Otsikko on kyllä harhaan johtava, koska avioeroa ei tule tapahtumaan kymmeneen vuoteen ainakaan...
Syynä siihen on tavallaan raha.
Ollaan oltu toistakymmentä vuotta yhdessä, lapsia kolme, viime vuonna ostettu ensiasunto.
Mä voin huonosti tässä suhteessa. Rakastan toki miestäni, mutta mies juo mielestäni liikaa. Olen alkoholistiperheestä, joten mun suhtautuminen viinaan on jyrkkää, en juo alkoholia ikinä kotona. Käyn baarissa noin kerran kolmessa vuodessa.
Mies juo kotona, noin kolme kertaa viikossa, aina humalan hakuisesti. Baareissa ei käy. Toistakymmentä vuotta olen asiasta joka jumalan kerta sanonut. Aina suutun ja raivoan. Inhoan sitä, että miehen persoonallisuus muuttuu. Rähinäviinaa se ei ole, mutta ärsyttää vaan.
Elämämme on hyvin arkipäiväistä. Mies makaa töiden jälkeen sohvalla. En mäkään aina jotain jaksa tehdä. Ärsyttää vaan kaikki. Rakkauteni häneen taitaa olla arkipäivästä. Se raha...Meillä on siis iso asuntolaina, ja autolaina sekä muutama pieni laina. Jos niiden lyhennykset laittaisi puoliksi erossa, asunto tietysti myytäisi, ja auto, mun palkka ei riittäisi edes loppujen puolikkaiden maksuun.
Kaikki lainat on miehen nimillä, paitsi asuntolaina puoliksi. Muita lainoja on kuitenkin toistakymmentä tuhatta, joten mun tuloilla en saisi pankista mitään lainaa, jolla voisin maksaa omat puolet pois.
KOitan tässä nyt ajatella, että kymmenisen vuotta vielä pitää jaksaa, että pääsee lainoista eroon, ja sitten voin lähteä lasten kanssa...
Syynä siihen on tavallaan raha.
Ollaan oltu toistakymmentä vuotta yhdessä, lapsia kolme, viime vuonna ostettu ensiasunto.
Mä voin huonosti tässä suhteessa. Rakastan toki miestäni, mutta mies juo mielestäni liikaa. Olen alkoholistiperheestä, joten mun suhtautuminen viinaan on jyrkkää, en juo alkoholia ikinä kotona. Käyn baarissa noin kerran kolmessa vuodessa.
Mies juo kotona, noin kolme kertaa viikossa, aina humalan hakuisesti. Baareissa ei käy. Toistakymmentä vuotta olen asiasta joka jumalan kerta sanonut. Aina suutun ja raivoan. Inhoan sitä, että miehen persoonallisuus muuttuu. Rähinäviinaa se ei ole, mutta ärsyttää vaan.
Elämämme on hyvin arkipäiväistä. Mies makaa töiden jälkeen sohvalla. En mäkään aina jotain jaksa tehdä. Ärsyttää vaan kaikki. Rakkauteni häneen taitaa olla arkipäivästä. Se raha...Meillä on siis iso asuntolaina, ja autolaina sekä muutama pieni laina. Jos niiden lyhennykset laittaisi puoliksi erossa, asunto tietysti myytäisi, ja auto, mun palkka ei riittäisi edes loppujen puolikkaiden maksuun.
Kaikki lainat on miehen nimillä, paitsi asuntolaina puoliksi. Muita lainoja on kuitenkin toistakymmentä tuhatta, joten mun tuloilla en saisi pankista mitään lainaa, jolla voisin maksaa omat puolet pois.
KOitan tässä nyt ajatella, että kymmenisen vuotta vielä pitää jaksaa, että pääsee lainoista eroon, ja sitten voin lähteä lasten kanssa...
