Auttakaa mua toimimaan moraalini mukaan

[Huspati Huta]

Niin. Emmä yhteisestä tulevaisuudesta haaveile, vaan siitä, että voitais hyvillä mielin jatkaa seksisuhdetta. Äh, emmä enää tiedä itekään!

Ei niihin sivusuhteisiin päällimmäisenä useinkaan kuulu se, että niissä hyvillä mielin oltaisiin. Hyviä hetkiä on varmaankin, mutta usein se luvattomuus, väärin tekeminen (ainakin toisen osapuolen kohdalla) tuo niitä synkkiä sävyjä. Ehkä eri asia on sitten, jos ei todella ole tunteita pelissä. Naisilla usein on.

 

[CM harmaana]

Mieshän se moraaliton on, nautit vaan

 

["vieras"]

Eihän sulla mitään moraalia ole.

Mutta joo. Sanoisin, että tyhmät kuuntelee ja toimii alapäänsä mukaan ja viisaat sitten yläpäänsä. Sä olet jo valintasi tehnyt sillä alapäällä, joten eihän tossa ole mitään jauhettavaa enää.

 

["vieras"]

että rakastut itse ja sitten mies 90% todennäköisyydellä sanoo ettei jätä vaimoaan ja perhettään ja haluaa jatkaa vain pano suhdetta. Silloin ei varmasti tunnu kivalta. Maailmassa on niin paljon vapaita miehiä jotka on hyviä sängyssä että siirtyisin eteenpäin ja säilyttäisin itsekunnioitukseni. Jos teoreettisesti kävisi niin että molemmat rakastuisitte toisiinne niin mieti olisitko valmis äitipuoleksi 3 lapselle ja hyppimään exvaimon pillin mukaan...ei kun eteenpäin vaan ja etsi itsellesi parempaa seuraa.

 

["mina"]

Itse olen ollut suhteessa varatun miehen kanssa ja en juurikaan kokenut tunnontuskia. Mies oli 20 v minua vanhempi ja tiesin, etten ikäeron vuoksi halua vakavampaa suhdetta. Eniten ehkä pelotti se, että miehen vaimo olisi saanut jotain kautta tietää asiasta ja mies olisi joutunut luopumaan jokapäiväisestä arjesta lastensa kanssa. Siitä olisin kokenut syyllisyyttä.

Meillä oli erittäin hauskaa niin pitkään, kuin sitä kesti. Itse vieroittauduin miehestä about puolen vuoden jälkeen, kun ihastuin toiseen. Olin tehnyt alusta asti selväksi, että meillä ei ole tulevaisuutta, enkä olisi halunnutkaan omaksi aviomiehekseni miestä, joka pystyy olemaan avioliiton ulkopuolisessa suhteessa noinkin "kivuttomasti". Itseäni tässä asiassa taas suojasi se, että ikäero oli niin suuri. En siis olisi halunnutkaan vakavampaa suhdetta, vaikka mies olisi ollut vapaa. Ilman ikäeroa olisin luultavasti ottanut takkiini pahasti.

Jotenkin en osaa omalta osalta ajatella tuota suhdetta kovin moraalittomana, koska itse en ole elämäni aikana pettänyt ketään, enkä myöskään ole nähnyt kyseistä miestä kertaakaan sen jälkeen, kun olen alkanut tapailla muita. Sain tuolloin mieheltä semmoista läheisyyttä, jota siihen aikaan tarvitsin ja tiesin, ettei mies olisi vaimolleen ollut uskollinen kuitenkaan.

Vaikka nykyään seurustelen, niin en pelkää, että joku toinen nainen tekee minulle saman. Tämä johtuu siitä, että luotan siihen, että mieheni ei petä minua, vaikka saisi tilaisuuden. Ja jos kaikesta huolimatta näin kävisi, niin en todellakaan syyttäisi naista perheen rikkomisesta. Sen olisi mies kyllä ihan itse tehnyt.

 

["vieras"]

Minusta sen voiman kiusauksen vastustamiseen saa siitä kun arvostaa itteensä niin paljon että ei tyydy tuommoiseen salasuhteeseen, siinä kyllä antaa ittensä tosi halvalla. Olen itekin ollut äskettäin melkein samanlaisessa tilanteessa ja vaikka kuinka himot hyrräs niin sydän ja sielu sanoi että ei ja tein sen selväksi tälle varatulle. Nyt välttelen kyseistä ihmistä hieman ja palataan asiaan jos tosiaan on joskus eronnut niinkuin mulle väitti eroovansa.

 

[bgazg]

Huora sinä olet

 

["mimmuuu"]

[QUOTE="vieras";23604170]Eihän sulla mitään moraalia ole.

Mutta joo. Sanoisin, että tyhmät kuuntelee ja toimii alapäänsä mukaan ja viisaat sitten yläpäänsä. Sä olet jo valintasi tehnyt sillä alapäällä, joten eihän tossa ole mitään jauhettavaa enää.[/QUOTE]

Peesi