[QUOTE="eronnut";23643458]Minä olen reilu puoli vuotta sitten eronnut suhteesta jossa olin lähinnä yksin. Ainoa mitä miehelle olin oli kotitalouskone, lastenenhoitaja ja se joka antaa persettä. Kohteli minua täysin välinpitämättömästi ja tunteettomasti. Lisäksi mukana kuviossa oli liika alkon käyttö.
Olen ollut vain tyytyväinen päätökseeni erota. Hetkeäkään en ole katunut. En edes lasten takia!
Mies ei meinannut millään uskoa, että todella aion erota ilman että minulla on ketään kolmatta pyörää on kuviossa. Hän ei nähnyt suhteessa mitään huonoa. Pikkuhiljaa hänen on pitänyt ymmärtää, että syy eroon oli muualla kuin kolmannessa pyörässä jota siis ei ollut. On ehkä jopa vähän katsonut peiliin ja haluaisi jatkaa yhdessä. Minä taas en näe mitään syytä palata vanhaan. Ottaa sitä riskiä, että ajautuisimme samaan pisteeseen. Olen nyt onnellinen ja pikkuhiljaa alkaa tuntua, että olisi mukava löytää elämään aikuista lämpöä ja läheisyyttä. Mutta kaikki tapahtunee aikanaan jos on tapahtuakseen. Voimia näiden asioiden kanssa kipuileville![/QUOTE]
Kuulostaa melko tutulta, paitsi että minä olen pistänyt jalat ristiin jo ajat sitten. Kyllähän mies sitä kärttää edelleen harva se päivä, mutta kun en vaan pysty.
Alko on meilläkin lievästi kuvioissa mukana, mies tissuttelee lähes joka ilta, mutta harvoin silminnähtävään humalaan saakka. Oluttölkki tai lasi on kuitenkin kädessä aina iltaisin.
En muista olenko jo kertonut, mutta mies taoaa puhua minulle aika usein epäkunnioittavaan sävyyn, tiuskii, komentelee tai keskeyttää puheeni. Eikä juuri kuuntele. Ja sitten kun otan puheeksi minua häiritsevät asiat, sanoo vaan että minä olen hankala ihminen, mutta onneksi hänellä on pitkä pinna.
Omasta mielestäni, enkä ystävieni mielestä ole hankala ihminen, vaan kiltti ja ystävällinen ihminen, joka kuitenkin osaa tarvittaessa pitää puolensa. Usein en vaan enää jaksa, kun inhoan riitelyä, ja sitä on niin usein että usein pidän mieluummin suuni kiinni.
