Avioero ja perheen rikkoutuminen toisen miehen/naisen vuoksi,onko täällä kokeneita?Itse olen rakastunut

[ap]

En toki hae hyväksyntää täältä,tiedän etten sitä voi saada...vaan ihan vastaavassa tilanteessa olleita ja kuinka ratkaisujen kanssa kävi,empä ole saanut kuin tuon yhden.

Otsikostani jo selviää että huhuilen vastaavan käyneitä,en moraalisaarnoja!Lukekaas otsikot.

 

[Aavistus]

No, minulta sait ainakin vastaavassa tilanteessa olleen vastauksen.

 

[näin]

Älä riko perhettä jonkun lyhyen nettituttavuuden takia! Sä et todellakaan tunne sitä oikeesti. Vain sen mitä se on itsestään halunnu sulle näyttää! Ja sama toisin päin. Jäät vain nuolemaan näppejäs ja koko perhe kärsii. Usko mua! Mulla on kokemusta. Sieltä voi hyvinkin paljastua vaikka mitä paskaa lopen! Pyydän - harkitse hyvä ihminen 500 kertaa ja sittenkin vielä muutaman kerran! Jos sun nykyinen suhde on jollain tavalla tyydyttävä niin panosta mieluummin siihen. Tiedät ainaki mitä voit saada parhaimmillaan! Ja kumppaninsa lapsia harva mies (tai nainen) pystyy todellisuudessa aidosti sulattamaan vaikka kuinka tietäisi niiden kuuluvan pakettiin. Lasten on varmasti parempi omien vanhempien kanssa jos perhe-elämä on suurinpiirtein tasapainoista.

Mä koitin tuolla ykkös sivulla kertoa että on kokemusta. Mut tuntu et huonot kokemukset menee vaan ohi sulta!

 

[Pesky Pixie]

En toki hae hyväksyntää täältä,tiedän etten sitä voi saada...vaan ihan vastaavassa tilanteessa olleita ja kuinka ratkaisujen kanssa kävi,empä ole saanut kuin tuon yhden.

Otsikostani jo selviää että huhuilen vastaavan käyneitä,en moraalisaarnoja!Lukekaas otsikot.

No mä ainakin vastasin omasta kokemusmaailmastani. Hyvin läheltä olen tuota samaa seurannut, ja mitään hyvää ei siitä seurannut. Mies seurusteli vaimonsa selän takana toisen naisen kanssa kauan vaimon luullessa hyväksi tätä liittoa, jota mies kuvaili rakkaudettomaksi, tylsäksi ja ihan kaverisuhteeksi. Kun mies sitten erosi viimein, jätti hän tämän toisenkin naisen ja otti kolmannen. Kuinka ollakaan, hän nyt tämän kolmannen naisen kanssa seurustellessaan, ja suhteen vakiinnuttua, valittaa kuinka liitto on tylsä, seksitön ja rakkaudeton ja kaipaa jotain muuta....

Ei siinä mitään jos rakastuu toiseen, mutta oma tonttinsa pitäisi mielestäni siivota ennen kuin hyppää uuteen suhteeseen. Kertoa avoimesti puolisolleen, että harkitsee eroa, eikä selän takana puhua siitä ja suunnitella uutta suhdetta. Sitten muuttaa ihan omaan asuntoon ja pärjätä ensin omillaan, sitten aloittaa se uusi suhde.

 

[Syystuuli]

Samoin minulta tuli kokemuspohjainen mielipide,
onneksi ei itselle ole käyny näin mutta
veljeni vaimo jätti hänet toisen miehen takia, kolme pientä lasta jotka äiti vei ulkomaille
gigolonsa perässä.
En sano tätä vain siksi että hän on veljeni, mutta myös tämä ex-vaimo on aina kehunut miestä ja sitä ettei hänessä ole mitää vikaa, hyvä isä ja rakasti vaimoaan jne
mutta kun ei vaan voinut hillitä itseään kun rakastui niin kamalasti.

Ja nyt ovat eronneet tämän uudenkin italiaanon kanssa, taas tuli maha pystyssä kotimaahan ja kehtas tulla vinkumaan veljeäni takaisin.
Ei ottanut.

 

[ajatuspoliisi]

Ajatuspoliisi(=AP)huomauttaa myös olleensa ihan vastaavassa tilanteessa, joskin sillä eroavaisuudella, että se toinen osapuoli oli tuttu jo vuosien takaa. AP valitsi loppujen lopuksi perheen ja puolisonsa. Ja on edelleen tyytyväinen, että valitsi näin. Mutta rakastumisen psykoositilassa valinta oli paljon vaikeampi, joten AP uskaltaa jopa väittää ymmärtävänsä ap:n asemaa.
Edelleen toteaa AP, että kerran täällä vain eletään, mutta rehellinen pitää silti olla. Itselleen ja muille. Ei helppoa. Mutta kannattavaa in the long run. Tiedote päättyy tähän.

 

[vieras]

Siksi tiedän kun hän on asunut yh äidin kanssa ja hoidellut hänen lapsiaan.Ja tiiviissä yhteydessä on kyllä oltu erittäin paljon,tunnen/tiedän häntä jo paljon.

Onko teidän mielestänne sitten enemmän ok että jään tunteettomaan suhteeseen loppuelämäkseni ja meistä molemmat kärsisi,minä kun en miestä rakasta ja hän kun en vastaa hänen tunteisiin.

Oletteko miehesi kanssa hakeneet apua parisuhteeseenne? Viettäneet kahden aikaa?

Onko tämä mielestäsi positiivista... "Siksi tiedän kun hän on asunut yh äidin kanssa ja hoidellut hänen lapsiaan..."?

 

[Vieras]

Tää on niin kaksipiippuinen juttu, ettei tuohon suoraa vastausta voi antaa.
Jotenkin minusta kuulostaa tyhmältä, että kertoisit miehellesi ihastuksestasi ja sitten yhdessä mietitte mitä teette. No mä en ainakaan noin tekis. Tietäsin, että mies mut pihalle pistäs. Ja miks muutenkaan kertoa, olen ihastunut toiseen, jos päätätkin jäädä nykyiseen suhteeseen?
Se, että ottaisit eron ja muutaisit uuden miehen luo, kuullostaa myös jotenkin oudolta ratkaisulta. Ehkä nyt neuvoisin eroamaan nykyisestä miehestä ja vasta sitten aloittaa suhde toiseen. Tapailuhan ja yhteydenpito ei vielä suhdetta tarkoita.
Ja jos haluat edes yhtään pelastaa suhdettasi nykyisen miehesi kanssa, asia pitäisi ottaa pöydälle heti. Yrittää järjestää jotain yhteistä tekemistä tms suhteen parantamista. Tai sinun pitäisi kertoa miehellesi, että nyt jokin tästä suhteesta puuttuu.

Mieti kuitenkin tarkkaan. Mutta jos sinusta siltä tuntuu, että olet onnellinen tuon uuden miehen kanssa niin miksi ei. Mutta se riski pitää ottaa, että se alkuhuuma tässäkin suhteessa latistuu.

 

[teemu]

Siksi tiedän kun hän on asunut yh äidin kanssa ja hoidellut hänen lapsiaan.Ja tiiviissä yhteydessä on kyllä oltu erittäin paljon,tunnen/tiedän häntä jo paljon.

Onko teidän mielestänne sitten enemmän ok että jään tunteettomaan suhteeseen loppuelämäkseni ja meistä molemmat kärsisi,minä kun en miestä rakasta ja hän kun en vastaa hänen tunteisiin.

Ei. Sinun kannattaa erota, ellei sinulla ole miestäsi kohtaan sellaisia tunteita, kuin pitäisi. Missään tapauksessa ei kuitenkaan kannata erota toisen miehen takia. Se ei saa vaikuttaa eropäätökseen. Ensin eroat ja sitten aloitat uuden suhteen, kun olet selviytynyt erosta. Itselleni kävi niin, että vaimo rakastui toiseen ja halusi sitten rikkoa perheen sen takia ja koska tuo mies oli kuulemma niin ihana ja oikea sielunkumppani. Monta lasta, pitkä liitto - itkua ja hammastenkiristystä koko perheelle moneksi vuodeksi. Sitten nuo kyyhkyläiset olivat yhdessä pari vuotta, kunnes ihastus meni ohi ja molemmat alkoivat lentää kukasta kukkaan.

 

[piprane ema]

Itse voisin sanoa eronneeni toisen miehen vuoksi, nykyinen mieheni tuli ja vei jalat alta. Erosin, vaikka oli kaksi lastakin ja päivääkään en ole katunut. Olen ollut nyt uuden miehen kanssa vähän vajaan vuoden yhdessä.

Edellinen liitto oli onneton ja ero oli meinannut tulla jo moneen kertaan monista eri syistä, tämän uuden miehen ansioista sain vain voimia lähteä.

Suuri kiitos vastauksestasi!!Mitenkäs teillä lähiympäristö suhtautui asiaan kun sinulla oli sitten heti uusi mies?

Kaikki suhtautuivat loistavasti, jopa silloinen anoppi. Kaikki tiesivät että emme olleet kumpikaan olleet pitkään aikaan enää onnellisia.
Hankalampaa taisi olla totuttaa ne uudet "appivanhemmat" siihen, että niiden poika otti eronneen naisen kera kahden lapsen..

joo niin poikkeaakin ja omalla kohdallani tein miehelleni silloin heti selväksi, että minulla on tunteita toista kohtaan, mutta myös sen että se ei ollut ainoa syy siihen, että halusin erota.

 

[vieras]

Juu ja mitäs sitten vaikka olenkin niitä naisia??Olen yrittänyt viimeiseen asti löytää tunteitani takaisin aviomiestäni kohtaan vaan ei ole ja nyt sitten tahtomattani kävi tällein.

Ei se ole tahtomattasi tapahtunut kun olet netistä tietoisessti etsinyt uusia miestuttavuuksia. Olen sitä mieltä että huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, mutta mieti nyt todella tarkkaan onko sinun nykyinen suhteesi todella niin huono ettet vaan tee elämäsi pahinta virhettä..

 

[nöppönen]

Mitä itse asiaan tulee, niin toki kerranhan täällä vain elellään (paitsi hindut, heh) - silti jäitä hattuun ja rehellisyyttä peliin, niin suhteessa muihin kuin itseenkin.

tätä voisin peesata. tilannetta/eroa tulee vaikeuttamaan se että olet ainakin jollain tasolla pettänyt miestäsi. katkerana ja loukattuna sitä voi toimia monella tapaa väärin.. niin itseään kuin muitakin kohtaan. ikävää että olet omalta osaltasi antanut tilanteen jatkua jo tuohon pisteeseen. reilupeli olisi niin paljon parempi vaihtoehto.

mitä lapsiin tulee niin ota rauhallisesti. anna aikaa jos perhe nyt sitten rikkoontuu. se että rakkauden kohteesi on hyvä lasten kanssa ei sinällään kerro vielä mitään. sinun lapsesi ei välttämättä silti tule toimeen hänen kanssaan. lapsille on varmasti myös pelottavaa ja hämmentävää jos äidillä on isin tilalla heti uusi mies vierellä.. pienen lapsen tuskaa on aika vaikea katsoa.

kyllä meillä isompi lapsi vielä yli kolme vuotta eron jälkeen kyselee välillä miksei isi asu meidän kanssa, miksi isi nukkuu ****** vieressä kun kavereiden isät nukkuu äitien vieressä jne.

 

En toki hae hyväksyntää täältä,tiedän etten sitä voi saada...vaan ihan vastaavassa tilanteessa olleita ja kuinka ratkaisujen kanssa kävi,empä ole saanut kuin tuon yhden.

Otsikostani jo selviää että huhuilen vastaavan käyneitä,en moraalisaarnoja!Lukekaas otsikot.

Minä rakastuin toiseen ja lähdin. En ole katunut, nyt on yhteinen lapsi ja olen onnellisempi kuin koskaan. Kohta viisi vuotta naimisissa uuden puolison kanssa. Helppoa ei alussa ollut kun lennosta vaihtoi uuteen ja piti aloittaa uusi yhteiselo ja samaan aikaan käsitellä eroa entisestä. Mutta kuten jo sanoin, koskaan en ole katunut, päinvastoin. Elämäni fiksuin liike poistua väljähtyneestä ja ahdistavasta parisuhteesta. Liian monta vuotta väheksyntää ja välinpitämättömyyttä. Terveeseen suhteeseen ei edes mahtuisi kolmatta.

 

[-]

En toki hae hyväksyntää täältä,tiedän etten sitä voi saada...vaan ihan vastaavassa tilanteessa olleita ja kuinka ratkaisujen kanssa kävi,empä ole saanut kuin tuon yhden.

Otsikostani jo selviää että huhuilen vastaavan käyneitä,en moraalisaarnoja!Lukekaas otsikot.

Minä rakastuin toiseen ja lähdin. En ole katunut, nyt on yhteinen lapsi ja olen onnellisempi kuin koskaan. Kohta viisi vuotta naimisissa uuden puolison kanssa. Helppoa ei alussa ollut kun lennosta vaihtoi uuteen ja piti aloittaa uusi yhteiselo ja samaan aikaan käsitellä eroa entisestä. Mutta kuten jo sanoin, koskaan en ole katunut, päinvastoin. Elämäni fiksuin liike poistua väljähtyneestä ja ahdistavasta parisuhteesta. Liian monta vuotta väheksyntää ja välinpitämättömyyttä. Terveeseen suhteeseen ei edes mahtuisi kolmatta.

 

En toki hae hyväksyntää täältä,tiedän etten sitä voi saada...vaan ihan vastaavassa tilanteessa olleita ja kuinka ratkaisujen kanssa kävi,empä ole saanut kuin tuon yhden.

Otsikostani jo selviää että huhuilen vastaavan käyneitä,en moraalisaarnoja!Lukekaas otsikot.

Minä rakastuin toiseen ja lähdin. En ole katunut, nyt on yhteinen lapsi ja olen onnellisempi kuin koskaan. Kohta viisi vuotta naimisissa uuden puolison kanssa. Helppoa ei alussa ollut kun lennosta vaihtoi uuteen ja piti aloittaa uusi yhteiselo ja samaan aikaan käsitellä eroa entisestä. Mutta kuten jo sanoin, koskaan en ole katunut, päinvastoin. Elämäni fiksuin liike poistua väljähtyneestä ja ahdistavasta parisuhteesta. Liian monta vuotta väheksyntää ja välinpitämättömyyttä. Terveeseen suhteeseen ei edes mahtuisi kolmatta.

Ei, helpotti hieman kokonaisuutta.

 

[Syystuuli]

lasten elämästähän tässä on kyse, eikä pelkästään miehen, tai varsinkaan petollisen naisen!

 

[piprane ema]

lasten elämästähän tässä on kyse, eikä pelkästään miehen, tai varsinkaan petollisen naisen!

tottakai lasten elämästä kyse, mutta vaikka vaikeuksia aina eron myötä tulee niin olen varma siitä, että lapsetkin onnellisempia kun vanhemmat onnellisempia, vaikka he eri osoitteissa asuvatkin.

Lisään vielä omaan kokemukseeni sen, että muutin lasten kanssa omaan asuntoon ensin heidän kanssaan ja seurustelin salaa uuden miehen kanssa ( siis lapsilta salaa ), sitten pikkuhiljaa toin miehen kuvioihin mukaan. Meillä tilannetta helpotti myös se, että uusi mies oli lapsille jo ennestään tuttu ja tykkäsivät hänestä jo aiemmin.