Ei niin suuret tulot kuin pienet menot

["M33"]

Mä opiskelin ja tein keikkahommaa. Rahaa tuli yhteensä kuukaudessa n.1200 euroa ja siitä meni lähes puolet jo pelkkiin asumismenoihin. Siihen päälle vielä muut laskut ja ruoka niin kyllä tuo mun mielestä oli köyhää kun elimme lapsen kanssa alle köyhyysrajan.

Yksin asuva opiskelija elää tuolla rahalla herroiksi. Miksi ihmeessä hankit lapsen tilanteeseen, jossa sinulla oli tarjota hänelle vain köyhyyttä? Etkö näe mitään yhteyttä lapsen hankinnan ja taloudellisen ahdingon välillä?

 

[vieras*]

mä olen aina elänyt pienellä rahalla, ennakoiden kaikkea mahdollista. ehkä juuri siksi mun rahat ei ole koskaan loppuneet kesken.

mutta säästövinkkejä tietyille ihmisille on turha antaa koskaaina alkaa mussutus siitä kuinka mitään ei jää säästöön ja kuinka piti ostaa pesukone ja lapsen haalari osamaksulla. tai kuinka ei voi ostaa mitään tulevaisuudessa tarpeellista nyt alesta koska ei ole varaa. Eivätkä edes tajua mikä ristiriita tuossa on...

 

[viera.s]

Nauttiko lapset kysyt? Niin no onnihan tulee siitä että on ympärillä neliöitä, materiaa ja krääsää. Ja kuuluuko valtion maksaa lasten rauhasta? Jos vanhemmat sikiää liikaa niin kenen vika se nyt on?

Nykyään voisi ehkä syyttää vanhempia, mutta lapsia ei nyt sentään edelleenkään. Viime vuosisadan alku- ja puolivälissä ei oikein lapsimäärästä olisi voinut edes vanhempia syyttää, koska ehkäisyä tai aborttimahdollisuutta ei ollut. Harva niitä suurperheitä olisi köyhiin oloihin halunnut, mutta kun naisella ei ollut edes oikeutta kieltäytyä seksistä... (Raiskaus avioliitossa on ollut rikos vain suht lyhyen aikaa).

Turha kuvitella, että köyhyyden sureminen olisi vain nykypäivän ilmiö. Tietysti yleisen elintason myötä vaatimustaso on noussut, mutta kivaa ei yhteiskunnan köyhimmillä ole koskaan ollut. Isäni on hyvin katkera köyhästä lapsuudestaan, juuri materian ja rauhan puutteesta. Materiaksi olisi toki silloin riittänyt vaikka yksi lelu vuodessa, mutta kun ei jouluna saanut kuin korkeintaan äidin kutomat sukat, suretti se kavereita heikompi asema lapsia silloinkin. Ja jos nyt omaa huonetta ei uskallettu edes toivoa, niin kun ei ollut edes omaa sänkyä, kärsi lapset ahtaudesta myös silloin.

 

[Todellisuutta]

[QUOTE="M33";30524394]Yksin asuva opiskelija elää tuolla rahalla herroiksi. Miksi ihmeessä hankit lapsen tilanteeseen, jossa sinulla oli tarjota hänelle vain köyhyyttä? Etkö näe mitään yhteyttä lapsen hankinnan ja taloudellisen ahdingon välillä?[/QUOTE]

Oletko vähän yksinkertainen? Mikä saa sut kuvittelemaan, että sain lapsen kun olin opiskelija? Yksin asuvana opiskelijana en olisi saanut 1200 euroa, kai sä nyt tuon sentään tajuat.

Olin saanut lapsen avoliitossa ja silloin kun taloudellinen tilanne oli huomattavasti parempi, mutta elämä ei mennyt kuten sen ajatteli menevän. Tuli ero, sairastelua, ei ollut töitä ja oli pakko kouluttautua uudelleen.