Arvosteleeko äitisi sinua ja kotiasi jatkuvasti?

["kyllästynyt"]

Saako sitä millään loppumaan? Miksi ihmeessä jotkut vanhemmat luulevat, että heidän lastensa koti on jotenkin heidän ongelmansa ja ottavat itselleen stressiä, jos esim. tyttären ikkunat ovat likaiset tai portaiden kaide heiluu? Miksi pitää tulla toisen ihmisen kotiin huokailemaan ja huomauttelemaan? Eihän sitä tehdä muidenkaan kotiin mentäessä, joten miksi luulevat, että heillä on oikeus tehdä se omille lapsilleen?

En ole koskaan vaatinut vanhempiani osallistumaan talomme tai puutarhamme hoitoon, mutta silti he jotenkin ovat päättäneet, että se on heidän ongelmansa. Olen sanonut muutamaan kertaan äidilleni, että jos voisit lopettaa arvostelun ja huomauttelun. Että koen sen loukkaavana. Samoin olen sanonut, että meidän kodin remontintarpeet yms. eivät ole hänen stressinsä. Miten muuten sen vielä voi sanoa?

Nyt olen koko päivän ollut kiukkuinen, kun tiedän heidän olevan tulossa tänne. Meillä on aina mukavaa ja rauhallista, kun olemme mökillä tai heidän luonaan, mutta täällä minulle menee puolessa tunnissa hermot heihin. Voi apua!

 

[ertr]

Kyllä!

Mutta kun opin ymmärtämään sen että äiti siivoaa tai leipoo osoittaakseen rakkauttaan (ei juurikaan sano ääneen) niin olen päässyt paljon vähemmällä stressillä ja pahalla mielellä =) Äiti vain on sellainen ja usein nykyään nauretaankin yhdessä että "äiti tulee, muista pyyhkiä keittiön lamppu" tai mies sanoo että "anoppi tulee, piilotetaan siivousvälineet" =D Ennen se häiritsi todella paljon, pahoitin mieleni ja otin sen arvosteluna vaikkei äiti valittanut; pesi vain ikkunat ja pyyhki keittiön lampusta pölyt tms. Nyt annan hänen häärätä.

Se tosin ärsyttää kun äiti kommentoi sisustusta; teillä pitäis olla sitä, tätä tai tuota huonekalua tai teillä pitäisi olla sitä, tätä tai tuota keittiötarviketta. Nykyään osaan jo ottaa senkin huumorilla ja totean että voithan tuoda seuraavalla kerralla tuliaiseksi =D

Älä siis välitä! Jos äiti kommentoi remontteja niin sano että tulee tekemään ihan vapaasti ja voi tullessaan hankkia tarvikkeet tekemäsi listan mukaan. Jos valittaa pihasta niiin ohjaa heidät pihanhoitovälineiden tykö ja anna tehdä pihatöitä.

 

[Lex]

Ei koskaan. Näkee ja ymmärtää kyllä, etten ehdi pitää kotia kovin siistinä ja silloin tällöin tarjoaa apuaan.

 

["vieras"]

Arvostelee ja moittii, ihan sama vaikka olisin siivonnut viikon ennen sen tänne tuloa niin vielä soittaa lähdettyäänkin että "kun sulla näköjään oli pölyä siellä eteisen pöydän alla, otappas nyt heti samantien se sieltä ja siivoa pois."

Tuon takia en ole enää päästänyt vuosiin tänne. Joka paikasta löytyy moittimista, ihan joka paikasta. Tyttärenikään ei päästä mummoaan käymään kun samalainen on sielläkin...

 

[Bonaire]

Ei ikinä.

 

["outoa"]

tai lähinnä minua ei kotia. Aina oon tehny kaikki väärin, jos on joku hankala elämäntilanne, kuten esim. vauvalla koliikki, äitini keskittyy auttamisen sijaan etsimään syitä minusta ja toiminnastani vauvan itkuun. TOSI rasittavaa. Olen ajatellut, ettei tuolla oo kaikki lepakot kotona, samalla manaan, miks just mulla pitää olla tuollanen äiti. Etäisyyden otto ja asiasta suoraan sanominen on auttanut väliaikaisesti, mut aina palataan entiseen, eli ei se varmaan lopu koskaan jos ei katkaise välejä pysyvästi .

 

[Lex]

Onpa ikävä kuulla, kuinka yleistä on tuollainen negatiivisuus.

Äitini auttaa ja tukee minua aina asiassa kuin asiassa, vaikka vikaa minussa itsessäni olisikin.

 

[flippo]

Ei oma äiti, mutta anoppi kyllä. Ei niinkään minua (ainakaan itseni kuullen), mutta kotia kyllä. Sitäkin usein miehelleni ja hän sitten kertoilee mistä äitinsä on taas valittanut.

 

[FreezeCat]

Ei arvostele. Tietää, mitä on elo lapsiperheessä. Päinvastoin - silloin, kun meille odotetuksi vieraaksi saapuu, on aina valmis olemaan avuksi.

 

["aloittaja"]

Kyllä!

Mutta kun opin ymmärtämään sen että äiti siivoaa tai leipoo osoittaakseen rakkauttaan (ei juurikaan sano ääneen) niin olen päässyt paljon vähemmällä stressillä ja pahalla mielellä =) Äiti vain on sellainen ja usein nykyään nauretaankin yhdessä että "äiti tulee, muista pyyhkiä keittiön lamppu" tai mies sanoo että "anoppi tulee, piilotetaan siivousvälineet" =D Ennen se häiritsi todella paljon, pahoitin mieleni ja otin sen arvosteluna vaikkei äiti valittanut; pesi vain ikkunat ja pyyhki keittiön lampusta pölyt tms. Nyt annan hänen häärätä.

Se tosin ärsyttää kun äiti kommentoi sisustusta; teillä pitäis olla sitä, tätä tai tuota huonekalua tai teillä pitäisi olla sitä, tätä tai tuota keittiötarviketta. Nykyään osaan jo ottaa senkin huumorilla ja totean että voithan tuoda seuraavalla kerralla tuliaiseksi =D

Älä siis välitä! Jos äiti kommentoi remontteja niin sano että tulee tekemään ihan vapaasti ja voi tullessaan hankkia tarvikkeet tekemäsi listan mukaan. Jos valittaa pihasta niiin ohjaa heidät pihanhoitovälineiden tykö ja anna tehdä pihatöitä.

Heh Äidit on äitejä.

Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, jos hän haluaa täällä häärätä tms., mutta ongelmana on se, että hän heittäytyy marttyyriksi. Se huokailu ja päivittely on se, mikä saa minut hulluksi. Kun mitään ei ole pakko tehdä. Ja se, että joka välissä pitää luoda merkitseviä katseita mieheni suuntaan. Siis tyyliin: "Voisi tuokin nyt jotain tehdä." Hohhoijaa.

 

[Urseele]

[QUOTE="kyllästynyt";26782046]Saako sitä millään loppumaan? Miksi ihmeessä jotkut vanhemmat luulevat, että heidän lastensa koti on jotenkin heidän ongelmansa ja ottavat itselleen stressiä, jos esim. tyttären ikkunat ovat likaiset tai portaiden kaide heiluu? Miksi pitää tulla toisen ihmisen kotiin huokailemaan ja huomauttelemaan? Eihän sitä tehdä muidenkaan kotiin mentäessä, joten miksi luulevat, että heillä on oikeus tehdä se omille lapsilleen?

En ole koskaan vaatinut vanhempiani osallistumaan talomme tai puutarhamme hoitoon, mutta silti he jotenkin ovat päättäneet, että se on heidän ongelmansa. Olen sanonut muutamaan kertaan äidilleni, että jos voisit lopettaa arvostelun ja huomauttelun. Että koen sen loukkaavana. Samoin olen sanonut, että meidän kodin remontintarpeet yms. eivät ole hänen stressinsä. Miten muuten sen vielä voi sanoa?

Nyt olen koko päivän ollut kiukkuinen, kun tiedän heidän olevan tulossa tänne. Meillä on aina mukavaa ja rauhallista, kun olemme mökillä tai heidän luonaan, mutta täällä minulle menee puolessa tunnissa hermot heihin. Voi apua![/QUOTE]

Tämä on tosi klassinen kysymys, oikea psykologin unelma

En ole psykologi, mutta olen lukenut tällaisia lehdistä ja yritän nyt soveltaa niistä sopivan vastauksen.

- ei kannata stressata ja kiukustua itse, sinähän kärsit siitä itse. ÄLÄ odota että he muuttuvat. He eivät välttämättä muuksi muutu, koska ovat jo keski-ikäisiä (?) ja silloin psyyke muuttuu tosi vähän.

- neuvoisin myös ottamaan KAIKEN HYÖDYN irti vanhemmistasi. Itseäni ärsytti aiemmin kun vanhempani halusivat tunkeutua, mutta nykysin otan kaiken vastaan AVUN muodossa. Jos vanhempasi sanovat, että ikkunasi ovat kauhean likaiset, pyydän HEITÄ siivoamaan ja pesemään. Ota palvelut vastaan! Nykyisin annan äitini tehdä meillä ruoat, kakut synttäreille ym., koska voin keskittyä muihin hommiin. Minun ei tarvitse kotona päteä näillä Otan myös rahallisen avun vastaan. Annan siis äitini paapoa, samoin isäni. Ennen tein kaiken itse, mutta ehdin varmasti tehdä itse vaikka mitä kun heistä aika jättää.

- Olen lähes sataprosenttisen varma, että huomauttelu ja huokailu on vain "väärä" tapa vanhemmiltasi ilmaista sitä, että he ovat huolissaan ja haluavat että sinulla olisi asiat paremmin. He eivät HAHMOTA että olet jo aikuinen. He eivät marmata heiluvista kaiteista kummin kaimalle, koska kummin kaima ei ole heille TÄRKEÄ. Psykassa on ihan klassista esim. tilanne, jossa tyttärellä on akne ja äiti sanoo, että "ihosi on kauheassa kunnossa". Taustalla on äidin pelko esim. siitä että tytärtä kiusataan, mutta ulosantina se tihkuu arvosteluna. Yritä nähdä sanojen läpi.

- pyri ratkaisukeskeisyyteen: jos äitisi/isäsi jankkaa yhä vain pölyistä kaapin päällä, kysy miksi se on heille tärkeää ja mitä he haluavat. Etsi se tarkoitus sieltä sanojen takaa.

 

[totalfailier]

Ei arvostele..Ainut mistä on päässyt sanomaan,on se että "teillä menee pian lattiat puhki jollet lakkaa joka päivä hinkkaamasta niitä". Siis,mä kun siivoon joka päivä(imuroin,vedän kosteella lattiat),äiti ei itse ole kovin huushollerska,mutta kukin tavallaan..

 

["aloittaja"]

Urseele Noinhan se menee. Olen kaikkeni yrittänyt saadakseni heidät tajuamaan, että voivat lopettaa stressaamisen ja vastuunkannon. Siksi en ole halunnut antaa heidän kovin paljoa tehdä täällä mitään. Mutta jos siis tosiaan on niin, etteivät he sitä tule tajuamaan ja stressaavat joka tapauksessa, niin ehkä minun on vaan annettava niiden sitten korjata sen prkleen kaide =D

 

[Urseele]

[QUOTE="aloittaja";26782188]Urseele Noinhan se menee. Olen kaikkeni yrittänyt saadakseni heidät tajuamaan, että voivat lopettaa stressaamisen ja vastuunkannon. Siksi en ole halunnut antaa heidän kovin paljoa tehdä täällä mitään. Mutta jos siis tosiaan on niin, etteivät he sitä tule tajuamaan ja stressaavat joka tapauksessa, niin ehkä minun on vaan annettava niiden sitten korjata sen prkleen kaide =D[/QUOTE]

Tee niin Jos pystyt etäännyttämään itseäsi tästä tilanteesta ja katsomaan asiaa vaikkapa "aikajanalla", ehkä huomaat että samalla kun he naulaavat kaidetta, sinä voit tehdä mitä ihanaa ikinä tällä maapallolla haluat tehdä - tuskin kaiteenkorjaaminen on sinulle se hohdokkain juttu? Voit mennä elokuviin, pyöräilemään tai juoruta vaikka puhelimessa sillä välin.

Lapsenhan ei kuulu ostaa vanhempiensa hyväksyntää, koska se on loputon suo jos vanhemmat ylipäänsä kasvattavat ehdollisesti. Siksi on ihan turha ajatella, että tekemällä ja uurastamalla itse lopputulos olisi sen parempi

 

["aloittaja"]

Urseele <3

 

["ilona"]

Oma äiti ei ikinä, anoppi senkin edestä. Lopulta annoin ukaasin että vieraana voi käydä mutta pitää näppinsä irti talosta (hääräsi koko ajan jotain, siirteli tavaroita, siivosi jne.) Sen jälkeen ei olla sitten nähtykään... :/

 

[ok]

Joo. Ja hyvä kun muistutit, pitää muistaa leikata lasten kynnet ja putsata korvat, äiti on tulossa käymään

(arvaa puunattiinko meitä lapsena, ei todellakaan, näytettiin linnunpelättimiltä..)

 

["heta"]

En tiedä arvosteleeko vai mitä tekee... olen tavannut äitini viimeksi 3 vuotta sitten.

 

["höpöhöpö"]

Ei koskaan. Näkee ja ymmärtää kyllä, etten ehdi pitää kotia kovin siistinä ja silloin tällöin tarjoaa apuaan.

istu täällä vähemmän niin kerkiäisit tehdä jotakin!!!!

 

["vieras"]

Eipä ole enää äiti hengissä, mutta silloin kuin oli, niin ei kyllä arvostellut. Tuli usein omasta aloitteestaan auttamaan minua tietyissä asioissa, mutta jos en halunnut apua, hyväksyi sen, eikä nurissut tai osoittanut mitenkään loukkaantuvansa. Tosin en mä tiedä; oltiin aika samanlaisia mieltymyksiltämme siisteyden ja esineiden ulkonäön yms. suhteen, samanlaisia siivoushysteerikkoja molemmat...

 

[Saraldo]

Ei arvostele, ei koskaan. Mutta isä saattaa joskus puuttua johonkin tyyliin "pitäiskös tuohon lattiakaivon ympärille laittaa vähän enemmän silikonia, ettei tihku rakenteisiin" tms.

 

[....]

Äitini ei koskaan arvostelu mun kotiani. Hän arvostelee MUA ja mun tekemiäni ratkaisuja elämässä! Todella raivostuttavaa ja voimia vievää. Oma oloni helpottuu, kun pitää hetken etäisyyttä. Mutta tavatessa sama motkotus päällä! Jopa mun ulkomuotoani ja vaatteitani on aina haukkumassa.

 

[Kaiutin]

Arvosteli 15 vuotta. Kunnes tein siitä lopun. Betoniin valettu kantani on, että korkea ikä tai verisukulaisuus eivät oikeuta absoluuttisen kunioituksen nauttimiseen eivätkä anna oikeutta huonoon käyttäytymiseen. Elämäni on helpottunut sittemmin huomattavasti.

 

["vieras"]

Ei hän arvostele, vaan oman käsityksensä mukaan neuvoo. Emme ole olleet vuoteen tekemisissä. Tajusin, että elämä on kovin paljon viihtyisämpää näin.

 

[La Paset]

Eipä arvostellut koskaan.