissuhommia sillointällöin ja mun on hirveän vaikeeta päästää se aina reissuun.. en mä sille mökötä tai jää kotiin itkemään kun se lähtee, mutta sisäisesti kiehuu vaikka iloisesti toivotan hyvää reissua.
mä olen lihonut viimeisen kahden vuoden aikana jonkun verran (mulla on kyllä pituutta sen verran, et en ole mikään rumasti sanottuna "läskikasa" mut en ole entisissä mitoissanikaan..), mun edellinen parisuhde oli yhtä helvettiä ja sieltäkin on jäänyt ikuisia henkisiä arpia, mun itsetunto oli sen suhteen jälkeen aivan lytyssä ja inhosin itseäni niin että olisin voinut oksentaa kun katsoin peiliin. nykyään tilanne ei niin paha, mutta itsetunto ei edelleenkään kohdillaan. mä en mitenkään vois uskoa mun miehen pettävän mua, se on aivan aarre ja aivan ihana, mutta koska inhoan itseäni niin paljon niin pääni sisällä ajattelen toisinaan et miks mun mies ei pettäis mua siellä reissuillaan kun kotona on tällanen kauhee ämmä.. (tosin mies sanoo rakastavansa ja osoittaakin sen, sanoo mua kauniiksi ja pitää mua kuin kukkaa kämmenellä ) ja mä idiootti vaan epäilen..
mun mies vastaa aina puhelimeen, jopa vessassa ollessaan ja jos on vaikka suihkussa niin soittaa kyllä heti takaisin kun pystyy. tunti sitten soitin ekan kerran sille ja puol tuntii sitten tokan kerran -ei vastaa. ja minähän näen sen heti sieluni silmin muhinoimassa jonkun timmin beiben kanssa hotellihuoneessa ja olo on aivan karmea.
mä en tajua miksi olen tällanen, en tajua.. mun mies ansaitsis niin paljon parempaa.. mä rakastan sitä niin et sattuu ja ehkä se menettämisen pelko on sitten toinen mikä tuo näitä ihme mielikuvia mun päähän.
ja mä en todellakaan ole koskaan ennen ollut mustasukkainen, vasta nykyään kun mies lähti reissuhommiin.. ja vielä sellaisen tyypin kanssa jonka elämän 3 tärkeintä asiaa on työ, viina ja naiset.....!
AHDISTAA.
mun mies tekee reissuhommia sillointällöin ja mun on hirveän vaikeeta päästää se aina reissuun.. en mä sille mökötä tai jää kotiin itkemään kun se lähtee, mutta sisäisesti kiehuu vaikka iloisesti toivotan hyvää reissua.
mä olen lihonut viimeisen kahden vuoden aikana jonkun verran (mulla on kyllä pituutta sen verran, et en ole mikään rumasti sanottuna "läskikasa" mut en ole entisissä mitoissanikaan..), mun edellinen parisuhde oli yhtä helvettiä ja sieltäkin on jäänyt ikuisia henkisiä arpia, mun itsetunto oli sen suhteen jälkeen aivan lytyssä ja inhosin itseäni niin että olisin voinut oksentaa kun katsoin peiliin. nykyään tilanne ei niin paha, mutta itsetunto ei edelleenkään kohdillaan. mä en mitenkään vois uskoa mun miehen pettävän mua, se on aivan aarre ja aivan ihana, mutta koska inhoan itseäni niin paljon niin pääni sisällä ajattelen toisinaan et miks mun mies ei pettäis mua siellä reissuillaan kun kotona on tällanen kauhee ämmä.. (tosin mies sanoo rakastavansa ja osoittaakin sen, sanoo mua kauniiksi ja pitää mua kuin kukkaa kämmenellä ) ja mä idiootti vaan epäilen..
mun mies vastaa aina puhelimeen, jopa vessassa ollessaan ja jos on vaikka suihkussa niin soittaa kyllä heti takaisin kun pystyy. tunti sitten soitin ekan kerran sille ja puol tuntii sitten tokan kerran -ei vastaa. ja minähän näen sen heti sieluni silmin muhinoimassa jonkun timmin beiben kanssa hotellihuoneessa ja olo on aivan karmea.
mä en tajua miksi olen tällanen, en tajua.. mun mies ansaitsis niin paljon parempaa.. mä rakastan sitä niin et sattuu ja ehkä se menettämisen pelko on sitten toinen mikä tuo näitä ihme mielikuvia mun päähän.
ja mä en todellakaan ole koskaan ennen ollut mustasukkainen, vasta nykyään kun mies lähti reissuhommiin.. ja vielä sellaisen tyypin kanssa jonka elämän 3 tärkeintä asiaa on työ, viina ja naiset.....!
AHDISTAA.