Ärsyttää rikas sisko!!!!!

["piste"]

Olen tähän mennessä pystynyt iloitsemaan aidosti siskoni menestyksestä. Kaikesta hyvinvoinnista ja onnesta mitä perheelle on tapahtunut. Matkustelevat nykyään ehkä vähintään sen 2 kertaa vuodessa ehkä enemmän, en ole enää perillä heidän elämästään.
Olenko outo että enää en osaa olla onnellinen heidän puolestaan. Nimittäin siksi kun oma elämäni ei ole mennyt ns. "putkeen", olen tehnyt paljon virheitä ja kärsinyt niistä. Siskoni on ollut aikamoinen tuomari, hän on sanonut paljon julmia sanoja joita en saa mielestäni pois. Koen että hän on ylpeä ja kova. En siis enää osaa iloita hänen elämästään koska tuntuu että menestys on noussut hänellä nuppiin.
En uskonut koskaan että näin tulee käymään. Olen aina ollut hienotunteinen sisaruksiani kohtaan. Olen iloinnut ja innostunut heidän asioistaan. Jostain syystä tuntuu kuitenkin että se olen minä joka olen pitänyt yhteyttä, se olen minä joka olen kuunnellut neuvoja, saarnaamista ja aikamoista syyttelyäkin. Jossain vaiheessa tuli raja vastaan ja kun sanoin oman mielipiteeni, siskoni väitti ettei minulle voi puhua mitään kun suutun! Siis häh? Koko elämäni olen kuunnellut sitä sun tätä arvostelua minua kohtaan, sanomatta mitään ja kun mitta on täysi ja uskallan sanoa vastaan, minulle ei voi puhua?!
Sitten alan herkkänä miettimään että onko oikeasti vika minussa, taas niinkuin aina. Olenko minä tosiaan se piloille hemmoteltu kakara jolle ei mitään voi sanoa. Kun minusta tuntuu että minä olen niellyt kaikkea elämäni aikana SANOMATTA mitään takaisin.

Anteeksi vuodatus. Just nyt tuntuu pahalta kun ei ole varaa ostaa edes takkia että pääsisi hienommin ihmisten ilmoille. Kun samalla tietää että sisko taas on palaillut matkoilta maasta jonka ennen haukkui lyttyyn. Ei halunnut kerran minua matkalle sinne ym. paskaa Kaiken minulle tärkeän haukkunut jne.
En haluaisi olla katkera mutta näköjään olen!

 

["Lila"]

En jaksanut lukea ekaa kappaletta. Olisit tehnyt siihen kappalejaon luettavuuden parantamiseksi.

 

["vieras"]

Liikaa tekstiä. Katkeroitunut köyhä ämmä. Hanki oma elämä tai juo pullollinen kloriittia niin ei tarvi jonnekin saatanan internetpalstalle itkeä kateellisuuttaan.

 

["vieras"]

Kyse on vaan loppupeleistä valinnoista. Hän on tehnyt elämässään tiettyjä valintoja, joiden avulla hänelle on kertynyt varallisuutta. Sinä taas olet tehnyt toisia valintoja, ja niiden takia rahatilanteesi on sellainen kuin se on.

 

[ap.]

Ootte aika tyhmiä! En ole katkeroitunut ämmä, köyhä voin olla mutta en ole katkera ihmisille jotka ovat ihmisiä. Koppavia ja elämästä vieroittuneita paskaa niskaan heittäneitä kohtaan näköjään olen katkera. Saa tuomita koska ei näköjään muuta parempaa sanottavaa ole.

 

["vieras"]

"EN OLE OIKEASTI KATKEROITUNUT, USKOKAA NYT ETTÄ EN OIKEASTI OLE!"

lol

 

["vieras"]

Oikeasti, tällä palstalla näyttää vähintäänkin puolella kävijöistä olevan älykkyys ja sosiaaliset taidot noin viisivuotiaan tasolla.

 

["vieras"]

Miksi ap roikut siskossasi, jos hän on sinulle selvästikin huonoa seuraa? Se ei riitä syyksi, että siskosten muka kuuluu olla väleissä. Vastuu on myös sinulla.

 

[Orion-]

Ei toisten menestyksestä tarvitse iloita, ei tarvi yrittää olla väkisin iloinen. Katkeruuskaan ei kuitenkaan kannata, se syö vain sua itseäs.

Oon sitä mieltä, että jos joku ihminen tuntuu vain imevän susta energiat tavatessa/puhuessa, niin älä tapaa. Sisko, serkku, naapuri, sillä ei väliä mikä suhde siihe ihmiseen on. Itseään täytyy rakastaa eikä antaa polkea.

 

[anon]

[QUOTE="vieras";24058595]Oikeasti, tällä palstalla näyttää vähintäänkin puolella kävijöistä olevan älykkyys ja sosiaaliset taidot noin viisivuotiaan tasolla.[/QUOTE]

Tai ei ainakaan luetunymmärtäminen natsaa...

 

["vieras"]

Ap, oletko pikkusisko? Jos olet onko isosiskosi joutunut kantamaan huolta sinusta?

 

["hmm"]

Rikas, rakas sisko...

Itselläni on rikas, rakas ystävä, joka on välillä myös leso, ylimielinen ja ehkä vähän liian hyvään tottunut. Sille ei voi mitään, sillä kaikilla on elämässään jokin asia hyvin. Mieti niitä asioita, mitkä sinulla ovat hyvin, ja ole tyytyväinen niihin.

Välillä tuntuu, kuin ystävälleni olisi kaikki aina helpompaa, ja että hänellä menisi kaikki aina paremmin, kun hänellä (ja hänen perheellään) on niin paljon millä mällätä. Mutta ei se nin vaan mene.

 

[näin]

Raha ei tuo onnea, vaikkakin se tekee elämän helpommaksi. Siskollasikin voi olla vakavia ongelmia. Se, ettei siskosi osaa huomioida tunteitasi, ei todennäköisesti liity hänen rikkauteensa. Mutta hänen menestyksensä voi hyvinkin liittyä siihen, että hän on itsekäs eikä osaa ottaa huomioon muiden tunteita.

 

[Dr.Brown]

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

 

[kaunis ja rikas ja ylpeä siitä]

Siis mä tiesin sen! Sä kadehdit mua! Sä ruma yksinäinen typerä sisko joka ei ole ikinä saavuttanut mitään. Et mitään! Mutta MÄ olenkin.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";24058569]Kyse on vaan loppupeleistä valinnoista. Hän on tehnyt elämässään tiettyjä valintoja, joiden avulla hänelle on kertynyt varallisuutta. Sinä taas olet tehnyt toisia valintoja, ja niiden takia rahatilanteesi on sellainen kuin se on.[/QUOTE]

Ei ole kysymys todellakaan pelkästään varallisuudesta. Pois se minusta sillä raha ei elämässäni ole ollut koskaan se pääpointti. Mutta kun ihminen, joka muka on läheinenkin ja omaan elämään kuuluva, tuomitsee ja haukkuu sellaisista asioista joista ei edes kaikkea tiedä, tuntuu tosia vaikealta enää hyväksyä hänen yltäkylläistä elämäänsä!

Olenko ainoa?

Oikeastaan kuitenkin olen surullinen siskoni puolesta, joka joskus sentään oli vielä "tavallinen ihminen". Sitten alkoi tulla sitä sun tätä, aina vaan hienompaa ja lapset suorittivat ja menestyivät. Puhetta ei ollut enää muusta kuin hänen hankinnoistaan tai lastensa menestyksestä. Koskaan ei osannut niinä harvoina kertoina kun minä onneton otin yhteyttä, kysyä että mitä SINULLE kuuluu.

Jopa lapsettomuushoitojen lakkauttamisesta sain saarnat niskaani kun olin avioeron kynnyksellä. Hän ei pystynyt ymmärtämään että kuinka MINÄ saatoin keskeyttää hoidot, enkö tajunnut kuinka KALLIIKSI se tuli yhteiskunnalle!? Hänellä ei ollut käsitystäkään mitä helvettiä kävin elämässäni läpi. (Kuulemma itse raskautui pelkästään miestä ajattelemalla.)

Sitten kun minulta kerättiin munasolut koeputkihedelmöitystä varten, sain komplikaation ja maha turposi. Olin fyysisesti heikossa kunnossa. Silloinen avioliitto myös rakoili ja päätin että siirretään alkioiden siirtoa koska tilanne on todelle huono. Siskoni siis minut tästä ripitti. Ei tietoakaan ymmärryksestä tai inhimillisyydestä.

Minun työhommani hän haukkui. Ei voisi kuvitellakaan esim. omalle tyttärelleen. Oli mulle itselleni tärkeä työ. Emme olisi saaneet myöskään vanhempieni luona kyläilemässä olessamme lähteä käymään eräässä paikassa, koska oli myöhä ja äitini olisi ollut huolissaan. Sekä ei sopinut vanhempieni eikä siskoni arvomaailmaan.

Kävimme kuitenkin vanhemmillani parisen kertaa vuodessa, vietimme muutaman päivän siellä, yövyimme tottakai. Emme tosiaan olleet vain menossa. Itse siskoni on sanonut ettei kestäisi yhtä ainoaa yötä ahdistumatta vanhemmillani, kuitenkin juuri hän oli vielä vuosien päästä tuomitsemassa lähtöämme vanhemmiltamme ns. pikkuisen viihteelle.

 

[MillaVanilla]

Rikkaus on jokaisen määriteltävissä. Osalle joku voi olla rikas kun tienaa pari tonnia kuussa, toiselle rikkaan määritelmään täyttämiseen tarvitaan vähintään lottovoitto.

Vaikka siellä mersun takapenkillä on mukavampaa valittaa surujaan, voi elämä olla rikkaampaa myös muussakin kuin rahamielessä. Toiset määrittävät rikkautena sen että heillä on ystäviä ja paljon elämän kokemusta, eikä niinkään maallista mammonaa. Se on aseteesta kiinni.

 

["vieras"]

Kannattaisiko sinun erottaa ihmissuhdeongelmanne ja raha-asiat kokonaan toisistaan ja yrittää ajatella tilannetta järjellä. Tulisi jotakin tolkkua tuohon möykkyyn.

 

["Lila"]

Hanki Elämä! ota etäisyyttä siskoosi ja jos on pikkupakko, niin katkaise välit. Mutta keskity itseesi ja siihen, mistä sinä pidät.

Itse en pidä yhteyttä muutamaan lähisukulaiseen, koska sain vain pahan mielen siitä kohtelusta.

 

[ap.]

Siis mä tiesin sen! Sä kadehdit mua! Sä ruma yksinäinen typerä sisko joka ei ole ikinä saavuttanut mitään. Et mitään! Mutta MÄ olenkin.

Ei tainnut ihan osua. Mä olen ollut sisaruskatraan valitettavasti halutuin ja kauneinkin kait? Itse pidän itseäni lähes rumana mut jostain syystä miehet on olleet mun kimpussa. Pidä sä silti rahat. En haluaisi olla mikään muu kuin itseni. En voi sietää ylpeitä ihmisiä. Elämä on opettanut, jos ei muuta niin nöyrästi kulkemaan. Olen olkapäänä jos on tarvis. Ymmärrän erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämänkohtaloita. Koskaan en ole tuomitsemassa toisten elämää. Miksi siis joku tuomitsee minun elämääni, ymmärtämättä, tietämättä, kyselemättä?! Minusta se ei ole oikein. Ehkä oletkin kateellinen koska vanhempani arvostavat minua. Miksi? Ei siksi että olisin rikas ja onnistunut elämässäni. Vaan siksi että osaan itkeä ja pyytää anteeksi. Osaan myös käsitellä omat juttuni lapsuudesta ja rakastan silti vanhempiani.

Jostain syystä minulla tuntuu olevan vanhempiini läheisin suhde.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";24058693]Kannattaisiko sinun erottaa ihmissuhdeongelmanne ja raha-asiat kokonaan toisistaan ja yrittää ajatella tilannetta järjellä. Tulisi jotakin tolkkua tuohon möykkyyn.[/QUOTE]

Totta puhut! En mä muuten ole kiinnostunut rahoista enkä taloista enkä muustakaan. Joskus vaan ottaa pattiin että mut on haukuttu lyttyyn kun itse ei taida edes tietää ns. "tavallisten ihmisten" elämästä mitään.

 

[ap.]

[QUOTE="Lila";24058712]Hanki Elämä! ota etäisyyttä siskoosi ja jos on pikkupakko, niin katkaise välit. Mutta keskity itseesi ja siihen, mistä sinä pidät.

Itse en pidä yhteyttä muutamaan lähisukulaiseen, koska sain vain pahan mielen siitä kohtelusta.[/QUOTE]

Totta puhut sinäkin En pidäkään enää yhteyttä sen enempää. Kuitenkin nähdään joissain juhlissa ym. Mut enempää ei yhteyttä pidetä. En edes koita soittaa, miksi soittaisin kun mullekaan ei soiteta. Harmittaa että normaalia yhteydenpitoa ei voi olla. Ja jos jostain keskustellaan se on siskon lapsen harrastuksista tai uusista verhoista tjs. Mulla on elämässäni ollut paljon ystäviä, joiden kanssa voi keskustella normaalisti. En tajua sitä että ihmisillä ei olis mitään muuta jaettavaa kuin joku "saavutus" tai "ostos".

Välimatkaa kannattaa tosiaan pitää. Mutta kuulen ja näen juttuja silti ja joskus kirpasee. MItähän siitä tulee kun vanhempani aikansa jättävät ja tulee tavaroiden jako? Kauhea ajatus. Sit varmaan saan kuulla lopulta viimisetkin kunniani

 

[MillaVanilla]

Suosittelen pitämään moikkausvälit yllä, mutta lähempään kanssakäymiseen ei tarvitse ryhtyä elllei itse halua.

 

["Gilda"]

Mulla on ollut jonkin verran sama tilanne joka tosin on korjaantunut myöhemmin. Menestynyt ja vanhempi siskoni oli aina arvostelemassa ja sanomassa mitä minun milloinkin pitäisi tehdä. Sanoin jossain kohti suorat sanat, ja että tällainen ei kertakaikkiaan vetele. Vähän aikaa oli hiljaista mutta sittemmin lähennyimme. Esimerkiksi kun tulin raskaaksi hänen mukaansa minulla ei ollut "oikeutta" raskautua kun elämäntilanne ei vielä ollut ihan paras vauvaa ajatellen. Tein selväksi että ne ihmiset jotka eivät minua halua tukea voivat vapaasti suksia vastakkaiseen suuntaan.

 

["Joo"]

[QUOTE="vieras";24058595]Oikeasti, tällä palstalla näyttää vähintäänkin puolella kävijöistä olevan älykkyys ja sosiaaliset taidot noin viisivuotiaan tasolla.[/QUOTE]

Samaa mieltä!!!