Ärsyttävimmät kommentit ja ohjeet odottavalle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tahkooja 07/07
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tahkooja 07/07

Vieras
Oletteko muut saaneet rasittavia ohjeita tai kommentteja jo äitiyden kokeneilta ystäviltänne? Itselleni tuntuu niitä tulvivan joka päivä. Olen kuitenkin vasta odotuksen alussa, mutta nyt jo kurkkuani myöden täynnä kommentteja elämästäni ja tulevasta elämästä. Harrastan aktiivisesti liikuntaa ja työnikin on osittain liikunnan parissa. Miehelläni ja mimulla on yhteisiä liikuntaharrastuksia ja siitä tulee myös kommentteja:

Tässä muutamia ärsyttävimmästä päästä:
1: Kyllä sun pitää nyt lopettaa toi punttitreeni. Ei sitten tarvitse syyttää itseään, jos keskenmeno tulee.
2: nauttikaa nyt kahden siitä matkustelusta, sitten kun vauva tulee, ette pääse mihinkään.
3: Kyllä toi sunkin harrastus loppuu, kun vauva tulee. Ei sitä halua olla pois kotoa, kun lapsi on kotona. Ne on niin vähän aikaa pieniä, että haluut sitten olla vain kotona sen kanssa.
4: Ei sitä ruokavaliota tarvii enää noudattaa (liikuntaharrastusten mukaan) kun on raskaana. (olen aina yrittänyt syödä terveellisesti ihan yleisen terveyden takia)
5: Helppoa sun on kun saat valita työajat, ei sun kannata tehdä enää töitä niin paljoa (yksityisyrittäjänä kun olen niin monet luulevat, että sitä rahaa tulee, vaikka ei tekis töitä tuntiakaan)
6. Siksi sä et tullu raskaaksi, kun oot harrastanut liikaa liikuntaa! ( tää on paras tai pahin kaikesta. Siis kun yrittää lasta, älä missään nimessä käy salilla, koska silloin et voi tulla raskaaksi)

Tässä nyt näistä muutama.... Jokaisella on varmasti erilainen odotusaika ja äippäloma sekä suhtautuminen omaan kehoon, vapaa-aikaan ja äitiyteen. Mutta tuntuu, että jokaisella on vain se oikea tapa tehdä asiat ja muut ovat ihan kummajaisia.... Välillä haluis sulkea korvat kaikelta kommenteilla, mutta pakkohan ystäviä ja sukulaisia on kuunnella,,,,, kai......
 
Itse en ole odotukseen liittyen kuullut niitä tavallisia "älä nostele painavia" ym. kommentteja ihmeellisimpiä juttuja, mutta sitäkin enemmän lapsen syntymän jälkeiseen elämään kylläkin.

Eniten vihaan itsestäänselvyyksiä, kuten "kyllä se sitten teidänkin lapsi itkee", "odota vaan niitä yösyöttöjä, se on rankkaa" ja jonka ap. jo mainitsikin "lapsen kanssa ei sitten pääse mihinkään" ja muutenkin se, että "lapsen kanssa elämä on tosi rankkaa"... ja onhan noita.
Inhottaa myös se, kun kuvitellaan, ettei lapsista voi tietää mitään ennen kuin on omia. Itse ainakin olen tarkkaillut sukulaisten ja tuttavien lapsia ja heidän kasvatustapojaan. Eihän se tietenkään sama asia ole, mutta kyllä siitäkin saa oppia ja vinkkejä.

Kait ne neuvot tulee just kokemuksesta, mutta jokainen perhe ja jokainen lapsi on erilainen... Eli ei kukaan voi sanoa, että "meillä oli/on näin, niin teilläkin on". Ja kai lapsen kanssa on rankkaa, jos siitä tekee rankkaa. Ei ennen ollut mitään synnytyksen jälkeistä masennusta, kun ei ollut aikaa masentua!!

Noh, nyt saan kamalan ryöpytyksen niiltä joilla jo lapsia on, mutta ei voi minkään...
En halua kommentillani yleistää.

Ja hyppäsihän tämä vähän aiheesta, mutta sainpas sanottua.
 
Ennen esikoisen syntymää hoettiin tuota, "kyllä teillä nyt on helppoa, mutta odotas kun lapsi syntyy" ja nyt hoetaan, että "kyllä teillä nyt on helppoa, mutta odotas kun toinen lapsi syntyy.

Esikoisen syntymän aikaan sain kuulla naurun kanssa, että "ja aina yhtä pyntättynä. Miten sulla riittää aikaa ihtesi laittamiseen." Tai, "kyllä se on kuule niin, että ensin hoidetaan lapsi ja vasta sitten oma ulkonäkö". Ihmettelivät, miten ehdin laittaa hiukset ja meikit laitoksella. Ehkä selitys oli se, että vauva vietti neljä päivää lastenosastolla ja neljä päivää valohoidossa. Kyllä siinä jäi pirullisen paljon aikaa itselle. Itse en ole kokenut laittautumista ongelmana lapsen syntymän jälkeen, enkä todellakaan ole huudattanut lasta nälissään, kun olen laittanut itseäni wc:ssä.

Odotusaikana työkaveri kysyi keskellä ihmisjoukkoa, että jouduitteko kauan yrittämään vai tärppäskö kerralla.

Neuvolassa olen saanut painosta kommentin, "on tainnu jätskin syönti jäädä vähemmälle, kun paino ei ole noussut kuin 300g/viikko". Olen hoikka ja paino on noussut sallituissa rajoissa. Ärsyttää yleistys, että raskaana olevien paino nousee pelkästään mässäilyllä, makealla ja rasvalla.

Esikoinen oli todella huono nukkumaan ensimmäiset kuusi kuukautta. Heräsi noin kahdeksan kertaa yössä. Itse herkkäunisena valvoin syöttövälejä ja nukuin todella vähän. Neuvolasta en saanut mitään tukea. Kun en jaksanut enään mainita väsymyksestäni neuvolassa, sanoin vain aina, että hyvin menee. Silloin terveydenhoitaja sanoi, että sinulla taisi vain silloin alkuun olla lapsen tuloon sopeutumisvaikeuksia, kun aina puhuit niistä öistä. Eli sivuutti täysin uupumukseni ja väitti, että en osannut sopeutua lapsiperheen elämään. Itse en kyllä koskaan aliarvioi, jos joku vanhempi puhuu minulle väsymyksestä.

Että tällaista...
 
"Ootahan vain, kyllä se vielä pahenee!" -kommentti tilanteessa, että raskaana oloa kerran tai useammin kokeillut kysyy multa, joko mulla on selkä- ja liitoskipuja tms, ja vastaan myöntävästi. Jos kyseinen henkilö jatkaa juttuaan jollain käytännön vinkillä, jolla oloa voi helpottaa, annan anteeksi, mutta useimmat tosiaan jättää asian tuohon "kannustukseen" ja vaihtaa puheenaihetta..
 
Hih! Muistan miten mua ärsytti myös "kokeneet" perheelliset kun odotin ekaa lastani. Sain kuulla monta kertaa nuo kliseet "mene vielä kun voit", "kohta et enää saa nukkua öitä", "parisuhde on kovilla vauvan synnyttyä", "imetys on tosi vaikeaa" ja lukuisia muita kommentteja! No, tietysti varauduin pahimpaan. Kuinkas kävikään; saimme maailman ihanimman, hyväntuulisen tytön. Ei ollut juurikaan yövalvomisia (alkoi nukkua yöt läpeensä 2kk iässä), ei itkeskellyt juurikaan ilman syytä. Imetys sujui maidon noustua erinomaisesti (imetän vieläkin ja vauva nyt 1v2kk). Olen nauttinut kotona olosta vauvan kanssa todella ja voin jopa sanoa, että olen kirjaimellisesti "lomalla". Sen verran paljon ehdin raataa työelämässä, että tiedän mitä työn tekeminen on (ei voi verrata lapsen kanssa kotona hengailuun, pyykinpesuun ja siivoamiseen). Parisuhteemme voi hyvin, paremmin kuin koskaan:) Se niistä ärsyttävistä kommenteista, ei kaikille käy niin. Ai niin, reissattukin ollaan vauvan kanssa ja hyvin menee. 2 viikon päästä kaukomatkalle, jes!
 
Muistini on varmaan valikoiva, kun en enää muista ekaa ja tokaa odottaessani saatuja kyynisiä kommentteja. Tällä hetkellä kolmatta odottaessani ikävintä on ollut se, ettei esim. lähisuku ole onnitellut raskaudesta :(. Kommentit ovat olleet tyyliin "vai sellaiseen ratkaisuun päädyitte" tai "jokainenhan toki tekee omat valintansa". Eli tuntuu kuin oli suuri virhe ja vääryys haluta vielä kolmas lapsi. Ja varsin outoja, mutta täysin samantyylisä kommentteja on tullut kyllä muiltakin kuin sukulaisilta. Onneksi toki suurin osa tutuista on ollut vilpittömän iloinen, mutta harmittaa nuo lukuisat kyynikot :/.
 
Kylläpä joitakin ärsyttää pienet asiat...
Mulle ei kukaan oo sit tainnut sanoo mitään kyynistä yms. Esim. Kommentin "No nyt (odotusaikana) kannattaa sit mennä ja tulla kun vielä voi" olen kuullut muutamaan otteeseen, ja ihan tottahan se on! Miks se mua ärsyttäisi? Tietysti vauvankin kanssa voi mennä, mutta ei sitä niin vaan miehen kanssa lähdetä leffaan tai syömään, ainakaan niin helposti kuin nyt. Joten tottakai kannattaa mennä kun vielä "rauhassa" voi.

Miten jotakuta voi ottaa päähän, jos joku sanoo odottavalle että "älä nostele painavia" ? Siis mä en ymmärrä miten tuo voi loukata? Ite vastaisin että no en tietenkään, ja that´s it.

Alkuperäisen "napinat" ymmärrän ihan hyvin, koska hänelle on kommentoitu ihan outoja ja naurettavia juttuja, kuten että lopeta salilla käynti niin ei mene kesken tms.

Huhhuijakkaa, ehkä neuvoisin joitakin kirjottajia vähän relaamaan ja löystämään nutturaa.. Huumorilla voi kuitata monen monta asiaa ;) Kuten tän mun viestinkin ;)
 
No onhan se niinkin, että hormonit saa mielen herkäksi. Useimmiten ärsyttävät kommentit tulevat kuitenkin samoilta ihmisiltä. Eli niiltä, jotka ovat elämän varrella laukoneet kaikkea muutakin ärsyttävää kuin odotukseen tai vauvan saantiin liittyvää. Ainakin näin minun kohdalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna82--:
Kylläpä joitakin ärsyttää pienet asiat...
Mulle ei kukaan oo sit tainnut sanoo mitään kyynistä yms. Esim. Kommentin "No nyt (odotusaikana) kannattaa sit mennä ja tulla kun vielä voi" olen kuullut muutamaan otteeseen, ja ihan tottahan se on! Miks se mua ärsyttäisi? Tietysti vauvankin kanssa voi mennä, mutta ei sitä niin vaan miehen kanssa lähdetä leffaan tai syömään, ainakaan niin helposti kuin nyt. Joten tottakai kannattaa mennä kun vielä "rauhassa" voi.

Miten jotakuta voi ottaa päähän, jos joku sanoo odottavalle että "älä nostele painavia" ? Siis mä en ymmärrä miten tuo voi loukata? Ite vastaisin että no en tietenkään, ja that´s it.

Alkuperäisen "napinat" ymmärrän ihan hyvin, koska hänelle on kommentoitu ihan outoja ja naurettavia juttuja, kuten että lopeta salilla käynti niin ei mene kesken tms.

Huhhuijakkaa, ehkä neuvoisin joitakin kirjottajia vähän relaamaan ja löystämään nutturaa.. Huumorilla voi kuitata monen monta asiaa ;) Kuten tän mun viestinkin ;)

Siis taas se alkaa!
Ei tällä paltalla oikeasti voi keskustella mistään ilman näitä "täydellisiä" ihmisiä ja heidän "oikeita" vastauksiaan.
Miksi ihmeessä vastata kysymykseen, jos ei sitten kuitenkaan vastaa siihen... Argh!!
Ap kysyi mikä ärsyttää, ei sitä mikä ei ärsytä ja miksei ärsytä ja miksei muita saisi ärsyttää!!!
Ai niin, mutta onhan oma mielipide saatava kuuluville, vaikkei aiheeseen liittyisikään...

Ja sitten vielä tuo lukemisen ymmärtäminen...

Alkuperäinen kirjoittaja Hanna82--:
Miten jotakuta voi ottaa päähän, jos joku sanoo odottavalle että "älä nostele painavia" ? Siis mä en ymmärrä miten tuo voi loukata?

Missä kohtaa sanoin, että se loukkaa?!
Välillä vaan tuntuu ihan kuin muka olisin niin hölmö, että minulle pitää hokea itsestään selvyyksiä ja se ärsyttää. Sori siitä Hanna, kiva jos sinulla menee kaikessa suhteessa tosi hyvin.

En pysty ohittamaan enää huumorilla, vaan vaihdan viimeinkin keskustelu paikkaa...
 
Mua ärsyttää "hyvää tarkoittavat" neuvot: -kantoliina on paras -kyllä baby björn on hyvä tai sitten vaunujen kova koppa on ihan ehdoton hankinta tai pehmeä koppa vaunuissa on paras.

Miten hitossa voi surffata näiden ristiin menevien neuvojen suossa ilman että menee itse aivan sekaisin? Kun sitä kokemusta omasta lapsesta ei vielä ole ja molempien neuvojen antajat ovat ihan täysjärkisiä naisia ja useamman lapsen äitejä?

Mutu-tuntumalla olen siis lähdössä hankintoja tekemään meidän kauanodotetulle esikoiselle, ja uskokaa vaan olen tutkinut kaikki googlet ja surffannut eri keskustelut vaunujen toimivuudesta. Kai se on vaan luotettava itseensä ja sitten kärsittävä jos tulee vääränlainen hankinta...huhhuh.

 
Joo "älä nostele painavia" tyyliset kommentit jotka ovat itsestäänselvyyksiä on ok kun sulle on sanottu kerran tai kaks tai kolmekin menee vielä, mutta jos sama työkaveri mainitsee sulle asiasta joka vitun työpäivä, alkaa se ottaa kupoliin. Luullaanko että raskaus todella pehmentää mun aivot niin etten ikinä muista oma-alotteisesti etten saa nostella painavia.

Tai että joka päivä sama (eri kuin edellä) työkaveri kysyy miten voit? joo ihan kiva, mutta en ollu sun ystäväs ennen raskautta enkä halua sitä nytkään vaikka sulla onkin LA 2 viikkoa ennen mua. Ja et ollut kiinnostunut mun elämästä etkä voinnista siinä vaiheessa kun multa leikattiin keuhkosta kasvain, niin miksi mun pitäis tilittää elämmääni sulle nyt? ja varsinkin kun se tulee yleensä sen hehkutuksen kanssa kuinka hän on voinut niin hyvin ja on elämänsä kunnossa, ei kärsinyt pahoinvoinnista toisin kuin minä, tai kivuliasita suppareista tai selkäsärystä.

Eniten on kuitenkin loukannut kommentti raskaudesta kertomisen jälkeen serkkutytön suusta "mä niin ajattelin että te ette vielä tekisi omia"! Wtf? oon 25, koulut käyty, vakkari työpaikka, oltu kimpassa 8 vuotta, naimisissa 2, miksei me tehtäis vielä omia???? ja varsinkin kun lapsi oli pitkään ja hartaasti toivottu, ois voinu ees sanoa Onnea?!
 
"Olikos toi vahinko?" tuli ihan lähisukulaiselta kun kerrottiin esikoisesta.

"Sun elämä on nyt ohi!" ja "Sitä se äitiys on" on anoppini vastaukset kaikkeen, kun kerron kuulumisiani. Uskomatonta! Hän kun vielä oli niin innoissaan että lapsenlapsi on tulossa.

"Iloitkaa nyt kun vielä voitte!" ja "te voitte vielä päättää teettekö toisen vai ette!"
On tyypillisimmät kommentit tuttavaperheeltä, jotka ensin valitti esikoisestaan ja kun meille oli tulossa esikoinen, he huomasivatkin, että pahinta on vasta sitten kun lapsia on kaksi.

 
mua vituttaa kun KAIKKI ovat alkaneet kiinnittää huomiota syömisiini. olen viikolla 36, eikä annoskokoni tai ylipäänsä nälkäni ole kasvanut mitenkään ihmeellisesti. Olen AINA syönyt paljon suklaata,mutta nyt joka helvetin patukkaan kiinnitetään nhuomioo "ihme että sä TAAS syöt" "monesko suklaapatukka tänään?" ja sitten on niin heehheheh helvetin hauskaa. Parasta koko hommassa on se että edelleen (rv36) kuljen OMISSA farkuissani ja mittani on nyt 176cm ja 70kg, eli mä olen tosi pikkuruinen.
Vastaankin noille yleensä että eiköhän mulla ole varaa syödä....
 
Mäkin kuulin useamman kerran, että "otan osaa", "ei käy kateeksi", "ai kamala".

Ja: "nyt sä saat syödä kolmen edestä!" (ihan tosissaan sanottiin useasti).

"siis miten niin et JAKSA enää harrastaa liikuntaa?? Kyllä mä ainakin kävin silloin kun esikoista odotin niin jumpassa ihan melkein loppuun saakka" (SF-mitta 47cm ja painoa +30kg)

Ja pahin kaikista: "siis mä en voi uskoa, että SUSTA tulee jonkun äiti. Aika pelottava ajatus".
 
Näitähän on:

-"voi kauhea kun sun maha on iso/pieni"
-"oliko raskaus vahinko?"
-"kyllä sun pitää syödä enemmän että vauva kasvaa" Ja söin kyllä kuin hevonen...
-"lepää nyt kun vauvan tultua ei paljoa nukuta!" No vauvapa on alusta asti nukkunut tosi hyvin...
-"tuleeko sulta vielä maitoa?"
- "oliko synnytys kivaa?" Ihan superhauskaa...
-"repesitkö vai leikattiinko?" Repesin, haluatko nähdä miten?
- "no kummas näköinen hän nyt sitten on, isin vai äitin? No en kyllä osaa sanoa, on vähän molempia. Tai oikeastaan vähän enemmän äidin näköinen."
-"eikö pojalla MITÄÄN sairauksia tosiaan ole ollut, ei edes allergioita?"

Voisin jatkaa ja jatkaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja *Lilli*:
- "oliko synnytys kivaa?" Ihan superhauskaa...
-"repesitkö vai leikattiinko?" Repesin, haluatko nähdä miten?

Kiitos näistä *Lilli*...
Vaikka kirjoitit varmasti tosissasi, niin sait niin hyvin ironiaa tuohon mukaan, että meinasin kuolla nauruun : )
 
Kiitos Lilli! Ja myötätuntoa sekä sinulle että muille, joille on lauottu mitä käsittämättömämpiä asioita. Mun kohdalle ei ole sattunut kuin pari aika hutiin menevää kommenttia:
- nauti nyt katkeamattomista yöunista ja aamuloikoiluista, kun vielä voit (empä ole voinut nauttia, kun 2.kk:lta lähtien olen heräillyt närästykseen, vessähätään, selkäsärkyyn, nälkään, vessahätään, selkäsärkyyn jne. ja kun olen oksentanut 8. kk:lle aamulla, niin ei ole puhettakaan loikoilusta)
- nyt voit syödä ja herkutella kahden edestä (en todellakaan voi enkä halua, etenkään kun huomenna menen sokerirasitukseen (jossa todettiin raskausdiabetes))
 
Pakko myös laittaa muutama:

Mulla laskettu aika 25.12, joten joka ikisen on ollut pakko sanoa että voi laps raukkaa mikä kohtalo kun ei ole syntymäpäivää...? Ois kannattanu silloin alullepantaessa vähän ajatella ... ( mulla takana alkutalvelta keskenmeno )

Alunperin kun oli keskenmenneen raskauden laskettuaika elokuussa niin kaikki oli että voi, voi on se niin kauheaa olla viimeisillään kesällä, sitten kun yksi tuttu saa lapsen helmikuussa niin on se niin kauheeta olla viimeisillään talvella...- Mikähän vuodenaika se sitten on kun olisi ihanaa olla viimeisillään ?

Eräs sukulainen sanoi, muistatko sen Kertun sieltä, sillähän se lapsi kuoli ihan yhtäkkiä kätkytkuoleman vuoden ikäisenä - joo tuon halusinkin juuri nyt kuulla...

Meidän Maijalle tehdään nyt keisarin leikkaus, oli se niiiin järkyttävä kokemus sen ensimmäisen synnyttäminen alakautta...ja sitten selostusta mitä oli tapahtunut kauheuksia

On tuo sinun maha kyllä niiiin iso että ootko varma että sieltä on yksi tulossa - no ainakin ultran mukaan ( tätä kuulen jatkuvasti )

No arvasinhan minä että ainakin takapuoli on levinnyt, niin se tekee kun tyttöä oottaa -kommentoi yksi ylipainoinen tuttavani kun ei muuta keksinyt kun ei raskauskiloja ole muuten paljoa tullut - eikä se peräkään muuten entisestään levinnyt...

No ei nuo nyt niin pahoja olleet, mutta enemmän tosiaan ihmisiltä saa negatiivisia kommentteja kuin positiivisia, miksiköhän? Miksi ei voi vaikka sanoa että voi että tuo raskaus kyllä pukee sinua, näytät niin kukoistavalta - voisi vaikka vähän valehdella...Ärsyttää kuulla kaikkia kauhukertomuksia synnytyksestä, miksi niistä helpoista ei kukaan kerro ? Sitten kun kertoo omista hankinnoistaan vauvalle niin varsinkin vanhempi väki on että ei,ei sellaista tartte...

Voihan se kyllä olla niinkin että ne negatiiviset jää tässä hormoonitilassa paremmin mieleen kuin positiiviset, mutta kumminkin vois ne negatiiviset jutut pitää omana tietonaan...
 
Mitenkähän moni lause alkoi sanoilla "en halua pelotella mutta blaaablaaa...." sitten seurasi kuvaus tuskasta, verestä ym. ja ai niin saihan siinä sitten vauvankin.
Synnytys on jo ohi ja koskeehan se ihan pirusti, mutta niin koskee jalan katkeaminenkin ja siitä ei saa vauvaa!
 
toivottavasti suurin osa näistä jutuista ei tarkoita oikeasti ystäviltä tulleista jutuista? En minäkään noita neuvoja varmaan jaksaisi, mutta kyllä mä olen ystävältä noita kysymyksiä kysellyt joita Lilli listasi. Musta on ihan normaalia hyvien ystävien kesken keskustella esim repeämisestä, maidon tulosta jne? Eri on tietysti, jos näitä tulee puolituntemattomilta. No, meille tuskin lasta tulee ja mä uskoisin jaksavani muutamat epäasialliset kysymykset, jos sellaisen lottovoiton saisin :)
Enkä tarkoita pahalla, valittakaa ihan rauhassa vaan.
 
Eipä kestä :) Kivahan se vaan on jos naurattaa, huumorilla kaikesta selviää ;)

Tuo Mariian juttu isosta mahasta kuulostaa tutulta myös. "Ootko varma että vaan yksi on tulossa?" Sitten kun sanoo että kyllä ultrassa ihan vaan yksi näkyi, kiitos kysymästä niin sitten pitää vielä jatkaa että "eihän se ultrakaan kaikkea välttämättä näytä". Vanhemmat ihmiset tätä jankuttivat ja kuinka jollain tutulla oli ultrassa näkynyt yksi vauva mutta olikin kuitenkin ollut kaksi. Ehkä niillä kivikauden aikaisilla laitteilla ei niin hyvin pystytty näkemään mitä nykytekniikalla...

Neuvolantäti oli niitä harvoja ihmisiä jotka sanoivat jotakin positiivista. Ihan viimeisilläni ja reilusti raskaus yliaikaisena kun neuvolaan raahauduin niin hoitaja kyseli niitä tavallisia, miten olen voinut jne. Sitten hän sanoi että ainakin näytät tosi säteilevältä! Se on hyvistä asioista jäänyt mieleen (miksiköhän...) :)
 
Toki _hyvien_ ystävien kanssa voin jutella imetyksestä ja repeämistä sun muista, ja mielelläni jaan kokemuksia heidän kanssaan. Ihan samalla tavalla kuin jutellaan seksistä ym.
Mutta kun sukujuhlissa joku mamma ketä en ole ikinä ennen nähnyt, tulee kysymään että repesikös se pimppaloora? Mielelläni jätän vastaamatta :) Sama kuin jos työkaverit tulee kysymään että oliko raskaus vahinko? Miten joku edes kehtaa kysyä tuollaista?!
Alapään- niin kuin tissiasiatkin ovat kuitenkin minun omia, henkilökohtaisia asioita, vaikka olisin miten synnyttänyt... Jotkut vaan tuntuvat käsittävän asian niin että kun olen synnyttänyt niin voin kertoilla kaikille mitä ongelmia alapäässä nyt on.

Toki nuo kaikki kommentit ja kysymykset kestäisikin jos niitä kerran pari mainittaisiin. Mutta kun se on jokapäiväistä ihmettelyä, samoiltakin henkilöiltä :)
 

Yhteistyössä