Ei kai koskaan naimisiin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :/
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:/

Vieras
Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
Me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, niistä 2,5 vuotta kihloissa, toinen lapsi tulossa, ei puhettakaan häistä. Ei oo kiire. Mennään joskus, jos huvittaa.

No, sinä et kait ole sitten vanhanaikainen...! Hyvä teille, että olette molemmat tyytyväisiä tilanteeseen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...

minä olen myös avioliittoa ja sen arvoja kunnioittava. Mielestäni sillä osoitetaan se viimeinen tahto olla toisen kanssa loppuiän. Eli ikuisesti. Olen ollut erittäinkin loukkaantunut miehelleni (avo) siitä että kelpaan hänelle lapsia tekemään mutten vaimoksi... ;(
Hän aina sanoo että mennään kun sen aika on. Miksei siis nyt... olen joskus myös suunnitellut lähteväni ja etsikööt sellaisen naisen joka suostuu elämään näin. Minä en tingi haaveistani. Ainakaan tässä kohtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Me ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, joista 5 kihloissa.
Ei toista voi pakottaa.

Luitko aloituksen ajatuksella? En ole pakottamassa, vaan haaveilen erosta. Ei mistään kiristyserosta, vaan ihan sopuisasta oikeasti tapahtuvasta omiin elämänsuuntiin lähtemisestä.
 
Jos sä ap olisit oikein vanhanaikainen niin teidänhän olisi pitänyt mennä naimisiin jo ennen lasta ;)

No ei vaan. Ei mekään olla naimisissa ja yhdessä oltu 12 vuotta. Nyt jos menisimme naimisiin niin ei se kyllä meidän sitoutumiseen tai rakastamiseen mitenkään vaikuttaisi! Ennemmin väittäisin, että kun teillä on jo lapsi niin se sitoo teitä enemmän yhteen kuin mikään avioliitto ikinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :/:
Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, ja meillä on 1 -vuotias poika. Kihloissa ollaan oltu vuosi, mutta häistä ei mies ole sanonut sanaakaan. Minä olen siinä suhteessa vanhanaikainen, että haluaisin mennä naimisiin kun lapsikin kerran on tehty. En halua miestä pakottaa tai "puhua ympäri" (hän kyllä tietää että olen tällainen vanhanaikanen) ja siksi joskus mietin, että eroan hänestä. Ja etsin jonkun, joka haluaa sitoutua ihan oikeasti. Koska varmasti tuolla jossain on joku, joka rakastaa minuakin...

Pitäiskö sun "muistuttaa" sun miestä tästä asiasta, että sä haluaisit naimisiin...ei miehet tollasia varmaankaan niin kauheesti ajattele....
Ihan siis sillain ohimennen vaan mainitset sille :)
Toivottavasti vielä pääset naimisiin :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Me ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, joista 5 kihloissa.
Ei toista voi pakottaa.

"ei toista voi pakottaa" NO EI TIETENKÄÄN VOI ! eikä kukaan varmasti edes halua naimisiin miehen kanssa joka pitäisi PAKOTTAA vihille. Hohhoijaa. :o

mutta. on kyllä kummallista että mies tahtoo kihloihin, mutta sitten se naimisiinmeno on tervanjuontia. Jotainhan se kertoo....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Me ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, joista 5 kihloissa.
Ei toista voi pakottaa.

Luitko aloituksen ajatuksella? En ole pakottamassa, vaan haaveilen erosta. Ei mistään kiristyserosta, vaan ihan sopuisasta oikeasti tapahtuvasta omiin elämänsuuntiin lähtemisestä.

Hmm. Haaveilet samaan aikaan naimisiin menosta ja erosta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Me ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, joista 5 kihloissa.
Ei toista voi pakottaa.

Luitko aloituksen ajatuksella? En ole pakottamassa, vaan haaveilen erosta. Ei mistään kiristyserosta, vaan ihan sopuisasta oikeasti tapahtuvasta omiin elämänsuuntiin lähtemisestä.

Hmm. Haaveilet samaan aikaan naimisiin menosta ja erosta :D

Niin, yritä hyvä ihminen päättää :xmas: äkkiäkös sitä lusikat pistää jakoon jos siltä tuntuu, ei kannata vain haaveilla.
 
Me ei olla edes kihloissa vielä enkä välttämättä haluaiskaan, mutta varmaan pakko mennä ja naimisiin kans. Ihan käytännön syistä, koska on yhteistä omaisuutta ja lapsia niin turvataan näin toistemme selusta jos jotain tapahtuu. Vakuutuksista saa vain kerta korvauksen ja se on siinä mutta aviopari saa leskeneläkkeen ja korvaukset jos jotakin ikävää sattuu.
Eikä tietysti vihata toisiamma vaan rakastetaan kovasti joten....
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Jos sä ap olisit oikein vanhanaikainen niin teidänhän olisi pitänyt mennä naimisiin jo ennen lasta ;)

No ei vaan. Ei mekään olla naimisissa ja yhdessä oltu 12 vuotta. Nyt jos menisimme naimisiin niin ei se kyllä meidän sitoutumiseen tai rakastamiseen mitenkään vaikuttaisi! Ennemmin väittäisin, että kun teillä on jo lapsi niin se sitoo teitä enemmän yhteen kuin mikään avioliitto ikinä.

Sitähän ne naimattomat naiset aina toitottaa...Kait itselleen lohduksi. Vaimolla ja asuinkumppanilla on iso ero. Jo juridisestikin. Ei tulisi leskeneläkettä eikä mitään, jos miehelle sattuisi jotain.
 
Meillä meni oikeestaan toisinpäin, että mies alko puhuun naimisiinmenosta ym kun tulin raskaaksi... Aloin jo itsekseni ihmetteleen, että eikö se sit meinaa kihlata mua ollenkaan ennen sitä :laugh: Kyllä se vihdoin tajus muutama viikko sitten viedä sormusostoksille. Ehkä ens kesänä sitten naimisiin... Ja se on outo tekosyy joillain pitkittää kihlausta vuosilla, että kun ei ole rahaa... Me joko pidetään häät, tai jos ei oo rahaa, niin karataan... Se avioliittohan siinä se juttu on, ei häät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Me ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, joista 5 kihloissa.
Ei toista voi pakottaa.

Luitko aloituksen ajatuksella? En ole pakottamassa, vaan haaveilen erosta. Ei mistään kiristyserosta, vaan ihan sopuisasta oikeasti tapahtuvasta omiin elämänsuuntiin lähtemisestä.

Hmm. Haaveilet samaan aikaan naimisiin menosta ja erosta :D

Niin, yritä hyvä ihminen päättää :xmas: äkkiäkös sitä lusikat pistää jakoon jos siltä tuntuu, ei kannata vain haaveilla.

uskonut, että menemme naimisiin pian. Mutta se ei taida tulla tapahtumaan. Siksi olen alkanut ajatella nyt eroa. Mitä kummallista siinä on? Rakastunut mies ei roikuta naista kahden vaiheilla vuosikausia avopuolisona. Vaan menee naimisiin, jos se on hänelle tärkeää. Elämä on ainutkertainen lahja, eikä sitä kannata tuhlata epätyydyttävissä suhteissa vaikka toinen kiva ja itselle rakas olisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
uskonut, että menemme naimisiin pian. Mutta se ei taida tulla tapahtumaan. Siksi olen alkanut ajatella nyt eroa. Mitä kummallista siinä on? Rakastunut mies ei roikuta naista kahden vaiheilla vuosikausia avopuolisona. Vaan menee naimisiin, jos se on hänelle tärkeää. Elämä on ainutkertainen lahja, eikä sitä kannata tuhlata epätyydyttävissä suhteissa vaikka toinen kiva ja itselle rakas olisikin.

Anteeksi, mutta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Jos sä ap olisit oikein vanhanaikainen niin teidänhän olisi pitänyt mennä naimisiin jo ennen lasta ;)

No ei vaan. Ei mekään olla naimisissa ja yhdessä oltu 12 vuotta. Nyt jos menisimme naimisiin niin ei se kyllä meidän sitoutumiseen tai rakastamiseen mitenkään vaikuttaisi! Ennemmin väittäisin, että kun teillä on jo lapsi niin se sitoo teitä enemmän yhteen kuin mikään avioliitto ikinä.

Sitähän ne naimattomat naiset aina toitottaa...Kait itselleen lohduksi. Vaimolla ja asuinkumppanilla on iso ero. Jo juridisestikin. Ei tulisi leskeneläkettä eikä mitään, jos miehelle sattuisi jotain.

"Itselleen lohduksi..." :D Väitätkö että häiden jälkeen rakastat enemmän miestäsi kuin nyt? Tai että naimisissa olevat aina poikkeuksetta olisivat enemmän sitoutuneita toisiinsa kuin avoliitossa olevat? Ihan totta, mieti nyt miten heppoisesti niitä eroja otetaan nykyisiin. Ihan yhtä sitoutunut voi olla ilman sitä avioliittoakin. Mutta ymmärrän kyllä tuon juridisen puolen!
 
No kun olet jo lapset pyöräyttänyt, niin eipä kannata vaan naimisiinmenon takia erota, jos muita ongelmia ei ole.

Itse tosin erosin exästä, koska oltiin kihloissa jo vaikka kuinka kauan, eikä mies kyennyt edes keskustelemaan häistä. Piti vielä niin "kauaskaukaiselta" ajatukselta semmoista. Otin vaan sitten kihlasormuksen pois ja tilanne kärjisty siten, että välit alkoivat hiljalleen kuihtua. Lopulta päätin vaan yksinkertaisesti erota vallan. Miksi eläisinkään avoliitossa henkilön kanssa, joka mun kanssa ei halua olla. Kun tajusi, että ero tulee, niin kovasti olisi vihille vienyt, mutta kyllä siinä jo painoi sen jälkeen muutkin asiat, ettei sillä enää tilannetta pelastanut. Meillä ei ollut lapsia, eikä mies olisi niitä halunnutkaan kuin "ehkä joskus, jos silloinkaan".

No myöhemmin löysin paljon fiksumman miehen ja olin paljon varautuneempi kihloista/muutosta. En halunnut mennä kihloihin jos ei samana päivänä lyödä lukkoon hääpäivää tai ainakin hääkuukautta/kutakuinkin aikaa. Muuttaakaan en halunnut yhteen ennenkuin on tietoa tulevaisuudesta. Nooh, mies vei vihille 2v päästä tapaamisesta :) Nyt meillä on lapsikin. Eipä tarvi enää pohtia haluaako toinen olla yhdessä vai ei.
 

Yhteistyössä