Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu:
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että helpointa on muuttaa itseään ja asennettaan =)
Ja kuinkas sen teet...? Mua on tässä vi.tuttanut niin armottomasti jo kaks viikkoa, että meinaan tukehtua. Käyrä nousee heti aamusta, ko lapsi inahtaa eka kerran negatiivisesti. Se on sitten siinä. Isäntä saa seuraavaksi kuulla kunniansa ihan mitättömistä asioista.
Syy on minussa, tiedän sen, mutta minkäs teet. Vi.tuttaa niin, että en saa sanaa suustani.
Miksi lapsen inahdus saa sinussa aikaan vitutuksen? Siksi, kun se on negatiivinen ja kuulostaa ikävältä, joudut ehkä tekemään jotain lapsen eteen ettei enempää inahduksia kuuluisi. Miksi taas isäntä joutuu tässä sijaiskärsijäksi? Siksi, kun sun pitää purkaa tunteesi johonkin. Onko isäntä ansainnut sen? Ei ainakaan aina.
Itsensä muuttaminen lähtee siitä, että ymmärtää syyt käytökseensä ja miettii niitä tarkemmin ja etukäteen. Mitä voisi tehdä toisin, että noita syitä olisi vähemmän. Siihen on syytä varautua etukäteen, että joka tapauksessa lapsi inahtaa jossain vaiheessa kuitenkin negatiivisesti, joten miksi ottaa hänen huonoja tunteitaan itselleen? Kun sen tietää, niin voi miettiä omaa käytöstään valmiiksi, että kun kuuluu ikävä inahdus, niin mitä muuta voin tehdä silloin, ettei alkaisi vituttaa.
Kun kouluttaa itseään hallitsemaan tunteitaan, niin huomaa tuloksia hyvin pian ja saa siitä tyydytystä, jolloin haluaakin jatkaa itsensä koulutusta pidemmälle. Aikuinen kykenee tähän, kun vain vähän miettii asioita =)
Ja toki kaikki tunteet ovat sallittuja, se vitutuskin, mutta jos se alkaa olla jokapäiväistä ja jatkuvaa, niin kannattaa kyllä tehdä jotain ihan jo sen oman olonsa parantamiseksi. Mutta tarvitseeko omaa pahaa oloaan purkaa muihin? Minusta ei tarvitse.