ei huvita nää äidit

[hohhoi]

Avaudunpa jossain. Tajusin tänään että en ole koko tähänastisen elämäni aikana kohdannut itsekkäämpiä, huonommin käyttäytyvämpiä, kateellisempia, kilpailevampia ja ilkeämpiä ihmisiä kuin äidit. Tämä on tietysti kärjistystä, mutta olen aivan totaalisen väsynyt tähän. Pahinta on tämä "meillä" sitä tätä juttu. Oma perhe lokeroidaan johonkin kuplaan josta käsin selitellään omituisia juttuja joihin muut eivät voi kommentoida. Isät tätä eivät tee, vain äidit. Joskus äidit tietysti saavat tähän isänkin mukaan ja silloin puhutaan jo tyylillä "meidän" vaatetyyli, joka sisältää perheen äidin dominoiman tyylin sekä itselleen, miehelleen että lapselleen. Suorittajaäitejä olen ryhtynyt karttamaan kaukaa. Kakkua ei saa syödä ja kuntosalilla painetaan synnytyslaitokselta lähtien viisi kertaa viikossa. Muut äititutut valitaan tarkasti. Edes bussissa normaali juttelu ei käy, koska voi olla että tuo haluaa lyöttäytyä seuraan. Toisten lapsia mieluiten mulkoillaan ravintolassa kun pitsat lentää pitkin lattiaa mutta kun oma lapsi alkaa huutaa ja viskaa mehumukin lattialle, epäillään kuumetta. Niin, se juttelu. Eivät äidit juttelr keskenään. Eivät he hae perhekahvilassa mitään vertaistukea tai keskustele asioista. He tuijottelevat vaivaantuneesti toisten lasten lastenvaatemerkkejä ja pelkäävät että oma lapsi mokaa. Ylisuojelevat äidit tosin ovat vielä pahempia kuin suorittajat. Jos oma lapsi on kotihoidossa, on kai hyvien käytöstapojen ja avaran, älykkään ihmisen merkki olla tuomitsematta niitä jotka ovat päiväkodissa. Mutta äidit tuomitsevat aiba. Takuuvarmasti. Noh, olen itse 1-vuotiaan yksinhuoltaja. En ole yhdeltäkään toiselta äidiltä saanut vertaistukea, apua tai mitään. Ihan lähimmiltä toki ja riittävää se on, olen normaali, sosiaalinen ihminen ja minun on helppo tutustua ihmisiin. Silti koen jatkuvaa pahaa oloa tästä äiti "jutusta". En tarkoita äitiyttä yleensä, vaikka olen oman rankkuuteni senkin osalta kokenut. Pahaa oloa koen tästä äitiyden päälle kehitetystä jutusta jossa kukaan ei ole oma itsensä ja puhu enää mistään. Normaali hyväntuulinen jutustelu on aina uhka. Pitää pinnistää ja aina näyttää jotain. En oikeen ymmärrä miksi. Sanotaanko että n. 80 prosenttia suomalaisista perheistä on ihan ok ihmisiä vailla suurempia ongelmia. Haittaako se niin paljon jos toisille juttelee, on vähän välittömämpi, rennompi ja tuomitsemattomampi. Kyllä niitä huolia muutenkin riittää. Vähän yhteishenkeä peliin, äidit.

 

[bbierass]

Minulla ei ole,tarkempaa tietoa, mutta äitejä on ehkä 45 % väestöstä.

 

[Puuhippa]

Onneksi en tunne tuollaisia äitejä.

 

[Lispetti]

Aihetta hipoen:

Lapsen harrastuspiireissä on tälläinen joukko, joka arvostelee
muun muassa lapsiensa luokkatovereiden vanhempia ja heidän elämää.
Siinä on tiivistetysti, työstä/työttömyydestä/habituksesta, varallisuudesta. Heidän lasten käyttäytymisestä/osaamisesta etc.
Mä en ollu uskoo korviani. Mä ihan avoimesti katsoin niitä silmät teevadin kokoisina, jotta ootteko tosissanne.
Yksi vanhempi oikein provosoi toisia, mutta se keskeytyi siihen, että pikkutaavetti 7v juoksi kentältä äitiään (tätä provoa) kohti ja ilmoitti että pissat oli tullut housuun. Jengi hiljeni.
Melkein näin kuin sädekehän kiilto himmeni ja mietin että seuraavan kerran kun Taavetiti on poissa harrastuksesta, eipä ole vaikea arvata mistä siellä puhutaan.

On varmaan melkoiset paineet jos kuuluu tuollaiseen jengiin.:|
Vähän säälittää jopa.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Ei naisen tarvitse olla äiti ollakseen tuollainen. Tavallinen lapsetonkin osaa olla kusipää

 

[On sulla ongelmat]

Eli sulla on se suppea oma yh-perhekuplasi, josta käsin selittelet omituisia juttujasi, lokeroit ja jopa kartat toisella tavalla eläviä äitejä? Kaipaat vertaistukea, mutta haet niitä äideiltä, joilla ei ole ongelmia vanhemmuutensa kanssa? Millaista apua sinä olet antanut muille äideille? Ja hei ihan vaan tiedoksi, niin eipä meille lapsettomillekaan kauheasti bussissa jutella. Mitä jos koittaisit jotain yksinhuoltajien ryhmää? Niissä voi olla enemmänkin vertaistukea ja toisten äitien auttamista. Yleensä kun pienten lasten perheissä vertaistukea ja apua vanhemmuuteen saa puolisolta.

 

[AivanSama]

No mutta, ap kuulostaa kyllä tosi fiksulle ja kivalle äidille. Just semmoselle, kenen kanssa kaikki haluaa olla tekemisissä.

 

[Inanna]

Luen tuollaisista päivittäin palstalta,
mutten ole koskaan saanut kunniaa tavata tälläistä "pinnistelevää suorittaja- tai suojelijaäitiä".

Äiti tai ei, nainen osaa olla naiselle susi ikään tai elämäntilanteeseen katsomatta.

 

[ruuttis]

oon vähän epäillyt että äidit olis just tommosia kuin aappee ja lipsutin kuvailee mutta koska en ole äiti niin en ole piireissä ja siten ulkona kuin tamppoonin naru

onneks isät ei oo tommosia vaikka meissäkin on se kuumakallejen joukko jotka kaukalon laidalta sättii seepraa

 

["Heh"]

Mä taas ihmettelen näitä äitejä jotka näkevät ap:n tavoin muut äidit tuollaisena typeränä ja stereotyyppisenä laumana, itse ovat sitten vissiin ainoita normaalisti ajattelevia äiti-ihmisiä kokemuspiirissään.

Siis mikä saa ihmisen lapsensa myötä nousemaan tuollaiseen asemaan ja arvostelemaan kaikkia muita? Onko heidän oma näkökenttänsä todella niin rajallinen että heidän tuttavapiiriin kuuluu vaan näitä hiekkalaatikonreunusmammoja kakkavaippa ja toppahaalari-keskusteluineen vai haluavatko he oikeasti nähdä muut äidit tällasina, karsivat silmistään kaiken sen mikä tekee muista äideistä tavallisia naiseläjiä. Miksi sana "äiti" nostaa toisilla jo verenpainetta noin? Onko se switten huonoa itsetuntoa, omaa riittämättömyydentunnetta, yksinäisyyttä vai mitä?

Mulla on ikää 35v eli valtaosalla ikäpolvestani on lapsia, lähes kaikilla ystävillänikin. Enkä mä koe että äitiys olisi tätä porukkaa mitenkään pilannut. Toki uusi elämänvaihe johon toiset varsinkin alkuun uppoavat enemmän kuin toiset mutta so what? On sitä ennenkin ollut elämänvaiheita ja innostuksia. Toiset ihmiset on ärsyttäviä ja toiset mukavia, mistä kukakin tykkää. Kumpiakin löytyy niin äideistä kuin lapsettomista. Siksi herää kysymys oliko ap:lla ennen lapsia tuollaista tarvetta ympärillään olevia naisia, vai onko se kuitenkin niin että joillain se äitiys tuo ne ikävämmät luonteenpiirteet esille?

 

[misssä x]

Tunnistan ilmiön josta ap puhuu, mutta ainakaan minun kokemukseni mukaan se ei ole suurin osa äideistä jotka tekevät tuota. Olen tavannut tasan yhden jolla on oltava kaikki on tiptop ja jonka on pakko olla paras ja joka kääntää aina puheen itseensä ja turhautuu jos ihmiset puhuvat jostain muusta kuin hänestä. Hän vaatii etuoikeuksia työpaikalla koska on äiti. Hänen lastensa on valitettavasti pakko olla parhaita (en voi olla miettimättä miten sellainen vaikuttaa lapsiin). Kun jollakin on vastoinkäymisiä, kailottaa tuo äiti että hän ottaa tuollaiset asiat ihan huumorilla. Vaikka se toinen olisi kolmen lapsen yksinhuoltajaleski. Uskoakseni tuo äiti on tosi epävarma itsestään ja siksi yrittää vimmatusti olla täydellinen. Mitä jos siihen täydelliseen julkisivuun tulisi särö? Nainenhan romahtaisi siihen paikkaan.

Enkä tarkoita sellaisia joilla kaikki vaan sujuu luonnostaan vaan nimenomaan sellaista väen vängällä ja verenmaku suussa samalla muille v**tuillen ja muita vähätellen omaa egoaan pönkittävää.

Mutta pääsääntöisesti mammakerhoissa on leppoisaa jutustelua, kukaan ei ole tuominnut ketään mistään vaikka on erilaisia tapoja tehdä asiat. Minä en ainakaan edes tunnista vaatemerkkejä päältäpäin joten hukkaan menee jos joku vaatteilla pätee. Yhtä tapausta lukuunottamatta olen tavannut paljon ihania äitejä, joiden kanssa voi jutustella rennosti, ilman kilpailuasetelmaa. Etäisiksi hekin ovat jääneet koska kaikki paimentavat omaa katrastaan samalla ja tuntuisi tungettelevalta yrittää sydänystävyyttä kehitellä perhekerhoissa, mutta ne hetket ovat kullanarvoisia kun saa keskustella aikuisten kanssa ihan mistä vaan.

Eli ilmiö on varmaan yhtä yleistä kuin ihmisten keskuudessa yleensäkin. Ei äitiys muuta ketään itsekkääksi eikä epäitsekkääksi. Eli naiset ovat äitejä omien luonteenpiirteidensä pohjalta.

 

[joo o]

Toinen äiti on toisen äidin pahin vihollinen. Kusipäitä ovat toisia äitejä kohtaan. Samaa ilmiötä näkee myös siinä, millainen ilkeä kaksinaamainen kusipää toinen nainen on toiselle naiselle. ''kaverit'' ja ''toiset kusipää naiset''-