Onneksi olen saanut lastensuojelun kimppuuni, ja olen heille laittanut kiitos-viestinkin siitä! En jaksaisi muuten. Itsellä on hoito kesken, eikä mikään ole vielä auttanut, mutta..en ymmärrä sua!
- Itse käyn terapiassa
-Olen kokeillut kaikkia mahdollisia lääkkeitä
-Ottanut l-suojelun tarjoamaa kotiapua vastaan
-Käynyt sähköhoidossa jne jne
Jotenkin en osaa edes hävetä asiaa, enkä edes suostuisi siihen. On koti tälläkin hetkellä kaikkea muuta kun siisti, olo on huono, tuskin jaksan tästä kauaksi nousta. Aurinko paistaa ulkona, mutta en jotenkiin "näe" sitä. Ruoka ei maistu. Joko nukun liikaa - tai valvon liikaa. Laskupino kasvaa vieressä, mutta jopa niiden aukaseminen on liian raskasta jne jne
Mutta vaikka on ollut hetkiä ja päiviä jolloin iltaan on ollut liian pitkä matka, ja kuolema lähempänä kun elämä. Niin lasten takia joku pieni voima saa vielä yrittämään.
Toi sun salailu rassaa myös. Ja arvostelijat voi pysyä muualla! Ja nyt sun on vaan pakko ruveta haluamaan, että tapahtuu muutoksia!