Auttakaa mua jotenkin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helpless
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

helpless

Vieras
Mä elän jatkuvassa pelossa. Pelkään että joku läheinen sairastuu, oma lapsi, äiti, isä, ystävä. Jotain pahaa pelkään koko ajan sattuvan. Raskausaikana pelkäsin kehitysvammaa, keskenmenoa, sitä että kuolen synnytykseen. Pelkään että saan syövän. Pelkään että lapseni sairastuu. Pelkään.

On päiviä, jolloin en mieti koko ajan kaikkea kamalaa, mutta ne päivät on harvassa. Joskus tuntuu että pelko lamaannuttaa täysin. Sydämestä puristaa, tärisen, itken.
 
Tää on kultapieni niin väärä palsta tälläisille kysymyksille. Täällä saat näiltä landemammoilta kuraa niskaan, ei nämä täällä mistään mitään tiedä.

Älä vaan ota itseesi näistä lyhyistä lauseista. Ei täällä saa sympatiaa kun lapsensa menettäneet, tai jos lapsi on sairas.

Jos et ole selvillä mistä pelkosi johtuu niin siinä tapauksessa varmasti ammattiauttaja voi johdattaa sut oikealle tielle, paranemisen tielle...

Jos on jo tietoa ja hajua mistä johtuvat, osaat pala palalta varmasti auttaa itse itseäsi...

Tukiasema on hyvä palsta näille kysymyksille!
 
Mun anoppi on samanlainen. Ja suosittelen sitä ammattiapua, koska vaikka tarkoitat huolellasi vain ja ainoastaan hyvää, myös perheesi ahdistuu siitä.
Sinua pitää suojella ja sinulta pitää salata kaikki ikävät asiat jne... Joten tosiaan, varaa vaan uusi aika sinne psykologille :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Asiasta jotain tietävä:
Tää on kultapieni niin väärä palsta tälläisille kysymyksille. Täällä saat näiltä landemammoilta kuraa niskaan, ei nämä täällä mistään mitään tiedä.

Älä vaan ota itseesi näistä lyhyistä lauseista. Ei täällä saa sympatiaa kun lapsensa menettäneet, tai jos lapsi on sairas.

Jos et ole selvillä mistä pelkosi johtuu niin siinä tapauksessa varmasti ammattiauttaja voi johdattaa sut oikealle tielle, paranemisen tielle...

Jos on jo tietoa ja hajua mistä johtuvat, osaat pala palalta varmasti auttaa itse itseäsi...

Tukiasema on hyvä palsta näille kysymyksille!

Kirjoitat osin totta, osin puhut palturia. Mä olen kyllä saanut täältä tukea ja sympatiaa kun on ollut lasten sairauksien kanssa raskasta.
Mutta olen kyllä saanut sitä kuraakin niskaan.

Ap:lle voimia ja rohkeutta hakea apua, ja niin paljon apua, että pääset noista peloistasi :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja MendedHearts:
Kirjoitat osin totta, osin puhut palturia.


Mikäs sun mielipiteesi oikeuttamaan sanomaan mikä on totta mikä ei.

Harkitse sanankäyttöäsi tarkemmin. Sulla ei oo oikeutta sanoa onko joku oikein tai väärin.
 
^No tulihan tähän ketjuun sympatiaa ap:lle, eikö? Tarpeettomiakin lauseita kyllä, mutta tuli mukaviakin vastauksia?

Eli voiko silloin sanoa että ei täältä tule sympatiaa? Ja kirjoitit(vai olitko se edes sinä, vai joku muu harmaa?) että ei täältä saa sympatiaa jos vaikka lapsi on sairas. Niin minä ainakin olen saanut. Että sinä yleistit siinä mielessä aika rajusti........ Eli mun mielestäni olit väärässä, koska koen kyllä saaneeni täältä tukea ja sitä sympatiaakin, kuten varmasti moni muukin vaikeassa elämäntilanteessa ollut. Toki sitä kuraakin on tullut... Mutta eipä tulisi mieleeni sanoa ettei tukea ole irronnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Asiasta jotain tietävä:
Ei täällä saa sympatiaa kun lapsensa menettäneet, tai jos lapsi on sairas.

No joo, kun sanan paikalla pitäisi olla oikeaoppisesti kuin...

Eli Ei täällä saa sympatiaa, kuin (ne jotka ovat) lapsensa menettäneet tai jos lapsi on sairas.


Ja joo, mä annoin sympatiaa, I hope... joten täältäkin sitä saa. Mutta kyllä sä tiedät, että tämä ei ole mikään mielenterveyspalsta vaan "kakarapalsta" - kaikin puolin. ;)

 
Kiitos kaikille vastanneille. Tiedän kyllä mistä nämä pelot ovat lähtöisin, pelkäsin jo lapsena todella paljon. Olin arka, kiusattu ja yksin pelkojeni kanssa.

Muistatteko kun Kata Kärkkäinen julkisuudessa kertoi kuinka monta vuotta kesti, ennen kuin hän löysi oikeanlaisen terpeutin, hänelle sopivan.

Se on ihan tuuripeliä että löytää sellaisen josta on apua ja koska mulla ei oo kemiat yhtään kohdanneet kun olen käynyt mielenterveystoimiston psykologeilla, eikä oo voimavaroja lähtee kokeilemaan aina uusia ja uusia ja selitellä miksi toi ei käy jne.

Itse olen parantunut jo paljon, koska tiedostan ongelmieni syitä ja mulla on vapaus puhua ja tuntea jokainen tunne. Paljon olen jo läpikäynytkin.

Ajattelin lähinnä, jos muilla olisi ollut myös pelkoja, sairauspelkoja, niin olisi saanut vertaistukea. Mutta kai kaksplussalaiset sitten ovat niin pelottomia ihmisiä.

Lisäksi olen arka kertomaan joka ihmiselle (niin ne terapeutitkin ovat ihmisiä) asioitani, joten se että olen niin monelle jo aloittanut, saa toistaiseksi riittää. Jos perheeni kärsii liikaa, huomaan kai sen oirehtivan. Nyt ollaan niin nauravaista sakkia että! Äiti vaan on itkupilli, itken ilosta ja surusta. Siihen on jo totuttu!
 

Similar threads

H
Viestiä
4
Luettu
264
Aihe vapaa
"been there"
B
P
Viestiä
7
Luettu
592
P
E
Viestiä
44
Luettu
3K
S
H
Viestiä
9
Luettu
605
Aihe vapaa
JONSERED Karhunkantaja
J

Yhteistyössä