Ärsyttää miehen kommentit

[Phoebsi]

Mun mielestä, jos toisen painonnousu häiritsee, siitä pitäisi sanoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, niin, että painon pudottaminen olisi vielä helppoa. mutta sanoa pitää.

Miksi pitäisi sanoa kumppanin painonnoususta, tai miksi se ylipäätään häiritsisi? Ei painoa pidä pudottaa muiden vuoksi vaan itsensä.

No kyllähän se painonnousu häiritsee, ei kukaan ole niin Jeesus että kaiken ottaisi hyvällä vastaan miten toinen muuttuu.

Minkä kaiken? Painonnoususta tässä vaan puhutaan, ei sen kummemmasta muuttumisesta. Mun mielestä kumppanilla ei ole mitään oikeutta sanoa/haukkua toisen kiloista, siinä vaiheessa kun asianomainen kokee ne häiritseväksi, niin hän tekee asialle jotain.

Mun mielestä taas kumppaniaan tulee kunnioittaa edes sen verran että pitää itsestä huolta. Kyllä se painonnousu häiritsee moniakin eikä ole mikään pikkujuttu jo terveydenkin kannalta, ja kyllä siitä saa sanoa, ei sille sitten voi mitään jos tuntuu pahalta mutta ehkä se sanominen herättää huomaamaan että juu, muututtu on eikä todellakaan hyvään suuntaan.

 

[Kamala]

No eihän kaikkia häiritse... Mutta jos on semmoinen ihminen, että se oikeesti häirittee, niin on reiluu sanoa aikaisessa vaiheessa, niin, ettei se tuu toiselle yllätyksenä sit, ku kiloja on jo vaikka 30. Ei ole välttämättä helppoa pudottaa niin paljoa.

Ja sit, kun toinen jo pudottaa painoa ja yrittää laihtua, ei ole enää asiallista huomautella, muuten on kyl aika nihkeetä, varsinkin jos painoo oiskin jo sen verran, että painonpudotus kestää.

Ei pitäis häiritä ketään ulkopuolista. Jokainen kantaa ihan ite mahansa ja kilonsa. Miksei kumppani voi luottaa, että toinen laihduttaa kyllä jos ne kilot häntä itseään häiritsee. Jos esim. naiselle tulee raskauden aikaan painoa, on ihan turha alkaa naputtamaan että pitää laihduttaa. Törkeää suorastaan.

 

[Kamala]

Mun mielestä taas kumppaniaan tulee kunnioittaa edes sen verran että pitää itsestä huolta. Kyllä se painonnousu häiritsee moniakin eikä ole mikään pikkujuttu jo terveydenkin kannalta, ja kyllä siitä saa sanoa, ei sille sitten voi mitään jos tuntuu pahalta mutta ehkä se sanominen herättää huomaamaan että juu, muututtu on eikä todellakaan hyvään suuntaan.

Hän joka lihoo, tietää varmasti myös ylipainon terveysriskit. Ei kukaan täysjärkinen ole niin varjossa kasvanut ettei niitä tietäisi. Eli ei kenenkään tarvitse myöskään tulla niistä sanomaan.

*muoks* Ja luuleeko puoliso tosiaan, ettei tämä lihonut henkilö ole sitä itse lainkaan huomannut? Saa olla aika urpo jos niin kuvittelee.

 

[vieras]

No eihän kaikkia häiritse... Mutta jos on semmoinen ihminen, että se oikeesti häirittee, niin on reiluu sanoa aikaisessa vaiheessa, niin, ettei se tuu toiselle yllätyksenä sit, ku kiloja on jo vaikka 30. Ei ole välttämättä helppoa pudottaa niin paljoa.

Ja sit, kun toinen jo pudottaa painoa ja yrittää laihtua, ei ole enää asiallista huomautella, muuten on kyl aika nihkeetä, varsinkin jos painoo oiskin jo sen verran, että painonpudotus kestää.

Ei pitäis häiritä ketään ulkopuolista. Jokainen kantaa ihan ite mahansa ja kilonsa. Miksei kumppani voi luottaa, että toinen laihduttaa kyllä jos ne kilot häntä itseään häiritsee. Jos esim. naiselle tulee raskauden aikaan painoa, on ihan turha alkaa naputtamaan että pitää laihduttaa. Törkeää suorastaan.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää että jotkut miehet ei pidä läskistä? (tai naiset) Ihan samoin jotkut ei myöskään pidä liian laihoista miehistä/naisista. Mä en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä puolisoa ei muka tarvitse miellyttää ollenkaan...

 

[Rukoilijasirkka]

No eihän kaikkia häiritse... Mutta jos on semmoinen ihminen, että se oikeesti häirittee, niin on reiluu sanoa aikaisessa vaiheessa, niin, ettei se tuu toiselle yllätyksenä sit, ku kiloja on jo vaikka 30. Ei ole välttämättä helppoa pudottaa niin paljoa.

Ja sit, kun toinen jo pudottaa painoa ja yrittää laihtua, ei ole enää asiallista huomautella, muuten on kyl aika nihkeetä, varsinkin jos painoo oiskin jo sen verran, että painonpudotus kestää.

Ei pitäis häiritä ketään ulkopuolista. Jokainen kantaa ihan ite mahansa ja kilonsa. Miksei kumppani voi luottaa, että toinen laihduttaa kyllä jos ne kilot häntä itseään häiritsee. Jos esim. naiselle tulee raskauden aikaan painoa, on ihan turha alkaa naputtamaan että pitää laihduttaa. Törkeää suorastaan.

No, mä voin kyllä nyt ihan suoraan paljastaa, että en pitäisi siitä, jos mieheni lihoisi 30 kiloa. Kokisin sen loukkaukseksi, koska itse ainakin katson olevani ihan sutjakkaassa kunnossa ja haluankin olla. Ihan samoin, kun pesen hiukset ja käytän kivoja vaatteitakin, ollakseni mieheni silmissä miellyttävä. Olen sitten niin pinnallinen. Mutta niin hänkin on.

Mutta sitten, kun toinen jo laihduttaa, niin jatkuva painosta sanominen on tosi rumaa ja lannistavaa, niin ei saisi tehdä.

 

[Phoebsi]

Mun mielestä taas kumppaniaan tulee kunnioittaa edes sen verran että pitää itsestä huolta. Kyllä se painonnousu häiritsee moniakin eikä ole mikään pikkujuttu jo terveydenkin kannalta, ja kyllä siitä saa sanoa, ei sille sitten voi mitään jos tuntuu pahalta mutta ehkä se sanominen herättää huomaamaan että juu, muututtu on eikä todellakaan hyvään suuntaan.

Hän joka lihoo, tietää varmasti myös ylipainon terveysriskit. Ei kukaan täysjärkinen ole niin varjossa kasvanut ettei niitä tietäisi. Eli ei kenenkään tarvitse myöskään tulla niistä sanomaan.

Ei kenenkään tarvitse hyväksyä kumppanin huonoa muutosta. Ei tarvitse tykätä kertyneistä kiloista. Ja kyllä todellakin pitää sanoa, jos ei kumppanin niin viimeistään vaikka lääkärin jos ei laihdutus ota alkaakseen.

 

[Kamala]

No eihän kaikkia häiritse... Mutta jos on semmoinen ihminen, että se oikeesti häirittee, niin on reiluu sanoa aikaisessa vaiheessa, niin, ettei se tuu toiselle yllätyksenä sit, ku kiloja on jo vaikka 30. Ei ole välttämättä helppoa pudottaa niin paljoa.

Ja sit, kun toinen jo pudottaa painoa ja yrittää laihtua, ei ole enää asiallista huomautella, muuten on kyl aika nihkeetä, varsinkin jos painoo oiskin jo sen verran, että painonpudotus kestää.

Ei pitäis häiritä ketään ulkopuolista. Jokainen kantaa ihan ite mahansa ja kilonsa. Miksei kumppani voi luottaa, että toinen laihduttaa kyllä jos ne kilot häntä itseään häiritsee. Jos esim. naiselle tulee raskauden aikaan painoa, on ihan turha alkaa naputtamaan että pitää laihduttaa. Törkeää suorastaan.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää että jotkut miehet ei pidä läskistä? (tai naiset) Ihan samoin jotkut ei myöskään pidä liian laihoista miehistä/naisista. Mä en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä puolisoa ei muka tarvitse miellyttää ollenkaan...

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

 

[Phoebsi]

Mun mielestä taas kumppaniaan tulee kunnioittaa edes sen verran että pitää itsestä huolta. Kyllä se painonnousu häiritsee moniakin eikä ole mikään pikkujuttu jo terveydenkin kannalta, ja kyllä siitä saa sanoa, ei sille sitten voi mitään jos tuntuu pahalta mutta ehkä se sanominen herättää huomaamaan että juu, muututtu on eikä todellakaan hyvään suuntaan.

Hän joka lihoo, tietää varmasti myös ylipainon terveysriskit. Ei kukaan täysjärkinen ole niin varjossa kasvanut ettei niitä tietäisi. Eli ei kenenkään tarvitse myöskään tulla niistä sanomaan.

*muoks* Ja luuleeko puoliso tosiaan, ettei tämä lihonut henkilö ole sitä itse lainkaan huomannut? Saa olla aika urpo jos niin kuvittelee.

No onko se lihonut osapuoli sitten niin urpo että luulee, ettei kertyneet kilot häiritse? Varmasti on ihmisiä joita ei häiritse mutta yhtä varmasti on niitä joita häiritsee. Ja heilläkin on oikeutensa.

 

[Phoebsi]

No eihän kaikkia häiritse... Mutta jos on semmoinen ihminen, että se oikeesti häirittee, niin on reiluu sanoa aikaisessa vaiheessa, niin, ettei se tuu toiselle yllätyksenä sit, ku kiloja on jo vaikka 30. Ei ole välttämättä helppoa pudottaa niin paljoa.

Ja sit, kun toinen jo pudottaa painoa ja yrittää laihtua, ei ole enää asiallista huomautella, muuten on kyl aika nihkeetä, varsinkin jos painoo oiskin jo sen verran, että painonpudotus kestää.

Ei pitäis häiritä ketään ulkopuolista. Jokainen kantaa ihan ite mahansa ja kilonsa. Miksei kumppani voi luottaa, että toinen laihduttaa kyllä jos ne kilot häntä itseään häiritsee. Jos esim. naiselle tulee raskauden aikaan painoa, on ihan turha alkaa naputtamaan että pitää laihduttaa. Törkeää suorastaan.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää että jotkut miehet ei pidä läskistä? (tai naiset) Ihan samoin jotkut ei myöskään pidä liian laihoista miehistä/naisista. Mä en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä puolisoa ei muka tarvitse miellyttää ollenkaan...

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

No eihän kukaan rakkauden kuolemisesta ole puhunut. Onko se tunteiden kuolemista jos joku ulkoinen seikka häiritsee?

 

[Rukoilijasirkka]

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

Tuskin se rakkaus siihen kuolee. Mutta kyllä ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Et säkään ehkä haluais, että sun mies alkais pukeutumaan Matti Nykäseksi? Tai leikkais tukan silleen, et ois pitkä takatukka ja muuten kalju? Tai käyttäs korkokenkiä?

 

[vieras]

Sen verran omasta tilanteesta että ei tässä ole ollut juuri aikaa itteä miettiä. Meillä nuo 6 lasta on nyt 3-12v. Ja aikalailla yksin olen ne hoitanut. Mies tekee pitkää päivää, on aina tehnyt. Ja se että omaa aikaa mulla ei ole ollut eikä ole vieläkään. Että tuossa nyt muutama syy miksei painon nousu ole kauheasti kiinnostanut. Ja se että meidän suku on suurinosa ylipainoisia kun taas miehen suvusta en näin yhtäkkiä muista ketään.

 

[Kamala]

No eihän kaikkia häiritse... Mutta jos on semmoinen ihminen, että se oikeesti häirittee, niin on reiluu sanoa aikaisessa vaiheessa, niin, ettei se tuu toiselle yllätyksenä sit, ku kiloja on jo vaikka 30. Ei ole välttämättä helppoa pudottaa niin paljoa.

Ja sit, kun toinen jo pudottaa painoa ja yrittää laihtua, ei ole enää asiallista huomautella, muuten on kyl aika nihkeetä, varsinkin jos painoo oiskin jo sen verran, että painonpudotus kestää.

Ei pitäis häiritä ketään ulkopuolista. Jokainen kantaa ihan ite mahansa ja kilonsa. Miksei kumppani voi luottaa, että toinen laihduttaa kyllä jos ne kilot häntä itseään häiritsee. Jos esim. naiselle tulee raskauden aikaan painoa, on ihan turha alkaa naputtamaan että pitää laihduttaa. Törkeää suorastaan.

Onko se niin vaikeaa ymmärtää että jotkut miehet ei pidä läskistä? (tai naiset) Ihan samoin jotkut ei myöskään pidä liian laihoista miehistä/naisista. Mä en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä puolisoa ei muka tarvitse miellyttää ollenkaan...

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

No eihän kukaan rakkauden kuolemisesta ole puhunut. Onko se tunteiden kuolemista jos joku ulkoinen seikka häiritsee?

Mitäs se on, rakkauden vähenemistä? Vähemmän rakastamista? Jotenkinhan se tunteisiin vaikuttaa jos häiritsee. Jos rakastaisi samanlailla, niin ei kilot haittais.

 

[ap]

Sen verran omasta tilanteesta että ei tässä ole ollut juuri aikaa itteä miettiä. Meillä nuo 6 lasta on nyt 3-12v. Ja aikalailla yksin olen ne hoitanut. Mies tekee pitkää päivää, on aina tehnyt. Ja se että omaa aikaa mulla ei ole ollut eikä ole vieläkään. Että tuossa nyt muutama syy miksei painon nousu ole kauheasti kiinnostanut. Ja se että meidän suku on suurinosa ylipainoisia kun taas miehen suvusta en näin yhtäkkiä muista ketään.

Niin ja siis olin ap

 

[Rukoilijasirkka]

Mitäs se on, rakkauden vähenemistä? Vähemmän rakastamista? Jotenkinhan se tunteisiin vaikuttaa jos häiritsee. Jos rakastaisi samanlailla, niin ei kilot haittais.

Puolisoiden välinen rakkaus on myös fyysistä vetovoimaa, eikä mitään platoonista kiintymystä.

 

[Kamala]

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

Tuskin se rakkaus siihen kuolee. Mutta kyllä ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Et säkään ehkä haluais, että sun mies alkais pukeutumaan Matti Nykäseksi? Tai leikkais tukan silleen, et ois pitkä takatukka ja muuten kalju? Tai käyttäs korkokenkiä?

Luotan mieheeni. Siitä tässä onkin pohjimmiltaan kyse, kumppanin arviointikykyyn luottamisesta. Jos mieheni lihoisi vaikka 30 kiloa, en hänelle asiasta sanoisi. Luottaisin, että hän ne (ainakin yrittäisi) laihduttaa pois, koska tunnen hänet, ja tiedän ettei hän viihdy itsensä kanssa.

 

[Phoebsi]

Mitäs se on, rakkauden vähenemistä? Vähemmän rakastamista? Jotenkinhan se tunteisiin vaikuttaa jos häiritsee. Jos rakastaisi samanlailla, niin ei kilot haittais.

Mä en näe asiaa ihan noin. Täytyy olla aika huono itsetunto jos heti näkee rakkauden vähenemisenä sen, että ulkoinen seikka häiritsee. Siis oikeasti jos toinen lihoo 30 kiloa, se ei näy eikä tunnut toisesta missään? Ei vaikuta mihinkään?

Ja mitä tulee suhteisiin niin eikös niissä ole kausia joissa mennään ylös ja alas rakkauden määrän suhteen? Ei se koko ajan ole vakio, kun tilanteet vaihtelee muutenkin väsymyksestä ja stressistä onneen.

 

[Kamala]

Mitäs se on, rakkauden vähenemistä? Vähemmän rakastamista? Jotenkinhan se tunteisiin vaikuttaa jos häiritsee. Jos rakastaisi samanlailla, niin ei kilot haittais.

Puolisoiden välinen rakkaus on myös fyysistä vetovoimaa, eikä mitään platoonista kiintymystä.

Fyysinen vetovoima lähtee myös korvien välistä.

 

[Rukoilijasirkka]

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

Tuskin se rakkaus siihen kuolee. Mutta kyllä ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Et säkään ehkä haluais, että sun mies alkais pukeutumaan Matti Nykäseksi? Tai leikkais tukan silleen, et ois pitkä takatukka ja muuten kalju? Tai käyttäs korkokenkiä?

Luotan mieheeni. Siitä tässä onkin pohjimmiltaan kyse, kumppanin arviointikykyyn luottamisesta. Jos mieheni lihoisi vaikka 30 kiloa, en hänelle asiasta sanoisi. Luottaisin, että hän ne (ainakin yrittäisi) laihduttaa pois, koska tunnen hänet, ja tiedän ettei hän viihdy itsensä kanssa.

Mut jos sun miehes aina vaan pitäis niitä pinkkejä korkokenkiä, niin aika äkkiä sun luottamus murenis ja sä alkaisit ajatella, ettei sillä olekaan arviointikykyä sen asian suhteen.

 

[Rukoilijasirkka]

Mitäs se on, rakkauden vähenemistä? Vähemmän rakastamista? Jotenkinhan se tunteisiin vaikuttaa jos häiritsee. Jos rakastaisi samanlailla, niin ei kilot haittais.

Puolisoiden välinen rakkaus on myös fyysistä vetovoimaa, eikä mitään platoonista kiintymystä.

Fyysinen vetovoima lähtee myös korvien välistä.

Niin. MYÖS.

 

[Phoebsi]

Mitäs se on, rakkauden vähenemistä? Vähemmän rakastamista? Jotenkinhan se tunteisiin vaikuttaa jos häiritsee. Jos rakastaisi samanlailla, niin ei kilot haittais.

Puolisoiden välinen rakkaus on myös fyysistä vetovoimaa, eikä mitään platoonista kiintymystä.

Fyysinen vetovoima lähtee myös korvien välistä.

Eli sä olet sitä mieltä että lihominen ei vaikuta kenenkään suhteeseen millään tasolla, tai ei saisi vaikuttaa?

 

[Lilii lisänimetön]

Fyysinen vetovoima lähtee myös korvien välistä.

Etenkin miehillä fyysinen vetovoima liittyy visuaalisuuteen. Mä ainakin olen huomannut näin.

 

[vieras]

Mä jo hetken luulin, että oonko sekoamassa, kun en muista tollasta kirjoittaneeni..

Joo, siis mulla kanssa 6 lasta ja paino 90kg eli 30kg noussut vuosien varrella. Tosin täytyy sanoa, että harvoin mies huomauttaa mitään mun painosta. Tässä kyllä sanoi, että oon laihtunut selvästi, kun kuopus syntyi (tippui 5kg paino).
Mulla on kyllä selkeesti toisin päin tuo, että jos mies on jotain joskus sanonut, niin ennemmin syön vaan lisää karkkia.. Mun mielestä ei kuulu toisen huomautella painosta ellei se nyt vaikuta jo muihin asioihin esim. terveyteen.
En mäkään koskaan sano miehelle sen vatsakummusta, niin ei sitten sanota mullekaan.

Ja ainahan on tarkoitus muka laihduttaa, mutta kun ei koskaan aikaa ole. Lapsia pitää raahata lenkillekin mukana ja vauhti on sen mukaista matelua..

 

[Kamala]

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

Tuskin se rakkaus siihen kuolee. Mutta kyllä ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Et säkään ehkä haluais, että sun mies alkais pukeutumaan Matti Nykäseksi? Tai leikkais tukan silleen, et ois pitkä takatukka ja muuten kalju? Tai käyttäs korkokenkiä?

Luotan mieheeni. Siitä tässä onkin pohjimmiltaan kyse, kumppanin arviointikykyyn luottamisesta. Jos mieheni lihoisi vaikka 30 kiloa, en hänelle asiasta sanoisi. Luottaisin, että hän ne (ainakin yrittäisi) laihduttaa pois, koska tunnen hänet, ja tiedän ettei hän viihdy itsensä kanssa.

Mut jos sun miehes aina vaan pitäis niitä pinkkejä korkokenkiä, niin aika äkkiä sun luottamus murenis ja sä alkaisit ajatella, ettei sillä olekaan arviointikykyä sen asian suhteen.

Silloin hän on sitten muuttunut persoonana, ihmisenä jota häntä rakastan. Ulkonäköön se asia ei ole verrannollinen.

 

[Rukoilijasirkka]

On vaikea ymmärtää, että joidenkin rakkaus on niin pinnallista, että se kuolee kumppanin kilojen määrään.

Tuskin se rakkaus siihen kuolee. Mutta kyllä ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Et säkään ehkä haluais, että sun mies alkais pukeutumaan Matti Nykäseksi? Tai leikkais tukan silleen, et ois pitkä takatukka ja muuten kalju? Tai käyttäs korkokenkiä?

Luotan mieheeni. Siitä tässä onkin pohjimmiltaan kyse, kumppanin arviointikykyyn luottamisesta. Jos mieheni lihoisi vaikka 30 kiloa, en hänelle asiasta sanoisi. Luottaisin, että hän ne (ainakin yrittäisi) laihduttaa pois, koska tunnen hänet, ja tiedän ettei hän viihdy itsensä kanssa.

Mut jos sun miehes aina vaan pitäis niitä pinkkejä korkokenkiä, niin aika äkkiä sun luottamus murenis ja sä alkaisit ajatella, ettei sillä olekaan arviointikykyä sen asian suhteen.

Silloin hän on sitten muuttunut persoonana, ihmisenä jota häntä rakastan. Ulkonäköön se asia ei ole verrannollinen.

Ai pelkkien kenkien takia muuttunut persoona? Sehän on ulkoista, eikä pitäisi vaikuttaa mihinkään.

 

[Rukoilijasirkka]

Fyysinen vetovoima lähtee myös korvien välistä.

Etenkin miehillä fyysinen vetovoima liittyy visuaalisuuteen. Mä ainakin olen huomannut näin.

Ja minullakin kyllä liittyy, erittäin paljon. En voisi kuvitella, että hirveän omenainen mies jaksaisi innostaa mua seksuaalisessa mielessä.