V
vierailija
Vieras
Kerron lyhyesti tarinani mitään kaunistelematta mitään tärkeää pois jättämättä. Tarinani kertoo siitä miten kaikki elämässä särkyy. Varoitan että joidenkin mielestä tämä ei ole mukavaa luettavaa joten jos luulet kuuluvasi tähän ryhmään ÄLÄ PLIIS LUE TÄTÄ!
Olen ollut naimisissa 12 v ja meillä on 4 ihanaa lasta. Avioliittomme alkoi rakoilemaan jo useampi vuosi sitten aina jotenkin saatiin asiat selvitettyä ja jatkettiin.
Aloin kirjoittelemaan itseäni lähes 5v nuoremman miehen kanssa. Pidimme yhteyttä vain sähköpostitse ja chattailemalla. Pian aloimme soittelemaan. Hän oli niin ihana ja huomaavainen. Sanotaanko näin menin aivan pyörälle päästäni koska mieheni ei ollut sellainen. Se oli salamarakkautta vaikka emme olleet edes vielä tavanneet toisiamme. Pian sovimme ensimmäisen tapaamisen se oli ihana ja ikimuistoinen kun sadusta lopuksi rakastelimme.
Siitä alkoi valheiden vyyhti. Mies asui lähes 300 km päässä mutta häntä ei välimatka haitannut ja yritimme tavata niin usein kun mahdollista. Hän kertoikin parin kuukauden tapailun jälkeen rakastavansa minua. Häkellyttävät aluksi mutta tunsin samoin.
Kotona yritin pyörittää arkea ja hoitaa lapsia mutta ajatukseni pyörivät kuitenkin jossain muualla. Koin olevani huono äiti koska aikani meni puhelimella kirjoitteluun tämän miehen kanssa. Tottakai koin syyllisyyttä ja päätinkin lopettaa suhteen.
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Sanoin että haluan edetä hitaammin ja tämä kävi myös hänelle. Mielessä alkoi käymään ERO mieheni kanssa.
Mies lupasi muuttaa samaan kaupunkiin ja voisimme siitä vähitellen kun eroni on selvä muuttaa yhteen.
Oman miehen kanssa meni huonosti ja lopulta tunnustin että minulla on toinen mies ja olen rakastunut häneen. Mieheni reaktio oli että kuvittelen sen vaan rakkaudeksi enhän voi rakastaa miestä jota en kunnolla edes tunne. Hän lupasi antaa vielä mahdollisuuden jos nyt lopettaisin suhteen.
En kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Huomasin että rakastan häntä liikaa silti yritin loukata että hän jättäisi minut rauhaan ja olimme erossa toisistamme 3 viikkoa. Kun taas aloimme kirjoittelemaan soittelemaan ja tapasimmekin ihan samaan tahtiin kun ennenkin. Jatkoin valehtelua miehelleni.
Asiat paisui vaan ja valheiden taakka kasvoi kasvamistaan. Miehelläni ja minulla meni huonommin kun koskaan emme puhuneet enää toisillemme. Kaikki tunteet vaikutti kuolleen häntä kohtaan.
Lasten takia tein kuitenkin viimeisen päätökseni. Minun oli pakko lopettaa suhde. Halusin nähdä hänet vielä kerran ja kerroin päätöksestäni itku kurkussa että lasten takia on pakko vaan päästää irti. Hän lohdutti ja lupasi odottaa kunhan vaan saisi minut omakseen. Sanoin että niin ei käy että tämä on lopullista. Ajauduimme harrastamaan seksiä vielä viimeisen kerran sitten lähdin ja hyvästelin hänet. Muistan aina kun hän jäi hotellin sängylle itkemään.
Emme kirjoitelleet soitelleet yritin palata arkeen ja puhua viimein järkevästi mieheni kanssa. Saimme jonkun näköisen yhteyden kunnes Huomasin olevani todella väsynyt, en jaksanut tehdä juuri mitään. Pelkäsin jo että olin vakavasti sairas mutta kun pahoinvointi astui kuvaan tajusin pian että olen raskaana. Testi vahvisti tämän kirkuvan punaisilla viivoilla. Miten tämä oli mahdollista söin pillereitä. Lapsi ei voinut olla mieheni koska emme olleet harrastaneet seksiä 5kk. Pahin mahdollinen oli tapahtunut olin raskaana toiselle miehelle.
Olin aivan maassa ja ensimmäisenä kävi mielessä raskaudesta on pakko päästä eroon ennenkun mieheni saa tietää. Toivoin jopa keskenmenoa. Mieheni kuitenkin arvasi että salasin jotain ja löysi yhden tekemäni raskaustestin kaapistani siitä hän yhdisti palaset yhteen ja muistan aina kun hän huusi että ei anna ikinä anteeksi että revin hänen koko elämänsä palasiksi hänellä ei ole enää elämää hän voi yhtä hyvin kuolla kuinka voin tehdä näin monen vuoden jälkeen. Viha oli suunnaton ja olin sen täysin ansainnut.
Sillä hetkellä elämäni romahti ja mieheni alkoi vaatia keskeytystä. Lähes pakotettuna varasin ajan lääkäriin. Sain lähetteen keskeytykseen ja aika on 24.8 olen n.8 viikolla raskaana. Itkenyt olen lähes taukoamatta elämäni on hirveää. Nyt sisälläni kasvaa uusi elämä joka on autuaan tietämätön tästä kaikesta. Mieheni haluaa eron joka tapauksessa ei kuulemma pysty antamaan anteeksi. Hirveän julmasti vaan puhuu tästä raskaudesta eihän se ole kun pillerit nielet ja homma ohi. mutta itse ajattelen että lapsi on osa minua.
Lapsen isä ei tiedä raskaudesta en tiedä olisiko oikein hänelle kertoa vai salata asia.
Pyydänkin apua tilanteeseeni. Tiedän että olen tehnyt todella väärin ja toivonkin että syyttelijät jättäisitte vastaamatta. Asiat on tapahtunut jos voisin kelata elämästäni puoli vuotta taaksepäin tekisin sen silmänräpäyksessä. Mutta se ei ole enää mahdollista. Toivoisin järkeviä vastauksia ja neuvoja ihmisiltä jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa miten olette selvinneet?
Olen ollut naimisissa 12 v ja meillä on 4 ihanaa lasta. Avioliittomme alkoi rakoilemaan jo useampi vuosi sitten aina jotenkin saatiin asiat selvitettyä ja jatkettiin.
Aloin kirjoittelemaan itseäni lähes 5v nuoremman miehen kanssa. Pidimme yhteyttä vain sähköpostitse ja chattailemalla. Pian aloimme soittelemaan. Hän oli niin ihana ja huomaavainen. Sanotaanko näin menin aivan pyörälle päästäni koska mieheni ei ollut sellainen. Se oli salamarakkautta vaikka emme olleet edes vielä tavanneet toisiamme. Pian sovimme ensimmäisen tapaamisen se oli ihana ja ikimuistoinen kun sadusta lopuksi rakastelimme.
Siitä alkoi valheiden vyyhti. Mies asui lähes 300 km päässä mutta häntä ei välimatka haitannut ja yritimme tavata niin usein kun mahdollista. Hän kertoikin parin kuukauden tapailun jälkeen rakastavansa minua. Häkellyttävät aluksi mutta tunsin samoin.
Kotona yritin pyörittää arkea ja hoitaa lapsia mutta ajatukseni pyörivät kuitenkin jossain muualla. Koin olevani huono äiti koska aikani meni puhelimella kirjoitteluun tämän miehen kanssa. Tottakai koin syyllisyyttä ja päätinkin lopettaa suhteen.
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Sanoin että haluan edetä hitaammin ja tämä kävi myös hänelle. Mielessä alkoi käymään ERO mieheni kanssa.
Mies lupasi muuttaa samaan kaupunkiin ja voisimme siitä vähitellen kun eroni on selvä muuttaa yhteen.
Oman miehen kanssa meni huonosti ja lopulta tunnustin että minulla on toinen mies ja olen rakastunut häneen. Mieheni reaktio oli että kuvittelen sen vaan rakkaudeksi enhän voi rakastaa miestä jota en kunnolla edes tunne. Hän lupasi antaa vielä mahdollisuuden jos nyt lopettaisin suhteen.
En kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Huomasin että rakastan häntä liikaa silti yritin loukata että hän jättäisi minut rauhaan ja olimme erossa toisistamme 3 viikkoa. Kun taas aloimme kirjoittelemaan soittelemaan ja tapasimmekin ihan samaan tahtiin kun ennenkin. Jatkoin valehtelua miehelleni.
Asiat paisui vaan ja valheiden taakka kasvoi kasvamistaan. Miehelläni ja minulla meni huonommin kun koskaan emme puhuneet enää toisillemme. Kaikki tunteet vaikutti kuolleen häntä kohtaan.
Lasten takia tein kuitenkin viimeisen päätökseni. Minun oli pakko lopettaa suhde. Halusin nähdä hänet vielä kerran ja kerroin päätöksestäni itku kurkussa että lasten takia on pakko vaan päästää irti. Hän lohdutti ja lupasi odottaa kunhan vaan saisi minut omakseen. Sanoin että niin ei käy että tämä on lopullista. Ajauduimme harrastamaan seksiä vielä viimeisen kerran sitten lähdin ja hyvästelin hänet. Muistan aina kun hän jäi hotellin sängylle itkemään.
Emme kirjoitelleet soitelleet yritin palata arkeen ja puhua viimein järkevästi mieheni kanssa. Saimme jonkun näköisen yhteyden kunnes Huomasin olevani todella väsynyt, en jaksanut tehdä juuri mitään. Pelkäsin jo että olin vakavasti sairas mutta kun pahoinvointi astui kuvaan tajusin pian että olen raskaana. Testi vahvisti tämän kirkuvan punaisilla viivoilla. Miten tämä oli mahdollista söin pillereitä. Lapsi ei voinut olla mieheni koska emme olleet harrastaneet seksiä 5kk. Pahin mahdollinen oli tapahtunut olin raskaana toiselle miehelle.
Olin aivan maassa ja ensimmäisenä kävi mielessä raskaudesta on pakko päästä eroon ennenkun mieheni saa tietää. Toivoin jopa keskenmenoa. Mieheni kuitenkin arvasi että salasin jotain ja löysi yhden tekemäni raskaustestin kaapistani siitä hän yhdisti palaset yhteen ja muistan aina kun hän huusi että ei anna ikinä anteeksi että revin hänen koko elämänsä palasiksi hänellä ei ole enää elämää hän voi yhtä hyvin kuolla kuinka voin tehdä näin monen vuoden jälkeen. Viha oli suunnaton ja olin sen täysin ansainnut.
Sillä hetkellä elämäni romahti ja mieheni alkoi vaatia keskeytystä. Lähes pakotettuna varasin ajan lääkäriin. Sain lähetteen keskeytykseen ja aika on 24.8 olen n.8 viikolla raskaana. Itkenyt olen lähes taukoamatta elämäni on hirveää. Nyt sisälläni kasvaa uusi elämä joka on autuaan tietämätön tästä kaikesta. Mieheni haluaa eron joka tapauksessa ei kuulemma pysty antamaan anteeksi. Hirveän julmasti vaan puhuu tästä raskaudesta eihän se ole kun pillerit nielet ja homma ohi. mutta itse ajattelen että lapsi on osa minua.
Lapsen isä ei tiedä raskaudesta en tiedä olisiko oikein hänelle kertoa vai salata asia.
Pyydänkin apua tilanteeseeni. Tiedän että olen tehnyt todella väärin ja toivonkin että syyttelijät jättäisitte vastaamatta. Asiat on tapahtunut jos voisin kelata elämästäni puoli vuotta taaksepäin tekisin sen silmänräpäyksessä. Mutta se ei ole enää mahdollista. Toivoisin järkeviä vastauksia ja neuvoja ihmisiltä jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa miten olette selvinneet?
