A
ahdistunut äiti/avovaimo
Vieras
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, siis mun mieheni. Osaa se olla ihanakin, mutta asiaan...
Nyt se on taas juonut joka viikonloppu, ja monta päivää putkeen, saattaa jatkua viikollekin ma-ti asti. Esikoisen syntymää ennen ja sen jälkeen oli pitkä "hyvä kausi", että mies joi vaan n. kerran kuussa ja ei juuri ikinä mennyt montaa päivää, vain yksi. No, nyt sitten se on taas lisääntynyt älyttömiin mittakaavoihin, tai minun mielestäni perheellisen miehen kohdalla älyttömiin. Odotan toista lasta neljännellä kuulla. Olen todella väsynyt tähän elämään. Meillä on muutto vieraalle paikkakunnalle tulossa, ja se vielä enemmän stressaa. Tavallaan pelkäsin muuttoa jo ennenkuin mies lisäsi juomistaan. Ja muutto oli jo lyöty lukkoon ennenkun tiesimme, että olen raskaana.
Olen sanonut miehelle, että me emme esikoisen kanssa muuta, koska minua pelottaa se, jos juominen jatkuu noin isossa määrin, mutta sillä ei ole tehoa. Onneksi sieltä pääsee pois sitten jos alkaa ahdistamaan. Mutta toisaalta, siellä vieraalla paikkakunnalla ei ole niitä jotka houkuttelisivat juomaan. Ainakaan aluksi.
Mies lupaa ja lupaa vähentää juomistaan, mutta tällä kerralla mitään ei tapahdu. Olen myös sanonut ihan asiallisesti, että ketuttaa jo sellainen "tissuttelu", ja nyt meillä on aina ollut kaapissa kaljaa tätä varten. Siis tissuttelua on vielä niiden muutaman päivän putkien lisäksi.
Sit kun mies lähtee juomaan, niin lisäks vielä se ei ees ilmoita mihin menee, ihmettelen vaan yöllä kun ei näy kotiin. Sit kuulen jostain et se on taas kännissä. Sit se ei ilmoita itsestään juoma-aikana ollenkaan, paitsi sit kun kotiin pitäis hakea tai lainata rahaa, mitä en todellakaan enää tee. Myös "pahimpina" aikoina mies tulee umpikännissä keskellä yötä hakkaamaan ovia ja ikkunoita päästäkseen sisään kun on hukannut avaimensa, ja esikoinen herää ja sitä ei saa nukkumaan enää kunnolla. Mies ei usko kun sanon ettei tarvii tulla hakkaamaan ovia juuri lapsen heräämisen takia. Lisäksi joka juomareissulta kotiuduttuaan, minä saan kuulla haukkuja, huoritteluja ja vit***lua. Usein kuulemani huuto on "mene hoitoon". Suosittelisin kyllä miehelleni sitä lämpimämmin, mutta hänessähän ei ole mitään vikaa, omasta mielestään siis.
Mietin joitain viikkoja sit jopa aborttia, kun tuntuu etten jaksa yksin aina edes esikoisen kanssa, saati kun siinä olisi sitten pieni, avuton vauva lisänä. Ja miehestä tuskin mitään tukea tulee olemaankaan. Yleisesti ottaen olen vastaan aborttia.
Onko vinkkejä tilanteeseeni, miten tästä pääsee pois? Erota en haluaisi (?), meillä on hyvätkin hetket, niitä vaan tuntuu olevan tosi vähän nykyään tuon juomisen takia.
Lapsemmekin on kiukkuinen ja ahdistunut kun se vaistoaa että minulla ei ole hyvä olla. Saati tämä raskaus sitten, jatkuvasti on outoja vatsakipuja tms.
Ja miehen kanssa on näköjään turha puhua asiasta, sitä olen yrittänyt normaalisti ja asiallisesti puhuen, "valittaen", "uhkaillen" ettei muuteta... Ei apua mistään.
ahdistaa. :'(
Nyt se on taas juonut joka viikonloppu, ja monta päivää putkeen, saattaa jatkua viikollekin ma-ti asti. Esikoisen syntymää ennen ja sen jälkeen oli pitkä "hyvä kausi", että mies joi vaan n. kerran kuussa ja ei juuri ikinä mennyt montaa päivää, vain yksi. No, nyt sitten se on taas lisääntynyt älyttömiin mittakaavoihin, tai minun mielestäni perheellisen miehen kohdalla älyttömiin. Odotan toista lasta neljännellä kuulla. Olen todella väsynyt tähän elämään. Meillä on muutto vieraalle paikkakunnalle tulossa, ja se vielä enemmän stressaa. Tavallaan pelkäsin muuttoa jo ennenkuin mies lisäsi juomistaan. Ja muutto oli jo lyöty lukkoon ennenkun tiesimme, että olen raskaana.
Olen sanonut miehelle, että me emme esikoisen kanssa muuta, koska minua pelottaa se, jos juominen jatkuu noin isossa määrin, mutta sillä ei ole tehoa. Onneksi sieltä pääsee pois sitten jos alkaa ahdistamaan. Mutta toisaalta, siellä vieraalla paikkakunnalla ei ole niitä jotka houkuttelisivat juomaan. Ainakaan aluksi.
Mies lupaa ja lupaa vähentää juomistaan, mutta tällä kerralla mitään ei tapahdu. Olen myös sanonut ihan asiallisesti, että ketuttaa jo sellainen "tissuttelu", ja nyt meillä on aina ollut kaapissa kaljaa tätä varten. Siis tissuttelua on vielä niiden muutaman päivän putkien lisäksi.
Sit kun mies lähtee juomaan, niin lisäks vielä se ei ees ilmoita mihin menee, ihmettelen vaan yöllä kun ei näy kotiin. Sit kuulen jostain et se on taas kännissä. Sit se ei ilmoita itsestään juoma-aikana ollenkaan, paitsi sit kun kotiin pitäis hakea tai lainata rahaa, mitä en todellakaan enää tee. Myös "pahimpina" aikoina mies tulee umpikännissä keskellä yötä hakkaamaan ovia ja ikkunoita päästäkseen sisään kun on hukannut avaimensa, ja esikoinen herää ja sitä ei saa nukkumaan enää kunnolla. Mies ei usko kun sanon ettei tarvii tulla hakkaamaan ovia juuri lapsen heräämisen takia. Lisäksi joka juomareissulta kotiuduttuaan, minä saan kuulla haukkuja, huoritteluja ja vit***lua. Usein kuulemani huuto on "mene hoitoon". Suosittelisin kyllä miehelleni sitä lämpimämmin, mutta hänessähän ei ole mitään vikaa, omasta mielestään siis.
Mietin joitain viikkoja sit jopa aborttia, kun tuntuu etten jaksa yksin aina edes esikoisen kanssa, saati kun siinä olisi sitten pieni, avuton vauva lisänä. Ja miehestä tuskin mitään tukea tulee olemaankaan. Yleisesti ottaen olen vastaan aborttia.
Onko vinkkejä tilanteeseeni, miten tästä pääsee pois? Erota en haluaisi (?), meillä on hyvätkin hetket, niitä vaan tuntuu olevan tosi vähän nykyään tuon juomisen takia.
Lapsemmekin on kiukkuinen ja ahdistunut kun se vaistoaa että minulla ei ole hyvä olla. Saati tämä raskaus sitten, jatkuvasti on outoja vatsakipuja tms.Ja miehen kanssa on näköjään turha puhua asiasta, sitä olen yrittänyt normaalisti ja asiallisesti puhuen, "valittaen", "uhkaillen" ettei muuteta... Ei apua mistään.
ahdistaa. :'(
