Ei ammattia -toinen lapsi?

[yhden vai kahden äiti]

Tulin raskaaksi juuri aloitettunai opinnot. Ne jäivät kesken. Lapsi on 1,5v ja kotihoidossa. Aion olla kotona kunnes lapsi on 3v. Haluaisin sitten ammatin.
Ja haluaisin myös toisen lapsen. Emme mieheni kanssa halua lapsille yli 4v ikäeroa. Paras aika olisi aloittaa lapsen yritys nyt.
Jos hankin ammatittomana toisen lapsen ja olisin hänen kanssaan kotona vaikkapa 2v (ihan minimi joka on mielestäni lapselle paras) ,niin ammatin hankinta siirtyy taas tosi pitkälle. :/
En ole kovinkaan energinen vaan rasitun helposti, siksi opiskelu vauva-aikana tuskin onnistuisi mitenkään. Minun pitäisi keskittyä pari vuotta lapseen ja vasta sitten opsikeluun.

Häpeän kouluttamattomuuttani aika paljon (vain yo-tutkinto alla). Toisaalta lasten ikäero on erittäin tärkeä asia meille. Kannattaisiko vaan lähteä opiskelemaan ja katsoa josko mieli tuon ikäeron suhteen muuttuu? Vai hankkia toine lapsi jolloin haluamamme perhemalli olisi koossa mutta ammatin saaminen ja vakaa taloustilanne olisi vielä saavuttamatta?

Olen kallistumassa sen puoleen, että ei hankita nyt toista lasta, mutta mietityttää silti.. Olisiko kertoa kokemuksia tai mielipiteitä?

 

["mhm"]

Se on täysin teidän päätösvallassanne.
Mieli voi myös muuttua, minäkin ajattelin olla väh. 3 vuotta kotona, mutta niinpä vain lähdin opiskelemaan kun lapsi oli lähes 2 vuotias ja loistava päätös se olikin.

 

[Rieputarallaa]

Mun ehdoton mielipide on, että ensin ammatti, sitten vasta lisää lapsia. Ihmisellä pitää olla joku plan b ja turva, jos elämä ei menekään niin kuin on suunnitellut.

 

["mä"]

Minun mielestäni ensin se ammatti ja sitten toinen lapsi. Itse opiskelin yhden lapsen äitinä ja sekin oli riittävän haastavaa, saati että olisi sitten vielä toinenkin hoidettavana.

 

[-m-]

Millaisia opintoja suunnittelet? Monet opinnot voi nykyään hoitaa myös niin, ettei koulussa tarvitse koko päivää istua. Opiskelijan aikataulu on usein joustavampi kuin työssäkävijän, joten lasta/lapsia ei tarvitse ainakana kokopäivähoitoon välttämättä viedä.

Etkö voisi laittaa opinnot nyt ainakin alulle? Ehdit opiskella hyvän aikaa ennen äitiysloman alkua, ja opinnoista ja jaksamisesta riippuen ehkä jopa edistää opintoja äitiyslomankin aikana.

 

[mitä helvettiä]

Miks siinäki pitää olla jonkinsortin ammatti luettuna että voi saada lapsen? KYsympä vaan..

 

["mä"]

Miks siinäki pitää olla jonkinsortin ammatti luettuna että voi saada lapsen? KYsympä vaan..

Ei siinä PIDÄ olla, mutta helpompi ja taloudellisesti parempi niin että ensin opiskelee ja sitten tekee lapset.

 

["minttu"]

No mulla tavallaan samantapainen tilanne, tosin olen opiskellut jo mutta toinen ala on täysin pois suljettu eikä lähiseuduilla töitä ole (hevosala) ja toinen on vaan ½v kurssi mutta sen käytyä voi tehdä töitä, tosin sillä alalla töitä on vain osa-aikaista ja paria tuntia päivässä. Joten aion vielä tulevaisuudessa opiskella lähihoitajaksi kun luulisin siinä töitä riittävän. Tai ainakin kysyntää ois töihin jo ollutkin jos vaan olis ollu lähihoitajan tutkinto takana.
Mä sain viimevuona vauvan joka on nyt 9kk ja aiotaan alkaa yrittämään toista ensivuoden alussa kun tulee 1v täyteen. Sen jälkeen (jos tärppi käy pian) oon kotona sen vähintään 2v kotona ennenkuin haluan viedä lasta hoitoon. Vähän houkuttaisi tuo opiskelu jo nyt kun vasta yksi lapsi, mutta haluan 2-3v ikäerolla toisen, jos vaan tulee.
En ole itsekään mikään älyttömän energinen mutta jos on ollut kauemmin kotona kun opinnot aloittaa, eiköhän siitä saa uutta puhtia. Onhan se vaikeampi keskittyä mutta mielestäni myös helpompi, kun lapsella on kotona joku jonka kanssa leikkiä, sen ei aina sitten tarvitse olla äiti/isä. Ja jos lapset sairastelee, koulusta on helpompi olla pois kuin töistä. Tehtäviä joutuu tietysti tekemään mutta eikö yksi lapsi vaadi enemmän vanhempien huomiota?
Lisäksi mulla ikää on kohta 30 (nyt 28) ja synnytin sektiolla, jossa todettiin endometrioosiin viittaavia kiinnikkeitä (joita ei ollut paljon joten ei poistettu) ja sehän voi aiheuttaa lapsettomuuttakin joten itsellä on kova huoli että saadaanhan meidän tytölle vielä sisaruksia. Ja mulla ois haaveissa 3-4lasta joten miksi odotella, monet opiskelee nykyään uuden ammatin vielä 40v.
Meillä mies on vakitöissä joten senkin takia pärjätään ihan hyvin vaikka minä en töissä olisikaan, se on vaan järjestelykysymys.

Joten mä sanon että kuuntele sydämesi ääntä

 

["jaa"]

Jos teillä on varaa siihen toiseen lapseen ja voit olla sen kanssa kotona (mun mielestä vähintään 3 vuotta mutta kaikilla meillä on omat mielipiteet), niin ajattele sitä kuinka monta vuotta sulla on vielä sen jälkeen aikaa opiskella ja olla työelämässä.

 

["a.p"]

Kiitos vastauksista, niitä on mielenkiintoista lukea.

Mieheni on tällä hetkellä opiskelu- ja työkyvytön, joten hänen varoillaan ei elellä, vaan veronmaksajien (anteeksi) . Jos miehellä olisi palkkatyö tai opinnot vetämässä niin eihän tässä olisi mitään pohdittavaa.

On tämä hankalaa. Olisi upeaa päästä työelämään jotta ei tarvitsisi tuilla elää, mutta kaduttaako sitten vuosien päästä kun on vain yksi lapsi tai lapsilla suuri ikäero? Minulla on aina olut läheiset välit sisaruksiini koska olemma kaikki parin vuoden erolla syntyneitä. Mieheni taas ei ole läheinen 10v nuoremman sisaruksensa kanssa ja hän toivookin lapsillemme pientä ikäeroa.

Ja opinnoista sen verran, etten ollenkaan tiedä mitä haluan tai mihin minusta on. Aloittamiani opintoja en voi jatkaa koska fyysinen kuntoni on esteenä (ei meinaa selkä pelittää vaikka olen reilusti alle 30v. ) . Toisaalta tahtoisin ammatin johon pääsee nopeasti ja töitä riittää, mutta ne mitkä ihan oikeasti kiinnostaisivat kestävät vuositolkulla eikä niistä ehkä työllistykään kovin hyvin..

Opiskelu vauvan kanssa ei voi onnistua. Tai en voi kuvitella jaksavani. Vaikka mistä sitä tietää olisiko toinen lapsi "helpompi" vauva.
Mileuiten laittaisin lapset sopivan ikäisinä hoitoon ja toimisin itse paikallaolevana täysipäiväisenä opiskelijana.

Asiaa ei auta se, etten yleensä osaa päättää mitään. Elämän voi kuitenkin elää vain kerran. Ehkä sitä kuolinvuoteellaan ei kadu mitään, mutta jotenkin tätä pitäisi nyt elää.

 

["vieras"]

[QUOTE="mä";24996169]Ei siinä PIDÄ olla, mutta helpompi ja taloudellisesti parempi niin että ensin opiskelee ja sitten tekee lapset.[/QUOTE]

Olen siinä mielessä samaa mieltä, että helpompaa varmaankin on, mikäli ensin opiskelee ammatin ja sitten vasta tekee lapset (tai ap:n tapauksessa toisen lapsen). Tämä siksi, että pienten lasten äitinä ei välttämättä saa raivattua riittävästi aikaa tai/ja energiaa opiskeluun, vaikka se tapahtuisi ihan vain kotosalla.

Taloudellisesta puolesta en sen sijaan ole täysin yhtä mieltä; on paljon työttömyyttä, vaikka ammattejakin ihmisillä on plakkarissa, joillakin jopa useampia. Ammatin lukeminen ei takaa työpaikkaa... mutta toki auttaa tulevaisuudessa sen saannissa!

Mitä tulee tuohon ap:n kysymykseen, sanoisin, että sinähän sen tiedät, milloin on paras aika hankkia toinen lapsi. Mikäli ehdottomasti haluat lapset pienellä ikäerolla, niin siinähän se toinen menee samalla kuin yksikin. Ammatin kerkeää opiskella myöhemminkin halutessaan, ja joku täällä jo niistä joustavista mahdollisuuksista taisi jotain mainitakin... Toisaalta, kannattaa ottaa huomioon myös asian toinen puoli.

Tärkeintä on, että te puolisosi kanssa teette ne päätökset, eikä tämän palstan väki.

 

[Anatolia]

En tekisi lisää lapsia tilanteessa, missä koko perhe elää jo valmiiksi sosiaalietuuksilla.

Laittaisin elämän ekana kuntoon, ja sitten olisi aika toiselle lapselle. Kun ei ikäkään ole este reilusti alle kolmekymppisellä.

 

[St. Brigitten]

Hmm, paha toisen ihmisen on sanoa mikä teille sopii. Meille on tulossa toinen lapsi ja mulla ei ole vielä koulutusta. En kyllä miettinytkään, että olisin ensin opiskellut ja sitten vasta "tehnyt" toisen. Me ollaan sovittu asiat niin, että mieheni jää koti-isäksi mun lähtiessä opiskelemaan.

Millaista alaa olet opiskelemassa? (=Kuinka pitkä koulutus)