Minun anoppi on asiantuntija monissa asioissa hänen mielestä. Ehkä hän jossain onkin ihan oikeessa mutta joskus vaan on niin äsyttävä!!!
Esim hän yrittää olla mieheni ja mun parisuhdeterapeutti jos meillä on ollut riitoja. Hän myös neuvoo miten rahaa tulisi käyttää ja olen usein saanut kuulla pinnallisuudesta. Ja neuvoja että ei tarvitse meikkata ennen kun menee kauppaan että kärsin itsetunto-ongelmista, ja jos ostan vaatteita ja meikkejä ja tykkään matkustella joskus, olen pinnallinen ja turhamainen. Hän myös keskeyttä puheitani ja jos joskus sanon mielipiteen jostain hän sanoo tyliin että ei se voi olla niin.
Kun tyttömme oli 2 kk valitin hänelle kun yöt on välillä rankkoja kun tyttö nukkui 22-3 asti ja sen jälkeen seuraavan kerran vasta 12 jälkeen päivällä. Hän sanoi mulle suoraan että tyttöhän nukkuu hyvin jos hän nukkuu 5 tuntia putkeen. Ja lisäsi siihen että minunkin pitää mennä nukkumaan heti kun tyttö menee. Sanoin että silloin kaipan vähän omaa aikaa ja välillä keitän pullot vielä jne. Siihen hän huusi että kuules sinä teet kaikki ihan väärässä järjestyksessä. Että mä suutuin ja huusin että mitä tuut tänne neuvoo missä järjestyksessä mä teen ja sano mielipiteesi miten tyttö nukkuu vasta kun itse olet valvonnut hänen kanssa. Sitten hän alkoi ihmetellä miksi en aina kerkeä siivoa ja tiskamaan. Minulle tyttö on eka lapsi ja teen yleensä kotityöt siinä ohella mitä ehdin ja jaksan. En välitä vaikka villakoiria välillä on. Sanoin että en ehdi aina joka päivä suihkuunkaan. Hänellä oli minulle valmis diagnoosi: minulla oli masennus. Koska en saa aikaiseksi siivota, enkä käy suihkussa joka päivä ja koska olin väsynnyt. Mä suutuin hänelle niin että!!!! Hän loukkantui kuin sanoin hänelle että hänellä ei ole asiaa tulla antaa minulle diagnoosia ja neuvoja. Anopin sanat mulle ennen kuin löi oveen kiinni oli: Hae apua koska siitä sä nimeomaan tarvitset. :kieh
Esim hän yrittää olla mieheni ja mun parisuhdeterapeutti jos meillä on ollut riitoja. Hän myös neuvoo miten rahaa tulisi käyttää ja olen usein saanut kuulla pinnallisuudesta. Ja neuvoja että ei tarvitse meikkata ennen kun menee kauppaan että kärsin itsetunto-ongelmista, ja jos ostan vaatteita ja meikkejä ja tykkään matkustella joskus, olen pinnallinen ja turhamainen. Hän myös keskeyttä puheitani ja jos joskus sanon mielipiteen jostain hän sanoo tyliin että ei se voi olla niin.
Kun tyttömme oli 2 kk valitin hänelle kun yöt on välillä rankkoja kun tyttö nukkui 22-3 asti ja sen jälkeen seuraavan kerran vasta 12 jälkeen päivällä. Hän sanoi mulle suoraan että tyttöhän nukkuu hyvin jos hän nukkuu 5 tuntia putkeen. Ja lisäsi siihen että minunkin pitää mennä nukkumaan heti kun tyttö menee. Sanoin että silloin kaipan vähän omaa aikaa ja välillä keitän pullot vielä jne. Siihen hän huusi että kuules sinä teet kaikki ihan väärässä järjestyksessä. Että mä suutuin ja huusin että mitä tuut tänne neuvoo missä järjestyksessä mä teen ja sano mielipiteesi miten tyttö nukkuu vasta kun itse olet valvonnut hänen kanssa. Sitten hän alkoi ihmetellä miksi en aina kerkeä siivoa ja tiskamaan. Minulle tyttö on eka lapsi ja teen yleensä kotityöt siinä ohella mitä ehdin ja jaksan. En välitä vaikka villakoiria välillä on. Sanoin että en ehdi aina joka päivä suihkuunkaan. Hänellä oli minulle valmis diagnoosi: minulla oli masennus. Koska en saa aikaiseksi siivota, enkä käy suihkussa joka päivä ja koska olin väsynnyt. Mä suutuin hänelle niin että!!!! Hän loukkantui kuin sanoin hänelle että hänellä ei ole asiaa tulla antaa minulle diagnoosia ja neuvoja. Anopin sanat mulle ennen kuin löi oveen kiinni oli: Hae apua koska siitä sä nimeomaan tarvitset. :kieh
