M
"Mette"
Vieras
Millaista arkea teillä eletään kenen lapsella diagnosoitu asperger? Meidän lapsella adhd, muttei se selitä mielestäni kaikkea. Epäilen jonkin sortin autismia.
E
eevertti
Vieras
no meillä vasta dg-tutkinnassa, lapsi as- ja ad(h)d piirteinen. lapsessa as-piirteisyyttä voisivat olla aistiylihekkyydet. erityisesti kuulo (saa hepulin kovista ja odottamattomista äänistä). mutta myös maut ja hajut. rtuokailu melko valikoivaa, ei yhtään maustetta saa olla ja kaiken söisi mieluiten kylmänä. kastika=hepuli. hyvin omaehtoinen lapsi. ei tee mitään käskystä, vaan itse oivaltaen pitäisi hänen mielestään homman mennä. turhautaa hyvin nopeasti, ei halua harjoitella vaan kaiken pitäisi sujua heti. ei myöskään kesät kuunnella ohjeita7opastusta. ei kestä hävimäistä tai sitten etttä toinen on parempi jossain. vetää helposti herneen nenään, jos muut eivät leiki hänen ehdoillaan. ja lopettaakin sitten leikkimisen muiden kanssa. tykkää viileästä ilmasta, ei kestä yhtään kuumempaa ilmaa. kommunikaatio välillä sellaista mongerrusta, etenkin kiukku ja turhautumis tilanteissa. silloin myös saattaa karjua tai läpsiä. visuaalinen oppija.
mutta siis noista monet menee yhtä hyvin adhd:n alle tai pelkän aistiylihekkyden (si-häiriö). tämä kuvaus kohta 5 v täyttävästä.
mutta siis noista monet menee yhtä hyvin adhd:n alle tai pelkän aistiylihekkyden (si-häiriö). tämä kuvaus kohta 5 v täyttävästä.
Siirtymävaiheissa vaikeaa. Hankalaksi menee, jos aiotut suunnitelmat eivät toteudu. Ruoan kaa ronkeli, tosin oon oppinut jo kestämään sitä, jos kastike valuu lautasella esim. Salaatin päälle. En osaa luotettavasti tulkita ilmeitä, äänensävyjä tai muuta sanatontaviestintää. Otan kirjaimelisena totuutena kaiken lausutun, enkä aina ymmärrä huumoria.
J
"jenni"
Vieras
Olisi kiva kuulla millä alalla työskentelet, jos olet työelämässä. Tunnetko itsesi erilaiseksi ja koska olet saanut diagnoosin?
Tekstisi oli aivan täysin kuin minun nyt 12 vuotias tyttäreni! Olisi kiva kuulla aikuisen aspergerin näkökulmasta mitä pään sisällä liikkuu, esim. juuri noissa siirtymävaiheissa kun ovat tosiaan vaikeita. Mikä siinä tuntuu vaikealta ja mitä ajattelet jos ei suunnitelmat toteudu. Miksi se kastike ei saa mennä salaatin päälle? jne.. Haluaisin ymmärtää tytärtäni, mutta hän ei osaa selittää mikä menee pieleen, on vaan koko maailma pilalla jos esim. se kastike tulee väärään paikkaan..
J
"jenni"
Vieras
Niin, ja ilmeitä ja eleitä on täälläkin harjoiteltu aku ankan avulla. =) Ja ymmärrettykin huumori voi yhtäkkiä kääntyä häntä vastaan, ja yllättäen on sitä mieltä että hänestä tehdään pilaa, vaikka ei niin olisi.
[QUOTE="jenni";26780481]Olisi kiva kuulla millä alalla työskentelet, jos olet työelämässä. Tunnetko itsesi erilaiseksi ja koska olet saanut diagnoosin?
Tekstisi oli aivan täysin kuin minun nyt 12 vuotias tyttäreni! Olisi kiva kuulla aikuisen aspergerin näkökulmasta mitä pään sisällä liikkuu, esim. juuri noissa siirtymävaiheissa kun ovat tosiaan vaikeita. Mikä siinä tuntuu vaikealta ja mitä ajattelet jos ei suunnitelmat toteudu. Miksi se kastike ei saa mennä salaatin päälle? jne.. Haluaisin ymmärtää tytärtäni, mutta hän ei osaa selittää mikä menee pieleen, on vaan koko maailma pilalla jos esim. se kastike tulee väärään paikkaan..[/QUOTE]
Ei sitä osaa eritellä, sillä eihän se ole ajatusprosessi vaan lähinnä asd on erilainen ohjelmointi. Joten kastike valuneena lautasella väärään paikkaan (ite en syö kastiketta kovin usein) on kuin koodissa olisi virhe ja sitten "does not compute" erroritlähtee herjaamaan. Pienenä olin ihan varma, että kuolemakin olisi helpompi kohtalo kuin juoda lasi piimää tai syödä kokonainen tuore tomaatti. Rakenne, maku, haju yms.kaikien on oltava just sopivia, että ruoka "syötävää".
Itejää jumiin suunnitelmiin ja siksi on suuri pettymys, jos ne eivät toteudu. Siirtymätilanteissa vastaava kontrolin menetys ja siksi ne ahdistavia. Epävarmuus on suurinta myrkkyä.
Oon aina ollut erilainen ja neurologinen epätyypillisyyteni oli seulan alla ennen kuin napanuora edes oli katkaistu syntyessäni. Sain diagnoosin(joka ei oo asperger, vaan sitä sivuava hfa) aikuisena, sillä diagnosointi lapsuudessano vasta alkutekijöissä.
Oon töissä rahoitus-, pankki-, ja vakuutusalalla. Tarpeeksi vanhoillinen ja säännelty meikäläisen makuun,mutta kuitenkin työtehtäväni sallivat itsenäien työskentelyn. Osaan tiimityötäkin tehdä, mutta se ei ole muille timiläisille kovin mukavaa!
Sori kirovirheet, kirjoitan tabletilla samalla kun laitan lapsille aamiaist?
Tekstisi oli aivan täysin kuin minun nyt 12 vuotias tyttäreni! Olisi kiva kuulla aikuisen aspergerin näkökulmasta mitä pään sisällä liikkuu, esim. juuri noissa siirtymävaiheissa kun ovat tosiaan vaikeita. Mikä siinä tuntuu vaikealta ja mitä ajattelet jos ei suunnitelmat toteudu. Miksi se kastike ei saa mennä salaatin päälle? jne.. Haluaisin ymmärtää tytärtäni, mutta hän ei osaa selittää mikä menee pieleen, on vaan koko maailma pilalla jos esim. se kastike tulee väärään paikkaan..[/QUOTE]
Ei sitä osaa eritellä, sillä eihän se ole ajatusprosessi vaan lähinnä asd on erilainen ohjelmointi. Joten kastike valuneena lautasella väärään paikkaan (ite en syö kastiketta kovin usein) on kuin koodissa olisi virhe ja sitten "does not compute" erroritlähtee herjaamaan. Pienenä olin ihan varma, että kuolemakin olisi helpompi kohtalo kuin juoda lasi piimää tai syödä kokonainen tuore tomaatti. Rakenne, maku, haju yms.kaikien on oltava just sopivia, että ruoka "syötävää".
Itejää jumiin suunnitelmiin ja siksi on suuri pettymys, jos ne eivät toteudu. Siirtymätilanteissa vastaava kontrolin menetys ja siksi ne ahdistavia. Epävarmuus on suurinta myrkkyä.
Oon aina ollut erilainen ja neurologinen epätyypillisyyteni oli seulan alla ennen kuin napanuora edes oli katkaistu syntyessäni. Sain diagnoosin(joka ei oo asperger, vaan sitä sivuava hfa) aikuisena, sillä diagnosointi lapsuudessano vasta alkutekijöissä.
Oon töissä rahoitus-, pankki-, ja vakuutusalalla. Tarpeeksi vanhoillinen ja säännelty meikäläisen makuun,mutta kuitenkin työtehtäväni sallivat itsenäien työskentelyn. Osaan tiimityötäkin tehdä, mutta se ei ole muille timiläisille kovin mukavaa!
Sori kirovirheet, kirjoitan tabletilla samalla kun laitan lapsille aamiaist?
J
"jenni"
Vieras
Kiitos, kun viitsit vastata! Sain tuosta tekstistäsi paljon irti, ja ajatuksesi vaikuttavatkin hyvin samanlaisilta kuin mitä tyttäreni sanoo/viestii olemuksellaan.
Välillä on vaikea ymmärtää ja jaksaa, kun ei itse koe kaikkea niin voimakkaana ja välillä äitinä turhaudun kun en tiedä mistä narusta vetää tai miten tilannetta voisi viedä eteenpäin myös lasta ajatellen. Yhteiskunnalla näyttää viel äolevan vähän vaikea ymmärtää vaikka me vanhemmat ymmärrettäisiinkin. Viimeksi ravintolassa ihmiset katsoivat hiukan pitkään tyttäreni syömätapoja (missä järjestyksessä mikäkin syödään, mistä kohtaa jne), mutta kun asiaa ei auta, että yrittäisin korjata lapsen ajatusta, siitä seuraa vaan sota. (ollaan kokeiltu sitäkin)
[QUOTE="jenni";26780586]Kiitos, kun viitsit vastata! Sain tuosta tekstistäsi paljon irti, ja ajatuksesi vaikuttavatkin hyvin samanlaisilta kuin mitä tyttäreni sanoo/viestii olemuksellaan.
Välillä on vaikea ymmärtää ja jaksaa, kun ei itse koe kaikkea niin voimakkaana ja välillä äitinä turhaudun kun en tiedä mistä narusta vetää tai miten tilannetta voisi viedä eteenpäin myös lasta ajatellen. Yhteiskunnalla näyttää viel äolevan vähän vaikea ymmärtää vaikka me vanhemmat ymmärrettäisiinkin. Viimeksi ravintolassa ihmiset katsoivat hiukan pitkään tyttäreni syömätapoja (missä järjestyksessä mikäkin syödään, mistä kohtaa jne), mutta kun asiaa ei auta, että yrittäisin korjata lapsen ajatusta, siitä seuraa vaan sota. (ollaan kokeiltu sitäkin)[/QUOTE]
Onhan noita asperger-kortteja, joita vois liian pitkään kyttääjille tunkea. Kasvatuksella aika mahdoton vaikuttaa asiaan, kun kyse ei ole käytöstavoista laisinkaan. Voi rauhottua ajan myötä, mie saan ani harvoin enää paimmaNlaatuisia itkupotkuraivareita, jos kaikki ei mennyt kuten halusin. Kärsivälisyyttä voi opetella, mutta ei väkisin.
Välillä on vaikea ymmärtää ja jaksaa, kun ei itse koe kaikkea niin voimakkaana ja välillä äitinä turhaudun kun en tiedä mistä narusta vetää tai miten tilannetta voisi viedä eteenpäin myös lasta ajatellen. Yhteiskunnalla näyttää viel äolevan vähän vaikea ymmärtää vaikka me vanhemmat ymmärrettäisiinkin. Viimeksi ravintolassa ihmiset katsoivat hiukan pitkään tyttäreni syömätapoja (missä järjestyksessä mikäkin syödään, mistä kohtaa jne), mutta kun asiaa ei auta, että yrittäisin korjata lapsen ajatusta, siitä seuraa vaan sota. (ollaan kokeiltu sitäkin)[/QUOTE]
Onhan noita asperger-kortteja, joita vois liian pitkään kyttääjille tunkea. Kasvatuksella aika mahdoton vaikuttaa asiaan, kun kyse ei ole käytöstavoista laisinkaan. Voi rauhottua ajan myötä, mie saan ani harvoin enää paimmaNlaatuisia itkupotkuraivareita, jos kaikki ei mennyt kuten halusin. Kärsivälisyyttä voi opetella, mutta ei väkisin.
J
"jenni"
Vieras
Kiitos lohduttavista sanoista. Sen jälkeen kun diagnoosi saatiin, on meilläkin ollut helpompi antaa olla ja ymmärtää että se ei ole kasvatuksesta kiinni.
V
"vieras"
Vieras
Selkishän se Astrolaben "hulluus"! Jollain tavalla pystyy ymmärtämään, miks on outo. Ei siis käy niin sanotusti täysillä.
N
nnnnn
Vieras
Täällä toinen diagnosoitu "aikuisburgeri". Lapsena ongelmia oli paljon koulussa, jossa ainakaan 80-luvulla ei juurikaan ollut tietoa mistään aspergereistä, kuten ei adhd lapsistakaan. Sen sijaan opettajan mielestä olin laiska ja kuriton lapsi, en pystynyt keskittymään opiskeluun tunneilla, lähinnä olin omissa mielikuvitusmaailmoissani. Kielissä olin hyvä, samoin lukemiseen olen aina voinut keskittyä ihan täysin, olen nopea lukemaan, luen esim. kirjan sivun kerta vilkaisulla, ja lukemaan olen oppinut jo viisi vuotiaana ihan itsekseni. Minulla suurimpia ongelmia näin aikuisenakin on kömpelyys, koko ajan ns. sählään. Lisäksi en pysty juurikaan luomaan uusia ystävyys suhteita, tai sanotaanko, että se on minulle todella vaikeaa. En viihdy ihmisjoukoissa, en osaa keskustella enkä ota ihmisiin katsekontaktia, jolloin ihmiset ajattelevat minun olevan töykeä tms. eli kyllä aikuisenakin ongelmana on sosiaaliset suhteet, työssä olen itsenäisessä työssä, en pysty tekemään töitä ryhmässä. Olen ollut monessa eri työpaikassa, tässä viimeisimmässä nyt 10v. Yleensä ongelmana on se, että en ole pitkäjänteinen, en malta tehdä mitään jos se ei onnistu heti. Onneksi tämä nykyinen työ sujuu. Ja itsensä kanssa on oppinut olemaan, kun itse tiedostaa ongelmansa, on niiden käsittely helpompaa.
V
"vieras"
Vieras
Oisinkohan minäkin tuommonen "aikuisburgeri"? Se ainakin olis helpottava selitys sanoa kaikille ihmetteleville 
N
nnnn
Vieras
Sun pitää vieras ottaa asia puheeksi lääkärissä, jos sulla on aspergeriin viittavia ongelmia. Kyllä toi asperger on ihan oikea ongelma ja diagnosoitu sairaus. Parasta siinä, että saa diagnosin erilaisuudelleen on helptus siitä, että sen käytöksen todella aiheuttaa joku syy, eikä ole vain "tyhmä" tai kömpelö ja outo. Silloin voi oppia ymmärtämään itse niitä hankalia tilanteita jo ennakolta ja yrittää kehittää itseään toimimaan vaikeissa tilanteissa esim. ihmisten kohtaamista voi harjoitella.
Autismin kirjoonhan nuo kuuluvat, siis asperaakku-rasvapaakku ja adhd/add. Eli ihan selkeaa rajan vetoa on mahdotonta suorittaa. Itse olen adhd-diagnosoitu aikuinen, mutta assi-piirteita loytyy roppakaupalla, enka koe, etta kyseessa olisi erillinen asia. Aivoni vain on kytketty hieman toisin, kuin nenteilla. Mausteiden on oltava aakkosjarjestyksessa maustekaapissa ja kahvikuppien tietyssa asennossa kaapissa. Sosiaalisten tilanteiden tulkitseminen on hankalaa: ymmarran joko sanat, eleet tai aanensavyt, mutta kokonaisuuden tulkitseminen saattaa tokkia. Ja ylianalysoin liki kaiken...
A
as-lapsen äiti
Vieras
Meillä on hirmu vaikeaa arki. Oma jaksaminen on venytetty äärimmilleen ja joskus tuntuu, että haluaisin vain lähteä pois. 
Lapsi on nyt 9-vuotias, mutta on suunnilleen 6-vuotiaan tasolla tietyissä asioissa. Meidän lapsella on muitakin ongelmia kuin pelkästään asperger, mikä hankaloittaa tilannettamme entisestään.
En oikein millään halua enää poistua kotoa mihinkään tuon lapsen kanssa, kun kaikesta pitää vetää hirmu suuri show pystyyn, kun mitään yllätyksiä ei kestetä.
Esimerkiksi aikataulun pitää olla minuuttitarkkaa, jos ollaan perillä minuutin liian aikaisin, tai liian myöhään, se ei lapselle käy ja siitä vedetään hirmu suuret pultit.
Jos nukkumaan meno viivästyy vaikka puoli tuntia, lapselle tulee pakonomainen tarve valvoa koko yö, kun ei kerta päässyt siihen tiettyyn aikaan nukkumaan.
Siispä meillä valvotaankin aika usein myöhään, kun mulla on muitakin asioita hoidettavana, kun tuon lapsen nukkumaan laitto ajallaan.
Lapsi on nyt 9-vuotias, mutta on suunnilleen 6-vuotiaan tasolla tietyissä asioissa. Meidän lapsella on muitakin ongelmia kuin pelkästään asperger, mikä hankaloittaa tilannettamme entisestään.
En oikein millään halua enää poistua kotoa mihinkään tuon lapsen kanssa, kun kaikesta pitää vetää hirmu suuri show pystyyn, kun mitään yllätyksiä ei kestetä.
Esimerkiksi aikataulun pitää olla minuuttitarkkaa, jos ollaan perillä minuutin liian aikaisin, tai liian myöhään, se ei lapselle käy ja siitä vedetään hirmu suuret pultit.
Jos nukkumaan meno viivästyy vaikka puoli tuntia, lapselle tulee pakonomainen tarve valvoa koko yö, kun ei kerta päässyt siihen tiettyyn aikaan nukkumaan.
Siispä meillä valvotaankin aika usein myöhään, kun mulla on muitakin asioita hoidettavana, kun tuon lapsen nukkumaan laitto ajallaan.
V