Ei oo helppoo tuo tytön kaverisuhteiden luominen :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heavyfreak
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Heavyfreak

Aktiivinen jäsen
17.07.2005
15 106
2
36
Välillä surettaa niin kovasti kun seuraa sen touhuja tuossa pihalla..

Tyttö on nyt siis 5 v, täyttää lokakuun lopussa 6. Viime syksynä totesivat että tytöllä on monimuotoinen kehitysviive, morotiikassa, puheenkehityksessä, kehonhahmotuksessa ja hallinnassa jne. on viivettä eli tyttö on näiltä osin n. 3-4 vuotiaan tasolla. Myös vuorovaikutuksessa on ongelmia. Oppimisessa ei näyttäis olevan mitään vikaa.

Viime syksystä tyttö on kyllä todella paljon kehittynyt ja osaa jo olla toisten lasten kanssa vuorovaikutuksessa ihan kohtalaisesti. Mutta on kuitenkin niin erilainen kuin toiset lapset että monesti hänet sitten jätetään ulkopuolelle. Tuossa pihassa on sellainen kolmen lapsen porukka, kaks tyttöö ja yks poika ja heidän kans tyttö on yrittänyt mennä leikkimään. Mutta samalla tavalla käy joka kerta. Ulkopuolelle jätetään ja kuiskitaan keskenään ja naureskellaan. Ja voi että mua niin harmittaa tytön puolesta, se kun niin kovasti haluais toisten kans leikkiä.

Sen verran on kyllä myös sanottava että tyttö tahtoo sitten alkaa hakemaan sitä huomiota negatiivisella käytöksellä kun ei sitä positiivisella saa. Eilen näytti naapurin tytölle kieltä ja tästä syystä sitten naapurin tyttö huitas.. Ja niin oli tehnyt kuulemma tämä toinenkin tyttö. Sitten nää tytöt juoksi mun luo kertomaan että tuo sun tyttös näytti meille kieltä. Eivät tajunneet että mä olin nähny tän läpsimisen.. Juteltiin sitten hetken aikaa asiasta ja tänään leikkivät jo suht sovussa vaikka eivät tyttöö silleen leikkeihin ottaneetkaan mukaan.

On taas saanut todeta että lapset on julmia. Ja että erilaisuudesta rokotetaan. Tän asian kans mä saan olla vastatusten vielä varmasti sen sata kertaa.

Varmaan tuli vähä sekavaa tekstiä mutta niin pyörii nyt nää asiat taas päässä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja E:
Lapset ovat niin julmia. Voimia sinulle tyttäresi tukemisessa! Muuta en osaa sanoa...

Kiitos :)

Kovasti tukea ja jatkuvaa seuraamistahan tässä tarvitaan. Oon nyt ottanu tiukan linjan tuon kiusaamisen suhteen, molempiin suuntiin ja toivon että se sillä helpottais mahdollisimman pian.
 
Tuo on kylla todella kurjaa. Kuinka hyvin nama lapset tuntevat tyttaresi? Auttaisiko asiaa yhtaan, jos kutsuisit nuo lapset kotiisi tyyttaresi kanssa leikkimaan, pitaisit jotkut iltapaivakekkerit vaikka ja jospa nama lapset saisivat silla tavalla mahdollisuuden tutustua tyttareesi hanen territorillaan?
 
Löytyisikö leikkiseuraa hieman nuoremmista lapsista? Jos heidän kanssaan menisi leikit paremmin yksiin. Aikuisen valvonnassa toki.

Kurjaahan tuo on. Sekä sinun tyttäresi kannalta, että niiden muidenkin kannalta; alle kouluikäinen ja vielä ekaluokkalainen lapsikin on sen verran pieni, ettei oikein osaa ottaa huomioon sitä, jos joku ikätoveri ei vielä osaakaan sosiaalisia pelisääntöjä samaan tapaan kuin hän itse. Lapsesi hakee huomiota negatiivisella tavalla, ja nämä toiset lapset ei sitä oikein ymmärrä.
 
Tuo on äidistä varmasti sydäntä särkevää seurattavaa. Itse mietin usein mitne hirveää olisi, jos lastani koulussa kiusattaisiin, jätettäisiin porukan ulkopuolelle tms. Miten pahalta pienestä se tuntuisi.... Onneksi nykyään erilaisetkin lapset on integroitu useimmiten tavalliseen kouluun ja lapset oppivat varmasti suvaitsevammiksi, kuin meidän lapsuudessa.
 
Muista myös, että nuo toisetkin ovat lapsia. Heillä ei ehkä ole valmiuksia kohdata erilaisuutta. Jos tyttösi on ulkoisesti tavallisen oloinen, voi hänen lapsekkaampi käytöksensä tuntua muista lapsista vieraalta ja häiritsevältä. Heidän voi olla vaikea hahmottaa mistä tyttösi omituinen käytös johtuu ja mien siihen tulisi reakoida.
Aikuisten (sinun ja noiden muiden lasten) tehtävä olisi ohjata ja neuvoa lapsia siinä miten kohdata erilaisuutta. Muuten se menee pelkäksi syrjimiseksi ja jopa ilkeilyksi.

Oletko puhunut noiden muiden lasten vanhempien kanssa ja kuinka avoimesti kerrot tyttösi diagnooseista? Voisitko kuvitella, että yhdessä muiden vanhempien kanssa miettisitte miten tukea sitä, että lapset tulisivat ainakin toimeen keskenään ilman isompia kähinöitä?

Voimi tulevaisuuteen!
 
olisko siel nuorempia kavereita? meinaan siksi etä meiän 4v on puheessa viivästynyt ja jutut ei oo ihan ikätasoisia,ollaan menossa tutkimuksiin. mut siis on kiva kun voi leikkiä nuorempien ns samatasoisten tyyppien kanssa..
 
Tuntuu tosi pahalta tuollainen. Meillä tyttö 6 vuotta ja yhenlainen haaveilija eikä sosiaalisesti kovin... hmmm... no sanotaanko vaikka helppo. Mulla ei meinaa välillä sydän kestää. Yritän parhaani mukaan olla näyttämättä sitä. Siinä sitä on haastetta. Itsetunnon tukemisessa siis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Löytyisikö leikkiseuraa hieman nuoremmista lapsista? Jos heidän kanssaan menisi leikit paremmin yksiin. Aikuisen valvonnassa toki.

Kurjaahan tuo on. Sekä sinun tyttäresi kannalta, että niiden muidenkin kannalta; alle kouluikäinen ja vielä ekaluokkalainen lapsikin on sen verran pieni, ettei oikein osaa ottaa huomioon sitä, jos joku ikätoveri ei vielä osaakaan sosiaalisia pelisääntöjä samaan tapaan kuin hän itse. Lapsesi hakee huomiota negatiivisella tavalla, ja nämä toiset lapset ei sitä oikein ymmärrä.

No näin nimenomaanhan se menee.

Tytöllä on päiväkodissa vähän nuorempi kaveri, oikee sydänystävä. Mutta ei heitä tunneta ollenkaan ja nyt tyttö on koko heinäkuun kotona..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muista myös, että nuo toisetkin ovat lapsia. Heillä ei ehkä ole valmiuksia kohdata erilaisuutta. Jos tyttösi on ulkoisesti tavallisen oloinen, voi hänen lapsekkaampi käytöksensä tuntua muista lapsista vieraalta ja häiritsevältä. Heidän voi olla vaikea hahmottaa mistä tyttösi omituinen käytös johtuu ja mien siihen tulisi reakoida.
Aikuisten (sinun ja noiden muiden lasten) tehtävä olisi ohjata ja neuvoa lapsia siinä miten kohdata erilaisuutta. Muuten se menee pelkäksi syrjimiseksi ja jopa ilkeilyksi.

Oletko puhunut noiden muiden lasten vanhempien kanssa ja kuinka avoimesti kerrot tyttösi diagnooseista? Voisitko kuvitella, että yhdessä muiden vanhempien kanssa miettisitte miten tukea sitä, että lapset tulisivat ainakin toimeen keskenään ilman isompia kähinöitä?

Voimi tulevaisuuteen!


Minun tyttärelläni (7v) on kyllä valmiudet hahmottaa toisten pieniäkin erilaisuuksia. En voisi kuvitellakaan, että hän jättäisi noin jonkun ulkopuolelle. Hänellä on kyllä vaikeavammainen veli, joten sekin on ehkä avartanut, mutta siis avainjuttu on keskustella lasten kanssa kaikista elämän ilmiöistä, kaverisuhteista tms. opettaa lapsia elämään
 
5-6 vuotiaiden kaveruussuhteet näyttävät olevan muutenkin mutkallisia. Naapuristoon muutti uusi tyttö 7 v. Hän näyttää pyörittävän vuotta paria nuorempaa tyttöporukkaa miten tahtoo, me aletaan me ei aleta sua tyyliin... kolmen tytön porukka jättää yhden ulos ja sitten taas hetkittäin leikit sujuvat ihan kivasti

*ottaa välillä pattiin aika raskaasti, itse kun on yrittänyt lastaan opettaa muut huomioon ja että jopa tytötkin voivat leikkiä isommalla porukalla*
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muista myös, että nuo toisetkin ovat lapsia. Heillä ei ehkä ole valmiuksia kohdata erilaisuutta. Jos tyttösi on ulkoisesti tavallisen oloinen, voi hänen lapsekkaampi käytöksensä tuntua muista lapsista vieraalta ja häiritsevältä. Heidän voi olla vaikea hahmottaa mistä tyttösi omituinen käytös johtuu ja mien siihen tulisi reakoida.
Aikuisten (sinun ja noiden muiden lasten) tehtävä olisi ohjata ja neuvoa lapsia siinä miten kohdata erilaisuutta. Muuten se menee pelkäksi syrjimiseksi ja jopa ilkeilyksi.

Oletko puhunut noiden muiden lasten vanhempien kanssa ja kuinka avoimesti kerrot tyttösi diagnooseista? Voisitko kuvitella, että yhdessä muiden vanhempien kanssa miettisitte miten tukea sitä, että lapset tulisivat ainakin toimeen keskenään ilman isompia kähinöitä?

Voimi tulevaisuuteen!

Mä ymmärrän kyllä tilanteen ihan täysin noiden toistenkin lasten kannalta. Eilen vähän selitin näille toisille lapsille, etenkin tälle vanhemmalle, asiaa ja hän kyllä näytti sen ymmärtävän.

Vanhempien kanssa en oo vielä keskustellut mutta just eilen ajattelin että jos tämä ei nyt rauhoitu mahdollisimman pian niin sitten otan nämä toisten lasten vanhemmat keskusteluun. Nimenomaan sillä tyylillä että millä tavalla me kaikki voitas yhdessä tehdä töitä sen eteen että kaikilla olis tuossa pihalla kivaa.

Aikaisemmin ei oo tätä ongelmaa ollut, tähän on muuttanut jokunen uusi perhe ja sen jälkeen, oikeestaan vasta nyt pari viikkoo sit on alkanu nää ongelmat. Tähän asti on ollut muuten ihan rauhallista meininkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muista myös, että nuo toisetkin ovat lapsia. Heillä ei ehkä ole valmiuksia kohdata erilaisuutta.

Mä ymmärrän kyllä tilanteen ihan täysin noiden toistenkin lasten kannalta.

Minä kirjoitin tuon omien lapsuuden kokemuksieni pohjalta. Meitä oli sellainen kaveriporukka, johon aina yritti mukaan yksi tyttö. Pidettiin häntä aika omituisena, rasittavana, lapsellisena yms. Ei oikein tykätty hänestä ja ilkeilyksi se monesti meni, jotta oltaisiin päästy hänestä eroon.
Vasta vanhempana kuulin, että tuolla tytöllä oli/on kehitysviivästymä, ulkoisesti hän on ihan ikätovereiden oloinen. Ja kyllä se lapsuuden käytös nykyään hävettää.

Mutta silloin ei kukaan meille kertonut miksi hän oli sellainen tai miten meidän (lasten) olisi kuulunut häneen suhtautua. Sai monesti käsittämättömiä hysteerisiä itkukohtauksia yms. Vanhemmat antoivat hiljaisen hyväksyntänsä meille lapsille kohdella tuota yhtä sillä tavalla. Ja vieläpä lisäsivät vettä myllyyn, puhumalla meidän lasten kuullen tuosta tytöstä alentuvasti. Meille tyttö oli vain outo tyyppi, jota ei arvaamattomuutensa ja omituisuutensa takia haluttu porukoihin mukaan.

Hienoa, että olet puuttunut lasten käytökseen ja pyrkinyt ohjaamaan sitä. Olisi tehnyt lapsena ihan hyvää minulle ja kavereille, jos joku aikuinen olisi opastanut meitä. Emme lapsena kuitenkaan olleet sosiaalisesti niin taitavia, että olisimme keskenämme osanneet kaikki kaverisuhteemme parhain päin hoitaa ja siksi tyttö jätettiin pois porukoista.
 
Niin ja nuorempia tässä ei kauheesti ole leikkikavereiksi. Nämä kolme lasta ovat 7, 5 ja 4. Ja heistä nuoremmat meidän pihassa on sitten ihan vaippaikäisiä.

Just yks päivä tämä nuorin tyttö tuli mulle kertomaan kuinka nämä kaksi muuta lasta ei tykkää mun tytöstä yhtään. Eikä kyllä hänkään. Eihän tuosta voi tykätä..

Kyllä tuntui kivalta.. Tuumasin vaan että jos ei tykkää niin ei tarvii silti kiusatakaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja SD:
voi höh..harmi ettei asuta naapurissa. täällä leikkii kaikki lapset yhessä ikähaarukka 4-11v. niin pojat ku tytötkin. mukaan mahtuis! :hug:

Just tuollaista mäkin niin haluaisin.. Tää on jotenki niin ihana tää pihapiiri, rauhallinen, leikkipiha keskellä ja rivareita ympärillä ja jatkuvasti käy pihalla suhina. Meidän asunto on viel just sopivasti leikkipihan kohdalla :)

Jospa tää meno tästä rauhoittuis. Ainaski nyt nää toiset lapset on huomannu sen että mä seuraan tota tilannetta pihalla jatkuvasti. Ja molempiin suuntiin. Oon mä myös sen näyttäny että jos tilanne vaatii niin mä kyllä ojennan sitä omaakin lasta. Se kun ei oo nykyaikana itsestään selvää, sitä "meidän lapset-naapurin kakarat" -mentaliteettia on niin paljon.. Ja mun mielestä on tosi tärkeetä näyttää kaikille lapsille että kaikki kohdellaan tasa-arvoisesti ja reilusti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja Liptoni:
Missäpäin asutte?
Täällä ois isompi sisarusparvi valmis leikkimään, vaikka toisella ois 'hitautta'
Leikkivät muutaman muunkin kans, eivätkä ilkeille

Vantaalla asutaan.

No Höh! Jos ootte oulun korkeudella käymässä, nii tänne vaa, saa tyttös leikkiä syrämmensa kyllyydestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Liptoni:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja Liptoni:
Missäpäin asutte?
Täällä ois isompi sisarusparvi valmis leikkimään, vaikka toisella ois 'hitautta'
Leikkivät muutaman muunkin kans, eivätkä ilkeille

Vantaalla asutaan.

No Höh! Jos ootte oulun korkeudella käymässä, nii tänne vaa, saa tyttös leikkiä syrämmensa kyllyydestä.

Mä oon sieltä suunnalta kotoisin :) Sehän tässä kans on ku siel pohjosessa asuu kaikki tytön 9 serkkuakin :/ Täällä ei oo sillee ketää, kavereillaki joko ei oo lapsia ollenkaan tai sit on jo reilusti vanhempia.

Onneksi sentään tuolta päiväkodista tyttö on saanut niitä leikkikavereita. Ja jospa sitä nuo pihan lapsetkin ajan mittaan tottuis :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Just yks päivä tämä nuorin tyttö tuli mulle kertomaan kuinka nämä kaksi muuta lasta ei tykkää mun tytöstä yhtään. Eikä kyllä hänkään. Eihän tuosta voi tykätä..

Kyllä tuntui kivalta.. Tuumasin vaan että jos ei tykkää niin ei tarvii silti kiusatakaan..

Tuo kuulostaa kovin ikävältä. Epäreilulta. Raivostuttavaltakin.

Keskustelisin ko. lasten vanhempien kanssa asiasta. Kiusata ei saa.
 

Yhteistyössä