auttakaa mua, pettämisasiaa...

[pää hajoo]

olen tästä ennenkin tänne kirjoittanut.eli mulla (olen naimisissa) on suhde varattuun mieheen. molemmat tiiämme,että tämä on väärin ja lähinna töissä näemmekin. nyt tämä mies on alkanut kertomaan tunteistaan ja olemme molemmat ihastuneita toisiimme.

tätä on jatkunut reilu kuukauden verran. taidamme olla läheisriippuvaisia miten saan itselleni päähän,että tämän on loputtava? tai pahin asia tässä on se, että en halua tämän loppuvan....


mitä helvettiä mä teen???

 

[olisko tämä?]

Eroatte molemmat ja perustatte yhdessä uusperheen ja toivotte sormet ristissä parasta? Oisko?
T:huonossa suhteessa itsekin olevan vastaus

 

[pää hajoo]

mut meistä kumpikaan ei tahdo myös erota puolisoistakaan.... mitä täs sit edes haluaa? molemmat?

 

[olisko tämä?]

Elämässä ei yleensä molempia saa se on joko otat tai jätä. Sano tämä sille miehellekin ja toivot parasta jos siitä välität muuten tyydyt mieheesi ja perheeseesi.

 

[isoäiti mölykylästä]

mä ihmettelen miten tunneköyhiä ihmisiä nämä pettäjät on. miksi ei yhtään osata ajatella sitä toista, miltä siitä tuntuu, jos ja kun saa tietää. eikö kannattais ensin ottaa ero entisestä ja sitten vasta alkaa uusi suhde. silloin se ei ainakaan niin paljon toista satuttaisi

 

[voi että]

Vaikea tilanne - itse olin samanlaisessa tilanteessa 7 vuotta sitten, suhdetta toiseen mieheen kesti puolisen vuotta kunnes päätin että haluan yrittää vielä mieheni kanssa - mies ei siis tiennyt suhteesta. Muutaman vuoden päästä ajauduimme taas yhteen tämän toisen miehen kanssa ja voi sitä tunnetta...
Erosin miehestäni osaksi tämän takia, osaksi monen muun syyn vuoksi. Mutta vakituista parisuhdetta en sitten tämän uuden miehen kanssa kuitenkaan aloittanut, meillä oli kuitenkin ehkä enemmän kyse intohimosta ja totaalisesta hullaantumisesta- ei rakkaudesta.
Välillä vieläkin mietin että entä jos asiat olisivat menneet toisin...
En valitettavasti osaa neuvoa että mikä olisi oikea vaihtoehto.

 

[juiy]

jännä et laitoit vink vonk hymiön läheisriiippuvaisuuden perään.

 

[yksi tunneköyhä]

mä ihmettelen miten tunneköyhiä ihmisiä nämä pettäjät on. miksi ei yhtään osata ajatella sitä toista, miltä siitä tuntuu, jos ja kun saa tietää. eikö kannattais ensin ottaa ero entisestä ja sitten vasta alkaa uusi suhde. silloin se ei ainakaan niin paljon toista satuttaisi

Tiedätkö, se on helppo sanoa... Niin minäkin olin 100% sitä mieltä etten ikinä, koskaan miestäni pettäisi... Mutta sitten kun se kolahti niin se kolahti...

 

[kerro]

Vaikea tilanne - itse olin samanlaisessa tilanteessa 7 vuotta sitten, suhdetta toiseen mieheen kesti puolisen vuotta kunnes päätin että haluan yrittää vielä mieheni kanssa - mies ei siis tiennyt suhteesta. Muutaman vuoden päästä ajauduimme taas yhteen tämän toisen miehen kanssa ja voi sitä tunnetta...
Erosin miehestäni osaksi tämän takia, osaksi monen muun syyn vuoksi. Mutta vakituista parisuhdetta en sitten tämän uuden miehen kanssa kuitenkaan aloittanut, meillä oli kuitenkin ehkä enemmän kyse intohimosta ja totaalisesta hullaantumisesta- ei rakkaudesta.
Välillä vieläkin mietin että entä jos asiat olisivat menneet toisin...
En valitettavasti osaa neuvoa että mikä olisi oikea vaihtoehto.

Mitä sitten on todellinen rakkaus? Itselläni ei ole vissiin kohdalle tullut...oon luullut että hullaantuminen ja toisen kanssa halua olla on sitä?

 

[Ken guru]

mä ihmettelen miten tunneköyhiä ihmisiä nämä pettäjät on. miksi ei yhtään osata ajatella sitä toista, miltä siitä tuntuu, jos ja kun saa tietää. eikö kannattais ensin ottaa ero entisestä ja sitten vasta alkaa uusi suhde. silloin se ei ainakaan niin paljon toista satuttaisi

Samaa ihmettelen minäkin.

 

[Ken guru]

Tiedätkö, se on helppo sanoa... Niin minäkin olin 100% sitä mieltä etten ikinä, koskaan miestäni pettäisi... Mutta sitten kun se kolahti niin se kolahti...

Nomutta, jos kolahtaa jonkun toisen kohdalla, niin eikö olisi kaikille reilumpaa että laittaisi ensin välit poikki entiseen? Ei se sen kummempaa vaadi, kuin vähän selkärankaa.

 

[yksi tunneköyhä]

Nomutta, jos kolahtaa jonkun toisen kohdalla, niin eikö olisi kaikille reilumpaa että laittaisi ensin välit poikki entiseen? Ei se sen kummempaa vaadi, kuin vähän selkärankaa.

No siis itse näin teinkin, mutta ei kaikista siihen näköjään ainakaan heti ole.

 

[isoäiti mölykylästä]

Tiedätkö, se on helppo sanoa... Niin minäkin olin 100% sitä mieltä etten ikinä, koskaan miestäni pettäisi... Mutta sitten kun se kolahti niin se kolahti...

itse petettynä tiedän tasan ja tarkkaan sen miltä se tuntuu. varsinkin jos se toinen osoittaa että sä vaan olet hullu ja luulottelet, ettei hän ole eikä koskaan tekisi sellaista. näin menetteli mun mies. kunnes tapahtui sellaista, ettei enää voinut asiaa kieltää. mä en pystynyt pettämään miestä, vaikka tilaisuuksia olisi ollut ja vaikka kuinka tiesin, että mies pettää.

 

["Male"]

Hässitte nyt vaan muutaman kuukauden koko ajan niin kyllä se siitä ohi menee.

 

[isoäiti mölykylästä]

enkä ymmärrä näitäkään pettäjiä, jotka pettää ja saa lähdöt ja sen jälkeen aletaan pillittää miten hyvä sen entinen vaimo tai mies oli ja vielä rukoilla, että ota takaisin. mä en eden kehtais, jos olisin pettänyt toista

 

[Ken guru]

enkä ymmärrä näitäkään pettäjiä, jotka pettää ja saa lähdöt ja sen jälkeen aletaan pillittää miten hyvä sen entinen vaimo tai mies oli ja vielä rukoilla, että ota takaisin. mä en eden kehtais, jos olisin pettänyt toista

Samon, enkä ymmärrä niitäkään, joita on petetty, jotka sitten vielä senkin jälkeen ja/tai toisella olevan uuden heilan lomassa yrittää saada pettäjää takaisin.

Minä ainakin morjestaisin pitkällä kädellä jos mua petettäis, takaisin en ottaisi.