Rakastunut toisen omaan, pakko saada se mies.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kelvoton Nainen?!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun mies tekisi pahaa jälkeä jos tietäisi että olen pettänyt..
Olen kyllä..pari kertaa..pitkä suhde ja petturuus piristää..nuori ihminen ja hormonit hyrrää..minkäs sillekään tekee..
Mutta että ap meno näyttää ja kuulostaa tosi hullulta..jotenkin siltä että ei ole asiat nyt sisälläsi kunnossa..huijaatko itseäsi nykyisessä suhteessa tai täytätkö toisten odotuksi..mitä pelkäät jos lähdet.
Olet jo periaatteessa tehnyt päätöksesi..elät huijaten itseäsi ja toista kohtaan kun jatkat tuota..
 
Pitäkääs ajatukset todellisuudessa.Kerron kokemuksesta.Olin naimisissa,hurmasin myöskin naimisissa olevan naisen.Ihastuttiin,ja salaa tavattiin.Joskus tullut mieleen ottaa yhteyttä puhelimitse tähän naiseen.Josko hän olisi sinkkuna.Haluaisin tavata hänet uudelleen,aikaa kulunut noin 25v.Olen joskus nähnyt naisen ja olen miettinyt,onko kenties sama nainen.Ulkoisesti hyvin säilynyt,kasvopiirteet,sama kaunis naama.Hänkin alkaa olla lähes kuuskymppinen.Mutta,joihin ihmisiin ajan hammas ei pure.Esimerkkejä on.Tekisi mieli ottaa yhteys häneen,uskallanko?Jospa totuus on toinen?
 
Heipä hei kelvoton nainen, jota todellisuudessa et ole. Jollakin tapaa löysin sinusta paljon samaa kuin itsestäni muutama vuosi takaperin, jolloin tuntui, että se pitkäaikainen kumppani oli vain mitä oli ja muista haaveilu ei tuntunut laisinkaan soimaavan niin paljon omaa tuntoa, että olisin harkinnut edes asiasta kertovani missään vaiheessa silloiselle kumppanille - vaikka mitään dramaattisen kauheaa parisuhteessamme ei ollut, tuntui kuin olisin oikeutettua hyppäämään aidan toiselle puolelle.

Jokainen meistä on taustoiltaan ja luonteiltaan erilainen, pari vuotta parisuhteessa voi ajaa umpikujaan ja huomata, että ei uskalla riskeerata suhdetta, mutta jotakin tekee mieli etsiä, kokeilla ja saada vastauksia, koska sen hetkinen olento siinä vierellä ei riitä. Sitä ei voi selittää, mutta se ei vain, riitä vaikka kuinka hyvin olisi asiat - siinä hukkaa kyllä hienosti molempien kullan arvosta aikaa tällä pallolla. Sitä yrittää toisten miesten kautta alkaa etsiä itseään, syitä, miksi oma mies ei riitä ja kun riittävät perustelut on kasassa, on hyvä perustella itselleen, miksi ero on paikallaan. Omatunto soimaa vain siksi, kun tuntuu ettei tunne kuin varjon itsestään.

Tietysti hyvä, että olet kirjoittanut nettiin ja hakenut näin apua - mutta todellisuudessa kukaan muu ei voi antaa sinulle vastausta kuin sinä itse. Kuuntelevana korvana voi tietysti olla, mutta tunneasioissa on vaikea toisen päätä kääntää tai ohjata ajattelemaan toisella tavoin ja siksi epäilen, että nimimerkin taakse kätketyt vinkit netissä ei auta sinua ajatuksissa ollenkaan eteenpäin. Otatpa neuvon sitten vastaan tai et, mutta suosittelen lämpimästi harrastamaan itsetutkiskelua ja miettimään, mikä on ajanut todellisuudessa sinut tekemään niin kuin olet tehnyt. Millainen ihminen haluat olla, millaisen ihmisen haluat vierellesi - toimi myös tämän mukaisesti ja lupaa itsellesi, ettet tee sellaista, jolla saat vain lisää pahaa oloa itsellesi aikaan. Jos olet kokenut pettämiset jotenkin vääränä miestäsi kohtaan ja löydätkin hänen kanssa takaisin niille urille parisuhteessa, jossa on luottamusta ja rakkautta, jossakin elämän käänteessä kerrot näistä jutuista kuitenkin hänelle, halusit tai et (vaikka kuinka vuosien saatossa saisit itsellesi vannotettua ja asian seliteltyä) - ja mitä kauemmin siihen menee, sitä kipeämpää se tekee teille molemmille. Pettäminen jos jokin on paikka, jossa kysytään rohkeutta kohdata itsensä ja asettaa kysymysmerkki omille toimintatavoilleen, jos pettäminen on saanut aikaan pahaa oloa. Toivottavasti löydät ulospääsyn ja kaikki menee hyvin.
 
[quote="ohooii"pitkä suhde ja petturuus piristää..nuori ihminen ja hormonit hyrrää..minkäs sillekään tekee..[/quote]


Tekee varmaan sen, että pysyy sinkkuna sitten jos ei yhtään hallitse niitä hormoneitaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Sivupersoonan kanssa samaa mieltä:
Minäkin olen sitä mieltä, että jos kaipaa suhteen ulkopuolisia "hyppelyitä", niin itsellekin olisi helpompaa ihan alusta asti etsiä sellaista kumppania, jossa kummallekin sopii se, että käy silloin tällöin vieraissa. Silloin olisi kaikille reilumpaa, että ei tarvitse salailla ja peitellä mitään. Pidemmän päälle käy varmasti raskaaksi, jos pitää olla koko ajan "kuntosalilla/ylitöissä/kaverilla" jne, kun joutuu keksimään tekosyitä toiminnalleen.

Yhteiskunta olisi onnellisempi ja avioeroja vähemmän, kun tästäkin asiasta sovittaisi heti suhteen alussa. Ei tarvitsisi pettämisdraamoja, kun se olisi sallittua.

Minäkin olen sitä mieltä, että jos kaipaa suhteen ulkopuolisia "hyppelyitä", niin itsellekin olisi helpompaa ihan alusta asti etsiä sellaista kumppania, jossa kummallekin sopii se, että käy silloin tällöin vieraissa. Silloin olisi kaikille reilumpaa, että ei tarvitse salailla ja peitellä mitään. Pidemmän päälle käy varmasti raskaaksi, jos pitää olla koko ajan "kuntosalilla/ylitöissä/kaverilla" jne, kun joutuu keksimään tekosyitä toiminnalleen.

Yhteiskunta olisi onnellisempi ja avioeroja vähemmän, kun tästäkin asiasta sovittaisi heti suhteen alussa. Ei tarvitsisi pettämisdraamoja, kun se olisi sallittua.[/quote]


Ihan älyttömän hyvä kommentti, oikeasti. Ihmisen pitää tehdä itselleen selväksi, haluaako riskeerata ja menettää puolisonsa ja perheensä, ennenkuin lähtee vieraaseen suhteeseen! Usein pettäjä tulee kotiin katumaan ja onko se pettäjän oikeus? Yhteiseen asuntoon vetoaminen on aliarvioista, mielestäni jääköön matkalleen ja omaisuus ja muut asiat hoituu kyllä aikanaan ja asianmukaisesti.
 
Pienen ajan sisällä minulla oli yhdenillan/yön juttuja 7 eri miehen kanssa. "

Miksi et myy itseäsi? saat siitä rahaa, kun taitaa homma olla sulle noin helppoa?
taidat olla nimfomaani.

ei tuollainen ole enää normaalia, taidat olla huomion kipeä tapaus. ja seksin kautta haet LUULET saavasi rakkautta/huomiota jne jne.

kerro uudelle rakkaalesi sitten suoraan että olet paneskellut ennen sitä jo 7 miestä, pienen ajan sisällä.

ei se sua enää huoli.
 
Menee jokunen tovi, ennen kuin olet sinut ítsesi ja sen kanssa miten olet toiminut. Mutta voit vielä joskus olla onnellinen oman míehesi kanssa kun pääset tuon yli ja löydät vaiheen, jolloin alat hänelle hyvittämään tekojasi (tietenkään mitään kertomatta)
Minä elän nyt hyvitys/katumus-vaihetta. Enkä tekisi sama uudeleen.
 
Niin:minä myös muka "rakastuin" siihen joka antoi pakit. kaikki muuthan oli heti valmiita. Näin jälkikäteen tajuan hölmöyteni. Se on se tarve olla haluttu.
Onnekseni tyydyn nyt tähän mitä on, enkä vaihtaisi ikinä. (Ja kadun tekemisiäni , mutta toisaalta opin niistä myös)
 

Similar threads

Yhteistyössä