ei hävetä tippaakaan..tehdä tätä avausta omalla nikllä! SAIRAUS kai se on tämäkin!

[QUOTE="jees";23000358]Mulla on yks tällanen sukulaisnainen kuin ap. Kaikkee kivaa ja kotonaoloa jaksaa kyllä mut kun pitää töihin lähteä niin johan tulee kohta uupumus. Ja sit syyään masennus- uni- sun muita pillereitä ja ravataan lääkärissä saamassa paperi mitä voi näyttää että oon mä oikeesti kipee ja lisää saikkua. Ja kas, kun työt sit lopulta loppuu niin jokunen aika ja taas ollaan kunnossa.
Sitten mulla on ystävä joka uupui oikeasti. Mutta se ei jaksanut sitten yhtään mitään, ei edes kotonaoloa saati mitään kivaa mitä koitimme kavereitten kesken sille keksiä että ees vähän piristyisi. Aikaa toipumiseen meni parisen vuotta, eläkepaperitkin sai jo. Mutta toivuttuaan ystävä palasi (tietenkin) töihin. Tosin eri työhön kuin aiemmin.
Mua sylettää ihan yleisesti se et tänä päivänä uupumus, masennus, burn out miten näitä haluaakin kutsua on "muotia." Kun ei vaan huvita niin sillä syyllä saa aina jäädä kotiin vaikka kuin kauaksi aikaa.[/QUOTE]

Samaa mieltä.
Itsekin läheisen uupumuksen kokenut ja tukena ollut.
 
Jos olet todella uupunut ja masentunut niin et oikeasti jaksaisi edes lapsiasi ja kotiasi hoitaa. niin se vaan menee. Tämä on nyt tätä, että et jaksa töissä vaan jaksat muuten. Miksi et jää kotiin? olisit sitten kotirouvana jos se sopii sinulle paremmin. Kotirouvina oli ennen paljonkin naisia esim. mummoni. Oli kotona, hoiti kodin (toki siivoojakin kävi ) ja yhden lapsen (jolla oli hoitaja ) teki ruokaa (yleensä kyllä söivät ravintolassa ) ja mies kävi töissä ja antoi shoppailurahaa. Siltikin mummo koki elämänsä välillä raskaaksi :)

Koti ja lapset pitää hoitaa vaikka kävisi töissä. Eli selvästi ap:n voimavarat riittävät vain yhteen asiaan. Miksi? Sen on lääkärin asia selvittää.
 
[QUOTE="vieras";23000116]Jaahas, vaikea tuohon on mitään selkeää kommentoida. Minä olen kokenut ihan OIKEAN uupumuksen 2 kertaa eikä se todellakaan ollut mitään sellaista, että kyllä kotona jaksaa mutta töissä ei huvita käydä. Yhtä lailla se uupumus oli siellä kotonakin mutta kai sitä sitten sellaistakin uupumusta on että jaksaa tehdä kivoja asioita muttei jaksa käydä töissä :D
Miksi et tee osa-aikatöitä? Minä teen juuri siksi osa-aikatöitä etten jaksaisi kokopäivätöissä eikä tarvitsisi jatkuvasti olla laittamassa pomoa kuseen jos ei sattuisikaan työ huvittamaan...[/QUOTE]

Jatkanpa vielä omaa kommenttiani. Ketjun edettyä sanon suoraan että paskat sinä mitään OIKEASTI uupunut tai masentunut olo. Jos kotona jaksat olla ja lasten kanssa mutta aina töissä iskee uupumus niin se ei ole sairautta vaan se ON laiskuutta. Ja tuntuu inhottavalta että tuolla "sairastelulla" annat sen kuvan että oikeat sairaudet ovat tuollaisia että työtä ei jaksa mutta muuten kyllä jaksaa. Jos sulla on yhtään selkärankaa, irtisanoudut työstäsi ja hankit osa-aikatöitä tai jäät sitten ihan vaan kotiin makaamaan ilman tukia.
 
[QUOTE="jees";23000358]Mulla on yks tällanen sukulaisnainen kuin ap. Kaikkee kivaa ja kotonaoloa jaksaa kyllä mut kun pitää töihin lähteä niin johan tulee kohta uupumus. Ja sit syyään masennus- uni- sun muita pillereitä ja ravataan lääkärissä saamassa paperi mitä voi näyttää että oon mä oikeesti kipee ja lisää saikkua. Ja kas, kun työt sit lopulta loppuu niin jokunen aika ja taas ollaan kunnossa.
Sitten mulla on ystävä joka uupui oikeasti. Mutta se ei jaksanut sitten yhtään mitään, ei edes kotonaoloa saati mitään kivaa mitä koitimme kavereitten kesken sille keksiä että ees vähän piristyisi. Aikaa toipumiseen meni parisen vuotta, eläkepaperitkin sai jo. Mutta toivuttuaan ystävä palasi (tietenkin) töihin. Tosin eri työhön kuin aiemmin.
Mua sylettää ihan yleisesti se et tänä päivänä uupumus, masennus, burn out miten näitä haluaakin kutsua on "muotia." Kun ei vaan huvita niin sillä syyllä saa aina jäädä kotiin vaikka kuin kauaksi aikaa.[/QUOTE]

Sinullahan on kivoja ystäviä.
 
Lait on syystä eikä työntekijän pidä luopua oikeuksistaan työnantajan hyväksi. Jos ap ei pääse sairaseläkkeelle, niin yhteiskunta odottaa hänen olevan joko töissä tai sairaslomalla ja ap tekee niin. Yhteiskunnan tässä tulisi tulla vastaan eikä sairastuneen.
 
[QUOTE="vieras";23000397]Jatkanpa vielä omaa kommenttiani. Ketjun edettyä sanon suoraan että paskat sinä mitään OIKEASTI uupunut tai masentunut olo. Jos kotona jaksat olla ja lasten kanssa mutta aina töissä iskee uupumus niin se ei ole sairautta vaan se ON laiskuutta. Ja tuntuu inhottavalta että tuolla "sairastelulla" annat sen kuvan että oikeat sairaudet ovat tuollaisia että työtä ei jaksa mutta muuten kyllä jaksaa. Jos sulla on yhtään selkärankaa, irtisanoudut työstäsi ja hankit osa-aikatöitä tai jäät sitten ihan vaan kotiin makaamaan ilman tukia.[/QUOTE]

Kateus on kuule pahasta
 
[QUOTE="vieras";23000420]Lait on syystä eikä työntekijän pidä luopua oikeuksistaan työnantajan hyväksi. Jos ap ei pääse sairaseläkkeelle, niin yhteiskunta odottaa hänen olevan joko töissä tai sairaslomalla ja ap tekee niin. Yhteiskunnan tässä tulisi tulla vastaan eikä sairastuneen.[/QUOTE]

Näin on!
 
[QUOTE="vieras";23000420]Lait on syystä eikä työntekijän pidä luopua oikeuksistaan työnantajan hyväksi. Jos ap ei pääse sairaseläkkeelle, niin yhteiskunta odottaa hänen olevan joko töissä tai sairaslomalla ja ap tekee niin. Yhteiskunnan tässä tulisi tulla vastaan eikä sairastuneen.[/QUOTE]

Mutta yhteiskunta myös arvioi onko työntekijästä tekemään työtä. Tässä tapauksessa on, koska sairaseläkkeelle ei pääse. Tiedän monta ihmistä jotka ovat jo melkein 60v ja todella sairaita (fyysisesti ) eivätkä siltikään pääse vielä eläkkeelle. Huonosti suomen kävisi jos kaikki "uupuneet" pääsisi heti eläkkeelle. Aina yritetään muita vaihtoehtoja (työpaikan vaihdos, opiskelu, uudelleen koulutus, lääkitys ym ym. ) mutta nämäkään ei taida ap:ta "huvittaa" . Vain omat lapset ja kodinhoito. Mitä yhteiskunta voi tähän tehdä??? Ei mitään.
 
Luulen ymmärtäväni sua, ainakin tavallaan. Kumpi sulle on vaikeampaa: töissäkäynti vai itse se työnteko työpaikalla? Mä olen tehnyt jo useamman vuoden etätöitä, mutta jouduin tuossa vuoden vaihteessa parin viikon ajan käymään joka päivä toimistolla töissä. En muista, milloin olisin aiemmin ollut niin väsynyt kuin niiden parin viikon aikana, ja odotin kuin kuuta nousevaa, että saan taas tehdä etätöitä. Mä inhoan kello kädessä juoksemista, aamuherätyksiä tiettyyn kellonaikaan, bussipysäkille lähtöä tiettyyn kellonaikaan, kiirettä aamulla, stressaamista junista - jotka on myöhässä - ylipäätään sitä, että pitää koko ajan tehdä asioita kellon mukaan. Nautin suunnattomasti siitä, että saan ajoittaa työpäiväni oman mieleni mukaan ja tehdä töitä kotona nallepuh-pyjamassa :D

Oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että opiskelisit etä/monimuotona ja sen jälkeen koittaisit löytää töitä, joita voisi tehdä kotoa käsin? Siis sen lisäksi, että koitat lääkärissä selvittää väsymyksesi syyt ja saada siihen tarvitsemasi hoidon.
 
[QUOTE="vieras";23000493]Mielestäni pellet löytyvät ketjusta muualta. Ja noiden henkilöiden 'pelleys' johtuu tiedon puutteesta ja sivistymättömyydestä.[/QUOTE]

Mä tiesin avausta kirjoittaessani jo, että nämä samat pellet taas kaivautuvat esille koloistaan :) mutta en välitä. Meuhkatkoot ihan rauhassa. :)
 
Tää on ihan uskomaton koko ketju. Toisaalta ihan malliesimerkki siitä kuinka aika moni tänä päivänä toimii "työelämässä," ja käyttää systeemiä hyväkseen.
Ja miettikää keiden pusseista näiden "uupujien" sairauskulut ja -eläkkeet maksetaan... grr.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23000530:
Luulen ymmärtäväni sua, ainakin tavallaan. Kumpi sulle on vaikeampaa: töissäkäynti vai itse se työnteko työpaikalla? Mä olen tehnyt jo useamman vuoden etätöitä, mutta jouduin tuossa vuoden vaihteessa parin viikon ajan käymään joka päivä toimistolla töissä. En muista, milloin olisin aiemmin ollut niin väsynyt kuin niiden parin viikon aikana, ja odotin kuin kuuta nousevaa, että saan taas tehdä etätöitä. Mä inhoan kello kädessä juoksemista, aamuherätyksiä tiettyyn kellonaikaan, bussipysäkille lähtöä tiettyyn kellonaikaan, kiirettä aamulla, stressaamista junista - jotka on myöhässä - ylipäätään sitä, että pitää koko ajan tehdä asioita kellon mukaan. Nautin suunnattomasti siitä, että saan ajoittaa työpäiväni oman mieleni mukaan ja tehdä töitä kotona nallepuh-pyjamassa :D

Oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että opiskelisit etä/monimuotona ja sen jälkeen koittaisit löytää töitä, joita voisi tehdä kotoa käsin? Siis sen lisäksi, että koitat lääkärissä selvittää väsymyksesi syyt ja saada siihen tarvitsemasi hoidon.

Mun on helppo ja kivaa mennä töihin ja tehdä töitä, mutta uupumusväsy iskee kesken työpävän ja en jaksa mitään. En jaksa nostaa lasta syliin, vaihtaa vaippaa, lukea kirjaa. Haluaisin vain nukkua.
 

Yhteistyössä