N
N26
Vieras
Pari kuukautta sitten, mieheni mennessä toiseen huoneeseen illalla, minulle tuli outo tunne ja jostain syystä katsoin hänen puhelintaan. Sieltä löytyi keskustelu toisen naisen kanssa, jossa oli jo aikamoinen flirttailu menossa ja mieheni kyseli että miten tämä nainen on töissä, ja voisi ajella naisen luokse joko aamulla tai illalla. Lopussa oli vielä "grau 
"- tyyppisiä viestejä. (nainen siis ilmeisesti asuu hieman kauempana eivätkä ole vielä tavanneet)
Raivostuin aivan älyttömästi ja huusin ja itkin miehelle ja pari viikkoa meni asiaa selviteltäessä. Ilmeisesti mies oli "huvikseen" mennyt johonkin chattiin netissä ja jäänyt juttelemaan tämän naisen kanssa ja nainen oli antanut puh.nronsa. Mies ei ensin meinannut jatkaa juttelua pidemmälle, mutta jostain syystä päätti kuitenkin. Ja eikä kuulemma ollut edes tarkoituksena etsiä mitään seuraa, siinä vain kävi niin...Kyseenalaistan tämän koska miksi hän olisi ottanut naisen puhnron edes talteen jos ei ollut tarkoituksena jatkaa keskustelua.
Mies kertoi lähinnä jutelleensa joistain arkipäiväisistä asioista yms, ja nuo "voisin tulla siellä käymään" olivat lähinnä kiusoittelua.
Olemme siis olleet reilu 5 vuotta yhdessä, ja aloitin juuri uudessa työpaikassa, ja miehen viestittelyjen aikoihin minulle oli raskas viikko menossa uuden työpaikan vuoksi. Mies kertoi ettei ollut saanut huomiota tarpeeksi minulta, joten ehkä jotenkin halusi sitten sitä muualta alitajuntaisesta tms. Mies poisti naisen puhelinnumeron ja kaikki viestit silloin kun sain asiasta tietää, joten jäi myös vaivaamaan että en täysin tiedä kaikkia keskusteluita mikäli niitä oli enempää ja nyt menen täysin miehen kertomuksen varassa.
Saimme kuitenkin jotenkin selviteltyä asian, ja en oikeastaan edes usko koko tapahtumaa enää todeksi vaan tuntuu että se olisi jotain pahaa unta...Välillä se tule mieleen ja tuntuu että koko itsetunto ja oma arvo romahtaa täysin. Toisaalta rakastan miestäni niin kamalasti ja hänkin tuntuu olevan aidosti pahoillaan.
Lisäksi, sain mieheni facebook-tunnukset jotta saan mielenrauhan (kyllähän se pettäjä aina keinot keksii) ja lueskelin hänen ja kaverinsa keskusteluita, koska sieltä löytäisin totuuden asiasta jos mistään, ja mieheni oli puhunut kaverilleen noin vuosi ennen tätä pettämisjuttua että ei ollut saanut samanlaista fiilistä minun kanssani tavatessamme kuin exänsä ja tekee mieli jatkuvasti katsella muita. Kaverinsa oli sanonut että älä ainakaan säädä useamman kanssa ja selvitä pääsi ennenkuin teet mitään.
Tämä keskustelu oli jotenkin viimeinen niitti ja mietinkin että mitähän ihmettä...Koska mies on aina ollut se haluavampi osapuoli ja keskustellessamme suhteemme tilasta on ollut sitä mieltä että kaikki on ok. Siis hän on mielestäni ollut aina kiltti ja luotettava ja siis ei todellakaan mikään sellainen joka pyörittelisi useampaa naista vaan ehkä hieman sellainen tossukka. Minulla on niin ristiriitaiset tunnelmat että enkö tunne tätä miestä ollenkaan ja miksi hän on minun kanssani jos mieli tekee muita, lisäksi muutun jatkuvasti vainoharhaisemmaksi.
Saanko koskaan mielenrauhaa jos jatkamme yhdessä vai onko vain helpompi kerätä viimeiset itsekunnioituksen rippeet ja erota? Oletteko olleet samantyylisessä tilanteessa?
Toivoisin asiallisia vastauksia..
"- tyyppisiä viestejä. (nainen siis ilmeisesti asuu hieman kauempana eivätkä ole vielä tavanneet)Raivostuin aivan älyttömästi ja huusin ja itkin miehelle ja pari viikkoa meni asiaa selviteltäessä. Ilmeisesti mies oli "huvikseen" mennyt johonkin chattiin netissä ja jäänyt juttelemaan tämän naisen kanssa ja nainen oli antanut puh.nronsa. Mies ei ensin meinannut jatkaa juttelua pidemmälle, mutta jostain syystä päätti kuitenkin. Ja eikä kuulemma ollut edes tarkoituksena etsiä mitään seuraa, siinä vain kävi niin...Kyseenalaistan tämän koska miksi hän olisi ottanut naisen puhnron edes talteen jos ei ollut tarkoituksena jatkaa keskustelua.
Mies kertoi lähinnä jutelleensa joistain arkipäiväisistä asioista yms, ja nuo "voisin tulla siellä käymään" olivat lähinnä kiusoittelua.
Olemme siis olleet reilu 5 vuotta yhdessä, ja aloitin juuri uudessa työpaikassa, ja miehen viestittelyjen aikoihin minulle oli raskas viikko menossa uuden työpaikan vuoksi. Mies kertoi ettei ollut saanut huomiota tarpeeksi minulta, joten ehkä jotenkin halusi sitten sitä muualta alitajuntaisesta tms. Mies poisti naisen puhelinnumeron ja kaikki viestit silloin kun sain asiasta tietää, joten jäi myös vaivaamaan että en täysin tiedä kaikkia keskusteluita mikäli niitä oli enempää ja nyt menen täysin miehen kertomuksen varassa.
Saimme kuitenkin jotenkin selviteltyä asian, ja en oikeastaan edes usko koko tapahtumaa enää todeksi vaan tuntuu että se olisi jotain pahaa unta...Välillä se tule mieleen ja tuntuu että koko itsetunto ja oma arvo romahtaa täysin. Toisaalta rakastan miestäni niin kamalasti ja hänkin tuntuu olevan aidosti pahoillaan.
Lisäksi, sain mieheni facebook-tunnukset jotta saan mielenrauhan (kyllähän se pettäjä aina keinot keksii) ja lueskelin hänen ja kaverinsa keskusteluita, koska sieltä löytäisin totuuden asiasta jos mistään, ja mieheni oli puhunut kaverilleen noin vuosi ennen tätä pettämisjuttua että ei ollut saanut samanlaista fiilistä minun kanssani tavatessamme kuin exänsä ja tekee mieli jatkuvasti katsella muita. Kaverinsa oli sanonut että älä ainakaan säädä useamman kanssa ja selvitä pääsi ennenkuin teet mitään.
Tämä keskustelu oli jotenkin viimeinen niitti ja mietinkin että mitähän ihmettä...Koska mies on aina ollut se haluavampi osapuoli ja keskustellessamme suhteemme tilasta on ollut sitä mieltä että kaikki on ok. Siis hän on mielestäni ollut aina kiltti ja luotettava ja siis ei todellakaan mikään sellainen joka pyörittelisi useampaa naista vaan ehkä hieman sellainen tossukka. Minulla on niin ristiriitaiset tunnelmat että enkö tunne tätä miestä ollenkaan ja miksi hän on minun kanssani jos mieli tekee muita, lisäksi muutun jatkuvasti vainoharhaisemmaksi.
Saanko koskaan mielenrauhaa jos jatkamme yhdessä vai onko vain helpompi kerätä viimeiset itsekunnioituksen rippeet ja erota? Oletteko olleet samantyylisessä tilanteessa?
Toivoisin asiallisia vastauksia..
